Kouluvalmennuksia ja maastoilua

Prinsessan kanssa olen nyt käynyt kahdella valmennustunnilla sekä maastoilemassa. Haluaisin kyllä ottaa enemmänkin tunteja Prinsessan kanssa, mutta työt häiritsee pahasti aikatauluja. Olin myös pari viikkoa telakalla angiinan takia, joten ratsastuksessakin oli parin viikon tauko. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Netta S, viimeistä lukuunottamatta. Superisot kiitokset!

Tunneista on kyllä aina ollut hyötyä, vaikka pakko myöntää että tämä viimeisin jäi aika pintapuoliseksi. Kokoajan kuitenkin yhteistyö sujuu pikkuisen paremmin ja opin ratsastamaan näin herkkää tammaa. Prinsessa on kyllä valloittanut mut ihan täysin. Tykkään siitä, että se osaa käyttäytyä niin hienosti joka tilanteessa ja enpä kyllä ole koskaan tavannut näin kovasti kehuista motivoituvaa ratsua. Aina kun Prinsessaa kehuu siitä suorastaan näkee, kuinka se tykkää niistä kehuista ja monesti alkaa pärskiä ratsastaessa. Niin symppistä!

Myötäyksestä saa aina kehuja

Kävin perjantaina viimeksi Prinsessalla ratsastamassa ja sain pitkästä aikaa luottokuvaajani, Netan, mukaan. Sää oli aivan loistava, kun aurinko paistoi. Otettiin sitten paljon kuvia erilaisissa tilanteissa, niin on kuvia sitten vaikka millä mitalla. Prinsessahan on myös niin kuvauksellinen, ratsastajasta en niin sanoisi. Ainakaan perjantaina työviikon jälkeen. Olen varmaan vanhentunut kymmeniä vuosia aamuvuoroja tehdessä, meinaan aamuherätykset ei vaan ole minua varten.

Perjantaina siis käytiin ensin alkuverkkaa tekemässä kentällä ja lähdettiin sitten maastoon ottamaan parit pätkät laukkaa. Prinsessa innostui aavistuksen liikaa ja pysähtyi ehkä 20 metriä sen jälkeen, kuin oli tarkoitus. Ehkä vähän lähti lapasesta, mutta kerrankos sitä. Tiedänpähän ensi kerralla, että jos maastossa laukataan niin sitten laukataan kunnolla, eikä aleta jarruttelemaan heti. Prinsessa kun rakastaa juosta ja olihan se vähän epäreilua sitä kohtaan, ettei saanut painella niin pitkää matkaa kuin yleensä.

Formula

Maastosta tultiin sitten vielä kentälle ottamaan homma haltuun, kun meinasi maastossa vähän villiksi mennä. Alkuun Prinsessa oli tosi kiireinen (luonnollisestikin), mutta rauhoittui sitten ja rentoutui tosi kivaksi. Saatiin tasaisia ja kivoja ravipätkiä tehtyä ja Prinsessa tuli mukavasti vastaan. Ollaan koitettu treenata harjoitusravia, kun mun pomppiminen satulassa ei oikein tälle tammalle maistu. Kun vaan ravin temmon saa sopivan rennoksi, niin harjoitusravikaan ei tuottanut ongelmia, enkä pomppinut siellä. Joten siinäkin on parannusta tullut. Kokojan pidempiä pätkiä.

Ollaan toki vasta hyvin alkutaipaleella, kun en ole niin montaa kertaa vielä ehtinyt Prinsessaa ratsastamaan ja parannetaan pikkuhiljaa. Jokatapauksessa se on kyllä ihan mahtava tapaus ja antaa joka kerta tosi paljon. Just tällaista ratsastuksen pitääkin olla.

Saatoin myös taas ostaa kameraan uuden zoomiputken. Itseasiassa nyt ostin sellaisen tykin, etten ole ihan varma onko se jopa liian pitkä hevosten kuvaamiseen. Ei ainakaan pitäisi zoomin loppua kesken. Ei mulla edelleenkään ole tarkoitus alkaa kisoja ahkerasti kiertämään ja kuvaamaan, mutta jos sitä silloin tällöin?

Käykäähän muuten lukemassa myös Annaroosan blogia! Sielläkin vilahtelee Prinsessa Annaroosan muiden hevosten kanssa.

Ratsastuksen jälkeen oli kiva piehtaroida. ©Maria P.

