Olin suunnitellut, että voisin käydä tänään kuvaamassa kinkkukisoja opistolla, mutta koska koulu pilaa elämäni, oli pakko tehdä vielä viimeisiä koulutehtäviä, jotta voisi hyvillä mielin jäädä joululomalle. Sain onneksi toiseksi viimeisen tehtävän tehtyä, mutta voi että tuo viimeinen tehtävä voi tökkiä! Eipä ole tullut taas pitkään aikaan kirjoitettua näin montaa esseetä! Paremman puutteessa siis kuvailin Elvistä, so here he comes!
Uuteen asuntoon muuttamisen jälkeen Elvis köllötteli kaikenaikaa sohvalle jääneen pyyhkeen päällä. Arvatkaa vaan miten karvassa tuo pyyhe oli, sitten kun se viimein siitä otettiin pois!
Muuton jälkeen Elvis koki myös jälleenrakastumisen raapimapuuhunsa. Sehän ei siis ollut melkein koko vuonna käynyt koko hökötyksessä köllöttelemässä, vaikka kynsiään olikin siihen ahkerasti teroitellut.
Sivuprofiilikuva. Kattokaa tota häntää!
Ja Elviksen paras puoli. Se näyttää nimittäin supersöpöltä ja huvittavalta, kun katsoo alaviistosta tai suoraan alhaalta päin. Hihi!
Pakko oli kuvata myös tämä symppis tonttu, jonka ostin. Pitihän sitä nyt jotain joulukoristeita tänne hankkia, vaikkei joulua tule Joensuussa vietettyäkään.
Tein viimein kuvasivuilleni Facebook-sivut. Mietin tätä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä en ideaa toteuttanut. Päätin kuitenkin sivut tehdä, sillä hevostalli.netissä ei tule enää nykyään niin paljoa vietettyä aikaa, että helpompi on ilmoittaa kisakuvauksista omalla facebook -sivulla. Ja samalla tavoittaa juurikin ne henkilöt, jotka ovat kuvistani kiinnostuneita. Tästä pääset facebook sivuilleni!
Positiivinen yllätys tässä asiassa oli se, että ensimmäisen illan aikana tykkääjiä oli jo 76! Kiitos!
Carino II
Sitten muihin aiheisiin. Sunnuntain kisakuvien saldo oli n. 760 vaikka olin jo heti alkuun tolkuttanut itselleni, että niitä kuvia ei sitten oteta ihan kamalaa määrää, kun niiden läpi käymiseen menee sitten niin kauan. Julkaisukelpoisia kuvia olikin sitten vain 165, jotka nekin kohinalla pilattuja. Mutta kun valoa ei ole, sitä ei ole. Tässä linkki galleriaan: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2013/17.11.+Hepokangas+WinterCup/
Kävin tänään myös kokeilemassa kameraa toisella maneesilla. Sunnuntain kaltaista ongelmaa ei ilmennyt ja digicamera foorumilta osasivat kertoa, että kuvan tummuminen on oletettavasti johtunut valojen välkkymisestä. Eli nopeilla suljinajoilla kuvatessa valojen välkkyminen näkyy kuvassa, vaikkei sitä ihmissilmällä nääkään. Valot on luultavasti välkkyneet osaksi myös myrskyn takia. Hämmentävää, mutta myöskin helpottavaa, ettei kamerassa tai putkessa nyt mitä luultavammin ole mitään vikaa.
Esperado
Kuitenkin maneesikuvausta täytyy vielä treenata. Edelleen kohinaa tulee aivan liikaa kuviin ja tajusin tosiaan kuvaavani turhan lyhyellä valotusajalla, kun liikkeen saa pysäytettyä pidemmälläkin. Toivotaan myös lunta maahan, jotta maneesiinkin tulee sisälle enemmän valoa päiväsaikaan. Hämärä myrskypäivä ei oikein auta kuvaamista.
Ensi viikolla suunnittelin alustavasti käyväni viikonloppuna Joensuussa ratsastamassa. Jos vaan saan jonnekin varattua tunnin. Siitä lisää sitten aikanaan.
Olin eilen kuvaamassa Hepokankaan tilalla Pohjois-Karjalan Urheiluratsastajien Winter Cup Kouluratsastuksen osakilpailua. Päiväksi oli luvattu kovaa tuulta, joten mietin jo, että olisiko koko kisat peruttu. Ei sentään ollut ja rauhallisesti kisat sujuivat.
Alkuun säädin asetuksia ja jälleen kerran kimojen hevosten ratsastajat saavat parempia kuvia. Valotus kun riittää paremmin kimojen hevosten kuvaukseen. Kamerassa kuitenkin ilmeni jokin erikoinen vika kesken kuvauksen, kun jostain syystä osa kuvista tuli aivan liian tummina. Vaikka en edes muuttanut asetuksia! Tässä teille havainnollistavat kuvat:
Asetuksien mukainen kuva
Liian tumma kuva
Siis kamera otti välillä tummia kuvia ja seuraava kuva saattoi taas olla ihan normaali. Ja siis mitään asetuksia en välissä muuttanut. Ongelmalliseksi tämä muodostui siksi, että ajoitan yleensä itse kameran laukaisun sellaiselle kohdalle, että hevonen olisi hyvässä asennossa (kuten tässä jälkimmäisessä kuvassa), mutta jouduin sitten ottamaan useamman kuvan että edes johonkin sattuisi asento ja valotus hyväksi. Ylemässä kuvassa tuo asento taas ei ole niin hyvä.
