Estetunteja

Kylläpäs aika taas juoksee. Vapaa-aika on mennyt aika vahvasti kosmetiikkablogin puolella, joten tälle blogille ei olekaan sitten niin paljoa jäänyt aikaa. Sain kuitenkin joku aika sitten luottokuvaajani mukaan estetunnille, joten pitkästä aikaa minulla on materiaaliakin blogiin!

Olen tosiaan taas käynyt kerran viikkoon estetunneilla Liperin Ratsastuskeskuksessa ja olen kyllä ollut tyytyväinen tunteihin. Vaikka Kuopiossa hypättiinkin hieman isompia esteitä kuin täällä, niin tehtävät on olleet todella kivoja, eikä vielä ole kertaakaan päässyt jännittämään niin paljon, että pahalta tuntuisi. Hepat on minulle vielä aika tuntemattomia, sillä en ole vielä ehtinyt monellakaan niistä ratsastaa. Mutta siitä se taas pikkuhiljaa lähtee ja varmasti jossain vaiheessa alkaa muodostua niitä suosikkiratsujakin.

Kuvien tunnilla minulla oli ratsuna Viljo niminen eestinruuna. Tunnilla tultiin pientä rataa ja harjoiteltiin kääntämistä. Estekorkeus ei tosiaan ollut mikään huima, mutta minuahan jännittää aina jos hypätään rataa. Varsinkin kun olin ensimmäistä kertaa Viljon selässä. Viljo osoittautui kuitenkin oikein mukavaksi luottoratsuksi, joten tunti meni oikein hyvin. Tempo olisi saanut olla vähän napakampi monessakin kohtaa, mutta muuten kyllä olin tyytyväinen ratsastukseen.

Katse on kyllä nyt vähän väärässä paikassa.

Viime viikolla sain ratsuksi toista kertaa Abba nimisen ruunan. Abba on siitä kiva, että se innostuu esteistä sopivasti, mutta ei silti lähde lepattamaan pitkin poikin, vaan kuuntelee hyvin apuja. Tällä kertaa tultiin ensin pienelle kavaletille käynnissä ja tarkoitus olis saada hevonen hyppäämään kavaletti. Epäilin kovasti ensin miten tehtävä muka onnistuisi, mutta kyllä Abba vaan oikeasti hyppäsi esteen kun sen eteen käynnissä tultiin.

Tehtävän tarkoituksena oli vahvistaa hevosen takapäätä, sillä se joutuu ponnistamaan enemmän paikaltaan. Tultiin myös esteelle mahdollisimman pienessä laukassa ja tässä kohtaa tulikin sitten se tunnin ahaa-elämys. Kun esteelle tultiin pientä laukkaa, niin paikka oli paljon helpompi hahmottaa ja hyppyyn oli todella helppoa lähteä mukaan. Näin saadaan myös hevosen selkä paremmin käyttöön ja hypyt tuntuikin paljon pyöreämmiltä, kun esteelle tultiin oikeasti lyhyessä laukassa. Abba olikin tällä tunnilla oikein kiva, sillä sen laukkaa oli todella helppo lyhentää. Jollain toisella hevosella ei varmaan olisi ihan niin hyvin mennytkään.

Poudallakin on nyt aloitettu pikkuhiljaa estetreenit. Viimeksi hyppäsin pientä sarjaa ja yksittäistä estettä. Tulin ihan vain muutaman kerran ja hain hyvää tempoa esteille. Estetreenit pitää nyt aloitti pikkuhiljaa, sillä Poudan liikutus on vielä aika epätasaista. Poudalla oli kyllä selvästi hauskaa ja olen käynyt yleensä myös alku- ja loppukävelyt ratsastamassa joko pellolla tai metsässä, ettei kentällä tulisi liikaa junnailtua.

Pari Pouta päivää

Viime lauantaina pääsin taas Centered Riding valmennukseen Poudan kanssa. Ihan aluksi nivusten alle asetettiin kumipallot ja sen jälkeen niitä hivutettiin vielä alemmas reisien kohdalle. Pallojen oli ilmeisesti tarkoitus avata lonkkia, jotta ratsastus sujuisi paremmin ja istunta osuisi kohdalleen. Kyllähän ne sopivasti vähän venytti, minulla kun on aika jäykät lonkat, että sai sitten paremman asennon. Ilmeisesti myös pohkeen paikka alkaa ainakin välillä löytyä, eikä työnny enää niin pahasti eteen. Vielä on palasia korjattavana istunnassa, mutta hyvää vauhtia edetään. (Kuvat on kesän tunnilta, sain ne vasta nyt)

Minä ja Pouta Centered Riding tunnilla ©Jenni

Pouta halusi sitten taas näköjään testata minua, kun ravisteli niin vimmatusti päätään (teki tätä myös sillon kun alotin Poudalla ratsastuksen). Ehkä Pouta on vähän loukkaantunut, kun olin niin pitkään poissa (kuukauden opiskelin toisella paikkakunnalla). Lopputunnista kuitenkin yhteinen sävel alkoi löytyä. Alla olevassa kuvassa näkyy istunta hyvin. Aavistuksen kun saisi notkoa vielä selästä pois!

