Kävin estekurssilla

Jep. Tein sen. Menin estekurssille. Vaikka ensimmäiset hypyt eivät oikein rohkaisseetkaan jatkamaan, niin pakkohan se oli. Tällä kertaa vuorossa oli 4 tuntinen estekurssi Opistolla. Kurssin nimi oli Aikuisten estealkeet, joten sehän kuulosti minulle vallan sopivalta. Opettaja tiesi mun taustasta ja onnettomuudesta ja niinpä sainkin alle luottoratsun, joka ylittää mitä tahansa ja mistä tahansa.

Alla oli siis konkari, 20v, Into. Heti kun selkään pääsin, niin tajusin, ettei mulla ole mitään hätää. Niin rauhallinen ja kiltti Into oli, että rauhoitti minunkin mielen. Kurssi oli jaettu kolmelle päivälle, eli ensimmäisenä mentiin tunti ja seuraavina kahtena puolitoista. Ensimmäisenä päivänä tultiin pari pientä ristikkoa, eikä mulla missään vaiheessa edes tullut sellaista epävarmaa oloa tai jännitystä. Syke pysyi maltillisena ja mieli oli luottavainen. Into innostui kivasti esteistä ja olikin helppo ratsastaa, kun moottori käynnistyi.

Seuraavana päivänä tultiinkin sitten jo pientä sarjaa ja kaarevia teitä. Kun sarjan toinen este nostettiin pystyksi, niin huomasin sen pienen ahdistuksen tunteen nostavan päätään. Vannon, että este näytti vähintään 80 senttiseltä, mutta sitten kun sen oli ylittänyt ja estettä katsoi uudestaan, niin se näytti kuitenkin 60 senttiseltä. Ihan naurettavaa, miten pää voi tehdä tuollaisia temppuja. Toisen päivän jälkeen fiilis oli kuitenkin tosi hyvä. Tiesin, että epämukavuusalueella on käytävä, jotta voi edetä ja sinne mentiinkin juuri sopivasti.

Kolmantena päivänä sitten tultiin rataa. Otettiin muutamat verkkahypyt ja sen jälkeen tultiin rataa. Estekorkeus oli kokoajan hyvin maltillinen. Pientä epämukavuutta oli havaittavissa ennen omaa vuoroa ja kesken radan tulikin aina kysymys: "Maria, Hengitätkö?". Kyllä hengitin. Ja kyllä selvisin.



Fiilis oli siis aivan loistava, kun rata oltiin tultu kahdesti. Into oli superkiva heppa ja ylitti mukisematta kaiken. Taisi heppakin nuortua siinä esteitä nähdessään. Jotenkin ahdistusta ja jännitystä on paljon helpompi käsitellä, kuin ennen onnettomuutta. Ehkä kuitenkin se, että estepelosta on jo yhden kerran päässyt yli, on antanut nyt enemmän välineitä sen käsittelemiseen. Ja onhan mulla myös huimasti enemmän kokemusta esteiltä, kuin silloin reilu pari vuotta sitten kun aloin estepelkoa selättämään. Ja silloin mulla ei edes ollut mitään "syytä" pelolle, toisin kun nyt olisi.

Jokatapauksessa esteet on aina ollut mulle ratsastuksessa se juttu, niin olen nyt erittäin onnellinen, että voin jatkaa harrastusta. Pelkäsin jo, että pelkkää koulua hinkatessa saattaisi ratsastusharrastus hiipua, kun siihen ei ole samanlaista paloa kuin esteille. Tästä on todella hyvä jatkaa taas eteenpäin. Olisi kiva kyllä taas käydä estetunneilla sännöllisesti, ettei tauko taas pääsisi venymään liian pitkäksi.

Kuvat ja videon kuvannut luottokuvaaja Netta S. KIITOS! ♥

Ensimmäiset hypyt sitten onnettomuuden

Tiedän, että mun pitäis olla tyytyväinen, mutta siitä huolimatta en ihan ole. Pääsin siis kokeilemaan hyppyjä ensimmäistä kertaa sitten syyskuun onnettomuuden. Annaroosa lainasi Veeraa mulle, jotta pääsisin taas hyppyjä kokeilemaan. Ja voi elämä että kyllä ahdisti. Esteet oli ihan säälittäviä pikkupikkuesteitä, mutta silti ahdisti. Toki ahdistukseen vaikutti myös täysin tuntematon hevonen, johon ei ollut minkäänlaista luottoa. Itse olin niin jännityksestä jäykkänä, että varmasti oli myös Veeralla vaikeaa. En arvannut, että ihan noin paljon ahdistaisi.

Loppujenlopuksi kaikki meni kyllä hyvin, mutta sitä vaan mieli tekee temppuja, kun jännittää. Varsinkin videolta katsottuna ei meillä ollut hätäpäivää, mutta kuvittelin että ollaan vähintään esteen sekaan kompuroimassa (vaikka siis minkäänlaista vaaraa tällaisesta ei ollut). Itseeni olin pettynyt, vaikka oikeasti pitäisi varmasti olla todella ylpeä, että selvisin edes niiden pienien esteiden yli. Ja toisaalta olenkin, mutta silti luulin pystyväni parempaan.

