Historiallinen postaus

Koska bloggaaminen nyt vaan on 100 kertaa kivempaa, kuin matikan tenttiin lukeminen, niin tässä sitä vaan kirjoitellaan postausta. Lisäksi tästä nyt tulee blogini historiassa aika merkittävä postaus, sillä ensimmäistä kertaa julkistan videota blogissani.

Keskiviikkona menin siis taas vakiotunnilleni. Ratsuksi sain saman tamman kun viime kerralla, eli Dinan. Oikeastaan olisin toivonut mitä tahansa muuta ratsua, sillä Dinan kanssa tunsin itseni niin epävarmaksi. Kuitenkin viime kertainen sujui ihan hyvin ja alkutuntikin meni kivasti. Dina oli hirmu hyvin kuulolla ja tuntui että olin löytänyt sen tavan, jolla tätä herkkää tammaa tulisi ratsastaa. Aluksi hypättiin ympyrällä vain pientä ristikkoa ja tässä ei ollut mitään ongelmia. Vaan kun eteen laitettiin oikeita esteitä, niin ongelmia alkoi ilmetä.

Epävarmuus hiipi ikävästi taas mieleen, kun näin tehtävän. Suoralta linjalta tiukka mutka toiselle suoralle linjalle. Kuullostaako helpolta? Lisätään siihen epävarma ratsastaja, erittäin herkkäsuinen hevonen ja lisäksi valtava imu esteille. Ensimmäinen kerta meni haparoiden, opettaja karjui, että laukan pitää antaa rullata, ei voi tulla käsijarru päällä, muttakun tuntui ettei ole kontrollia. Toisella kerralla annoin tilaa ja se sujui ihan hyvin, mutta tuntui ihan siltä kuin heppa olisi vienyt minua ihan kamalaa kyytiä pitkin kenttää sillä se laukka oli todella vauhdikkaan tuntuista. Ei se videolla sitten niin pahalta näyttänyt, mutta kyllä se tuntui todella kovalta.

Vaihdettiin suuntaa ja siinäpä se koko pakka sitten levisi. Mutkan jälkeen Dina ponnisti aivan yllättäen todella kaukaa ja arvata saattaa miten siinä käy. Hetken roikuin kaulalla, kunnes totesin, että parempi päästää irti, ennenkuin heppa pillastuu ja käy todella pahasti. Tässäpä nyt sitten tämä minun hieno ilmalentoni ihan videoituna. Videot kuvasi Annika ja kiitokset Veeralle (http://mylife-kuviamuille.blogspot.fi/) niiden lähettämisestä!

Anteeks toi musiikki, mut se on paljon kivempaa kuunneltavaa kun mun "vou" -huutoni. Dinahan otti vähän kierroksia kun tipahdin. Nousin nopeasti ylös ja totesin että joka paikka on ehjä, vaikka sääreen vähän sattuikin. ONNEKSI OLI TURVALIIVI! Melkoisesti tömähdin kyljelleni ja olen aika varma, että pahimmillaan kylkiluita olisi voinut murtua, sillä hetken kyljessäkin tuntui isku. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt kipeäksi. Toisin kuin jalkani. Tuossa tippuessani Dinan etujalka osui vasempaan sääreeni, joka siis aiheutti sääreen aikas kivan jäljen ja se on kipeä. Tällä hetkellä jalka näyttää tältä:

Polvessa ja sen sivulla on myös mustelmat,jotka on aika kipeät Onneksi sotavammat ei kuitenkaan haittaa kävelyä, vaikka onkin todella kosketusarkoja, eipähän ainakaan ole mitään rikki! Mutta tällaista tämä harrastaminen välillä on. Ei voi onnistua, jos ei välillä epäonnistu.

Ja jotta nyt kukaan ei ajattele, että minä en ikinä pysy kyydissä, niin laitan tähän alle vielä toisen videon, jossa näkyy se aikaisempi rata, jolla minusta tuntui että heppa lähtee lapasesta. Joo, eihän se tuossa kovalta näytä, mutta se tuntui niin kovalta vauhdilta. Varsinkin viimeiselle esteelle mentäessä.

Tuo näyttää paikoitellen jo sujuvalta, vaikka olo oli hyvin, hyvin epävarma. Toivottavasti tästä nyt ei tule samanlaista takapakkia, kuten alkuvuoden putoamisesta, mikä aiheutti paljonkin jännitystä esteillä. Putoamisen jälkeen tosin hyppäsin radan vielä pari kertaa. Kerran saman korkuisena ja lopuksi vielä pelkkinä ristikkoina, joten siltä osin kammoa ei jäänyt.

Mitäs tykkäsitte videomateriaalista? Saisiko olla useamminkin?