Istunta tällä hetkellä. ©Jenni

Kävin sitten taas maanantaina Poudan luona ja jos joku haluaa tietää niin kyllä, suomenhevoset ovat hieman itsepäisiä ja myös pitkävihaisia. Menin nimittäin Poutaa tarhasta hakemaan ja neiti päätti lähteä korvat luimussa karkuun. Kesällähän Pouta tuli laitumelta hirnuen vastaan... Huijasin hieman rapistelemalla takin vetoketjua ja kummasti tultiin korvat hörössä heti viereen. Tallissa sitten annoin muutama lahjontaleivän, jos sillä saisi anteeksi.

CR tunnin erikoisia istuntatyylejä ©Jenni

Harjailin myös extrapitkään ja selvitin Poudan harjan. Ajattelin josko voisin vähän lepytellä hellyydellä. Ajattelin myös tehdä hyvänmielen ratsastuksen, etten ihan hirveästi vaatisi ja tehtäisiin vain kivoja juttuja. Ratsastaessa Pouta olikin oikein mallikkaasti, vaikka olikin onnistunut menemään vähän jumiin. Varsinkin vasen kierros ja vasempaan taipuminen tuottivat ihan vaikeuksia. Ehkä aavistuksen sain Poutaa venymään, mutta ei se kyllä varmasti vielä riittänyt. Otin paljon laukkaa ja loppuun vielä pari pikku hyppyä. Pouta tuntui tykkäävän. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastossa ja lopuksi tehtiin leipävenytykset.

Olispa vielä kesä ©Jenni

Harjailin taas extrapitkään ja silittelin ja lopuksi Pouta sai vielä loimen niskaansa. Vein sitten melko tyytyväisen näköisen tamman takaisin tarhaan ja toivoin, että saisin pian poissaoloni anteeksi.

Ratsastustuntien purkua

En olekaan kirjoittanut tänne ratsastustunneistani ja syyhän on se, ettei minulla ole ollut kuvia niistä. Päätinkin nyt sitten ympätä kaikki tunnit tähän samaan postaukseen ja käydä läpi vähän fiiliksiä tunneilta.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli puomitunti. Sain ratsuksi Tarmo nimisen kimon ruunan, joka on hyvinkin rauhallinen tapaus. Tarmo olikin erityisen rauhallisella tuulella, sillä ruunalla oli päivätorkut parhaillaan menossa, kun menin sitä varustamaan. En tiedä johtuuko siitä, että olin Joensuussa ratsastanut leveämmillä hevosilla, kun Tarmo ei tuntunutkaan enää niin isolta hevoselta. Muistelin, että se oli paljon isompi silloin, kun sillä viimeksi ratsastin.

Tarmo kirjaimellisesti torkkui karsinassa ennen tuntia :D

Viime viikolla sain ratsuksi ponin! Merme nimeltään oli tämä kirjava tykkiponi, joka minulle oli laitettu ratsuksi. Kieltämättä olin aina innoissani, sillä jo viime keväänä mietin että olisi kiva kokeilla Mermeä. Tunnin aiheena oli laukanvaihdot. Merme on todella kiva poni, joka tekee innolla mitä ikinä siltä pyytääkään. Joskus intoa piisaa niin paljon, että jarrut on vähän hukassa. Itse kuvailisin Mermeä hyvin kevyeksi ratsastaa, sillä mitään ei tarvitse kovasti pyytää. Alkuun vaihdettiin laukkaa esteen päällä ja sen jälkeen ilman estettä. Aluksi ei oikein meinannut sujua ja toisella kerralla taisi vaihtaa ristilaukalle. Kolmannella kerralla sitten saatiin puhdas vaihto aikaiseksi. Ponillä kyllä vauhtia piisasi, on se vaan niin tykki.

Suloinen Merme poni

Tälläkin viikolla sain ratsuksi Mermen ja tällä kertaa hypättiin esteitä. Aiheena oli suhteutetut välit. Ponilla riitti kyllä taas vauhtia ja jossain vaiheessa unohtui jo laskea askeleet kun keskityin vain ohjaamiseen. Mermen kanssa kun pitää olla tarkkana että pohkeet on kiinni ja huomasin jatkuvasti ettei ne olleet kiinni. Tästä aiheutui se, että Merme lähti helposti liiruumaan ja mutkittelemaan, jolloin ohjauksesta tuli hankalampaa. Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät tehtyä kunnialla läpi ja kehuja sain hyvästä myötäyksestä esteillä. Ilmeisesti olen niin paljon poneilla hypännyt, että se on minulle melko luontevaa.