Veera (Kylläpä mulla onkin kuvaustaidot ruosteessa)

Ensi kerralla sitten. Videota katsellessa ainakin tuli aavistuksen luottavaisempi mieli ensi kertaa ajatellen. Eihän se auta taas kuin pikkuhiljaa mennä eteenpäin. Estekurssinkin varasin juhannusviikolle, jossa toivottavasti pääsee taas pikkuisen pidemmälle esteiden kanssa. Tärkeintähän olisikin nyt saada toistoja paljon. Ärsyttää ihan sikana, että sen onnettomuuden pitikin sattua ja just esteillä. Tässä on taas hirmuinen työ koittaa voittaa itsensä ja pelkonsa, mutta jos se on yhden kerran onnistunut, niin kai se onnistuu myös toisenkin kerran?

Hemmetin estejännitys

Aloitetaan nyt ensimmäisenä niillä uutisilla mitä lupasin edellisessä postauksessa kertoa. Me siis ostettiin talo, joten nyt sitä ollaankin sitten asuntovelallisia ja onnellisia omakotitalon omistajia. Talossa riittääkin nyt sitten puuhaa vaikka miten paljon.
Sitten. Minusta tulee röntgenhoitaja. 20.6. pitäisi kolahtaa tutkintotodistus postilaatikkoon. Koulu on siis viimein taputeltu loppuun asti ja työtkin olen jo röntgenissä aloittanut. Postauksen kuvat on estevalmennuksesta helmikuulta ja ne ottanut luottokuvaajani Netta S ja video on viime torstain tunnilta ja se on kuvannut Roosa H. :) KIIIITOS! <3

Abban kanssa ei pelota

Poutaa olen käynyt taas pari kertaa ratsastamassa ja tarkoituksena olisikin taas jatkaa kerran viikkoon käymistä. Estetunneillakin olen taas käynyt kerran viikkoon ja estekurssikin on parin viikon päähän varattuna. Ja tästä onkin hyvä jatkaa nyt sitten torstain ratsastustuntiin.

Kyllä huomaa, että ratsastuksessa on ollut pieniä taukoja, sillä vanha estejännitys on taas nostanut päätään. Ja ärsyttävintä tässä on se, että oikeasti tiedän, ettei mulla ole mitään hätää, mutta silti vaan syke nousee ja alkaa ahdistaa. Olen kyllä päättänyt, että ei auta kuin vain mennä eteenpäin ja koittanut olla välittämättä ahdistuksesta. Jännitys riippuu myös todella paljon ratsusta. Jos mulla on alla esimerkiksi Abba, niin tiedän sen kyllä hyppäävän ja luotan siihen, joten en jännitä yhtään niin paljoa. Jos taas alla on vähemmän tuttu hevonen, niin jännitys on kova.

Viime tuntia olinkin jo odottanut hieman jännityksellä. Ratsuksi tulikin Leksa, joka on kyllä todella ihana, mutta jostain syystä punaiset puomit ovat sille vaikea paikka. Ja siinä vaiheessa kun opettaja raahasi punaista porttia estetolppien väliin, niin vatsasssa vähän muljahti.

Olin kuitenkin päättänyt, että esteestä mennään yli ja kun ensimmäistä kertaa lähestyin punaista porttiestettä niin mitään ongelmia ei ollutkaan. Leksa liiteli esteen yli ilman sen kummempaa kyttäilyä tai epäröintiä. Muutenkin tunti sujui ihan mielettömän hyvin, kunnes kerran Leksa päätti kieltää sille punaiselle esteelle, joka oli jo useamman kerran ylitetty. Ja tässä kohtaa mulla iski sitten jarru päälle. Ai että miten raivostuttavaa! Tulin uudelleen. Kielto. Ja taas uudelleen. Ja kielto. En edes muista yritettiinkö jopa viisi kertaa ja joka kerran kielto. Ja sitten tajusin, että on pakko päästää se käsijarru pois vaikka pelottaakin.

Pelotti ihan hemmetisti, mutta olin päättänyt että esteestä tullaan yli. Lähestyminen oli hyvä, mutta niin se oli ollut aikaisemminkin, mutta silti tökännyt ennen estettä. Ja vaikka pelottikin, niin annoin kädellä tilaa ja painoin pohkeet kiinni ja niin vain esteestä mentiin taas yli. Ja missä se ongelma sitten oli. No minun päässä. Väittäisin, että sen ensimmäisen kiellon jälkeen ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos en itse olisi alkanut jännittyä. Ja kun jännityn, niin alan himmailemaan ja kun himmaillaan niin tullaan liian lähelle ja heppa sanoo, että ei. Aaargh! Kyllä teki mieli läpsiä itseä vähän naamaan, että herää.

