Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut

Aika jatkaa hevoshaasteen parissa! Hiemanhan tuossa ehtikin vierähtää edellisestä haastepostauksesta. Mutta nyt jatkuu. Eli kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut.
Jouduin miettimään tätä pitkään, sillä tiedän niin monia kilttejä hevosia. Päätin kuitenkin tarkastella kokonaisuutta. Yksi kilteimmistä on epäilemättä entinen vuokrahevoseni Lasse, mutta kuitenkin kaikista kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut on kahtena kesänä leirihoitsunani ollut torinhevosruuna Vapper. Isosta koostaan huolimatta se oli ihanan kiltti nallekarhu, joka oli myös ratsastaessa hirmu kiltti. Muistan kun harjatessa löysin Vapperin "Sweet spotin" sen kaulasta, siitä kun rapsutti niin se ei tiennyt miten päin olisi, kun tuntui niin hyvältä. Ojensi aina päätään vaikka millaisiin asentoihin kun siitä rapsutti.

Minä ja Vapper leirinäyttelyissä.

Hoidin Vapperia siis Vuohimäen ratsastuskoulun kesäleireillä vuosina 2004 ja 2005. Kävin myös Vapperia moikkaamassa aina silloin tällöin Savonlinnassa käydessäni, mutta muistelisin että se myytiin sitten toiselle ratsastuskoululle.

Minä ja Vapper, helmikuussa 2005.

Ihana hevonen, josta on paljon hyviä muistoja!


Jo tehdyt:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut

Tulevat:
Päivä 7 Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Muruilua + video

Kävin tänään taas Murulla ratsastamassa. Sää oli juuri hyvä, kun ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä ja mikä tärkeintä: ei satanut vettä! Muru olikin tarhassa ja kävin sen sieltä hakemassa sisälle, jossa varustin sen. Tänään olin päättänyt ottaa paljon ympyräharjoituksia ja olinpa ottanut kamerankin mukaan, suunnitelmissani kuvata videota ratsastuksesta. Kaikkihan meni siihen asti hyvin, kunnes rupesin asettelemaan kameraani kuvattavalle alustalle ja kamera ilmoittaa "ei muistikorttia". SHIT! Vaan eipä hätä olen tämännäköinen, kenelläpä ei olisikaan kännykässä videokuvaustoimintoa nykyään. Niinpä rakas vanha N9 pääsi kuvaustöihin.

Asettelin kännykän hyvin alustalle, mutta jostain syystä se ei ollutkaan ruvennut kuvaamaan. Laitoinkin sen sitten selästä käsin uudestaan kuvaamaan ja asettelin takasin alustalle, mutta kuten arvata saattaa niin vinoonhan se jäi. Mietin sitten, että julkaisenko videota ollenkaan, kun se on kuitenkin ihan todella ikävästi vinossa, mutta olkoon nyt. Mitä te muuten olette mieltä? Onko parempi olla julkaisematta tällaisia huonolaatuisia kuvia/videota, jos postaukseen ei sitten tule ollenkaan mitään materiaalia? Vai onko ihan ookoo laittaa myös näitä tällaisia huonompia videoita julki?

Ratsastus meni ihan hyvin. Olin itsekin laiskalla tuulella, joten Muru luultavasti aisti tämän minusta ja meinasi, ettei tänään tarvitse töitä tehdä. Kun sitten kuitenkin itse rupesin ratsastamaan, niin Murukin rupesi keskittymään paremmin. Aluksi ympyröistä ei nimittäin voinut edes puhua ympyrän nimellä, vaan ne olivat lähempänä soikeaa kananmunaa. Olin kuitenkin tyytyväinen, että loppua kohden parani. Lopuksi otin myös ravia pitkin ohjin ja pitkät loppukävelyt.

