Kahden päivän kouluvalmennus

Ensimmäiset valmennukset Antin kanssa taputeltu ja päällimäisenä jäi tosi hyvä fiilis. Viime viikonloppuna Korholan Tilalla oli Annamiina "Minttu" Pulliaisen valmennukset. En ollutkaaa aikaisemmin ollut Mintun valmennuksissa, joten todella mielenkiinnolla lähdin mukaan. Lauantaina Antti tuli Korholaan, jonne oli myös sovittu karsina yöksi, niin ei tarvinnut edes takaisin ajella. Alkuun Anttia vähän jännitti (niinkuin yleensäkin kaikki uudet asiat), mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.

Antissa on se hyvä puoli, että jos ollaan uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa, niin Antti tukeutuu paljon ihmiseen ja ratsastajaan. Toisin sanoen, Antti kuuntelee hyvin ratsastajan ohjeita. Lauantai menikin valmennuksen osalta kivasti. Harmillisesti koko valmennuksen ajan satoi vettä ja vieläpä niin paljon, ettei kenttä mitenkään ehtinyt kaikkea imaista. Niinpä kenttä lainehti välillä pahastikin vedestä. Tämäkin tietysti oli Antista vähän jännää, mutta hyvin se jaksoi keskittyä, kunhan alkuun päästiin.

Alkuun meno näytti tältä, kunnes löytyi yhteinen sävel.

Mintulla oli kiva tyyli opettaa. Oikeastaan ei tehty mitään sen kummempia tehtäviä, vaan saatiin vapaasti liikkua kentällä (Meitä oli siis tunnilla 2 ratsukkoa). Se, mihin Minttu sitten kiinnitti huomiota oli siihen liikkumisen laatuun. Sain ihan paljon vinkkejä Antin ratsastukseen. Ongelmanahan on muun muassa ollut pään viskominen, jota Antti tekee aika paljon. Lauantaina työskenneltiin paljon ravissa ja jonkinlainen flow-hetki oli koettavissa valmennuksen loppuvaiheilla. Antti oli super. Lauantain kuvat on ottanut, Netta. Kiitos paljon!

Sunnuntaina sitten Anttia ei enää niin jännittänytkään ja oikeastaan kaikki kentän ulkopuolella tapahtuva kiinnosti hieman enemmän. Lisäksi lauantai näkyi selvästi jo pienenä väsymyksenä sunnuntain puolella. Varsinkin lopputunnista Antti hikosi todella paljon. Eikä sunnuntaina kuuma sää tietenkään yhtään helpottanut tilannetta. Sunnuntaina päästiin tekemään myös laukkaharjoituksia ja erityisesti laukan kanssa on ollut ongelmia. Antti lähtee laukassa helposti vetämään lapa edellä ulos. Tähän ongelmaan saatiinkin tosi hyviä neuvoja. Ulko-ohjan tuki lopetetaan kokonaan, jos sitä vasten aletaan painua. Ja sehän ihan oikeasti toimi, Antti lopetti valumisen ja keskittyi reittiin. Lisäksi Minttu totesi sen, minkä itsekin jo aikaisemmin, että lihaskuntoa pitää vielä saada Antille lisää.

Antilla on paljon maastoiltu, sillä tallille valmistui kenttä vasta tänä kesänä. Nyt kuitenkin päästään treenailemaan kotonakin ja vinkiksi jatkoon saatiin panostaa liikkumisen laatuun, ei niinkään määrään. Lopputunnista sunnuntaina aloin jo itsekin väsähtää ja varsinkin nuo laukkaharjoitukset vei paljon mehuja. Olin kyllä supertyytyväinen kahden päivän valmennukseen. Niin paljon hyviä vinkkejä ja ongelmiin pureutumista, että tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin.

Olenkin tosi tyytyväinen Antin suoritukseen. On se vaan hieno heppa!

Koulukisapostaus

Tänään mulla olikin sitten elämäni ensimmäiset koulukilpailut. Kilpailut olivat siis ihan harjoituskilpailut ja menin siellä Helppo C:1 2000 radan.

