Valokuvauksen herättelyä

Koska mulla on nyt tän murtuman takia marraskuun loppupuolelle sairaslomaa, niin voin vähän herätellä taas valokuvausharrastusta. Ainut ongelma on tottakai se, etten pääse itse mihinkään, vaan olen muiden kyytien varassa. Mutta ainakin nyt on sitä aikaa, minkä vähyyden takia ylipäätään lopetin säännöllisen kuvaamisen. Pääsinkin viime viikolla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen tallille. Ja mihinkän muuallekaan, kun Poutaa moikkaamaan.

Pouta

Olin niin iloinen, että pääsisin silittelemään hevosia, vaikka selkään ei olisikaan mitään asiaa. Toisaalta vähän jännitti, että miten kohtaaminen menee. Täytyisi olla todella varovainen, ettei hevonen tuuppaisi minua esimerkiksi päällään. Voisi olla aika huono juttu, jos pää saisi nyt iskua yhtään mistään. Toisaalta olin tosi luottavainen. Heidin hevoset on kaikki niin uskomattoman kilttejä, että en uskonut ongelmaa olevan.

Tallille päästyä menin heti pihattoon hevosia katsomaan. Niille olikin jo alkanut muodostua talvikarvaa ja voi että miten hyvältä tuntui silittää ja rapsuttaa hevosia. Usva työnsi turpaa poskeen ja korvan juureen ja puhalteli rauhallisesti. Ehkä hevoset kuitenkin aistii jotenkin sen, että nyt täytyy olla varovainen. Mutta juuri sillä hetkellä olin niin onnellinen.

Tässä hieman kuvasatoa. Pouta kyllä vaikutti taas hieman loukkaantuneelta, kun en ottanutkaan sitä ratsastettavaksi. Tallilta lähtiessä Usvalla oli joku oma ralli menossa ja Valluakin yritti vähän saada mukaan. Itseasiassa Vallu kyllä vähän pyrähteli myös. On ne vaan niin veikeitä :)

Pouta

Skipi

Usva laittoi kyllä parastaa poseerauksessa

Vallu

Talvikuvia

Pitkästä aikaa pääsin tallille valosan aikaan. Otin tottakai siis kameran mukaan, kun en ole piiiiitkään aikaan ottanut rauhassa kuvia hevosista. Ja kylläpä olikin kivaa pitkästä aikaa! Tässäpä siis talvipörrökuvia Poudasta ja muusta poppoosta.

Pouta

Pouta

Pouta

Tuisku

Usva

Pouta

Skipi, Tuisku ja Vallu

Olenkin käynyt nyt Poudalla ratsastelemassa. Ollaan menty kentällä ja käytiinpä kerran maastossakin umpihangessa rämpimässä. Teki kyllä Poudalle hyvää ja sainpa kyllä itsekin treenit kun lähdin ratsastuksen jälkeen vielä etsimään matkalle jäänyttä takasuojaa. 15 minuuttia sain kävellä umpihangessa, kunnes löysin suojan ja sehän tarkoitti myös toista 15 minuuttia paluumatkaa varten. Pikkuisen tuli kyllä hiki, mutta täytyy vain ottaa kuntoilun kannalta!

Estetunnitkin on välillä sujuneet paremmin ja välillä huonommin. Olen nyt mennyt aika paljon Leksalla ja sillähän on joku fiksaatio punaisiin puomeihin, JOTKA SYÖ HEVOSIA! Olen kyllä saanut treenata kyydissä pysymistä niin kieltojen kuin hissihyppyjen ja koikkaloikkien muodossa. Viime tunnilla tosin saatiin punaisella okserille yksi niin hyvä hyppy, että se kyllä korvasi koko alkutunnin vaikeudet. Olisi kyllä kiva itsekin nähdä miltä ne hypyt näyttää, kun ilmeisesti ovat ihan viihdyttäviä.

Sellaiset pikakuulumiset ja loppuun vielä Poudan kielitaidetta.