Heinäkuussa mulle näköjään tuleekin taas vähän enemmän töitä (tai lähinnä typeriä välivuoroja, joissa menee koko päivä). Mutta enköhän silti pääse kerran pari viikossa ratsastamaan. Suunnitelmissa olisikin myös käydä taas heinäkuussa muutamalla tunnillakin. :)

Kun kaikki ei mennytkään pieleen

Menin siis eilen taas ratsastamaan Murulla. Jo tallille lähtiessä katsoin sääennusteita, jotka olivat luvanneet kuurosateita. Yleensähän tämä tarkoittaa sitä, että aurinko paistaa tasan siihen asti, kunnes saat hevosen kentälle ja sen jälkeen alkaa satamaa kuin saavista kaataisi. Tallille mennessä ei siis satanut ollenkaan, mutta lähes heti talliin päästyäni rupesi satamaan. Hetken aikaa odottelin, kunnes lähdin hakemaan Murua laitumelta sateen aikana.

Ajattelin, että jospa se sade ehtisi loppua sillä aikaa, kun laitan Murua valmiiksi. Tallikissa piti minulle seuraa samalla kun laitoin Murua käytävällä. Se kissa on muuten ihan hirmu hellyydenkipeä. Kissa rupeaa kehräämään sillä hetkellä kun vilkaisetkin sitä ja luultavasti siksi pitikin minulle seuraa, kun olin sitä heti tallille tultua rapsutellut.

Tallikissa

Kentällä kerkesin kävellä alkukäyntejä, kun tallin omistaja rupesi lastaamaan yhtä hevosta yksin. Lastaus ei näyttänyt menevän ihan toivotulla tavalla, joten tarjouduin avuksi. Kävin viemässä Murun karsinaan ja menin auttamaan hepan lastauksessa. Vähän aikaa siinä piti maanitella, ennenkuin saatiin heppa traikkuun. Ja tämän jälkeen hain Murun karsinasta ja lähdettiin kentälle työskentelemään.

Kentällä piti katsoa, kun toista heppaa haettiin laitumelta

Muru olikin ihan hirmu hyvä ratsastaa! En edes muista, että olisi viime kesänä ollut näin hyvä ratsastaa. Kuunteli todella hyvin kaikki apuja, pohkeita, pidätteitä, kaikkia! Jopa laukka, joka yleensä on ollut kiireistä ja hankalasti ohjattavaa onnistui hyvin. Muru malttoi laukata todella nätisti ja ohjauksessakaan ei ollut mitään vaikeutta. Otinkin tehtäväksi sitten sen, että tein lyhyille sivuille laukassa ympyrän ja tuli muuten ravissa pitkät sivut. Pitkillä sivuilla oli myös estetunnilta jääneet puomit, joiden yli tultiin ravissa. Ja ai että sitä riemua, kun sen ensimmäisen laukkaympyrän jälkeen sain heti otettua takaisin raviin ja että se laukka ympyrä oli ympyrän muotoinen eikä mikään epämääräinen lenkura.

Loppuun otin sitten keskiympyrällä ravissa taivutuksia ja niissäkään ei ollut mitään ongelmaa. Muru ravasi tosi rennosti ja taipuikin jonkin verran. Ja uskokaa tai älkää, mutta koko ratsastuksen aikana ei satanut ollenkaan! Kylläpä olikin hyvä mieli ratsastuksen jälkeen. Kylmäsin vielä Murun jalat ja vein sen sitten tarhaan ja lähdin tallilta hyväntuulisena kotiin.

Bad Photo Day

Kävin tänään kuvaamassa pari alueluokkaa Jokirannan hevosurheilukeskuksessa järjestetyissä alue- ja kansallisissa estekilpailuissa. Tällä kertaa ei ollut ainakaan bad hair day, sillä olin käynyt kampaajalla laitattamassa hiukseni viikonloppuna olevia juhlia varten. Sen sijaan bad photo day tuntui vaivaavan. Aluksi yritin kuvata kentän laidalta, mutta sopivien esteiden eteen tuntui aina tulevan joku ratahenkilöstöstä tai toinen este. Siirryin sitten kuvaamaan kentän taakse ja kuvasin verryttelyalueen yli. Ongelmana siis jälleen tuttu etäisyys, joka aiheutti epätarkuutta ja taas kaikkea tavaraa eteen. Kaiken maailman tavaraa ja härpäkettä oli myös taustalla, joten kuviin tuli todella rauhaton tausta. Jos taas olisin halunnut rauhallisen taustan, olisi pitänyt kuvata vastavaloon, joten ei kiitos.