Prinsessa

Jatkan täällä näköjään tätä epäsäännöllisen säännöllistä päivittelyä. Käyn nykyään kerran viikkoon tiistaisin Opistolla taas tunneilla. Kyllä taas alkuun tuntui, ettei sitä osaa enää ratsastaa, mutta on ollut mukava huomata, että niitä onnistumisiakin tulee joka tunnilla. Sen lisäksi löysin tästä läheltä sopivan vuokrahepan, josta jo viimeksi olikin puhetta.

Prinsessa, on Annaroosan kisaratsu ja käyn sitä n. kerran viikkoon ratsastamassa. Kävin kokeilemassa Prinsessan lisäksi toistakin ratsua, mutta Prinsessa tuntui enemmän minulle sopivalta. Prinsessa, eli Chelsea on 8 vuotias Trakehner tamma. Prinsessa on todella herkkä ratsastaa ja juuri siksi tykkäänkin siitä. Olen nyt vuokrannut Prinsessaa reilun kuukauden verran ja kehitystä on tapahtunut. Pikkuhiljaa on tutustuttu toisimme ja viime perjantaina käytiin testaamassa luottamusta maastossa.


Annaroosa lähti toisella hevosellaan näyttämään meille maastoja ja tallin läheltä löytyy aivan mahtavia laukkasuoria. Prinsessasta puolet on täysiveristä ja sen huomaa viimeistään siitä, että Prinsessa rakastaa juosta. Päästiinkin maastossa painelemaan täysillä ja en varmasti ole koskaan mennyt millään hevosella niin kovaa, kuin Prinsessalla tuolloin.

Se tunne, mikä tulee siitä, että luotat hevoseen täysin ja se vetää niin kovaa kuin jaloistaan pääsee, on jotain sanoin kuvaamatonta. Kupliva onnen tunne nousi heti ensimmäisellä vedolla rintaan ja melkein nauratti. Ensinnäkin, olin onnellinen siitä, että uskalsin ja toisekseen, olin onnellinen siitä vauhdista. Annaroosan ratsu ei kyllä meidän perässä pysynyt, mikä on hyvin ymmärrettävää, vaan kyllä he meidät sitten aina kiinni sai, kun viimein hidastettiin.

 Prinsessa vaikuttaakin juuri mulle sopivalta ratsulta. Siinä on haastetta, mutta samalla se antaa paljon onnistumisen kokemuksia. Prinsessa on myös ihana käsitellä, vaikka sillä omat tammamaisuutensa onkin. Kesää odotellessa.. Mulle tää talvi alkaa ainakin jo riittää!

Kuvat on ottanut Annaroosa, viime viikonlopun hiihtoratsastuskisoista, joissa Annaroosa oli Prinsessan kanssa. Kiitos! Itse olin mukana kuvaajan ja kisahoitajan pestissä.

Ensimmäinen ratsastus sitten onnettomuuden

Tasan kaksi kuukautta onnettomuuden jälkeen olin taas hevosen selässä. Onnettomuushan sattui 22.9. ja 22.11. kipusin turvaheppa Poudan selkään. Silloin tuli kuusi päivää siitä, kun kauluri oli otettu pois. Aluksi vähän jännitti niskan puolesta, että pystynkö ylipäätään olemaan hevosen selässä, mutta itse ratsastus ei ajatuksena jännittänyt ollenkaan. Mullahan on niskaa varten jumppaohjeet, joilla liikkuvuutta voi parantaa ja lisäksi myös vahvistavia harjoituksia lihaksia varten. Niska on edelleen kipeä, mutta ainakin pään kääntäminen sujuu jo melko hyvin, joten eiköhän tämä vielä kuntoon saada.

Päätettiin käydä Heidin ja Usvan kanssa pieni kävelylenkki metsässä ja totesinkin heti alkuun, ettei käynnissä syntyvä liike satu ollenkaan niskaan. Luulen, että se teki oikein hyvää niskalle, kun siihen tuli pientä liikettä. Pouta oli todella rauhallinen ja luulenpa, että se myös aisti sen, että vielä ei ole kaikki kunnossa. Yleensä nimittäin kotiin päin Poudalla askel vähän kiirehtii ja pitenee, mutta tällä kertaa se käveli rauhallisesti pihaan asti. (Siitä huolimatta, että Usvalla tuntui olevan vähän kiire kotiin.) Pouta oli siis aivan mahtava.

Ensi viikolla taas uudestaan. Ihanaa kun on näin mahtava turvaheppa, jonka kanssa voi rauhassa kuntoutua. Kiitokset siis Heidille, että mulla on tähän mahdollisuus. Tunneille en varmasti tämän vuoden puolella vielä pääse, sillä haluan saada niskan kuntoon ennen tunneille menoa. Sitten kun kaikki askellajit sujuu kivuttomasti, niin voin taas katsella tunneille paluuta.