Lopputunti sitten taas sujuikin ilman ongelmia ja noita kieltoja lukuunottamatta olin tosi tyytyväinen tuntiin. Millähän sitä oikeasti pääsisi tuosta typerästä pelosta eroon. Ottaen nyt huomioon, etten ole edes tippunut kahteen vuoteen hevosen selästä. Saisko jonkun nappulan päähän, jolla vois vaan kliksauttaa sen liiallisen itsesuojeluvaiston pois päältä? No. Eipä se auta, kun vain yrittää taas tsempata itseään ja koittaa kerätä itseluottamusta. On tässä kuitenkin menty ihan huimasti eteenpäin ja näen itse ainakin todella paljon kehitystä ratsastuksessani. Ja eipä sitä kehitystäkään tule, jos ei poistu mukavuusalueelta! Jokatapauksessa en anna tämän lannistaa ja ensi viikonloppuna olisi kisatkin tiedossa!

Tässä koostetta tuolta torstain tunnilta. Näkyy siellä yksi niistä kielloistakin. Onneksi jännitys ei näy ulospäin, mutta harmillisesti sen hevonen varmasti aistii.

Kevätkuulumisia

Heippa kaikki!

Uskokaa tai älkää, mutta täällä vielä ollaan! :) Uskomatonta, että olen ylipäätään hengissä, sillä alkuvuosi on ollut taas koulun suhteen todella rankka. Tein tammikuusta maaliskuuhun harjoittelua keskussairaalassa. Ma-pe siis 7-15 olin harkassa (Okei, perjantaisin aina oli lyhennyspäivä niin pääsi jo yhdeltä.) Parasta tässä keväässä oli se, että 8 viikon harjoittelun jälkeen sain käännettyä unirytmini aamuun ja aloin heräämään jo ennen kellon sointia. Jaksoinkin siis yllättävän hyvin tuon kevään harkkajakson, vaikka rankkaahan se silti oli. Pimeys oli pahinta!



Kevään aikana kävin siis kerran viikkoon estetunneilla ja ehdinpä käymään yhdessä estevalmennuksessakin. Koulu alkoi muutama viikko sitten, joten seilaan taas vähän väliä Kuopiossa. Jouduin jättämään Poudan vuokrauksen tauolle, koska tarkoituksena olisi valmistau tänä keväänä ja mulla oli ihan hirveästi kouluhommia. Olenkin viettänyt ihan kamalasti aikaa tietokoneella naputellen kaikenlaisia koulutehtäviä. Ratsastustunneillekaan en ole oikein päässyt, kun lähes joka torstai on koulua Kuopiossa. Viime viikolla tosin kävin sitten perjantaina, kun sattui olemaan vapaapäivä.

Videota estevalmennuksesta 20.2.2016 Ratsuna Abba

Eilen sain kuitenkin melkein kaikki koulutehtävät valmiiksi ja opinnäytetyökin on ihan hyvällä mallilla. Olen siis hyvin toiveikas, että 2-3 viikon päästä pääsen taas palaamaan normaaliin rytmiin ja käymään Poudan luona, vaikka koulupäiviä Kuopiossa onkin. Saa nähdä onko Pouta taas miten loukkaantunut poissaolostani...

Mulla on myös isoja uutisia, jotka paljastan vasta myöhemmin. Ja odotan kesää todella kovasti! Odotan sitä, että koulu loppuu. Toki olen taas koko kesän päivätyössä taas, eli 7-15 työaika palaa taas kuvioihin. Unirytmiä voi taas olla hankala saada kiinni, mutta ainakin tiedän, että se on mahdollista tällaiselle iltakukkujalle. Kuitenkin pitkät illat ja lämpimät kelit!!! (Ja nyt sitten oikeesti kunnon kesä, eikä viime kesän kaltaista kylmää kiitos)

Valokuvauksesta sen verran että myin toisen pitkistä objektiiveistani ja ostin niillä rahoilla näppärämmän minijärkkärin Olympus Pen E-PL7. En ole kuitenkaan kuvannut hevosia enää juuri ollenkaan, joten turhaa seisottaa kallista putkea laukussa. Alkuun kyllä podin pahaa katumusta, mutta kun opin käyttämään tuota uutta kameraa niin olen ollut täysin rakastunut. Mullahan on edelleen se vanha Tamronin zoomiputki, jolla pärjään kyllä oikein hyvin jos päädyn kesällä kisoja kuvaamaan. Into kuvaamiseen on kyllä totaalisesti mennyt, mutta pieni kutina kentän laidalle kyllä siitä huolimatta tuntuu olevan.

Sellaisia kuulumisia ja palailemisiin! Pyrin taas herättelemään tätä blogia, kun kesää kohti mennään ja toivon mukaan muutaman viikon päästä pääsen taas normaaliin ratsastusrytmiin!

Tallikisapostaus

Viikonloppuna meillä oli täällä Kuopiossa tallikisat. Opettaja sai määrätä kaikille hevosen ja luokan mitä menee. Vaihtoehtoina oli 40cm, 60cm ja 80cm. Olin automaattisesti odottanut meneväni 80cm, mutta minut olikin laitettu hyppäämään 60cm ja hevosena Reve, jolla olen siis tasan yhden kerran aiemmin ratsastanut piiiiitkän pitkän aikaa sitten.