Pieni paniikki meinasi kyllä iskeä, että joutuuko tässä kameran viemään huoltoon vaikka se on ollut minulla vasta alle vuoden! Kuitenkin kun tauon aikana kamera oli hetken suljettuna paikallaan, ei tätä ongelmaa enää loppuajasta ilmennyt. Hämmentävää.
Ja jotta tekniset ongelmat eivät tähän päättyisi, niin tietokoneen hiiri irtisanoi itsensä tänä aamuna. Se ei vaan toimi. Ei vaikka vaihtaisi patterin. Joten kuvankäsittely on aika paljon hitaampaa, kun pitää käyttää tätä läppärin omaa hiirtä. Jokatapauksessa yritän tänään saada nuo kisakuvat katsottua läpi ja sivuille ladattua. Lisäksi olen menossa vielä iltapäivällä kuvaamaan maneesille kaverien ratsastusta, jotta pääsen katsomaan tuleeko noita valotusongelmia myös tänään. Toivottavasti tuo nyt olisi vain joku hetkellinen häiriö joka ei enää ikinä tule toistumaan.
Voin ehkä viimein suostua myöntämään, ettei ole enää kesä. Vaan nyt on syksy ja varmasti ihan pian talvi. Joten mikäs sen parempi aika muistella mennyttä kesää?
Siinäpän minun kesäni lyhykäisyydessään. Huomenna menen kuvaamaan pitkästä aikaa koulukisoja Hepokankaan tilalle! On kivaa päästä pitkästä aikaa kuvailemaan. Saas nähdä osaanko enää säätää asetuksia ollenkaan maneesikuvaukseen.
Postaustahti on hidastunut selkeästi. Mutta se johtuu vaan siitä, että olen postaillut niin paljon meikkiblogiini. Lisäksi on vähän ikävää kirjoittaa, kun ei ole kuvia.
Jokatapauksessa viime viikolla kävin siis kaksi kertaa ratsastamassa. Tiistaina menin koulu HeB-A tunnille ja sain ratsuksi Ets nimisen eestinhevosen. Etsillä oli todella kivat askeleet ja olisin voinut istua vaikka koko tunnin harjoitusravissa. Ravi oli hyvin samantapaista kuin Jokirannan Stellalla (samaa rotuakin ovat). Ets oli muutenkin kiva ratsastaa. Sopivan reipas. Tehtiin pääasiassa pohkeenväistöjä eikä se mennyt kyllä ihan niin hyvin kuin yleensä. Perä laahasi kokoajan perässä ja koko poni oli ihan mutkalla. Loppuun sain pari askelta tosi kivaa pohkeenväistöä ja siihen onneksi lopetettiin. Otettiin myös laukkaa molempiin suuntiin ja vasemmalle se nousi ihan hyvin, mutta oikealle meinasin nousta kokoajan väärä laukka. Muutaman yrittämin jälkeen onneksi sain sen oikeankin laukan nousemaan. Tunnista jäi ihan kiva fiilis ja tunne, että koulutunneilla voisi käydä useamminkin.
Equipagen hanskat
Pääsin myös kokeileen uusia Equipagen toppahanskoja, kun viime viikolla oli kylmempää. Ei kyllä sormia palellut. Toivottavasti näillä sitten pärjää koko talven, vaikka kovasti epäilen kun jokainen sormi nököttää yksinään..
Keskiviikkona menin sitten normitunnilleni. Katsoin listasta että mulle oli laitettu Dina. IIK! Tytöt vielä sanoivat, ettei tiedetä mennäänko koulua vai esteitä, mut sanoin et koulua, koska en uskalla hypätä Dinalla. Kenttäkin oli kyllä sellainen saaristokaupunki kaikkine järvineen, ettei ollut pelkoa että esteitä olisi hypätty. Kouluratsuna kyllä tykkään Dinasta kovasti, sillä se on niin herkkä ratsastaa.
Tehtiin paljon voltteja, käynnissä, ravissa ja laukassa. Välillä tuntu että törmätään kaikken kanssa, erityisesti laukassa, mutta kyllähän se ihan sujuikin. Ravissa oli muuten kivaa, mutta Dinan ravi on superpompottavaa ja kun voltit piti istua harjoitusravissa, niin se oli ihan kamalaa, erityisesti vasemmalle. Oikealle ravissa oli helpompi istua onneksi, vaikkei ihan helppoa sekään. Laukka ei oikein ensin meinannut lähteä rullaamaan, mutta loppuun saatiin yksi tosi hyvä laukkavoltti, josta tuli paljon kehuja. Olin tähänkin tuntiin tyytyväinen, kaikken vaikeuksien kanssakin.