Ihan oma leiri

Toissa viikonloppuna pääsin osallistumaan upealle leirille. Leiri pidettiin Heidin tallilla joten Pouta olikin sitten minun "leirihoitsuna". Leiri oli aivan ihana ja tuli kyllä paljon muistoja mieleen yli kymmenen vuoden takaa kun olin silloin ratsastusleirillä.

Leiri alkoi lauantaina ja aamusta ajelin siis tallille. Ensimmäisenä ohjelmassa oli lähteä naapuritallilta tulevia leiriläisiä vastaan. Lähtö tosin vähän viivästyi kun haluttiin tottakai ottaa kuva meidän tallin porukasta ennen lähtöä!

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä minä ja pouta.

Tallille tultua purettiin hevoset ja etsittiin majoituspaikat naapuritallin hevosille. Tämän jälkeen päästiin ruokailemaan. Ruokailun jälkeen meillä oli leirikaste. Sai kyllä nauraa taas ihan urakalla ja kasteen jälkeen kaikilla oli jauhoa naamassa ja varmaan vähän muuallakin, vaatteissa märkiä länttejä ja vähintäänkin vatsalihakset kipeinä nauramisesta.

Sunnuntain ratsastustunnilta

Leirikasteen jälkeen meillä oli Centered riding teoriatunti. Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa taas Centered Ridingin pariin! Jälleen kerran koin melkoisia ahaa-elämyksiä teoriatunnilla. Kerron teille seuraavassa postauksessa hieman enemmän Centered Ridingista ja siitä, miten se on vaikuttanut ratsastukseeni.

Teorian jälkeen paistettiin makkaraa ja naan -leipää. Itseasiassa minä olin grillivastaavana :D. Ruokailun jälkeen lähdettiin sitten vielä iltamaastoon. Minä menin Poudalla ja päästiinpä Poudan kanssa vähän laukkailemaankin. Oli kyllä ihanaa rentoa laukkaa ja Poutakin selvästi tykkäsi. Ratsastuksen jälkeen käytiin iltapuulle.

Aamulla sänkyyn tuli rapsuteltava karvapallo

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen oli tiedossa Centered Riding ratsastustunnit. Minä menin tottakai Poudalla ensimmäisessä ryhmässä. Olen viimeksi ollut CR tunnilla varmaan n. kolme vuotta sitten ja oli hienoa huomata, että ratsastuksessani on oikeasti tapahtunut paljon kehitystä. Eniten kehitettävää on enää pohkeen paikassa, joka meinaa valua aivan liikaa eteen. Mutta oli kiva tajuta, ettei notkoselkä oikeastaan enää olekaan se isoin ongelma ratsastuksessani.

Huomaa eteenvalunut jalka

Oman ratsastustunnin jälkeen Pouta jatkoi Heidin alla vielä toisen tunnin. Kuvailin sitten toisten tuntia, heillä oli hieman erilaisia tehtäviä, sillä joukossa oli myös yksi poni kärreillä! Hyvin jalkoi ponikin kokonaisen tunnin pyöriä muiden kanssa kentällä.

Tässä pohkeen paikka on jo parempi

Ratsastuksen jälkeen oli taas vuorossa ruokailua, ruokailun, höpöttelyn ja kahvittelujen jälkeen lähdettiin saattamaan naapuritallin porukkaa takaisin kotiin. Tällä kertaa Heidi meni poudalla ja itse lähdin Tuiskulla kärryjen kanssa mukaan. Alkukankeuden jälkeen alkoi ohjaaminenkin sujua. En ole ennen ohjastanut hevosta metsäteillä vaan olen aina ajanut vaan hiekkateillä, joten pieniä vaikeuksia oli alkuun. Hevosen reippaus ei toki auttanut asiaa yhtään, mutta ainakin reissun aikana kehitystä tapahtui.

Tuiskun peppukuva

Leiri päättyikin siihen ja kun oltiin laiteltu hevoset takaisin laitumelle lähdin ajamaan kotiin. Oli aivan ihanaa kun sai höpöttää heppajuttuja kokonaisen viikonlopun ja nautin kyllä joka hetkestä. Olin kyllä leirin jälkeen aivan hirvittävän väsynyt. Palautumiseen meni monta päivää, sillä työt sotkivat mahdollisuuden kunnon yöuniin. Jokatapauksessa oli huippua päästä kokemaan pitkästä aikaa oikeaa hevosleiritunnelmaa!