Toisaalta matalampi luokka oli hyvä juttu, koska en ollut kuitenkaan aktiivisesti kesällä juuri treenannut radan hyppäämistä ja olihan alla kuitenkin minulle melko tuntematon hevonen. Miia lähti mukaan kuvaamaan ja henkiseksi tueksi. Kiitos kovasti! Postauksen kuvat onkin kaikki Miian ottamia.

Aamulla söin aamupalan, kävin nappaamassa Miian kyytiin ja ajelin tallille. Kisat olikin jo käynnissä kun pääsin paikan päälle, sillä ensimmäisen luokan viimeiset ratsastajat olivat juuri radalla. Omassa luokassani oli 28 osallistujaa ja meidän oli jaettu neljään 7 ratsukon verkkaryhmään. Itse kuuluin viimeiseen verkkaryhmään.

Fiilikset ennen rataa. No ehkä vähän jännittää

Käveltiin rata Miian kanssa ja todettiin, että vaikka rata oli melko helppo, niin varsinkin toisessa vaiheessa oli muutamia todella tiukkoja kurveja. Arvosteluhan oli siis 367.1. Eli toinen vaihe jatkuu suoraan puhtaan ensimmäisen vaiheen jälkeen. Miia tsemppasi hyvin ja antoi minulle paljon vinkkejä siinä, kun odottelin omaa vuoroa. Oli muuten aika piinaavaa odotella omaa vuoroa, varsinkin kun jännitin niin paljon Revellä ratsastusta. Reve on nimittäin suustaan todella herkkä ja pelkäsin hieman, että löydänkö sopivaa tuntumaa.

Viimein tuli vuoroni nousta ratsun selkään ja painella verkkaamaan. Heti alkuun aloin etsimään tuntumaa. Otin raviin ja käyntiin ja taas raviin ja käyntiin, sekä tietysti laukkaa. Hyppäsin pari kertaa verkkaesteen ja sitten se löytyi! Se tuntuma nimittäin. Olihan se ihan erilainen, mutta kolmas hyppy pystyesteelle osui juuri nappiin! Tulin sen jälkeen yhden kerran okserille ja kerran myös rataan kuuluvalle tukille ja enempää en verkannut. Fiilis ja tuntuma oli hyvä.

Verkkaa

Olin verkkaryhmän toisena, joten jäin odottamaan vuoroani kentälle ja ihan pian olikin sitten jo minun vuoro. Pikkuisen jännitti, tervehdin tuomaria ja sain lähtömerkin. Nostin laukan ja kerkesin miettiä, että kaulakoru oli jäänyt kaulaan ja hakkasi ikävästi rintaan, mutta sen enempää en sitä ehtinyt murehtia kun olin jo menossa kohti ensimmäistä estettä. Eka hyppy oli ok, samoin toinen. Kolmannelle tulin väärässä laukassa, mutta onneks tie ei ollut jyrkkä. Kolmoselta katsoin neloselle, jonne Reve päätti suunnata suorinta tietä.

Verkkaa

Pakko myöntää, että en ihan oikeasti olisi tehnyt niin tiukkaa tietä, ellei Reve olisi kääntynyt katseen mukana. Nelosen jälkeen oli tukki ja sen jälkeen 6 ja 7 kolmen laukan välillä. Sarjalle olin päättänyt painaa kaasua ja niin myös teinkin. Sarjan jälkeen oli melko tiukka mutka ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle ja Reve päätti painaa kaasua ja jälleen kerran oikoa.

Tajusin, että nyt alkoi kakkosvaihe ja saman tajusi ratsukin. Ysille tiukka mutka, josta taas tiukka mutka kympille. Kympiltä taas sarja ja siitä tiukka mutka viimeiselle esteelle. Viimeisen esteen jälkeen painoin kaasua ja sitten taas hiljensin ratsun. Kuulin vain kuulutuksen "Tässä vaiheessa luokan johtoon, Maria ja Reve." Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Puhdas rata ja vielä niin nopea. Nopeus tosin oli täysin Reven ansiota. Itse en olisi todellakaan tehnyt niin tiukkoja kurveja.

Ratavideo: Video alkaa vasta ensimmäisen esteen jälkeen, joten ensimmäinen videolla oleva este on este nro 2.

Jälkeeni ratsasti vielä 5 ratsukkoa, joista yksi oli minua nopeampi. Niinpä lopputuloksen toinen sija ja sininen ruusuke! Olin kyllä todella iloinen! En ole saanut ruusuketta sen jälkeen, kun tulin 13 vuotiaana leirikisoissa neljänneksi, joten kyllähän se vähän laittoi hymyilemään. Reve teki kyllä niin hienon työn!

Voi kun vaan olisi enemmän mahdollisuuksia kisata. Kyllä tuosta aina niin hyvä fiilis tulee :)

Koulukisapostaus

Tänään mulla olikin sitten elämäni ensimmäiset koulukilpailut. Kilpailut olivat siis ihan harjoituskilpailut ja menin siellä Helppo C:1 2000 radan.