L'Mariaci. Ensimmäisiä kuvia: Järkyttävä tausta ja etualalla ratahenkilön pää.

 Itsepintaisesti napotin kentän takaosassa kuvaamassa kaikista huonoista puolista huolimatta. Ongelmaahan ei olisi ollut, mikäli aurinko olisi ollut pilvessä, silloin olisin voinut hyvinkin valita paikkani paremmalta reunalta. Kuvia tuli otettua vähän päälle 300 ja voin kertoa, että kun aloitin niiden läpikäynnin, niin teki mieli vaan sulkea tietokone ja ilmoittaa ettei kuvia ole. Alkupään kuvat tuottivat paljon tuskaa; ruma ja rauhaton tausta, edessä jos vaikka minkälaista tolppaa ja sitten se pahin AJOITUS. Kuinka vaikeaa voi olla ottaa se kuva oikealla hetkellä, eikä hetkeä liian myöhään? En tiedä mistä tämä ongelma on ilmestynyt, sillä aikaisemmin ajoituksen kanssa ei ole ollut näin paljon ongelmia. En keksi muuta syytä, kuin sen että olin niin kaukana kuvattavasta kohteesta, että oli vaikeaa saada kuvaushetki arvioitua.

Blitz Roos. Surkea ajoitus ja näitä vastaavasta asennosta otettuja kuvia on paljon.

Loppupään kuvista tuli siedettävämpiä, sillä toisen luokan rata oli kuvaajan kannalta kivempi ja taustasta tuli vähän rauhallisempi. Lisäksi aurinko kääntyi vielä vähän parempaan suuntaan, joten se oli melkein selkäni takana. Kuitenkin ajoitus tökki myös toisen luokan kuvissa, No can do. Jouduin myös tekemään aika typeriä rajauksia kuviin, sillä monesti toinen este tuli takajalkojen eteen ja "katkaisi" ne. Kaikesta huolimatta julkaisin myös huonompiakin kuvia, sillä niistä voi olla iloa itse kuvauskohteelle. Täytyy kyllä tsempata seuraavaa kertaa varten, mutta alan olla vahvasti sitä mieltä, että Jokirannan kenttä on haastava kuvauspaikka. Kaikki kuvat voi käydä katsomassa täällä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2014/15.6.+Alue-Kansalliset+este,+Jokiranta/

Palermo IV. Yksi harvoja kuvia voihin olen tyytyväinen. Tässäkin tosin edessä ja taustalla toinen este.

Estekurssi osa 2 + video

Nyt on estekurssi taputeltu ja kylläpä olikin kiva päästä hyppäämään. Viimeisinä kolmena kurssin tuntina ratsunani toimi jälleen Mondo. Eilinen päivä oli aika rankka, sillä meillä oli tosiaan kaksi tuntia. Ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin katsetta ja kääntämistä. Tykkään kovasti siitä, että opettaja aina kertoi myös teoriassa miksi jokin asia tehdään, niinkuin se tehdään ja samalla päästiin kokeilemaan sitä käytännössä. Ensimmäinen tunti tuntui ihan hyvältä ja Mondo liikkui ihan hyvin. Toinen tunti ei sitten ollutkaan enää niin hohdokas...

Kaikki postauksen kuvat otettu tänään ja ne on ottanut Netta S.

Minä ja Mondo tänään tunnin jälkeen.

Tauon jälkeen aloitettiin toinen tunti, jossa tarkoituksena oli ratsastaa rataa. Oltiin harjoiteltu samoja esteitä edellisellä tunnilla, mutta eri järjestyksessä. Saatiin opetella rataa koko tauon ajan ja koitin sitä kovasti päntätä. Sanoin kyllä jo tauon aikana kaverilleni, että hyppään varmasti 2 esteen jälkeen tuon 5 esteen, sillä siten oltiin sitä tunnillakin harjoiteltu. Alkuun taas harjoiteltiin pari pätkää ja sitten päästiin hyppäämään rataa.