Juhannusviikonloppu

Viime viikonloppuna mulla oli ihanat kolme päivää vapaata! Perjantaina mentiin mökille, jossa sitten tuli taas harrastettua valokuvausta. Ihanaa kun sai kaikessa rauhassa kuvailla, eikä ollut mikään kiire. Oltiin mökillä yksi yö ja tultiin sitten seuraavana päivänä takaisin. Sunnuntaina kävin sitten taas Bambilla ratsastamassa ja voi että miten ilma oli upea! Aurinko paistoi ja oli oikeasti kesän ensimmäinen lämmin päivä. Ensimmäiset rusketusraidatkin on nyt saatu sitten aikaiseksi: perus t-paita ja hanskat. Argh! Jatkossa pitää kyllä pistää toppi päälle, mutta hanskoista en kyllä luovu. Sittenpähän tulee hanskan rajat :D

Bambi survoi turvan naamaan ©Netta S.

Laitan tähän ensin näitä mökillä otettuja kuvia ja sen jälkeen tallilla otettuja kuvia, niin pääsette vähän tekin näkemään, mitä tuli kuvattua :)

Meidän kokosta nousi karhu :D

Tässä oli upeet värit, vaikken muuten hirveesti koppiksista innostu.

Kerkesin jopa meikata lauantaina!

Tallilla sitten kävin kuvaamassa hevosia laitumella. Kuvat otin vanhalla Tamronin zoom putkella ja kyllä täytyy myöntää, että vaikka sen zoom on parempi kuin sigmassa, niin kuvanlaatu on kyllä heikompi. Tallilla onkin tänä kesänä syntynyt ihana varsa, jota oli ilo kuvata. Mamman kanssa pistivät parastaan juoksentelemalla laidunta edestakaisin.

Netta otti myös ystävällisesti kuvia minusta ja Bambista.

Bambilla palaa turpa herkästi, joten sillä on tuollainen verkko päitsissä.

Ratsastaessa pyrin taivuttelemaan Bambia. En kuitenkaan viitsinyt ihan hirmuista hikitreeniä tehdä, sillä ilma oli tosiaan kuuma. Kaikinpuolin kuitenkin sujui oikein hyvin ja otinkin ekstrapitkät loppukävelyt. Ratsastuksen jälkeen pesaisin hiet pois ja pesinpä vielä Bambin harjojakin. Oli niin aurinkoinen keli, että varmasti kuivuivat ainakin.

Sellainen oli mun juhannus. Tälläkin viikolla taas heppajuttuja luvassa, joten postauksia tiedossa lähiaikoina taas :)

Pitkästi kuulumisia

Kylläpä on kaikkea ehtinyt tapahtua. Aloitetaan vaikka siitä, että esteharkat Jossun kanssa on nyt tauolla, sillä poni tuli viime viikolla kipeäksi. Ilmeisesti oli vilustunut tai jotain vastaavaa, sillä tiistaina kun oli tarkoitus pitää estetreenit niin poni oli haluton liikkumaan. Olin jo heti tallille menossa kiinnittänyt huomiota siihen, että poni ei ollut syömässä tarhassa, kun menin sitä hakemaan ja Jossu kyllä yleensä on AINA syömässä. Ensin epäiltiin jo kaviokuumettakin, mutta onneksi se ei sitä ollut. Ilmeisesti poni oli vaan mennyt pahasti jumiin ja kylmettynyt yön aikana. Nyt sitten hieroja on menossa käymään ja ponia ruvetaan loimittamaan enemmän. Toivotaan, että poni kuntoutuu mahdollisimman pian!

Epäonnistuneet treenit ponin kanssa

Olenkin käynyt nyt sitten taas Poudalla ja Bambilla ratsastelemassa. Eilen kävin Poudalla maastossa Heidin ja Tuiskun kanssa. Poudalla oli hurjasti virtaa ja se olisi selvästi halunnut mennä kovempaa. Kiva lenkki oli ja kyllä vaan oli niin upeita maiseamia taas että sielu lepäsi! Alan viimein päästä työrytmiinkin, enkä ole enää niin kuolemanväsynyt aina töiden jälkeen. Juhannuksenakin on jopa kolme päivää vapaata, joten toivon että saan silloin levättyä viimeisetkin väsymyksen rippeet pois.