©Netta S.

Aamulla kello soi 7 ja silti tuntui, että tuli hirveä kiire. Kävin hakemassa kaverilta kisahousut ja ajoin tallille, jossa tapasin ponin joka köllötteli tarhassa tyytyväisenä. Pikkuisenhan se oli ikävää käydä poni aamu-unilta herättelemässä, mutta tosiaan oltiin jo aikataulusta myöhässä.

Aamu auringossa köllöttelyä

Pakattiin kamat ja parin yrityksen jälkeen saatiin ponikin kyytiin. Soitin jo heti kisajärjestäjälle, että myöhästyn ja ystävällisesti he siirsivät minua luokassa hieman myöhemmäksi.Kisapaikalla sitten kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa ja sen jälkeen laitettiin poni kuntoon ja lähdin jo kävelemään. Jonkin aikaa odottelin omaa verkkavuoroani ja kävelin sillävälin muualla. Poni oli kisapaikalla ihanan lunkisti. Ei ottanut pulttia vaikka tuuli oli välillä todella kovaa ja puuskittaista.

©Netta S.

Jossua piti verkata aika paljon, ennenkuin se rupesi taipumaan. Sain kuutenkin verryteltyä ponin tosi hyvän tuntuiseksi verkassa ja pian olikin sitten jo oma vuoro mennä radalle. Radalla sitten otin vielä vähän ravia ja laukkaa ja poni tuntui ihan hyvältä, ei tosin enää niin hyvältä kuin verkassa. Sain lähtövuoron ja oli aika aloittaa rata.

©Netta S.

Tuntui, että ympärillä olisi ollut aivan hiljaista, en kuullut mitään muuta kuin oman hengitykseni. Heti ennen tervehdystä poni lähti liiruumaan oikealle ja piti napauttaa vähän oikealla pohkeella. Pysähdys oli nätti ja olin siihen tyytyväinen. Kuitenkin liikkeelle lähdössä taas pientä haahuilua oikealle ennenkuin sain ponin ruotuun.

©Netta S.

Jossu oli jotenkin niin tahmea kun aloitin radan. Varmaan jännitin jonkin verran itse, jolloin poni sitten myös alkoi himmailemaan. Alkurata olikin siis vähän tahmea, mutta itse olin tyytyväinen kolmikaarisen teihin ja laukannostoon. Laukassa sitten ensimmäinen keskiympyrä venähti vähän isoksi ja kun olin tullut ympyrältä ponin keskittyminen herpaantui ja se alkoi höristä. Silloin unohtui sitten nostaa jalkoja ja poni kompastui. Kompastumisesta huolimatta jatkettiin normaalisti.

Harmi kun niiauksista ei tule lisäpisteitä :D ©Netta S.

©Netta S.

Jäin itse ehkä kompastumista miettimään ja havahduin siihen, että vasen laukka piti nostaa. Ehdin kyllä nostaa sen sallitulla alueella ja laukkaympyrä tähän suuntaan suijui paremmin kuin toiseen. Lävistäjälle tultaessa kuitenkin sitten laukka putosi raville ja sain sen parin askeleen verran korjattua, kunnes se putosi uudestaan raville. Pakko oli sitten jatkaa ravissa uralle asti. Sitten vielä voltti ja lopputervehdykseen tulo.

©Netta S.

En ollut rataan oikein tyytyväinen. Hölmöjä virheitä ja olisi vain pitänyt olla napakampana. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, kun sain tuloslapun käteeni. Saatiin 62,5%! Olin ihan ihmeissäni, että saatiin yli 60% ja sen jälkeen alkoi mielikin parantua. Ei se sitten niin huonosti mennytkään, kuin kuvittelin. Taso oli todella kova ja mukana oli hurjan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, joten paremmille hävittiin. Osallistujia meidän luokasa oli 18 ja olin tosiaan seitsemäs. Ei huonosti, noin niinkuin ekoiksi kisoiksi! :)

©Netta S.

Nämä oli kuitenkin ensimmäiset kisat, joten tästä eteenpäin sitä kisataankin enää itseään vastaan paremman tuloksen toivossa. Mutta täytyy myöntää, ettei koulukisoista tule kyllä samanlaista fiilistä kuin estekisoista. Joten kyllä ne esteet vaan on enemmän mun juttu. Silti oli kyllä kivaa käydä koulurataakin puksuttelemassa ja hyvin voisi harkita joskus toistekin.

©Netta S.

Poni käyttäytyi vallan mallikkaasti, joten sen kanssa on kiva kyllä käydä muuallakin kuin kotona, kun se ei kyllä ole milläänsäkään maisemanvaihdosta. Jossu vaan hörisi ja hirnui kaikille ja vastasi heti jos joku muu hirnui. On se vaan niin sosiaalinen!

