Vähiin käy ennen kuin loppuu

Enää kaksi viikkoa muuttoon. En ole nyt hirveästi ehtinyt harrastelemaan, mutta kävin kerran Murullakin ratsastamassa tällä viikolla. Kosmetiikkablogi on jälleen herännyt henkiin ja sinne olen taas innolla kirjoitellut postauksia. Ne joita kiinnostaa, blogi löytyy täältä: http://dazzling-glow.blogspot.fi/

Jokatapauksessa tiistaina kävin Murun luona ja ratsastelin sen ihmeempiä juttuja tekemättä. Välillä otin jalustimet pois ja menin ilman jalustimia, hain hyvää rytmiä raviin ja laukkasin pikkupätkät. Murulla oli aika paljon virtaa, kun oli  niin levoton varustaessa. Kentällä se oli taas oma itsensä, eli liikkui hyvin. Ratsastuksen jälkeen sitten napotettin niin nätisti tallissa, eikä ollut mihinkään kiire. Liekö ollut vain virtaa kun on ilmat sen verran viilentyneet.

Perjantaiaamuna startattiin sitten huonekalukuorman kanssa kohti Kuopiota. Näin ensimmäistä kertaa kämppäni. Mutta kylläpä se minun huone näyttikin pieneltä.

Minun karsina

Sanoinkin huonetta karsinaksi, sillä olen varma että joillain hevosillakin on isommat karsinat, kuin tuo minun huone. Kun huoneeseen saatiin sänky, tietokonepöytä ja tv-taso, niin ei se sitten enää niin pieneltä näyttänytkään. Ehkä olin vain odottanut isompaa. Pitää sitten esitellä täällä, kunhan saan huoneen sisustettua sitten syyskuun alussa.

Käytiin tulomatkalla vielä kurkkaamassa tallia, jonne olen varannut vakiotunnin. Talli oli aika pitkälti sitä mitä odotinkin. Sellainen pieni maalaistalli. Odotan jo innolla alkavia tunteja. Pääsee taas esteiden makuun.

Toisaalta olen innoissani uudesta suunnasta, mutta toisaalta harmittaa kamalasti jättää kaikki tänne Joensuuhun. Kaukosuhteessa eläminen ei houkuttele enää ollenkaan, kun sitä on jo tullut pariinkin otteeseen kokeiltua. Ainahan siitä on selvinnyt, mutta se olotila ja ikävä, se on todella kuluttavaa. Onneksi kuitenkin matka on sen verran lyhyt, että pahimmassa ikävässään voi hypätä autoon/bussiin ja ajella kotiin rakkaiden luo.