Minä ja Bambi

 Huomennakin on Bambin kanssa valmennusta tiedossa, joten siitä kirjoittelen sitten varmaan seuraavaksi. Harmi kun luottokuvaaja on samalla tunnilla, niin ei oikein kuvia sitten saa. :D

Kävin myös maanantaina Outokummussa vanhempieni luona. Yhdessä vaiheessa sitten keksin lähteä kännykän kanssa kuvaamaan kukkia takapihalla, kun oli juuri satanut. Rakastan vesipisaroiden kuvaamista! Harmi, ettei ollu järkkäri mukana, mutta kyllä tuo kännykkä vaan välillä yllättää! Kännykkä on siis Samsugin Galaxy S4 :)

Nää viimeiset kukat on lemmikkejä! :) ne on ihan hirmu ihania, kun ne on niin pieniä! Mikä kuva kukista oli sun mielestä paras?

Kun kisakuvaus ei enää innosta

Blogia pitkään seuranneet tietää, että olen aikaisemmin ollut hyvinkin aktiivinen kisakuvaaja. Kesässä oli parasta, kun hyvällä ilmalla pääsi kentän laidalle istumaan ja kuvaamaan kisaratsukoita. Hommasta on kuitenkin lähtenyt hohto. Itseasiassa kuvauksesta nautin edelleen, mutta kuvien muokkauksesta on tullut sellaista pakkopullaa, etten oikeastaan enää edes jaksa lähteä kuvaamaan. Kun niistä pienistäkin kisoista saa aikaiseksi yli 700 kuvaa, jotka tulee käytyä läpi ja käytettyä monia tunteja niiden muokkaukseen, niin ei se ole enää kivaa. Ehkä kuvien laatu on toisaalta parantunut, sillä niistä 700 kuvasta yhä suurempi osa on julkaisukelposia, mutta kuitenkin olisi hyvä karsia liian samanlaisia kuvia.

Tästä se lähti. Vuoden 2010 Opera Gameseista

Toisaalta minusta on tullut niin kriittinen kuvieni suhteen, että korjaan pieniäkin virheitä kuvissa. Olen jo vähentänyt kuvien määrää sillä, että vältän sarjakuvausta ja poistan jo kisapaikalla kuvia, joissa hevosen askel on väärässä vaiheessa tai kuva on epätarkka. Silti kuvia on aina ylitsepääsemättömän paljon, ettei oikeasti vain jaksa käydä kuvia yksitellen läpi. Siihen menee liikaa aikaa, jota minulla ei tällä hetkellä juurikaan ole tuhlata. Lisätään tähän vielä se, että vapaa-ajan ollessa kortilla, minulle tulee yleensä myös kova stressi. "Kuvat on saatava tänään käsiteltyä, sillä en ehdi kolmeen päivään niitä enempään käsittelemään" ja kun kuitenkin ne kuvat olisi hyvä olla julki mahdollisimman pian kisojen jälkeen. On vain pakko myöntää, etten jaksa enää.

Harjoituskisoista v. 2012

Olen nauttinut siitä, että olen voinut olla kuvaamassa niitä ratsukoita, joilla ei omasta takaa ole jo kuvaajaa. On aina ollut kiva kuulla kiitosta, kun on onnistunut nappaamaan sen yhden hyvän kuvan, joka on sille kuvan saajalle tärkeä. Nykyisin kuitenkin monilla on se oma kuvaaja jo mukana ja toisaalta se, että olen antanut vesileimallisia kuvia ratsastajien käyttöön, on ollut aika epäkiitollista hommaa. Isoimmistakin kisoista vain pari ihmistä on saattanut haluta kuvia itselleen (tai sitten muut ovat vaan kopioineet kysymättä lupaa) ja vain murto-osa haluaa ostaa täysikokoisia kuvia ilman vesileimoja euron hintaan. Harmittaa, että on tehnyt tuntien kovan työn, eikä siitä sitten edes ole hyötyä kuin parille ihmiselle. Ne muut käytetyt tunnit on menneet hukkaan. Jos olisin tienny, olisin kuvannut vain niitä, jotka haluavat kuvia itselleen.