©Netta S.

Aamulla kello soi 7 ja silti tuntui, että tuli hirveä kiire. Kävin hakemassa kaverilta kisahousut ja ajoin tallille, jossa tapasin ponin joka köllötteli tarhassa tyytyväisenä. Pikkuisenhan se oli ikävää käydä poni aamu-unilta herättelemässä, mutta tosiaan oltiin jo aikataulusta myöhässä.

Aamu auringossa köllöttelyä

Pakattiin kamat ja parin yrityksen jälkeen saatiin ponikin kyytiin. Soitin jo heti kisajärjestäjälle, että myöhästyn ja ystävällisesti he siirsivät minua luokassa hieman myöhemmäksi.Kisapaikalla sitten kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa ja sen jälkeen laitettiin poni kuntoon ja lähdin jo kävelemään. Jonkin aikaa odottelin omaa verkkavuoroani ja kävelin sillävälin muualla. Poni oli kisapaikalla ihanan lunkisti. Ei ottanut pulttia vaikka tuuli oli välillä todella kovaa ja puuskittaista.

©Netta S.

Jossua piti verkata aika paljon, ennenkuin se rupesi taipumaan. Sain kuutenkin verryteltyä ponin tosi hyvän tuntuiseksi verkassa ja pian olikin sitten jo oma vuoro mennä radalle. Radalla sitten otin vielä vähän ravia ja laukkaa ja poni tuntui ihan hyvältä, ei tosin enää niin hyvältä kuin verkassa. Sain lähtövuoron ja oli aika aloittaa rata.

©Netta S.

Tuntui, että ympärillä olisi ollut aivan hiljaista, en kuullut mitään muuta kuin oman hengitykseni. Heti ennen tervehdystä poni lähti liiruumaan oikealle ja piti napauttaa vähän oikealla pohkeella. Pysähdys oli nätti ja olin siihen tyytyväinen. Kuitenkin liikkeelle lähdössä taas pientä haahuilua oikealle ennenkuin sain ponin ruotuun.

©Netta S.

Jossu oli jotenkin niin tahmea kun aloitin radan. Varmaan jännitin jonkin verran itse, jolloin poni sitten myös alkoi himmailemaan. Alkurata olikin siis vähän tahmea, mutta itse olin tyytyväinen kolmikaarisen teihin ja laukannostoon. Laukassa sitten ensimmäinen keskiympyrä venähti vähän isoksi ja kun olin tullut ympyrältä ponin keskittyminen herpaantui ja se alkoi höristä. Silloin unohtui sitten nostaa jalkoja ja poni kompastui. Kompastumisesta huolimatta jatkettiin normaalisti.

Harmi kun niiauksista ei tule lisäpisteitä :D ©Netta S.

©Netta S.

Jäin itse ehkä kompastumista miettimään ja havahduin siihen, että vasen laukka piti nostaa. Ehdin kyllä nostaa sen sallitulla alueella ja laukkaympyrä tähän suuntaan suijui paremmin kuin toiseen. Lävistäjälle tultaessa kuitenkin sitten laukka putosi raville ja sain sen parin askeleen verran korjattua, kunnes se putosi uudestaan raville. Pakko oli sitten jatkaa ravissa uralle asti. Sitten vielä voltti ja lopputervehdykseen tulo.

©Netta S.

En ollut rataan oikein tyytyväinen. Hölmöjä virheitä ja olisi vain pitänyt olla napakampana. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, kun sain tuloslapun käteeni. Saatiin 62,5%! Olin ihan ihmeissäni, että saatiin yli 60% ja sen jälkeen alkoi mielikin parantua. Ei se sitten niin huonosti mennytkään, kuin kuvittelin. Taso oli todella kova ja mukana oli hurjan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, joten paremmille hävittiin. Osallistujia meidän luokasa oli 18 ja olin tosiaan seitsemäs. Ei huonosti, noin niinkuin ekoiksi kisoiksi! :)

©Netta S.