Laitan vielä videon radasta näkyville, mutta kiitos en kaipaa edes sitä rakentavaa kritiikkiä, kun se mulla on jo tuossa tuomarin paperissa. Turha enää jälkeenpäin jossitella :) Se meni nyt näin ja ens kerralla sit paremmin.

Huippu poni! ©Netta S.

Kotiin kun päästiin niin Jossu pääsi pesulle ja sen jälkeen tarhaan piehtaroimaan. Suunniteltiin jo ponin omistajan kanssa vähän tulevia karkeloita, joten jos taas kaikki menee niinkuin tässä on suunniteltu, niin vielä tässä kuussa käytäisiin esterataa Jossun kanssa hyppäämässä.

Koulutreenit Jossun kanssa

Keskiviikkona treenattiin Jossun kanssa tuleviin koulukilpailuihin. Luottokuvaaja Netta oli paikalla kameroimassa meidän harjoituksia. Menin hackamoreilla ja puolessa välissä tajusin, että on hölmöä treenata sellaisilla suitsilla, joilla ei kuitenkaan saada kisoissa mennä. Jos saisi, niin menisin paljon mieluummin kuolaimettomilla, sillä Jossu on niiden kanssa paljon kevyempi ratsastaa. Ensi kerran treeneissä pitää kyllä sitten mennä ihan normikuolaimilla.

Jossu ei ollut kovinkaan taipuvaisella tuulella, vaikka alkuun sitä koitinkin taivutella. Kokeilin alussa ratsastaa ilman ohjia ja Jossu kääntyi yllättävä hyvin pelkillä istunta-avuilla! Alkulämmittelyjen jälkeen tulin radan yhden kerran läpi ja mietin korjattavia asioita. Kyllähän niitä löytyy vielä ja paljon, mutta kunhan tässä treenaillaan. Kisoihin ollaan muutenkin menossa enemmänkin fiilistelemään ja katselemaan kisatunnelmaa, sillä kyseessä on kuitenkin minun ensimmäiset koulukisat.

Ensimmäisen radan läpi käynnin jälkeen ja kävelin, otin ravia ja lähdin tulemaan rataa toisen kerran. Netta otti tämän toisen radan videolle, jotta näen itsekin miten siellä tulee törötettyä. Ja tekin näette radan kotitreeneistä. Nauratti kyllä kun kesken radan poni keksi ruveta hirnumaan. Tai no, örisemään. :D Mitä tuo nyt sitten onkin. Siirtymiset pitäisi saada terävämmäksi ja reitit paremmaksi, mutta tästä se lähtee.



Kun olin tullut radan toisen kerran niin otin vielä pari laukkaympyrää ja rupesin loppuverkkaamaan. Käytiin sitten vielä kävelemässä pellolla loppukävelyt, jonka jälkeen poni pääsi pesulle. Ja kaikkihan tietää mitä ponit tekee kun ne saa pesun. Jossu nautiskeli piehtaroinnista oikein olan takaa! Itse hämmästyin sitä, että poni muuten pääsi ympäri asti!

Maastoa, esteitä ja koulutuuppausta

Kysymyspostaus ei ottanut tuulta alleen, joten pidän sen vielä hetken tuolla odottelemassa kysymyskiä. Jos niitä ei tule, niin ilmeisesti kerron kaiken niin tyhjentävästi ettei kenelläkään ole jäänyt mitään mietittävää :)

Jokatapauksessa olen nyt viimeaikoina maastoillut, hypännyt esteitä ja kylläpä vaan on aloitettu nyt sitten kouluratatreenitkin.

Jossun kanssa tein tosiaan pari maastolenkkiä viime ja tällä viikolla. Koitetaan nyt kovasti kasvattaa ponin kuntoa ja reippaat maastolenkit lienee tehokkain tapa siihen. Pääasiassa olen mennyt reipasta käyntiä, mutta olen ottanut myös ravia ja laukkaakin väliin. Käytiin myös etsimässä uusia reittejä metsästä, jonne voi sitten taas jatkossa mennä kuntoa kohottelemaan.

Viime sunnuntaina sitten meillä oli estetreenit Jossun kanssa. Hyppyjä pitää nyt koittaa ottaa, että saadaan vähän rutiinia sillekin puolelle. Tehtiin kahden esteen sarja ja yksittäin este lyhyelle sivulle. Sarjavälit piti googlettaa ja päädyttiin laittamaan se 6m pituiseksi. Pikkuristikoilla väli oli aina liian pitkä ja nauratti kyllä kun ponin jalat huitoi joka suuntaan, mutta yli mentiin.

Kun sitten nostettiin estettä niin väli alkoi olla jo sopiva ja ei ollut enää mitään ongelmaa. Poni pomppi iloisesti ja innostui esteistä kovasti. Välillä piti jo vähän toppuutella, ettei ihan niin kovaa mennä. Haroiteltiin sitten myös kääntämistä, eli tulin lyhyellä sivulla olevaa estettä yksinään. Tässä onkin sitten vielä hiomista. Pari kertaa mentiin nimittäin ohi, ennenkuin ulkopohje meni kunnolla läpi. Jossulla on toki kiima ja se aiheuttaa välillä tällaista "kuuroutta" pohkeille, mutta kyllä ne sieltä sitten läpi meni kun muutama kerta treenattiin.