Aktiivisin kuvausvuosi oli 2013

Ongelman ratkaisuksi on pari vaihtoehtoa. 1) Voin lopettaa kuvaamisen kisoissa kokonaan 2)Voisin opetella uuden nopeamman kuvankäsittelyohjelman käytön, mutta oikeastaan en jaksaisi enää opetella uusia ohjelmistoja. 3)Voisin muokata harrastustani itselleni sopivammaksi

Päätän valita vaihtoehdon 3. Luultavasti jatkossa en kuvaa enää kisojen kaikkia ratsukoita, enkä myöskään kierrä kisoissa aktiivisesti. Pyrin kartoittamaan parhaani mukaan ne ratsukot, jotka kuvia oikeasti haluavat ja kuvaan vaan heitä. Voisinkin kysellä etukäteen, ketkä haluavat kuvia, kuvasivujeni facebook-sivuilla ja tehdä vaikka ihan itselle listaa henkilöistä, jotka tätä toivovat. Lisäksi yritän keskittyä enemmän kuvaamaan hevosia laitumilla ja vapaalla ollessaan. Sekä tietysti ystäviäni, kun he ratsastavat! Mikään ei ole niin mukavaa, kuin tehdä hyvä mieli jollekin kaverille, ottamalla kuvia hänen kotitreeneistään. Sillä, olen itsekin saanut nauttia siitä, että minua on kuvattu omissa treeneissäni! (Tästä erityiskiitos Netalle, sekä tietysti myös kaikille muille kameraan rohkeasti tarttuneille!)

Kuvaamassa olin kovallakin pakkasella v. 2013

Valokuvaamista en siis missään nimessä ole lopettamassa. Se on edelleen minulle rakas harrastus. Haluan kuitenkin nyt koittaa panostaa laatuun ja vähentää massaräpsimistä. Vähennän samalla omaa stressiä ja täytyy myöntään, että jo tätä kirjoittaessa olo on helpottunut. Arvostan kovasti niitä kaikkia, jotka kisakenttien laidalla jaksavat kuvata kaikki ratsukot. Tiedän kyllä, miten kivaa se homma on! Ja tiedän myös sen, että se kuvien läpi käyminen on yhtä tuskaa, vaikka olisi miten hyvät ohjelmat. Tsemppiä teille! :)

Kevätkuulumisten megapostaus

Olen koko talven pohtinut että vieläkö jatkan hevosblogia vai en. Talvella kirjoittelu on vähän tylsää, kun ei ole kuviakaan. Kevät on kuitenkin selvästi alkanut, kun ratsastusmäärä näyttää taas kasvavan useampaan kertaan viikossa ja kuviakin on jokunen tullut. Mietin myös vaihtoehtoa, että kirjoittaisin tänne vain kuvausreissuista, mutta katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Ainakin nyt vielä toistaiseksi kirjoittelen myös ratsastusjuttujakin. Kuvituksena ystäväni Sannan viikon vanha varsa. Sannan blogiin pääset tästä: http://supersuokit.blogspot.fi/

Vielä viimeiset viikot on jäljellä ratsastustuneja. Tarkalleen ottaen kaksi. Tänään ja ensi viikolla. Melkein itkettää jo ajatuskin, että joudun Keskimäen tallin jättämään, kun muutan takaisin Joensuuhun. Joensuussa onkin taas sopivan tuntipaikan etsintä edessä. Olen nykyään todella tarkka siitä millä tallilla käyn, sillä haluaisin kehittyä erityisesti esteissä, mutta en todellakaan halua ottaa riskiä takapakista. Olen viimein saanut estepelkoni hallintaan, joten toivoisin löytäväni sellaisen tallin, jossa pääsisi käymään estetunneilla kuitenkin ratsastajan ehdoilla ja silti kehittyen.

 

Viime viikolla olin hevosen selässä jopa kolmeen otteeseen. Keskiviikkona kävin ratsastustunnilla, jossa viimein päästiin hyppäämää pieniä esteitäkin. Ratsuksi sain luottoratsu Muumin, joka olikin taas aika tykki tunnilla. Lopputunnista laukattiin vielä mäkeä ylös, jonka päällä oli yksi este. Aluksi vähän jännitti, mutta luotin ratsuuni ja päätin että nyt ei pelota. Ja sehän oli huiman hauskaa!