Mondo oli jo aika väsynyt tässä vaiheessa ja niin olin minäkin. Kuitenkin kun aloitin radan niin alkuun meni todella hyvin, kunnes tuli kolmas este. Ja kuten olin arvellutkin niin hyppäsin tuon 5. esteeen kolmantena. Heti hypyn jälkeen tajusin, että "eikun ei". Mulle on jotenkin todella perinteistä, että kun sitten tosiaan pitää sitä rataa hypätä niin sitä ei vaan muista, kun samoja esteitä on hypätty aikaisemmin eri järjestyksessä. Joten alusta koko homma.

Jotenkin pakka oli kuitenkin jo levinnyt ja Mondo ja minä niin väsyneitä, ettei radasta meinannut tulla mitään. Alkuun ei noussut kunnon laukkaa, mutta loppua kohden parani. Toisella kerralla muistin radan ja saatiin se käytyä, vaikkakin osa kaarteista mentiin ravissa, kun ei vaan laukka pyörinyt.

Vanha tapa kääntää nyrkit alapäin on näköjään taas palannut.

Radan jälkeen tultiin vielä laukassa puomeja siten, että toinen käsi piti laittaa selän taakse. Se oli kivaa ja Mondokin hienosti jaksoi tunnin loppuun vaikka molemmat oltiin jo väsyneitä.

Rapsutuksia.

Tänään harjoiteliin sitten kaarteita ja kurveja, ikäänkuin 2.vaiheen ratsastusta. Kyllähän me Mondon kanssa osataan tulla kovaa, mutta pitkänä, joten haastavaa oli tosiaan nuo tiukkaakin tiukemmat kurvit, joihin pitäisi tulla mahdollisimman lyhyenä, mutta kuitenkin ponnekkaasti. Tänäänkin tultiin lopuksi rataa, jossa tosiaan noita tiukkoja kurveja riitti. Alla kuva tämänpäiväisestä radasta:

Tänän ylipäätään ratsastus sujui paremmin, kun ei oltu niin väsyneitä. Mondoltakin löytyi taas se vanha kunnon estevaihde, mikä tuntui olevan eilen hukassa. Ensimmäisellä kerralla rata ei ihan onnistunut, sillä viidennelle esteelle tultiin aivan liian pitkänä ja Mondo sitten ponnisti aika kaukaa. En siis ehtinyt ottaa sitä takaisin, joten kurvi meni leveäksi ja kierrettiin tuo ensimmäinen este.

Toisella kerralla meni jo paljon paremmin. Toisen esteen päällä, en kuitenkaan ollut hereillä enkä saanut laukkaa vaihdettua, joten tulin kolmoselle ravissa. Sen jälkeen taas sain laukan rullaamaan ja tultiin hyvin neloselta vitoselle. Tässä mulla oli jopa katse jo oikein, joten selvästi näki miten paljon se taas vaikutti. Vitosen jälkeen kurvi tuntui jo onnistuvan, kunnes rupesin itse jotain haparoimaan ja otettiin Mondo kanssa muutama epävarma askel ja siitä sitten taas kohti kutosta.

Tässäpä video tuosta toisen kerran radasta: Video alkaa 1. esteen jälkeen vasta.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein hyvä palautus taas esteisiin. Yhtään ei missään vaiheessa jännittänyt, joten sekin oli oikein hyvä merkki. Toisaalta allahan oli luottoratsu ja esteeet oli maahankaivettuja. Mutta ainakaan ei tarvitse ihan alusta aloittaa estejännityksen purkamista.

Vaan tulipas tästä kilometripostaus... Kiitos, jos jaksoit lukea :)

ps.Viikonloppuna suuntaan Jokirantaan ainakin osaksi aikaa kuvailemaan alue-kansallisia estekilpailuja. Mulla vaan sattuu just tälle viikonlopulle kahdet sukujuhlat, joten kumpanakaan päivänä en pysty koko päivää olemaan. Pääasia kuitenkin, että ylipäätään pääsen kisoja kuvaamaan.

Estekurssia

Mulla on siis tällä viikolla estekurssi Jokirannan ratsastuskoulussa. Esteet eivät ole isoja vaan ihan 50cm, sillä halusin taas varmuutta hyppäämiseen tauon jälkeen. Viime syksyltä jäi edelleen vähän huonot fiilikset putoamisesta(siis toisella tallilla), joten nyt korjataan taas sattuneita vahinkoja. Jokirannassa on tutut hevoset ja opettajat, joten tämän parempaa paikkaa en osaisi kuvitellakaan esteharjoituksiin.

