Alla oli siis konkari, 20v, Into. Heti kun selkään pääsin, niin tajusin, ettei mulla ole mitään hätää. Niin rauhallinen ja kiltti Into oli, että rauhoitti minunkin mielen. Kurssi oli jaettu kolmelle päivälle, eli ensimmäisenä mentiin tunti ja seuraavina kahtena puolitoista. Ensimmäisenä päivänä tultiin pari pientä ristikkoa, eikä mulla missään vaiheessa edes tullut sellaista epävarmaa oloa tai jännitystä. Syke pysyi maltillisena ja mieli oli luottavainen. Into innostui kivasti esteistä ja olikin helppo ratsastaa, kun moottori käynnistyi.
Seuraavana päivänä tultiinkin sitten jo pientä sarjaa ja kaarevia teitä. Kun sarjan toinen este nostettiin pystyksi, niin huomasin sen pienen ahdistuksen tunteen nostavan päätään. Vannon, että este näytti vähintään 80 senttiseltä, mutta sitten kun sen oli ylittänyt ja estettä katsoi uudestaan, niin se näytti kuitenkin 60 senttiseltä. Ihan naurettavaa, miten pää voi tehdä tuollaisia temppuja. Toisen päivän jälkeen fiilis oli kuitenkin tosi hyvä. Tiesin, että epämukavuusalueella on käytävä, jotta voi edetä ja sinne mentiinkin juuri sopivasti.
Kolmantena päivänä sitten tultiin rataa. Otettiin muutamat verkkahypyt ja sen jälkeen tultiin rataa. Estekorkeus oli kokoajan hyvin maltillinen. Pientä epämukavuutta oli havaittavissa ennen omaa vuoroa ja kesken radan tulikin aina kysymys: "Maria, Hengitätkö?". Kyllä hengitin. Ja kyllä selvisin.
Fiilis oli siis aivan loistava, kun rata oltiin tultu kahdesti. Into oli superkiva heppa ja ylitti mukisematta kaiken. Taisi heppakin nuortua siinä esteitä nähdessään. Jotenkin ahdistusta ja jännitystä on paljon helpompi käsitellä, kuin ennen onnettomuutta. Ehkä kuitenkin se, että estepelosta on jo yhden kerran päässyt yli, on antanut nyt enemmän välineitä sen käsittelemiseen. Ja onhan mulla myös huimasti enemmän kokemusta esteiltä, kuin silloin reilu pari vuotta sitten kun aloin estepelkoa selättämään. Ja silloin mulla ei edes ollut mitään "syytä" pelolle, toisin kun nyt olisi.
Jokatapauksessa esteet on aina ollut mulle ratsastuksessa se juttu, niin olen nyt erittäin onnellinen, että voin jatkaa harrastusta. Pelkäsin jo, että pelkkää koulua hinkatessa saattaisi ratsastusharrastus hiipua, kun siihen ei ole samanlaista paloa kuin esteille. Tästä on todella hyvä jatkaa taas eteenpäin. Olisi kiva kyllä taas käydä estetunneilla sännöllisesti, ettei tauko taas pääsisi venymään liian pitkäksi.
Kuvat ja videon kuvannut luottokuvaaja Netta S. KIITOS! ♥