Bambin ja Jossun ratsastukset

Torstaina suuntasin töiden jälkeen illasta Bambilla ratsastamaan. Jo tallille mennessä ilma näytti pahaenteiseltä, sillä tuuli oli puuskittain todella kovaa ja tummia pilviä pyöri tallin lähistöllä. Olin saanut jo varoittavan viestin ennen tallille menoa, että Bambi on sitten kurainen. Ja kyllä se vaan muuten myös oli kurainen.

Kentällä Bambi oli heti alusta alkaen vähän levottoman oloinen ja päätin hylätä suunnitelmani ilman jalustimia ratsastuksesta. Olin nimittäin suunnitellut, että voisin ratsastaa ainakin osan ajasta ilman jalustimia. Bambi kyttäili milloin mitäkin, joten päädyin sitten vain hakemaan rentoutta pääty-ympyrällä. Piti kyllä tehdä ihan kunnolla hiki hatussa töitä, sillä taipumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta loppuajasta rentous alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopuksi vielä päätin taluttaa Bambin kenttää ympäri, ihan vain että se pääsisi turvallisesti katselemaan kyttäilemiään asioita. Parin kiekan jälkeen ne ei sitten enää olletkaan niin pelottavia juttuja ja mietin, että olisi ehkä pitänyt ennen selkään nousua jo taluttaa se kammottavien asioiden ohi, niin olisi ehkä se ratsastuskin ollut helpompaa.

Kuva toiselta kerralta ©Netta S.

Perjantaina suuntasin pitkästä aikaa toipilas Jossun luokse. Se olikin jo oma itsensä ja nyhti maasta ruohoa sen minkä kerkesi. Sille oli rajattu laitumelta pienempi alue, ettei se tule syöneeksi liikaa vihreää. Päätin lähteä maastoon ja varustin ponin ja lähdettiin käppäilemään. Päätin ottaa handsfreen puhelimeen mukaan ja soittaa luokkakaverille, jota en ole nähnyt sitten koulun loppumisen jälkeen. Tarkoituksena oli muutenkin pääasiassa vaan kävellä Jossun kanssa, joten hyvin pystyi pälpättämään samalla puhelimessa. Kieltämättä yksi nainen katsoi vähän kuin vinksahtanutta kun höpöttelin kaverille ja ratsastin heidän pihan ohi. Saattoihan se näyttää vähän hassulta. :D

©Netta S.

Otin pikkuisen raviakin ja ponilla oli kyllä menohaluja. Laukkaakin uskaltauduin pari pikku pätkää ottamaan ja Jossu olisi vaan halunnut kiitää sen minkä ehtii. Handsfree ei vain meinannut pysyä laukassa kyydissä ja piti toisella kädellä sitten pitää siitä kiinni ja samalla katkaisin vahingossa puhelunkin. Kaveri jo hätäilija luuli että olin pudonnut. Kunhan sain ponin hiljentämään niin sain soitettua kaverille että kyydissä ollaan edelleen. Mutta kyllä oli muuten tuplaterapiaa jutella kaverille ja käydä maastoilemassa ponin kanssa! Ihan parasta! Pikkuhiljaa varmaan palataan Jossun kanssa taas normirytmiin ja aloitetaan taas treenit.

Suunnittelin, että voisin heinäkuun puolella alkaa taas käymään ihan vakkaristi tunneilla. Kunhan nyt käyn ensin testaamassa tallin johon ajattelin meneväni. Katsoo nyt, miten jää rahaa kunhan palkka tulee. 

Maanantain maastoilut

Maanantai. Aamulla aikaisin raahasin itseni harjoitteluun ja olin harjoittelun jälkeen kotiin palatessani todella väsynyt. Harjoittelun ensimmäiset viikot on aina ne rankimmat, kun tulee niin paljon uutta asiaa, joka täytyy käsitellä päässä ja energiaa menee myös siihen, että sopeutuu uuteen työympäristöön. Olinkin iloinen, että olin lupautunut lähtemään tallille ihan vain siksi, että tulee lähdettyä! Olin suunnitellut, että kunhan olen harkan jälkeen syönyt, niin lähden tallille, mutta jotain sitten tapahtui ja heräsin viiden jälkeen sohvalta...

Pää oli vähän pöhnässä vielä päiväunien jäljiltä, mutta tallille kuitenkin piti lähteä. Ajattelin jo tallille tullessa, että tänään ei kyllä saada mitään kouluvääntöä aikaiseksi vaan pää täytyy käydä metsässä nollaamassa. Jossua tarhasta haettaessa se laukkasi hirnuen vastaan. Mikä vastaanotto! Piristyin samantien ja kaikki väsymys oli poissa. Harjatessa huomasin, ettei Jossun karvanlähtö ole kyllä yhtään vähentynyt vaan karvaa lähti taas niin paljon kuin olisi jaksanut harjata. Kaiken lisäksi karvat on vielä kivan sähköisiä, eli ne tarttuu vaatteisiin, eikä niistä meinaa päästä eroon.

