Viikonlopun Nisat

Viikonloppuna kävin lauantaina ja sunnuntaina ratsastelemassa Nisa ponilla, jolla osallistuin kesällä niihin kisoihinkin. Oikeastaan lauantaina menin vaan humputtelemaan ja rentoutumaan ponin selkään, eikä mitään erikoisempaa sitten tullut tehtyä. Muutaman kerran hyppäsin pikkuesteen, mutta halusin jättää sunnuntaille sitten enemmän hyppytreeniä. Lauantain kuvaajan nimeä en valitettavasti muista, mutta suuret kiitokset tälle nuorelle neitokaiselle, joka otti kuvat kamerallani!

Sunnuntain kuvat otti Pinja, ellei toisin mainita. Siitä suuret kiitokset! :)

Verkkahyppyä

Sunnuntaina olin ratsastamassa ystäväni Sannan kanssa ja tehtiin sitten kentän pitkälle sivulle kahden laukan sarja ja lyhyelle sivulle pysty. Hypittiin sitten esteitä kumpaankin suuntaan ja eri järjestyksessä.

Toki täydellisesti ei tuokaan kerta voinut mennä. Olin nimittäin jo lauantaina vähän kipeänä, mutta sunnuntaina flunssa jylläsi jo aika hyvin. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joten siksi lähdin ratsastamaan. Niinpä sitten refleksit eivät olleet ihan vahvimmillaan, kun tulin kerran sarjalle ja Nisa ponnisti yllättäen todella kaukaa. Yleensähän tämä ponineiti nimittäin ottaa enemmin töppöaskeleita, kuin ponnistaa kaukaa. Minä en siis ollenkaan pysynyt hypyssä mukana ja päädyin ponin kaulalle. Nisa pysähtyi ennen toista estettä, joten siinä sitten roikuin kaulalla ja mietin että lähdenkö kiipeämään takaisin satulaan vai tulenko alas. Päätin tulla alas, joten hyvinkin "hallitusti" valuin ponin kaulaa ja päätä pitkin maahan ja perässä kuului toinenkin tömähdys. Nimittäin Nisan suitset olivat tippuneet mukana!

Kuski pulassa?

Onneksi Nisa jäi kuitenkin kiltisti seisomaan paikalleen, joten saatiin suitsetkin ilman ongelmia takaisin. Nauratti kyllä aika armottomasti tuo muksahdus. Mutta syytän täysin flunssaa ja hidasta reagointikykyä, etten ollut ollenkaan mukana hypyssä.

Tuli niitä onnistuneitakin hyppyjä onneksi. ©Kata

Lopuksi lähdettiin sitten vielä loppuverkkaamaan raviradalle ja miten kävikään. Ponit lähti täyttä kiitoa vetelemään kun radalle päästiin. Jonkun aikaa niitä yritettiin siinä jarrutella, ennekuin pidätteet meni läpi. Onneksi sitten loppumatkan kulkivat nätisti, mutta eipä ole pitkään aikaan lähtenyt ratsu lapasesta. Olenpahan nyt tämänkin viikonlopun takia paria kokemusta rikkaampi.


Tallilla oli myös mielettömän suloisia kissanpentuja, ne oli ihan todella pienen pieniä! Teki mieli kerätä sellainen laukkuun ja viedä Elvikselle kaveriksi!

©Minä

Keskiviikkona olisi taas ratsastustunti, mutta pitää nyt vähän seurailla tätä flunssaa, että kärsiikö lähteä.