Saappaat onkin nyt ollut kovassa käytössä, joten päätin kunnolla pestä ja huoltaa ne. Luokkakaverini (jolla muuten on myös oma heppa) suositteli Marseille saippuaa saappaiden pesuun ja sehän passaa! Samalla saippualla pesen meikkisiveltimenikin, joten nyt voi sitten huoltaa molempien harrastusten varusteet samalla pesuaineella. Lopuksi tietysti rasvasin vielä saappaat ja ai että ne näyttikin hyvältä!
Keskiviikon tunnille mennessä, toivoin että saisin mennä välillää jollain ponilla. Viime kertaisen ilmalennon jäljiltä jalassa on edelleen ihan kammottava mustelma, joka on todella kipeä. Lisäksi en saa oikeaa kättä selän taakse, sillä olkapäähän koskee. Mutta ratsastamaanhan mennään vaikka pää kainalossa, eikös niin?
Sain ratsuksi Säby's Dandy nimisen New Forestin ponin. Tuli ihan Hiku mieleen, mutta ratsastettavuudeltaan Danny oli hyvin erilainen Hikuun verrattuna. Ja toki myös reilu 10cm korkeampi, kuin Hiku. Danny oli tosi kiva ratsastaa ja sillä oli hirmu kiva hyppytyyli. Oli mukavaa kerätä taas vähän itseluottamusta viimekertaisen katastrofin jälkeen.
Hypättiin viiden esteen rataa, jossa oli yksi kahden esteen sarja ja viimeisenä muuri. Siis kyllä, minun ensimmäinen kiinteä esteeni. Hypyissä oli edelleen vähän hakemista ja tuijotin liikaa esteitä, mutta kaikista päästiin kyllä yli. Dannyn hyppy oli hirmu pyöreä ja pehmeä, joten vaikka välillä tulinkin esteelle huonosti, niin ei ollut mitään vaikeuksia pysyä kyydissä.
Muuristakin pääsiin helposti yli, vaikka huomasin itse tuijottavani sitä. Dannyllehan muuri oli tuttu juttu, eikä se kytännyt sitä ollenkaan. Huomasin tosin että kunto on ehtinyt mennä todella huonoksi tässä kuukauden aikana. Ensin olin kipeänä ja sitten tuo putoaminen vielä. Siitäpä reipastuneena kävin tänään luokkakavereiden kanssa lenkillä. Täytyy nyt ruveta vähän ahkerammin lenkkeilemään, jos meinaa pystyä ratsastamaan kunnolla. Olkapään kohtaloa vielä tässä pohdin. Luultavasti käyn sitä lääkärille näyttämässä viikonlopun jälkeen, jos se ei ala tästä parantua.
Mutta nyt pitäisi suunnata katse anatomian opiskeluun. Maanantaina olisi tentti.
Koska bloggaaminen nyt vaan on 100 kertaa kivempaa, kuin matikan tenttiin lukeminen, niin tässä sitä vaan kirjoitellaan postausta. Lisäksi tästä nyt tulee blogini historiassa aika merkittävä postaus, sillä ensimmäistä kertaa julkistan videota blogissani.
Keskiviikkona menin siis taas vakiotunnilleni. Ratsuksi sain saman tamman kun viime kerralla, eli Dinan. Oikeastaan olisin toivonut mitä tahansa muuta ratsua, sillä Dinan kanssa tunsin itseni niin epävarmaksi. Kuitenkin viime kertainen sujui ihan hyvin ja alkutuntikin meni kivasti. Dina oli hirmu hyvin kuulolla ja tuntui että olin löytänyt sen tavan, jolla tätä herkkää tammaa tulisi ratsastaa. Aluksi hypättiin ympyrällä vain pientä ristikkoa ja tässä ei ollut mitään ongelmia. Vaan kun eteen laitettiin oikeita esteitä, niin ongelmia alkoi ilmetä.
Epävarmuus hiipi ikävästi taas mieleen, kun näin tehtävän. Suoralta linjalta tiukka mutka toiselle suoralle linjalle. Kuullostaako helpolta? Lisätään siihen epävarma ratsastaja, erittäin herkkäsuinen hevonen ja lisäksi valtava imu esteille. Ensimmäinen kerta meni haparoiden, opettaja karjui, että laukan pitää antaa rullata, ei voi tulla käsijarru päällä, muttakun tuntui ettei ole kontrollia. Toisella kerralla annoin tilaa ja se sujui ihan hyvin, mutta tuntui ihan siltä kuin heppa olisi vienyt minua ihan kamalaa kyytiä pitkin kenttää sillä se laukka oli todella vauhdikkaan tuntuista. Ei se videolla sitten niin pahalta näyttänyt, mutta kyllä se tuntui todella kovalta.
Vaihdettiin suuntaa ja siinäpä se koko pakka sitten levisi. Mutkan jälkeen Dina ponnisti aivan yllättäen todella kaukaa ja arvata saattaa miten siinä käy. Hetken roikuin kaulalla, kunnes totesin, että parempi päästää irti, ennenkuin heppa pillastuu ja käy todella pahasti. Tässäpä nyt sitten tämä minun hieno ilmalentoni ihan videoituna. Videot kuvasi Annika ja kiitokset Veeralle (http://mylife-kuviamuille.blogspot.fi/) niiden lähettämisestä!