Maanantaina oli ensimmäinen tunti ja sain ratsuksi lempparihevoseni, Mondon. Mondo on minulle sellainen luottoratsu ja viimekin kesänä kävin estekurssin samaisella hevosella. Ensimmäisellä tunnilla aloitettiin pienistä esteistä ja helpoista tehvävistä. Kertaakaan ei ruvennut jännittämään tai ahdistanut. Opettajakin sanoi, että "tässä oli nyt tällainen pehmeä lasku taas esteratsastukseen." Ja hyvä niin.

Minä ja Mondo viime kesänä ©Netta S.

Eilen sitten sain ratsuksi Ompun. En edes muista, milloin viimeksi olin Ompulla ratsastanut, mutta se on onneksi hieman samantapainen kuin Mondo, joten ongelmia ei ollut. Tällä kertaa hypättiin 3 esteen sarjaa ja harjoiteltiin eri istuntoja; kevyttä istuntaa, esteistuntaa sekä perusistuntaa. Minun vahvuuksiksi todettiin kevyt- ja perusistunta. Esteistunnassa on vielä hakemista, mutta noillakin pärjää jo pitkälle. Lopuksi piti sitten keventää ilman toista jalustinta ja vielä ilman molempia jalustimia. Voi tuskaa! Reidet huusi maitohapoilla ja kunto meinasi kyllä loppua, mutta selvisinpäs siitäkin.

Omppu

Tänään on tiedossa rankka päivä, sillä ratsastamme kurssista kaksi tuntia tänään. Välissä on kyllä tauko, mutta voi silti olla että alkaa kunto loppua viimeisellä tunnilla. Torstaina sitten luottokuvaaja Netta tulee luultavasti kuvaamaan tuntia, joten silloin saan kuvamateriaaliakin. Mahdollisesti videotakin.

Haastavin hevonen jolla olen ratsastanut

Tämä oli alunperin hulluin hevonen, jolla olen ratsastanut, mutta minusta ei ole reilua kutsua hevosta hulluksi, sillä yleensä se "hulluus" on joko ratsastajan tai hevosen osaamattomuutta. Minun kohdalla osaamattomuus on tainnut olla enemmänkin omaa osaamattomuutta, sillä kovinkaan raaoilla tai osaamattomilla hevosilla en ole ratsastanut. Ja kun tarkemmin mietin, niin kaikki nämä hevoset, jotka ovat alussa olleet haastavia, eivät sitten useamman kerran jälkeen ole olleetkaan enää niin haastavia. Sitä on vaan oppinut ratsastamaan niitä paremmin. Haastavista ratsuista voisin manita esimerkiksi entisen vuokrahevosen Mikaelin, joka sitten kuitenkin osoittautui todella kivaksi ja mukavaksi ratsuksi, kun vaan sitä oppi ratsastamaan.

Valitsin kuitenkin varsinaiseen postaukseen Peukaloisen, joka oli suomenpienhevonen ja melko raaka. Peukaloista kutsuttiin Pekuksi.

Olin silloin itsekin niin nuori, etten oikein osannut sitä ratsastaa. Hulluksi ei voi missään nimessä sanoa, sillä muistelisin että oli kuitenkin oikein kiva käsitellä, mutta sitä ei vaan oltu koulutettu niin hyvin ratsuksi, että olisin sen kanssa hyvin pärjännyt.

Ratsastus oli siis pääasiassa sitä, että kaahotettiin menemään ilman kovinkaan hyvää kontrollia ja jos jonnekin käännettiin niin ympyrälle ja oikeastaan vain siksi, että vauhtia saataisiin pois. Lisäksi Pekulla oli tapana mennä kentän aitoja pitkin, eli siis niin läheltä kentän aitoja, että jalka jäi väliin. Haastavuutta kerrakseen, varsinkin kun en silloin itse osannut ratsastaa. Käsittääkseni kuitenkin myöhemmin tästä tuli oikein kelpo ratsu, mutta itse en tainnut enää myöhempinä vuosina tällä ratsastaa.