Nämä oli kuitenkin ensimmäiset kisat, joten tästä eteenpäin sitä kisataankin enää itseään vastaan paremman tuloksen toivossa. Mutta täytyy myöntää, ettei koulukisoista tule kyllä samanlaista fiilistä kuin estekisoista. Joten kyllä ne esteet vaan on enemmän mun juttu. Silti oli kyllä kivaa käydä koulurataakin puksuttelemassa ja hyvin voisi harkita joskus toistekin.

©Netta S.

Poni käyttäytyi vallan mallikkaasti, joten sen kanssa on kiva kyllä käydä muuallakin kuin kotona, kun se ei kyllä ole milläänsäkään maisemanvaihdosta. Jossu vaan hörisi ja hirnui kaikille ja vastasi heti jos joku muu hirnui. On se vaan niin sosiaalinen!

Laitan vielä videon radasta näkyville, mutta kiitos en kaipaa edes sitä rakentavaa kritiikkiä, kun se mulla on jo tuossa tuomarin paperissa. Turha enää jälkeenpäin jossitella :) Se meni nyt näin ja ens kerralla sit paremmin.

Huippu poni! ©Netta S.

Kotiin kun päästiin niin Jossu pääsi pesulle ja sen jälkeen tarhaan piehtaroimaan. Suunniteltiin jo ponin omistajan kanssa vähän tulevia karkeloita, joten jos taas kaikki menee niinkuin tässä on suunniteltu, niin vielä tässä kuussa käytäisiin esterataa Jossun kanssa hyppäämässä.

Koulutreenit Jossun kanssa

Keskiviikkona treenattiin Jossun kanssa tuleviin koulukilpailuihin. Luottokuvaaja Netta oli paikalla kameroimassa meidän harjoituksia. Menin hackamoreilla ja puolessa välissä tajusin, että on hölmöä treenata sellaisilla suitsilla, joilla ei kuitenkaan saada kisoissa mennä. Jos saisi, niin menisin paljon mieluummin kuolaimettomilla, sillä Jossu on niiden kanssa paljon kevyempi ratsastaa. Ensi kerran treeneissä pitää kyllä sitten mennä ihan normikuolaimilla.

Jossu ei ollut kovinkaan taipuvaisella tuulella, vaikka alkuun sitä koitinkin taivutella. Kokeilin alussa ratsastaa ilman ohjia ja Jossu kääntyi yllättävä hyvin pelkillä istunta-avuilla! Alkulämmittelyjen jälkeen tulin radan yhden kerran läpi ja mietin korjattavia asioita. Kyllähän niitä löytyy vielä ja paljon, mutta kunhan tässä treenaillaan. Kisoihin ollaan muutenkin menossa enemmänkin fiilistelemään ja katselemaan kisatunnelmaa, sillä kyseessä on kuitenkin minun ensimmäiset koulukisat.

Ensimmäisen radan läpi käynnin jälkeen ja kävelin, otin ravia ja lähdin tulemaan rataa toisen kerran. Netta otti tämän toisen radan videolle, jotta näen itsekin miten siellä tulee törötettyä. Ja tekin näette radan kotitreeneistä. Nauratti kyllä kun kesken radan poni keksi ruveta hirnumaan. Tai no, örisemään. :D Mitä tuo nyt sitten onkin. Siirtymiset pitäisi saada terävämmäksi ja reitit paremmaksi, mutta tästä se lähtee.



Kun olin tullut radan toisen kerran niin otin vielä pari laukkaympyrää ja rupesin loppuverkkaamaan. Käytiin sitten vielä kävelemässä pellolla loppukävelyt, jonka jälkeen poni pääsi pesulle. Ja kaikkihan tietää mitä ponit tekee kun ne saa pesun. Jossu nautiskeli piehtaroinnista oikein olan takaa! Itse hämmästyin sitä, että poni muuten pääsi ympäri asti!