Anteeks toi musiikki, mut se on paljon kivempaa kuunneltavaa kun mun "vou" -huutoni. Dinahan otti vähän kierroksia kun tipahdin. Nousin nopeasti ylös ja totesin että joka paikka on ehjä, vaikka sääreen vähän sattuikin. ONNEKSI OLI TURVALIIVI! Melkoisesti tömähdin kyljelleni ja olen aika varma, että pahimmillaan kylkiluita olisi voinut murtua, sillä hetken kyljessäkin tuntui isku. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt kipeäksi. Toisin kuin jalkani. Tuossa tippuessani Dinan etujalka osui vasempaan sääreeni, joka siis aiheutti sääreen aikas kivan jäljen ja se on kipeä. Tällä hetkellä jalka näyttää tältä:
Polvessa ja sen sivulla on myös mustelmat,jotka on aika kipeät Onneksi sotavammat ei kuitenkaan haittaa kävelyä, vaikka onkin todella kosketusarkoja, eipähän ainakaan ole mitään rikki! Mutta tällaista tämä harrastaminen välillä on. Ei voi onnistua, jos ei välillä epäonnistu.
Ja jotta nyt kukaan ei ajattele, että minä en ikinä pysy kyydissä, niin laitan tähän alle vielä toisen videon, jossa näkyy se aikaisempi rata, jolla minusta tuntui että heppa lähtee lapasesta. Joo, eihän se tuossa kovalta näytä, mutta se tuntui niin kovalta vauhdilta. Varsinkin viimeiselle esteelle mentäessä.
Tuo näyttää paikoitellen jo sujuvalta, vaikka olo oli hyvin, hyvin epävarma. Toivottavasti tästä nyt ei tule samanlaista takapakkia, kuten alkuvuoden putoamisesta, mikä aiheutti paljonkin jännitystä esteillä. Putoamisen jälkeen tosin hyppäsin radan vielä pari kertaa. Kerran saman korkuisena ja lopuksi vielä pelkkinä ristikkoina, joten siltä osin kammoa ei jäänyt.
Mitäs tykkäsitte videomateriaalista? Saisiko olla useamminkin?
Viikonloppuna kävin lauantaina ja sunnuntaina ratsastelemassa Nisa ponilla, jolla osallistuin kesällä niihin kisoihinkin. Oikeastaan lauantaina menin vaan humputtelemaan ja rentoutumaan ponin selkään, eikä mitään erikoisempaa sitten tullut tehtyä. Muutaman kerran hyppäsin pikkuesteen, mutta halusin jättää sunnuntaille sitten enemmän hyppytreeniä. Lauantain kuvaajan nimeä en valitettavasti muista, mutta suuret kiitokset tälle nuorelle neitokaiselle, joka otti kuvat kamerallani!
Sunnuntain kuvat otti Pinja, ellei toisin mainita. Siitä suuret kiitokset! :)
Verkkahyppyä
Sunnuntaina olin ratsastamassa ystäväni Sannan kanssa ja tehtiin sitten kentän pitkälle sivulle kahden laukan sarja ja lyhyelle sivulle pysty. Hypittiin sitten esteitä kumpaankin suuntaan ja eri järjestyksessä.
Toki täydellisesti ei tuokaan kerta voinut mennä. Olin nimittäin jo lauantaina vähän kipeänä, mutta sunnuntaina flunssa jylläsi jo aika hyvin. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joten siksi lähdin ratsastamaan. Niinpä sitten refleksit eivät olleet ihan vahvimmillaan, kun tulin kerran sarjalle ja Nisa ponnisti yllättäen todella kaukaa. Yleensähän tämä ponineiti nimittäin ottaa enemmin töppöaskeleita, kuin ponnistaa kaukaa. Minä en siis ollenkaan pysynyt hypyssä mukana ja päädyin ponin kaulalle. Nisa pysähtyi ennen toista estettä, joten siinä sitten roikuin kaulalla ja mietin että lähdenkö kiipeämään takaisin satulaan vai tulenko alas. Päätin tulla alas, joten hyvinkin "hallitusti" valuin ponin kaulaa ja päätä pitkin maahan ja perässä kuului toinenkin tömähdys. Nimittäin Nisan suitset olivat tippuneet mukana!
Kuski pulassa?
Onneksi Nisa jäi kuitenkin kiltisti seisomaan paikalleen, joten saatiin suitsetkin ilman ongelmia takaisin. Nauratti kyllä aika armottomasti tuo muksahdus. Mutta syytän täysin flunssaa ja hidasta reagointikykyä, etten ollut ollenkaan mukana hypyssä.