Sunnuntaina kävin kokeilemassa vuokrahevos ehdokasta. Poni (Siis kyllä! PONI!) vaikutti oikein kivalta, joten luultavasti nyt rupean tätä neitokaista vuokraamaan. Katsotaan miten yhteistyö lähtee sujumaan vai sujuuko ollenkaan! :D

Sunnuntaina ajelin sitten myös Outokumpuun ratsastamaan pitkästä aikaa ystäväni hevosta Viliä. Vili on palautunut sairaslomalta, mutta valitettavasti lihakset on lomaillessa kadonneet tyystin. Minun onkin tarkoitus käydä Vilillä ratsastamassa aina kun vain olen Outokummussa päin, että saataisiin heppa taas kuntoon. Sunnuntaina menin aluksi kentällä ja sitten kävin pellolla laukkailemassa ja ravailemassa. Vili kyllä tykkäsi kovasti pellolla menosta, mutta jotenkin kuitenkin välillä tuntui hieman tahmealta. Kuvissa syy sitten löytyikin. Satula oli nimittäin valunut aika eteen. Ratsastuskuvat on ottanut Sanna.

Vilillä ku on tuota mahaa vähän tullut lomaillessa, joten satulavyö sitten vetää satulaa vähän liian eteen. Asia kuitenkin korjattiin sitten maanantaina kun menin Vilillä uudestaan ratsastamaan. Aluksi kyllä menin satulalla, kunnes totesin että parempi ottaa kokonaan satula pois. Menin sitten loppuajan ilman satulaa käynnissä. Kokeilin kyllä ravata mutta ei kyllä tasapaino riittänyt Vilin ravissa istua.

Maanantaina päätinkin sitten tehdä taivutteluja ja pohkeenväistöjä, sunnuntaina peltolaukkailun vastapainoksi. Pohkeenväistöt sujui yllättävän hyvin ja olin Vilistä ylpeä. Kieltämättä ei kyllä ihan suoralla hevosella onnistunut, mutta ainakin Vili oli todella hyvin kuulolla! Jopa peruutukset, jotka on Vilille yleensä hankalia, sujui maanantaina ilman minkäänlaisia ongelmia! Vilille otetaankin nyt kunnon kohotuksen ajaksi entinen sopivampi satula käyttöön ja katsotaan sitten istuisiko tuo koulusatula paremmin kun saadaan vähän hevosta hoikemmaksi ja lihasta selkään.

Hienosti väistää! Mutta minä könötän!

Sellainen megakuulumispostaus tänään! Tälläkin viikolla on vielä luvassa ratsastusta kolmeen kertaan ja ensimmäisenä tänään illan ratsastustunnilla. Lisää kuvia varsasta ja hevosista voit käydä katsomassa täällä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2015/Sannan+hevoset+5.4./

Ps. Vieläkö tätä blogia lukee joku? :)

Kesäfiilistelyjä

Tästä tulee nyt aika kuvapainotteinen postaus, jossa on vähän viime aikaisia kuulumisia. Murulla olen käynyt pariinkin kertaan ratsastelemassa, mutta kuvaajaa ei ole ollut mukana. Viime kerralla oli tosin taas niin kamala helle, ettei oikein hevoseltakaan voinut vaatia mitään isompia. Ja ne paarmat! Ai että inhoon paarmoja!

Jokatapauksessa sain napattua yhden ihanan kuvan Murusta ja sen laidunkaverista ratsastuksen jälkeen ja halusin jakaa sen teidän kanssa.

Vasemmalla Muru ja oikealla laidunkaveri Proza

Vietin myös tällä viikolla minilomaa 3 päivää mökillä. Alan olla jo niin loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi vajaa 2 viikkoa sinnitellä. Mökillä pääsin olemaan veneen perässä vedettävän donitsin kyydissä sekä kokeilemaan vesihiihtoa! Vesikuvat on ottanut Sonja, kiitos!

Donitsikyytiä

Vesihiihto ei muuten olekaan ihan niin helppoa miltä näyttää. Tai oikeastaan vaikeaa siitä tekee se ylös pääsy. Aika monta kertaa piti kokeilla, ennenkuin viimein pääsin varsinaisesti surffaamaan veneen perässä. Tässä hieman kuvia, koska nää nyt vaan oli minusta niin hulvattomia!

Pärskis. Ja kuski vielä näyttää peukkua, sillä olin juuri päässyt suksille vaan sitten muksahdin.

Ai pitiks siitä kapulasta pitää kiinnikin?

 

Kyllä se sitten viimein onnistuikin!

 Mökillä nappailin myös mukataiteellisia kuvia, kun kerrankin sai ajan kanssa zoomailla. Alla kuvasatoa:

Kukkasia

Pisarointia

Järven pintaa

Metsämansikka

Mitäs tykkäsitte kuvista?