Ehkä onnistunein ratsastustunti, ikinä!

Saako hehkuttaa? Olen nimittäin vielä ihan fiiliksissä ja juuri silloin on hyvä tulla kirjoittamaan. Olin siis varannut tälle päivälle vielä ratsastustunnin Jokirantaan, sillä halusin käydä siellä vielä ennen muuttoani. Maanantaina vielä pohdin, että uskallanko rasittaa olkapäätäni, mutta tänään päätin että uskallan. Ajellessani kohti tallia toivon salaa saavani ratsuksi Mondon ja että olisi huippua päästä kokeilemaan tallin lähellä olevaa, juuri uudistettua, ulkokenttää.


Tallille kurvatessa huomasin, että tuntia pidetään maneesissa, joten astelin sinne. Ensimmäisenä opettaja siinä sitten hevosia jakaessa kysyi että menisinkö Mondolla. No tottakai! Olin iloinen siitä, että sain Mondon. Siinä heppojen selkään kiivetessä sitten opettaja käski meidän ratsastaa, minnekäs muuallekaan kuin, sille uudistetulle ulkokentälle. Tuplajee!

Mondo talvella

Aluksi mentiin kiemurauraa ravissa, jossa taivuteltiin hevosia molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa vielä hain tuntumaa Mondoon, mutta sieltä se sitten alkoi pikkuhiljaa löytyä. Kiemuraurien jälkeen ruvettiin tulemaan toisella pitkällä sivulla temponlisäystä ravissa. Mondo oli todella kivasti kuulolla ja vaikka ensimmäinen yritys ei ollutkaan ihan niin selvä lisäys, niin seuraavat pari kertaa korjasin ja sain kehuja. Tämän jälkeen tultiin taas toisella pitkällä sivulla vastalaukkaa. Laukka piti nostaa käynnistä. Ja arvatkaa mitä! Kertaakaan ei noussut väärä laukka! Tultiin siis vasemmassa kierrossa oikeaa laukkaa ja ihana Mondo nosti joka kerran oikean laukan! Sain paljon kehuja ja tässä vaiheessa naamallani oli lienee aika typerä virne.

Minä ja Mondo alkukesän estekurssilla

 Laukkojen jälkeen jakaannuimme ryhmän kanssa kahdelle pääty-ympyrälle, jossa mentiin ravissa ja välillä laukassa. Ympyrällä Mondon laukka oli todella hienoa, se oikein työnsi selkäänsä ylös. Olin jälleen kerran supertyytyväinen. Tämän jälkeen ruvettiin tulemaan koko uraa ravissa ja toiselle pitkälle sivulle piti tehdä pienen pieniä voltteja. Tässä vaiheessa huomasin, että meinasin vähän lepsuilla ja pari kertaa homma meni pipariksi, myös siksi että kokoajan tuntui olevan joku edessä. Kuitenkin kun taas ryhdistäydyin sain hyvät voltit tehtyä ja ei voinut olla heppaan muuta kuin tyytyväinen! Kirsikkana kakun päällä, loppuverryttelyn jälkeen lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon. (Tarkemmin sanoen, käveltiin metsän kautta tallille.) 

Jokatapauksessa oli niin onnistunut tunti ja leijun vieläkin! Mondo oli niin kevyt ratsastaa, ettei olkapää tosiaankaan päässyt yhtään rasittumaan. Ihanaa että viimeiseksi tunniksi sattui näin onnistunut tunti. Toki saatan joskus viikonloppuna piipahtaa talvellakin Jokirannassa, vaikka vakiotunnit viikolla käynkin Kuopion suunnalla ratsastamassa. On tämä harrastus vaan niin ihanaa!