Lopuksi lähdettiin sitten vielä loppuverkkaamaan raviradalle ja miten kävikään. Ponit lähti täyttä kiitoa vetelemään kun radalle päästiin. Jonkun aikaa niitä yritettiin siinä jarrutella, ennekuin pidätteet meni läpi. Onneksi sitten loppumatkan kulkivat nätisti, mutta eipä ole pitkään aikaan lähtenyt ratsu lapasesta. Olenpahan nyt tämänkin viikonlopun takia paria kokemusta rikkaampi.
Tallilla oli myös mielettömän suloisia kissanpentuja, ne oli ihan todella pienen pieniä! Teki mieli kerätä sellainen laukkuun ja viedä Elvikselle kaveriksi!
Viikonloppuna palasin taas muutamaksi päiväksi Pohjois-Karjalaan ja sunnuntaina Jokirannassa olikin avoimien ovien päivät. Päätin sitten vähän lyhyellä varoitusajalla sinne mennä katselemaan mitä siellä tapahtuu. Kameran olin tietysti jättänyt Kuopioon, mutta sain vanhemmiltani käyttööni entisen kameran ja tamronin putken. Oli vähän outoa käyttää taas vanhaa kameraa. Se oli jotekin niin HIDAS. Sain kuitenkin jonkinlaisia kuvia aikaiseksi, joten tässäpä ne muutamat omat lempparikuvat:
Kuvausolosuhteet oli myös hieman hankalat. Sää oli tottakai mitä mainioin, mutta jos olisi kuvannut yleisöstä, olisi pitänyt kuvata vastavaloon (Kuten valjakkokuvat on otettu) ja jos taas meni toiselle puolelle niin vastassa oli rauhaton tausta, täynnä ihmisiä ja autoja. En myöskään jaksanut nyt käyttää hirveästi aikaa kuvien muokkaukseen, joten ne nyt ovat mitä ovat. Loput kuvat voi käydä kurkkimasssa täällä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2013/8.9.+Avoimet+ovet,+Jokiranta/
Sellaista tällä kertaa. Keskiviikkona olisikin taas ratsastustunti edessä! En malttaisi odottaa. Kerran viikkoon ratsastus on vain liian vähän!
Keskiviikkona kävin siis ensimmäistä kertaa kokeilemassa vakioratsastustuntia, jonka olin varannut jo aikoja sitten. Tunti on siis estevalmennustunti ja meitä ratsastajia taisi olla 6 kpl. Muut olivat minua nuorempia, mutta eipä tuo minua haitannut. Olisin kirjoittanut jo aiemmin, mutta jäin odottelemaan jos olisin saanut kuvia tunnilta, mutta en taida niitä nyt saadakaan. Jokatapauksessa, paikka jossa tunnilla tulen nyt käymään on Ratsutila rantahaka. Talli sijaitsee Jännevirralla, n. 17km Kuopiosta. Talli on vähän pienempi ratsutalli, sillä en halunnut isolle ratsastuskoululle.
Sain ratsukseni Heureka nimisen tamman. Heureka oli aika kiva ratsastaa. Herkkä suustaan, niinkuin Murukin. Aluksi tunnilla tehtiin nelikaarista kiemuraa ravissa, en meinannut oikein saada Heurekaa taipumaan, joten se oli melkoista räpellystä. Tämän jälkeen piti tulla keskihalkaisijalle harjoitusravissa ja sitten aina vuorotellen kääntyä kentän päädyssä oikealle tai vasemmalle. Toiselle pitkälle sivulle piti ottaa keskiravia ja siitä ei meinannut tulla mitään. Pompin ihan hirveästi Heurekan selässä, joten sain luvan keventää (onneksi). Toiselle pitkälle sivulle sitten piti ottaa käyntiin siirtyminen ja siitä sitten taas raviin. Tämä sujui mielestäni ihan hyvin, vaikka raviin olisi voinut lähteä napakammin.
Lopuksi otettiin muutamat hypyt niin oikeassa kuin vasemmassa laukassa ja nuo hypyt sitten sujuikin paljon paremmin. (Ai mitenniin oon enemmän esteratsastaja). Heurekalla oli tosi kiva hyppy, sellainen pyöreä ja pehmeä. Kuulemma Heureka on välillä vähän epävarma hyppääjä, mutta nyt meni hyvin. Veikkaan, että olin itse myöskin aika epävarma, sillä ekan hypyn jälkeen huomasin taas sykkeen olevan aika korkealla, mutta kun siitä selvisi niin pahin jännitys loppui.
Lopuksi opettaja sanoi aika pitkälti näin: "Minusta sinä ratsastit tänään vähän puoliteholla, että pystyisit varmaan parempaankin." Osittain se on varmasti tottakin, uuteen paikkaan ja uuteen ratsuun menee aikaa totutellessa. Itse kuitenkin olin tyytyväinen tuntiin, tykkäsin siitä että aluksi oli kouluratsastusta ja lopussa hyppyjä, pääsis vähän tutustumaan ratsuunsa. Kunhan paikka ja ratsut tulevat tutuksi, niin eiköhän sitä sitten rupea itsekin paremmin ratsastamaan kun voi keskittyä vain siihen ratsastukseen.
Tunnilla olevat tytöt olivat kivoja ja vastailivat minun moniin kysymyksiin. Terkkuja vaan teille jos luette!