Huomenna luvassa postausta estekurssista, jonka aloitin eilen. Joka ilta siis ratsastetaan yksi tunti, paitsi huomenna kaksi.
 
Jo tehdyt:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut

Tulevat:
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 7 Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Hevonen, jota ikävöin eniten

Tämä on kyllä paha, sillä ikävöin monia hevosia. Kuten blogin nimikin kertoo, niin jokainen hevonen jättää oman kavonjälkensä minun muistoihini, joten on vaikeaa nimetä vain yhtä. Olen harrastanut ratsastusta pitkään ja kohdannut monia minun mieleeni erityisesti jääneitä hevosia. Kuitenkin, jos on pakko valita yksi, on se jo edesmennyt kimo New forestin poni, nimeltään Misa Bettina.

Misa Bettina ©Maria Purmonen, 2007

Tämän ponin kanssa tuli tehtyä ja koettua vaikka mitä. Misan kanssa opin rakentamaan luottamusta hevosen kanssa ja opin myös pysymään pukitteluissa kyydissä. Misa on myös hyvä esimerkki minun heikosta kohdasta kimoihin hevosiin.

Minä ja Misa joskus v. 2002

Kyllä, Misaa on ikävä!

Jo tehdyt:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten

Tulevat:
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen
Päivä 20 Pienin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Ensimmäinen hevonen jolta putosin

Tässä nyt yhdistyy kaksi päivää, koska nuo tapahtuivat samana päivän. Eli Ensimmäinen hevonen jolta putosin ja Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen. Muistelisin olleeni n. 11-vuotias ja hevonen jolta putosin mahtoi olla eestinhevosruuna Taimur, jota Tamuksi kutsutaan. Taidettiin tuolloin hypätä ensimmäisiä esteitä, jos oikein muistan. Hypyt olivat tottakai matalia. Muistan vaan kavereideni ohjeistavan minua, että se ei ole sen kummempaa kuin kevennät esteellä. Alkuun kaikki sujuikin hyvin ja pääsin ihan kohtalaisesti esteiden yli.

Olin jo lopettanut hyppäämisen, kun kaverini hyppäsi sitten vähän isompaa. Muistelisin vain että oltiin jo tavallaan lähdössä pois kentältä, kun tämä minun ratsuni päätti hypätä tuon kaverini hyppäämän ison esteen. En tiedä, olisiko sille tullut paniikki kun joku lähti kentältä vai miksi se olisi mennyt esteelle, koska mielestäni en sitä kuitenkaan siihen ohjannut.

Eestinhevos ruuna Taimur

Tietenkään en osannut valmistautua hyppyyn ja kun muutenkaan ei hyppytaitoja ollut niin tottakai putosin. Ratsastin tuolloin vielä nokian kumisaappaat jalassa, joissa oli melko leveä se päkijän kohta, ja kumpparihan jäi kiinni sitten jalustimeen. Sen sijaan, että olisin jäänyt raahautumaan mukana, niin jalkani irtosi kumpparista ja vain saapas jäi roikkumaan jalustimeen kun itse jäin makaamaan hiekalle ilman toista kenkää.

Selvisin säikähdyksellä eikä mihinkään sattunut. Kaverit tottakai pakotti minut vielä hyppäämään pienemmällä ponilla pienempää estettä, että ei jäisi kammoa. (En tosin voi olla sata varma oliko tämä jo joku eri päivä, tästä on kuitenkin jo 14 vuotta aikaa) Vaan kuinkas sitten kävikään kun tältä pikkuponiltakin vielä putosin, kun hyppy taisi epäonnistua. Silloin kolautin pääni ja se kyllä sattui. Hengissä kuitenkin selvittiin ja esteitä hyppäsin hurjapäänä vielä paljon myöhemminkin.

Muistan vaan kaverini sanoneen lohdutukseksi, että oikeaksi ratsastajaksi tullaan vasta sitten kun on pudonnut 100 kertaa hevosen selästä. Terkkuja vaan, jos tunnistat itsesi ;)

Jo tehdyt:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen

Tulevat:
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen
Päivä 20 Pienin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Pitkästä aikaa

Viime kesänä viimeksi tapasin tämän valloittavan neitokaisen ja pitkän tauon jälkeen kävin hänen luonaan taas. Mennessä mietin, että vieläköhän se muistaa minua ja osaakohan siellä selässä enää olla, kun on niin pitkä tauko ollut.