Varustamisen jälkeen lähdettiin sitten kohti metsää. Jossu vaikutti iloiselta maastovaihtoehdosta. Alkukävelyn jälkeen otin pikkupätkät ravia ja kiipesin käynnissä ison mäen, jonka olin jo aikaisemmin käynyt ponin kanssa kiipeämässä. Mäen päällä otin lisää ravia ja käytiin ponin kanssa tutkimassa eri reittejä metsässä. Laukkaa mentiin myös ja välillä aika kovaakin, kun Jossu vähän innostui. Laukkojen jälkeen tietysti piti pärskiä tyytyväisenä ja kieltämättä itsellekin tuli todella hyvä mieli. Jossu on ihana maastokaveri, kun se on niin luotettava. Laukkailujen jälkeen huomasin, että Jossulle alkoi tulla hiki, joten otin pienet pätkät vielä ravia. Mopojen ääni alkoi kuulua lähtistöllä, joten päätin että on meidän aika lähteä kotiin. En halunnut jäädä kokeilemaan onneani, jos vaikka mopopojat sattuisivat olemaan idiootti-mallia. Olen niin monesti lukenut näistä tapauksista, joissa mopoilijat ovat tarkoituksella kiusanneet ratsukoita. En kyllä usko, että Jossu olisi siitä nokkiinsa ottanut, mutta en kyllä halunnut jäädä kokeilemaankaan.

Korvien väritys on kyllä niin hauska!

Kotiin tultiin siis käyntiä ja pää oli hyvin nollattu. Harjasin ja hoidin Jossun ratsastuksen jälkeen ja ponikin vaikutti tyytyväiseltä, kun jätin sen karsinaan syömään heiniään. Onnistunut tallireissu, siis. :)

Muutto alkaa olla meillä täällä jo kovassa vauhdissa ja seuraavat pari päivää keskityn vain tavaroiden pakkaamiseen ja siirtämiseen. Suunnittelin, että voisin tehdä kysymyspostausta piakkoin blogiini, sillä en ole pitkään aikaan sellaista tehnyt :) Loppuviikoksi on taas luvassa PALJON ratsastusta, joten kirjoittelun aihetta varmasti riittää taas! Ja lauantaina meillä on Jossun kanssa ne näyttelyt!

Jossu

Seuraavaksi esittelyssä toinen vuokrahevoseni eli Jossu. Jossu on oikealta nimeltään Josefine III ja rodultaan tilastohevonen, joka mitä ilmeisimmin on siis norjanvuonohevonen. Jossulla en ole ratsastanut kuin vasta pari kertaa, niin uusi tapaus hän minulle vielä on. Ensimmäisellä kerralla ratsastin Jossulla aluksi kentällä ja tunnustelin millainen ratsu Jossu on. Oikein reippaan ja kivan oloinen ja no, pyöreä. Kenttä oli melko löllönä, joten lopuksi kävin vielä pellolla laukkailemassa ja ravailemassa Jossulla ja oikeastaan vasta silloin tykästyin tähän poniin tosissani. Sieltä löytyi aivan uusi vaihde ja poni tykitti innoissaan pellolla menemään. Hoidettaessa Jossu on mitä helpoin. Seisoo paikallaan (ainakin kun heinät on nenän edessä) ja muutenkin niin kovin kiltti.

Oikeastaan on todella kiva vaihteeksi ratsastella ponilla. Olen niin paljon nyt mennyt hevosilla, että välillä kaipaa tällaista ratsastusta "matalan" ponin selässä. Toisella ratsastuskerralla kävin sitten Jossun kanssa tutustumassa lähimaastoon. Mietin siinä lähtiessäni, että ihmeen paljon olen rohkeutta saanut, kun uskallan lähteä tuntemattomaan maastoon täysin tuntemattomalla hevosella. Löydettiin kuitenkin Jossun omisajan opastama reitti helposti ja käytiin kiipeilemässä lähellä sijaitsevilla harjuilla. Oli muuten huiman kivaa! Ponikin oli ihan innoissaan. Ison nousun jälkeen vaan kuului pörinää kun oli niin kivaa.

Koitan ottaa ensi kerralla tallille mukaan kameran, niin saan Jossustakin enemmän kuvia. Tällä hetkellä tuo on ainoa kuva mikä minulla Jossusta on!