Valmennuksen purkua osa 2

Valmennuksen ensimmäisessä postauksessa halusin purkaa tuntojani mitä valmennus minussa oli herättänyt. Nyt voisin ehkä kertoa tarkemmin mitä siellä valmennuksessa oikein tehtiin. Olen nyt katsonut sunnuntaina kuvatut videopätkät ja koittanut analysoida ratsastustani sitäkin kautta. Edellisessä postauksessa jäi mainitsematta se, että yksi syy siihen, miksi mikään ei tuntunut onnistuvan oli epäilemättä harjoitusravi. Vilillä on todella pompottava ravi, joten siellä on oikeasti hankala istua, kun siihen ei ole tottunut. Kun sitten valmennuksessa vielä vaadittiin napakampaa ohjasotetta niin lopputulos oli selvä. Pomppivasta ratsastajasta ja heiluvasta kädestä johtuva jännittynyt hevonen. Ja arvata saattaa, että jännittynyt hevonen pompottaa vielä pikkuisen enemmän.

Tämä ei tokikaan ole valmentajan vika vaan tässä asiassa saan katsoa ihan suoraan peiliin. "Hei, olen Maria ja en osaa istua Vilin harjoitusravissa". Keskittymisestä siis harmittavan suuri osa meni ihan vain siihen, että sain tasapainotettua itseni hevosen selässä. Välillä ihan kävi ratsua sääliksi kun pompin selässä niin pahasti. Tähänhän ei auta muu kuin treenaaminen. Sunnuntaina sitten otin monesti jalustimet pois, kun koin helpommaksi istua selässä ilman jalustimia, kuin niiden kanssa.

Jokatapauksessa. Ensimmäinen päivä aloitettiin ihan vain taivuttamisella. Vili the rautakanki ei ole ehkä mikään unelmahevonen taivutteluun ja tosiaan heti ensimmäinen tehtävä tuotti tuskia. Sen jälkeen tultiin keskihalkaisijalle suoraan ja tehtiin keskellä ensin voltti oikealle ja sitten vasemmalle. Ikäänkuin kahdeksikko keskihalkaisijan keskelle. Päästiin Vilin kanssa aluksi hyvin suoraan mutta edelleenkään Vili ei taipunut tarpeeksi. Lopuksi sitten otin laukannostoja ravista ja siirtymisiä takaisin raviin.

Sunnuntaina aloitettiin melkein heti sillä, että otetiin jalustimet kaulalle. Itse ajattelin että "JES", koska minusta on paljon helpompi istua selässä ilman jalustimia. Ensin tultiin kolmikaarista harjoitusravissa ja arvaatteko mikä oli ongelma? Jep, Vili ei taipunut taaskaan tarpeeksi. Kieltämättä turhautti. Kolmikaarisen jälkeen tultiin pitkät sivut avotaivutuksessa ja sen jälkeen päätyihin tehtiin laukkaympyrät. Avotaivutus meiltä sujuikin sitten paremmin ja siitä saatiin jopa kehuja. Laukkahan Vilillä on vielä aika huonoa, mutta kyllä siellä jo parissa askeleessa takajalatkin oli mukana.

Ajatuksia valmennuksesta

Viime viikonloppuna pääsin Vilin kanssa ensimmäiseen kouluvalmennukseemme. Valmennus herätti minussa paljon ajatuksia ja tunteita. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen nykyään erittäin tarkka siitä millaista opetusta haluan. Tällä kertaa täytyy myöntää, että valmentajalla oli joistain asioista kanssani hyvin erilaiset näkemykset. Monista asioista oltiin samaakin mieltä, mutta ei suinkaan kaikesta. Olenkin koittanut koko viikonlopun pohtia asiaa. Miettiä, että olisiko vika minussa? Onko ratsastustapani jotenkin väärä? Olenko vain todella huono ratsastaja? Oikeaa tai väärä vastausta ei liene ole, mutta se on varmaa, että erilainen näkemys meillä on joistain ratsastuksen asioista. Tämän takia ihan kaikkia valmentajan ohjeita en haluaisi purematta niellä. Toki sopivan valmentajan löytäminen voi olla yhtä vaikeaa kuin sopivan satulan etsiminen hevoselle, joten aion myös kokeilla muitakin vaihtoehtoja, että löytyisi se sellainen, jonka ratsastustyyli kävisi mahdollisimman hyvin omani kanssa yksiin. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Sanna, KIITOS kovasti! :)

Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti Kuopiossa kannustavassa ja erittäin laadukkaassa opetuksessa. Tärkein kehityksen edesauttanut asia on ehdottomasti ollut itsetunnon nousu. Olen ratsastajana todella herkkä ja samalla myös vaativa. Haluan olla hyvä ratsastamaan ja haluan aina oppia lisää ja tulla paremmaksi. Toisaalta vaadin opettajalta myös paljon, vaadin selityksiä asioille, miksi jokin asia tehdään niinkuin tehdään? Miten jokin asia tehdään. En pidä siitä, että minulle toistetaan samaa asiaa esimerkiksi yhdellä aikaisemmalla ratsastustunnilla opettaja huusi kurkku suorana että "suoraan, suoraan, suoraan". Kyllä minulle riittää, että sanotaan kerran. Jos jostain syystä sen ensimmäisen kerran sanomisen jälkeen se hevonen ei mene suoraan, niin silloin vaaditaan lisää  ohjeita. Mikä ratsastuksessani on pielessä, ettei se hevonen mene suoraan? Vaaditaanko enemmän vaikka ulkopohjetta. Jos en siis itse saa tilannetta korjattua niinkuin opettaja sen haluaa, niin silloin kuuluu antaa lisäohjeita, eikä vain toistaa sitä yhtä sanaa joka ei opettajan mielestä mene perille. Teen kyllä aina parhaani ja yritän aina oppia niin paljon kuin mahdollista.

Luulen kyllä, ettei valmennukset ihan hukkaan menneet. Jotain sieltä varmasti tarttui mukaan ja ainakin huomasin sen, että Vili jaksaa tehdä töitä yllättävänkin pitkään. Vakka kunto loppui ratsultakin, niin silti se kiltisi puksutteli eteepäin. Pientä hermostumista oli ratsussa havaittavissa, siinä missä ratsastajassakin, sellaisina hetkinä kun tuntui ettei mikään vain onnistu. Joitain kivoja pätkiä oli kuitenkin valmennuksenkin aikana, vaikka odotukseni ehkä olivat sen suhteen vähän liian korkealla. Olin ehkä odottanut sellaista suurta ahaa-elämystä, mutta selvästikin töitä on vielä tehtävä. Toisaalta valmentajan ohjeistama ratsastutapa, oli niin erilainen verrattuna siihen mihin olen tottunut, ettei kovinkaan suurta edistymistä voinutkaan havaita. Itsetunto kyllä aavistuksen sai kolauksen, mutta kuten jo alussakin mainitsin niin haluan kokeilla myös muita valmentajia, ennenkuin täysin hyväksyn sen asian etten olekaan kehittynyt ratsastuksessa niin paljon, kuin olen kuvitellut. Mikäli sitten tosiaan joudun taas muuttamaan koko ratsastuksen perustuksen, niin sitten niin on tehtävä, mutta sitä ennen haluan saada ns. "second opinion"in eli toisen mielipiteen toiselta valmentajalta.

 

En väitä, että valmennus olisi ollut huonoa, se ei vaan ollut minun tavalleni sopivaa. Jollekin toiselle se varmasti on juuri hyvä, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, ettei se ihan ole sitä millaista itse haen. En tiedä saako tästä nyt mitän selvää. Sellaista ajatuksenjuoksua tämä nyt on, mutta sanotaan nyt näin että viikonlopun valmennus ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, mutta ainakin se herätti paljon ajatuksia ja pohdintaa, eikä se voi koskaan olla pahasta. Oman ratsastuksen analysointi ei koskaan ole huono juttu ja sitä tämä valmennus kyllä sai aikaiseksi.

Onko teillä koskaan käynyt niin, ettei valmennus olekaan vastannut odotuksia? Oletteko itse joutuneet kauankin etsimään sopivaa valmentajaa? Olisi mukavaa kuulla muidenkin ajatuksia, kun omat on nyt vielä niin sekavat. :)