Tallille kun pääsin niin siellähän se neitokainen tarhassaan katseli ja kun menin tarhan portille niin lähti tulemaan vastaan.

Ja kukas muukaan kuin viimekesäinen vuokrahevoseni Muru! Viimeksi taisin käydä joskus viime vuoden elokuussa ratsastamassa Murulla ja olihan neiti kyllä hoikemmassa kunnossakin kuin viime kesän laidunkauden jälkeen.

Ilma oli kuumaakin kuumempi. Kun menin tallille niin lämpöasteita oli jo 24. Olinkin mennyt aamusta siksi, ettei tarvitsisi ihan kuumimpaan aikaan ratsastaa, vaan aika kuumahan tuo ilma jo oli. Laitoin Murun käytävällä valmiiksi ja suuntasin kentälle.

Pitkään en viitsinyt ratsastaa, silä jo alkuravien aikaan alkoi hikeä pukkaamaan niin Murulle, kuin minullekin. Olin ihan unohtanut miten paljon Murua pitikään ratsastaa jalalla! Mutta kun muistelin viime kesää, niin ainakana ihan niin paljoa ei ollut kiemurtelua kuin silloin, ehkä jotain oli siis takaraivoon jäänyt viime kesältä. Murun laukka on myös melkoisen pomputtavaa tai se on sellaista isoa ja Muru polkaisee aina takajaloillaan reilusti ylöspäin. Tuntui kuitenkin, ettei siinä ollut niin hankalaa istua kuin muistelin. Vasemmalle laukatessa tosin oli vielä vähän ohjaus hukassa, mutta kun otin sen jälkeen oikeaa laukkaa niin pysyttiin hyvin jo urallakin. Loppuun otin vielä rentoa ravia ja tässä vaiheessa Muru olikin jo kaulaa myöten hiessä.

Ratsastuksen jälkeen kylmäsin Murun jalat ja kastelin koko hevosen. Sen jälkeen vein Murun laitumelle jossa se pääse syömään vihreää ja otin pari kuvaa. Asetukset oli vaan vähän pielessä niin kuvat ei ole nyt kovinkaan hyviä. Täytyy ensi kerralla sitten ottaa vähän parempia.

Pienet ravit laitumelle pääsyn kunniaksi.

Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin

Löysin tällaisen hevoshaasteen tästä blogista (en tiedä mistä se on alunperin lähtöisin). Ja halusin itsekin osallistua. Ajattelin kuitenkin vaihtaa nuo viikot päiväksi. Tai luultavasti ainakin tulen useammin kirjoittamaan haastetta kuin kerran viikkoon.

Aloitetaan siis ensimmäisestä kohdasta, joka on ensimmäinen hevonen jolla ratsastin. Uskoisin tähän kuitenkin käyvän myös ponit joten tässäpä tulee:

Shetlanninponi ruuna Henkka:

Kuvassa olen varmaan 8-9vuotias ja ratsuna siis Henkka. Henkka oli siskoni hoitoponi ja tällä ponilla opettelin ratsastuksen alkeet.

Viikko 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin
Viikko 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin
Viikko 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen
Viikko 4 Hevonen jota ikävöin eniten
Viikko 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 6 Kiltein hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 8 Hevonen jonka selkään vielä haluaisin päästä
Viikko 9 Ensimmäinen lempiponini
Viikko 10 Hevonen jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Viikko 11 Hevonen jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Viikko 12 Uusin hevostuttavuus
Viikko 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Viikko 14 Hevonen jolla on ollut onnistunein tunti
Viikko 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten
Viikko 16 Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut
Viikko 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet
Viikko 19 Vaikuttavin hevonen
Viikko 20 Pienin hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 21 Suurin hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 22 Itsepäisin hevonen jolla olen ratsastanut
Viikko 23 Hevonen jonka haluaisin omaksi
Viikko 24 Elämäni tärkein hevonen