60cm

70cm

Korotettiin sarjaesteen viimeinen osa vielä 70cm ja poni kyllä meni kevyesti yli. Oli hurjan kivaa! Jenni otti jopa pienet pätkät videotakin joten pääsette näkemään kun lihapulla pomppaa :)



Meillä olisikin nyt sitten 7.6. Jossun kanssa tarkoitus käydä rämpimässä Helppo C kouluohjelma läpi harjoituskisoissa. Jos vaan siis kaikki menee suunnitelmien mukaan. Minä en siis ole koskaan koulukisoissa ratsastanut, joten tämä on erittäin jännittävää. Nyt onkin sitten tarkoitus treenailla tuo kouluohjelma niin hyvin, että se sujuu. Ongelmakohtia meillä Jossun kanssa tulee olemaan askeleenpidennykset. Se ei ole kovinkaan helppoa, kun helposti Jossu lähtee vain kiihdyttelemään. Toinen on varmasti se että minä muistasin radan. Mutta tavoitteena olisi, että edes läpi menisi ja pysyttäisiin kouluaitojen sisäpuolella :D

Pitää kyllä tehdä paljon kuivaharjoittelua. Harjoittelinkin jo Poudalla radan kerran läpi, ihan vain että se muistuisi paremmin mieleen, mutta kerron siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa! :) Keskiviikkona olisi myös tarkoitus jatkaa koulutreenejä Jossun kanssa!

Suomenratsuja

Viime viikon lauantaina suuntasin taas Outokumpuun Vilillä ratsastamaan. Minulla on ensi viikonloppuna kaksipäiväinen valmennus Vilin kanssa, joten oli hyvä käydä taas muistuttelemassa miten Viliä ratsastetaan - ja tehdä samalla listaa asioista joihin haluan valmennuksessa apua.

 Todettiin Sannan kanssa, että uutena juttuna Vili on ruvennut kulkemaan välillä luotiviivan alapuolella ja välillä ei tykkää tukeutua ohjastuntumaan. Olisikohan kuolain liian kova? Vili on nyt ollut kuitenkin muuten hyvä ratsastaa, joten mielestäni on ihan hyvä kokeilla, josko homma toimisi pehmeämmällä kuolaimellakin. Saa nähdä miten menee kun kuolain vaihdetaan, mutta luulen että kimblewick saa jokatapauksessa väistyä ja sopivampi täytyy tilalle löytää. Alkaakohan tästä se piinaava kuolainshow, joka lienee satulashown ohella yksi ärsyttävimmistä asioista kun etsitään hevoselle sopivia varusteita. Kuvituksena Sannan ottamia kännykkäkuvia ja lopussa pätkä videota.

Luotiviivan alla ja takajalat ei ole kunnolla mukana.

Ratsastin siis pääasiassa taas ympyröillä ja koitin saada Viliä taipumaan. Muutamat pohkeenväistötkin tehtiin, se kun tuntuu olevan Vilin lempparipuuhaa. Kyllä sai taas paljon työstää, mutta hevonen on selvästi alkanut hoikistumaan ja kuntokin alkaa kasvamaan. Paljon pidempiä pätkiä Vili jaksoi taas kantaa itseään, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Takajalkoja piti taas vähän aktivoida, kun ne meinasi aina välillä vähän unohtua ja laukassa Vilillä ongelmana on edelleen sisälle kaatuminen.

Valmennukseen siis tarvitsen apuja seuraaviin asioihin:
Sopivan kuolaimen etsintä
Tapani nojata laukassa ulkojalustimeen
Vilin sisälle kaatuminen laukassa
Ja katsotaan mitä kaikkea korjattavaa itse valmentajakin löytää

Laitan tähän vielä videota missä on pikkupätkiä meidän menosta. Laukassa saatiin pari tosi kivaa askelta, vaikka se olikin vain se pari askelta, niin se oli Vililtä tosi hyvin! Videokin on otettu kännykällä.



Sunnuntaina suuntain sitten Heidin luokse, kun hän oli kysynyt jos haluaisin käydä hänen hevostaan ratsastamassa. Ratsuna siis aivan ihanan värinen Suomenhevostamma Pouta. Heidin blogista voi käydä lukemassa poudan ja muun poppoon seikkailuja: http://tuiskunmaailma.blogspot.fi/

Pouta oli oikein kiva perusratsu. Alkuun piti vähän kuulostella miten Poutaa ratsastetaan ja millaisilla avuilla. Ensimmäiset laukannostot piti tehdä pari kertaa, kun ei ensimmäisellä yrittämällä mennyt perille mitä pyysin. Hypättiin poudan kanssa muutama ristikkokin ja voi miten olikin kivaa. Poudalla käyn varmaan nyt aina silloin tällöin myöskin ratsastelemassa, sen verran kiva tapaus oli. En vaan tiedä miten saan ajan riittämään kaikille kolmelle hevoselle, mutta sehän on vain ajansuunnittelukysymys. Kivahan se olisi käydä ratsastamassa vaikka joka päivä, mutta kun kotonakin pitäisi välillä olla, että huushollin pyöritys ei jää yksistään avopuolison niskoille.