Ps. Elvis on asettunut Kuopioon ihan hyvin. Löysi näköjään uuden lempipaikan mun vaatekaapista.
Saako hehkuttaa? Olen nimittäin vielä ihan fiiliksissä ja juuri silloin on hyvä tulla kirjoittamaan. Olin siis varannut tälle päivälle vielä ratsastustunnin Jokirantaan, sillä halusin käydä siellä vielä ennen muuttoani. Maanantaina vielä pohdin, että uskallanko rasittaa olkapäätäni, mutta tänään päätin että uskallan. Ajellessani kohti tallia toivon salaa saavani ratsuksi Mondon ja että olisi huippua päästä kokeilemaan tallin lähellä olevaa, juuri uudistettua, ulkokenttää.
Tallille kurvatessa huomasin, että tuntia pidetään maneesissa, joten astelin sinne. Ensimmäisenä opettaja siinä sitten hevosia jakaessa kysyi että menisinkö Mondolla. No tottakai! Olin iloinen siitä, että sain Mondon. Siinä heppojen selkään kiivetessä sitten opettaja käski meidän ratsastaa, minnekäs muuallekaan kuin, sille uudistetulle ulkokentälle. Tuplajee!
Mondo talvella
Aluksi mentiin kiemurauraa ravissa, jossa taivuteltiin hevosia molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa vielä hain tuntumaa Mondoon, mutta sieltä se sitten alkoi pikkuhiljaa löytyä. Kiemuraurien jälkeen ruvettiin tulemaan toisella pitkällä sivulla temponlisäystä ravissa. Mondo oli todella kivasti kuulolla ja vaikka ensimmäinen yritys ei ollutkaan ihan niin selvä lisäys, niin seuraavat pari kertaa korjasin ja sain kehuja. Tämän jälkeen tultiin taas toisella pitkällä sivulla vastalaukkaa. Laukka piti nostaa käynnistä. Ja arvatkaa mitä! Kertaakaan ei noussut väärä laukka! Tultiin siis vasemmassa kierrossa oikeaa laukkaa ja ihana Mondo nosti joka kerran oikean laukan! Sain paljon kehuja ja tässä vaiheessa naamallani oli lienee aika typerä virne.
Minä ja Mondo alkukesän estekurssilla
Laukkojen jälkeen jakaannuimme ryhmän kanssa kahdelle pääty-ympyrälle, jossa mentiin ravissa ja välillä laukassa. Ympyrällä Mondon laukka oli todella hienoa, se oikein työnsi selkäänsä ylös. Olin jälleen kerran supertyytyväinen. Tämän jälkeen ruvettiin tulemaan koko uraa ravissa ja toiselle pitkälle sivulle piti tehdä pienen pieniä voltteja. Tässä vaiheessa huomasin, että meinasin vähän lepsuilla ja pari kertaa homma meni pipariksi, myös siksi että kokoajan tuntui olevan joku edessä. Kuitenkin kun taas ryhdistäydyin sain hyvät voltit tehtyä ja ei voinut olla heppaan muuta kuin tyytyväinen! Kirsikkana kakun päällä, loppuverryttelyn jälkeen lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon. (Tarkemmin sanoen, käveltiin metsän kautta tallille.)
Jokatapauksessa oli niin onnistunut tunti ja leijun vieläkin! Mondo oli niin kevyt ratsastaa, ettei olkapää tosiaankaan päässyt yhtään rasittumaan. Ihanaa että viimeiseksi tunniksi sattui näin onnistunut tunti. Toki saatan joskus viikonloppuna piipahtaa talvellakin Jokirannassa, vaikka vakiotunnit viikolla käynkin Kuopion suunnalla ratsastamassa. On tämä harrastus vaan niin ihanaa!
Keskiviikkona minulla oli töissä ruvennut koskemaan oikeaan olkapäähän. Ajattelin että se on vaan vähän rasittunut ja nappasinkin vähän kipulääkettä ennen tallille lähtöä. Tallinpitäjä piti minulle ja toiselle ratsastajalle puomituntia. Muru oli alusta asti laiskempi kuin koskaan ja sitä piti ihan patistaa liikkumaan. Ensin meillä oli puomit vain lyhyellä sivulla ja tuliin puomille käynnissä. Puomin jälkeen nostettiin ravi ja tehtiin ravivoltti ja sitten ennen puomia takaisin käyntiin. Tämä sujui todella hyvin vaikka raviin olikin välillä vähän vaikea saada kunnon tahtia ja hyvää taivutusta
Jonkun aikaa tätä tehtyä siirryttii laukkatehtävää. Eli tultiin pitkät sivut reippaassa ravissa ja sitten lyhyelle sivulle kääntyessä laukannosto ja sitten laukassa puomin yli ja voltti ja sitten lyhyen sivun loppuun asti laukkaa ja siitä raviin. No Muruhan taas intoili laukassa ja ei ihan ensimmäisillä kerroilla se ravi löytynyt heti, mutta kun tätäkin tehtävää oli vähän aikaa hinkattu niin se meni ihan hyvin, oikeaan kierrokseen. Ei ainakaan laukkojen jälkeen enää laiskottanut. Vasempaan kierrokseen ei sitten meinannut tullakaan taas mitään, kun Murun laukka on niin paljon vaikeampi siihen suuntaan. Kuitenkin onnistuin lopuksi siinäkin kun oikein kovasti tein töitä ja keskityin.
