Kouluvalmennuksia ja maastoilua

Prinsessan kanssa olen nyt käynyt kahdella valmennustunnilla sekä maastoilemassa. Haluaisin kyllä ottaa enemmänkin tunteja Prinsessan kanssa, mutta työt häiritsee pahasti aikatauluja. Olin myös pari viikkoa telakalla angiinan takia, joten ratsastuksessakin oli parin viikon tauko. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Netta S, viimeistä lukuunottamatta. Superisot kiitokset!

Tunneista on kyllä aina ollut hyötyä, vaikka pakko myöntää että tämä viimeisin jäi aika pintapuoliseksi. Kokoajan kuitenkin yhteistyö sujuu pikkuisen paremmin ja opin ratsastamaan näin herkkää tammaa. Prinsessa on kyllä valloittanut mut ihan täysin. Tykkään siitä, että se osaa käyttäytyä niin hienosti joka tilanteessa ja enpä kyllä ole koskaan tavannut näin kovasti kehuista motivoituvaa ratsua. Aina kun Prinsessaa kehuu siitä suorastaan näkee, kuinka se tykkää niistä kehuista ja monesti alkaa pärskiä ratsastaessa. Niin symppistä!

Myötäyksestä saa aina kehuja

Kävin perjantaina viimeksi Prinsessalla ratsastamassa ja sain pitkästä aikaa luottokuvaajani, Netan, mukaan. Sää oli aivan loistava, kun aurinko paistoi. Otettiin sitten paljon kuvia erilaisissa tilanteissa, niin on kuvia sitten vaikka millä mitalla. Prinsessahan on myös niin kuvauksellinen, ratsastajasta en niin sanoisi. Ainakaan perjantaina työviikon jälkeen. Olen varmaan vanhentunut kymmeniä vuosia aamuvuoroja tehdessä, meinaan aamuherätykset ei vaan ole minua varten.

Perjantaina siis käytiin ensin alkuverkkaa tekemässä kentällä ja lähdettiin sitten maastoon ottamaan parit pätkät laukkaa. Prinsessa innostui aavistuksen liikaa ja pysähtyi ehkä 20 metriä sen jälkeen, kuin oli tarkoitus. Ehkä vähän lähti lapasesta, mutta kerrankos sitä. Tiedänpähän ensi kerralla, että jos maastossa laukataan niin sitten laukataan kunnolla, eikä aleta jarruttelemaan heti. Prinsessa kun rakastaa juosta ja olihan se vähän epäreilua sitä kohtaan, ettei saanut painella niin pitkää matkaa kuin yleensä.

Formula

Maastosta tultiin sitten vielä kentälle ottamaan homma haltuun, kun meinasi maastossa vähän villiksi mennä. Alkuun Prinsessa oli tosi kiireinen (luonnollisestikin), mutta rauhoittui sitten ja rentoutui tosi kivaksi. Saatiin tasaisia ja kivoja ravipätkiä tehtyä ja Prinsessa tuli mukavasti vastaan. Ollaan koitettu treenata harjoitusravia, kun mun pomppiminen satulassa ei oikein tälle tammalle maistu. Kun vaan ravin temmon saa sopivan rennoksi, niin harjoitusravikaan ei tuottanut ongelmia, enkä pomppinut siellä. Joten siinäkin on parannusta tullut. Kokojan pidempiä pätkiä.

Ollaan toki vasta hyvin alkutaipaleella, kun en ole niin montaa kertaa vielä ehtinyt Prinsessaa ratsastamaan ja parannetaan pikkuhiljaa. Jokatapauksessa se on kyllä ihan mahtava tapaus ja antaa joka kerta tosi paljon. Just tällaista ratsastuksen pitääkin olla.

Saatoin myös taas ostaa kameraan uuden zoomiputken. Itseasiassa nyt ostin sellaisen tykin, etten ole ihan varma onko se jopa liian pitkä hevosten kuvaamiseen. Ei ainakaan pitäisi zoomin loppua kesken. Ei mulla edelleenkään ole tarkoitus alkaa kisoja ahkerasti kiertämään ja kuvaamaan, mutta jos sitä silloin tällöin?

Käykäähän muuten lukemassa myös Annaroosan blogia! Sielläkin vilahtelee Prinsessa Annaroosan muiden hevosten kanssa.

Ratsastuksen jälkeen oli kiva piehtaroida. ©Maria P.

Jumitusta vai kehitystä?

Oon nyt käynyt tiistaisin Joensuun ratsastusopistolla tunneilla. Alkuun tuntui etten osaa ollenkaan ratsastaa ja etten kehity enää ollenkaan. Ajattelin jo hetken, että onkohan tässä nyt sitten saavutettu se maaginen piste, ettei kehitystä tapahdu. Nyt kuitenkin viimeiset tunnit ovat osoittaneet, että kyllä minäkin edelleen opin uusia asioita ja isojakin ahaa-elämyksiä on tunneilta saatu. Ainahan se on kun saa alleen uusia ratsuja, joita ei tunne eikä tiedä miten juuri se yksilöä parhaiten toimii, niin tulee tunne ettei osaa mitään.

Olen pääasiassa ratsastanut Porto Mogan, eli Pera, nimisellä ratsulla. En ainakaan muista, että olisin sillä ratsastanut ennen tätä vuotta, vaikka kaksi kesää Opiston tunneilla jo aikaisemmin olenkin käynyt. Perahan on hirmuisen taitava hevonen ja melkoisen jättimäinen tapaus. Voin siis suoraan sanoa, että ensimmäiset tunnit Peralla ei mennyt mitenkään erityisen hyvin. Mulla loppui kunto aina lopputunnista ja Perahan ei mitään antanut ilmaiseksi vaan käytti mun väsymistä täysin hyväkseen. (Niinkuin kunnon opetusmestarin kuuluukin) Nyt sitten tämän viikon tiistain tunnilla alkoi tapahtua. Ainakin yksi palanen loksahti kohdalleen ja saatiin muutama tosi hyvä askel. Toki mulla edelleen kunto tahtoo loppua, mutta kyllä se taitaa myös kohisten kasvaa. Joka kerta pikkuisen parempi ja joka kerta pari hyvää askelta enemmän.

Porto Mogan, en ratsasta tässä itse.

Esteitä mulla on ihan kauhea ikävä! Aion kyllä ensi kesänä jollain estekurssilla käydä, pakkohan mun on palata esteille. On ollut kiva ja ehdottoman tarpeellista kehittyä kouluratsastuksenkin puolella, mutta esteet on vaan se mun juttu. En siis edelleenkään ole hypännyt onnettomuuden jälkeen, mutta aion tehdä tähän asiaan muutoksen heti kun mahdollista. Tiedän vain, että alla täytyy olla todella luotettava ratsu, jotta uskallan esteitä ylittää. On ollut oikeasti aika hakeaa katsella blogista noita vanhoja hyppyvideoita.

Prinsessan kanssa on myös käyty valmennuksissa, joten niistä tulossa juttua blogiin seuraavaksi!