Olen myös onnistunut kehittämään itselleni pienoisen lihasjumituksen. Tai ei niinkään pienen. Niska, hartiat ja selkä ovat totaalijumissa, eikä sauna tai kylmägeeli enää auta. Olenkin tässä nyt koittanut saada varattua aikaa hierontaan, jotta saataisiin lihakset avattua. Varmasti vaikuttaa ratsastukseenkin, kun on niin kireällä lihakset :/

Tällä viikolla on taas ratsastusta luvassa kaikilla kolmella hevosella ja viikonloppuna tosiaan mun ihka ensimmäiset kouluvalmennukset!

Vappuhyppelyt

Minun vappuni jäi tänä vuonna juhlimatta, sillä suoritettiin muuttoa koko vapun ajan. Aloitettiin tavaroiden roudaaminen 29.4. ja jatkettiin vappuaattona. Torstaina oltiin saatu tavarat sisälle illalla kahdeksan aikaan, eikä siinä sitten oikein enää muu auttanut kun käydä syömässä ja mennä nukkumaan. Vaput jäi siis juhlimatta.

Perjantaina olin luvannu käydä hyppimässä esteitä Jossulla, joten suuntasin sinne illalla. Jossun omistaja oli puominnostajana ja kameroimassa, joten sain kuvamateriaaliakin. Alkuverkkojen jälkeen tulin pari kertaa ravipuomeja molempiin suuntiin. Hyvin kyllä poni venytti jalkojaan puomien päällä.

Estesatulassa oli taas outoa olla, kun oli taas mennyt koulusatulalla. Kuitenkin tunsin olevani enemmän kotonani, kun jalustimetkin oli lyhyemmät. Minun pitäisi oikeasti opetella ratsastamaan pidemmillä jalustimilla, mutta kaikki aikanaan.... :D

Ensimmäiset hypyt otin pikkuiselle ristikolle. Ponin hyppytyyli oli todella kiva ja pyöreä. Kuvissa näyttää, että poni vetäisi päätä paljon eteen, mutta ei se selkään siltä tuntunut. Päivän pulmaksi muotoitui kuitenkin liian juureen tuleminen.

Jossulla oli ollut pitkä tauko esteissä ja itsehän en ollut aikaisemmin sillä edes hypännyt. Monesti siis tultiin aivan liian juureen, jolloin hypyt vähän epäonnistui. Positiivista oli se, että tajusin itse huomaavani sen, että nyt tullaan juureen. Koskaan aikaisemmin en ole osannut ennakoida niin hyvin etäisyyttä. Toisaalta huomasin sen liian myöhään, joten en pystynyt enää asialle tekemään muuta kuin yrittää mukautua hyppyyn mahdollisimman hyvin.

Välillä saatiin paikka osumaan hyvin ja silloinhan poni pomppasi oikein kivasti. Kyllä sillä on yllättävän paljon voimaa takapäässä, vaikka kuntoa pitääkin vielä kasvattaa ja mahaa vähän pienentää.

Olin kyllä ihan pikkuisen ylpeä siitä, että katse oli tällä kertaa hyvin eteenpäin, eikä suinkaan esteessä. Yleensä esteen tuijottelu aiheuttaa sen, että tulee helposti esteen juureen, mutta tällä kertaa ei ollut kyse siitä. Lopuksi onneksi huomasin ajoissa sen, että oltiin tulossa lähelle ja sain sitä vähän korjattuakin.

En ymmärrä miten Jossu pääsi tiputtamatta tuon esteen yli, vaikka tultiin näin juureen, mutta kyllä se vaan näppärästi nostaa takajalkansa. Nostetiin tuo pysty n. 60cm korkeaksi ja tulin sen pari kertaa sen korkuisena. Ensimmäisellä kerralla tulin liian lähelle ja puomi lähti mukaan, mutta toisella kerralla sain korjattua lähestymistä ja hyppy oli todella onnistunut! Siihen oli hyvä lopettaa päivän treenit.

Tuo onnistunut hyppy saatiin videollekin



Hyppyjen jälkeen otin loppuravit ja lähdettiin sitten vielä kävelemään maastoon. Jossun omistaja näytti minulle uusia reittejä, joita voisin käydä ponin kanssa maastoilemassa. Estetreeneistä jäi hyvä fiilis. Vielä kun saadaan hommaan vähän enemmän rutiinia ja lähestymiset hiottua paremmaksi, niin mikäs siinä on pomppiessa. Ponihan on varsinainen superpallo!

Miten teidän vappu meni? Huomenna tulee juttua sitten viikonlopun ratsasteluista, kun kävin ratsastamassa Vilillä ja tapasin uuden hevostuttavuudenkin!