Lopuksi tultiin pitkällä sivulla ensin laukassa voltti yhden puomin yli ja siitä kolme laukkapuomia ja ennen aitaa pysähdys. Joo, niin mikä pysähdys? Varmaan kolme kertaa tulin ennenkun sain Murun pysähtymään siihen pitkän sivun loppuun. Tultiin tätä siis ensin siihen hankalampaan vasempaan kierrokseen, mutta kun suunta vaihdettiin niin oikea kierros tuntui lastenleikiltä. Sain jopa istuttua hirmu hyvin Murun pomppulaukassa. Muru onkin nyt laihtunut aika paljon, kun se on tullut pois laitumelta ja ruokintaa pystyy taas säännöstelemään! Ei ole enää niin pyöreä kuin tuossa kuvassa.
Kotona illalla olkapään kipu rupesi yltymään, tietysti kun kipulääke lakkasi vaikuttamasta. Ajattelin sen kuitenkin yön aikana helpottavan ja nappasin buranan.
Torstaiaamuna olkapää tuntuikin jo vähän paremmalta vaikka olikin vielä kipeä ja suunnittelin vakaasti meneväni illaksi töihin. Kuitenkin siinä päivällä siivotessa kipu rupesi taas yltymään ja ei auttanut kun soittaa lääkäriaika. Ja ihan hyvä että soitin. Nimittäin olkapääni on tulehtunut! Joudun jäämää viideksi päiväksi sairaslomalle ja ensi viikolla pitää käydä vielä ultraäänikuvauksessa, että katsotaan onko siellä jotain muuta vikaa. Sain tujun kipulääkekuurin, joten ainakaan siihen ei enää koske. Tiistaille tosin olen varannut ratsastustunnin, mutta pitää sitten lähempänä katsoa että vieläkö olka on kipeä, että pystynkö edes ratsastamaan.
Näin hieno kesän lopetus sitten minulta. Ja minä niin luulin selviäväni ilman sairaslomia tuon työjakson! Loppuun vielä kuva minusta ja kaverini ylisöpöstä pikkukoirasta jonka tapasin tässä hiljattain.
Eli kaksi ratsastuskertaa ennen Joensuusta muuttoa. Huomenna käyn Murulla taas ratsastamassa ja sopivasti pääsen tallinpitäjän tunnille. Kivaa! Lisäksi varasin ensi tiistaiksi Jokirantaan vielä yhden ratsastustunnin ja se näyttäisi olevan istuntatunti. Tekee varmasti oikein hyvää ennen paluuta estetunneille.
Jokatapauksessa tänään menin aamupäivästä Murun luokse ja kävin sen tarhasta. Varustin ja lähdin kentälle. Tällä kertaa harjoittelin siirtymisiä. Ravista käyntiin tai pysähdykseen ja siitä taas raviin. Menin suurimman osan ajasta ilman jalustimia, sillä olen nyt tykästynyt istumaan Murun selässä ilman jalustimia. Sainpahan samalla myös itselleni vähän lisähaastetta, kun piti keskittyä siihen etten purista reisilläni, YHTÄÄN. Ratastus meni oikein kivasti ja loppuajasta Murukin meni rennosti. Olikin oikein rentoiluratsastus.
Olen nyt jo pidemmän aikaa yrittänyt löytää hyvää sateenkestävää takkia, mutta sellaisen löytäminen on osoittautunut erittäin tuskaiseksi. Kuitenkin päätin viime viikolla hurauttaa Joensuun ravi- ja ratsastusvarusteeseen katselemaan tarjontaa. Löysinkin sieltä suht. edullisesti veden pitävän takin ja mukaan sai housutkin. Ostin samalla myös saappaisiin varsituet, sillä nuo sanomalehdistä käärityt tuet on tuskaisen painavat kantaa eivätkä ole kovinkaan käytännöliset. Tässä kuvaa takista, merkiltään Jackson.
Elviskin tuli tutkimaan takkia
Nyt alkaakin sitten olla ratsastusvarusteet kasassa uutta tallia varten, enää topparatsastushanska/lapaset puuttuu. Rupeankin noita varusteitani pesemään ja puunaamaan ennen muuttoa, niin on sitten pöpövapaat varusteet kun astun uudelle tallille.
Enää kaksi viikkoa muuttoon. En ole nyt hirveästi ehtinyt harrastelemaan, mutta kävin kerran Murullakin ratsastamassa tällä viikolla. Kosmetiikkablogi on jälleen herännyt henkiin ja sinne olen taas innolla kirjoitellut postauksia. Ne joita kiinnostaa, blogi löytyy täältä: http://dazzling-glow.blogspot.fi/
Jokatapauksessa tiistaina kävin Murun luona ja ratsastelin sen ihmeempiä juttuja tekemättä. Välillä otin jalustimet pois ja menin ilman jalustimia, hain hyvää rytmiä raviin ja laukkasin pikkupätkät. Murulla oli aika paljon virtaa, kun oli niin levoton varustaessa. Kentällä se oli taas oma itsensä, eli liikkui hyvin. Ratsastuksen jälkeen sitten napotettin niin nätisti tallissa, eikä ollut mihinkään kiire. Liekö ollut vain virtaa kun on ilmat sen verran viilentyneet.
Perjantaiaamuna startattiin sitten huonekalukuorman kanssa kohti Kuopiota. Näin ensimmäistä kertaa kämppäni. Mutta kylläpä se minun huone näyttikin pieneltä.
Minun karsina
Sanoinkin huonetta karsinaksi, sillä olen varma että joillain hevosillakin on isommat karsinat, kuin tuo minun huone. Kun huoneeseen saatiin sänky, tietokonepöytä ja tv-taso, niin ei se sitten enää niin pieneltä näyttänytkään. Ehkä olin vain odottanut isompaa. Pitää sitten esitellä täällä, kunhan saan huoneen sisustettua sitten syyskuun alussa.
Käytiin tulomatkalla vielä kurkkaamassa tallia, jonne olen varannut vakiotunnin. Talli oli aika pitkälti sitä mitä odotinkin. Sellainen pieni maalaistalli. Odotan jo innolla alkavia tunteja. Pääsee taas esteiden makuun.
Toisaalta olen innoissani uudesta suunnasta, mutta toisaalta harmittaa kamalasti jättää kaikki tänne Joensuuhun. Kaukosuhteessa eläminen ei houkuttele enää ollenkaan, kun sitä on jo tullut pariinkin otteeseen kokeiltua. Ainahan siitä on selvinnyt, mutta se olotila ja ikävä, se on todella kuluttavaa. Onneksi kuitenkin matka on sen verran lyhyt, että pahimmassa ikävässään voi hypätä autoon/bussiin ja ajella kotiin rakkaiden luo.
Maanantaina menin taas Murulla ratsastamaan. Lämpömittari näytti 26 astetta ja ilma oli erittäin tukala. Päätin jo heti alkuun että hirmuista hikitreeniä ei tehdä, ettei kumpikaan saa lämpöhalvausta. Kastelin Murun ennen kentälle menoa, että olisi edes vähän viileämpi. En tehnyt mitään erikoista, mutta kentälle oli laitettu ravipuomit, joita tulin aina välillä. Oikealle Muru oli suprejäykkä, eikä olisi millään halunnut taipua. Käytiin oikein tahtojen taistelu, ennen kuin sain Murun taipumaan oikealle. Se olikin ehkä päivän työläin juttu ja hiki virtasi niin ratsulla kuin ratsastajallakin.
Tänään sitten Netta lähti taas kuvailemaan minua ja Murua tallille, siitä taas ISO kiitos! Otettiin laitumella oikein poseerauskuvia ja tässäpä niiden tulos:
Lämpöä oli 24 astetta, eli kuuma tänäänkin. Kuitenkin pieni tuulenvire kävi, ettei ollut ihan niin tukalaa kuin maanantaina. Kastelin kuitenkin Murun taas ennen ratsastusta, vaikka ei siitä paljoa hyötyä ollut kun kerkesi alkukäyntien aikaan jo melkein kuivua. Tällä kertaa keskityin avoihin ja pari kertaa tein pohkeenväistöä. Otin myös peruutuksia jonkin verran. Muru oli aika laiskalla tuulella ja töitä sai kyllä tehdä. Loppuajasta kuitenkin saatiin jo taas ihan hyviä pätkiä. Joka kerta aina vähän enemmän. Kyllä minä tässä kokoajan opin!
Oikea kierros on hankalampi
Väännetään volttia
Taipuu taipuu
Tuulitukat
Laukan jälkeen ravi on aika menevää
Silmät kiinnikin voi ratsastaa ;)
Loppuraveja
En kyllä ymmärrä mihin toi mun sisäpohje aina välillä lähtee vaeltamaan. Hyvä vaan oli taas nähdä kuvia omasta ratsastuksesta, niin huomaa taas paljon korjattavia asioita. On myös kiva huomata, että Murun kanssa on tullut edistystäkin. Hyviä pätkiä on enemmän kuin aikaisemmin ja kokoajan löytyy paremmin se yhteinen sävel. Harmittaa kyllä kovasti, että kun tämän kuun jälkeen muutan, niin en pääse Murulla niin usein ratsastamaan. Aion kyllä silti aina silloin tällöin käydä, kun tulen Joensuussa käymään.
Tosiaan, Kuopioon muuttoon on enää muutama viikko. Toisaalta olen todella innoissani uudesta koulusta, mutta toisaalta taas en haluaisi lähteä täältä. Onneksi harjoittelut voi tehdä täällä Joensuussa ja tulen kyllä todella usein viikonloppuisin käymään. Ei sentään ole niin pitkä matka kuin Helsingistä!