Tällä viikolla olikin tosiaan viimeinen kerta tälle syksylle kun ratsastan Kuopiossa. Harmittaa taas kauheasti, vaikka tiedän että huhtikuussa taas palaan. Tänään olikin jo jokouluvalmennus Poudan kanssa ja ensi viikolla estetunnit jatkuvat sitten Joensuussa. Niistä sitten lisää myöhemmin! :)

Tallikisapostaus

Viikonloppuna meillä oli täällä Kuopiossa tallikisat. Opettaja sai määrätä kaikille hevosen ja luokan mitä menee. Vaihtoehtoina oli 40cm, 60cm ja 80cm. Olin automaattisesti odottanut meneväni 80cm, mutta minut olikin laitettu hyppäämään 60cm ja hevosena Reve, jolla olen siis tasan yhden kerran aiemmin ratsastanut piiiiitkän pitkän aikaa sitten.

Toisaalta matalampi luokka oli hyvä juttu, koska en ollut kuitenkaan aktiivisesti kesällä juuri treenannut radan hyppäämistä ja olihan alla kuitenkin minulle melko tuntematon hevonen. Miia lähti mukaan kuvaamaan ja henkiseksi tueksi. Kiitos kovasti! Postauksen kuvat onkin kaikki Miian ottamia.

Aamulla söin aamupalan, kävin nappaamassa Miian kyytiin ja ajelin tallille. Kisat olikin jo käynnissä kun pääsin paikan päälle, sillä ensimmäisen luokan viimeiset ratsastajat olivat juuri radalla. Omassa luokassani oli 28 osallistujaa ja meidän oli jaettu neljään 7 ratsukon verkkaryhmään. Itse kuuluin viimeiseen verkkaryhmään.

Fiilikset ennen rataa. No ehkä vähän jännittää

Käveltiin rata Miian kanssa ja todettiin, että vaikka rata oli melko helppo, niin varsinkin toisessa vaiheessa oli muutamia todella tiukkoja kurveja. Arvosteluhan oli siis 367.1. Eli toinen vaihe jatkuu suoraan puhtaan ensimmäisen vaiheen jälkeen. Miia tsemppasi hyvin ja antoi minulle paljon vinkkejä siinä, kun odottelin omaa vuoroa. Oli muuten aika piinaavaa odotella omaa vuoroa, varsinkin kun jännitin niin paljon Revellä ratsastusta. Reve on nimittäin suustaan todella herkkä ja pelkäsin hieman, että löydänkö sopivaa tuntumaa.

Viimein tuli vuoroni nousta ratsun selkään ja painella verkkaamaan. Heti alkuun aloin etsimään tuntumaa. Otin raviin ja käyntiin ja taas raviin ja käyntiin, sekä tietysti laukkaa. Hyppäsin pari kertaa verkkaesteen ja sitten se löytyi! Se tuntuma nimittäin. Olihan se ihan erilainen, mutta kolmas hyppy pystyesteelle osui juuri nappiin! Tulin sen jälkeen yhden kerran okserille ja kerran myös rataan kuuluvalle tukille ja enempää en verkannut. Fiilis ja tuntuma oli hyvä.

Verkkaa

Olin verkkaryhmän toisena, joten jäin odottamaan vuoroani kentälle ja ihan pian olikin sitten jo minun vuoro. Pikkuisen jännitti, tervehdin tuomaria ja sain lähtömerkin. Nostin laukan ja kerkesin miettiä, että kaulakoru oli jäänyt kaulaan ja hakkasi ikävästi rintaan, mutta sen enempää en sitä ehtinyt murehtia kun olin jo menossa kohti ensimmäistä estettä. Eka hyppy oli ok, samoin toinen. Kolmannelle tulin väärässä laukassa, mutta onneks tie ei ollut jyrkkä. Kolmoselta katsoin neloselle, jonne Reve päätti suunnata suorinta tietä.

Verkkaa

Pakko myöntää, että en ihan oikeasti olisi tehnyt niin tiukkaa tietä, ellei Reve olisi kääntynyt katseen mukana. Nelosen jälkeen oli tukki ja sen jälkeen 6 ja 7 kolmen laukan välillä. Sarjalle olin päättänyt painaa kaasua ja niin myös teinkin. Sarjan jälkeen oli melko tiukka mutka ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle ja Reve päätti painaa kaasua ja jälleen kerran oikoa.

Tajusin, että nyt alkoi kakkosvaihe ja saman tajusi ratsukin. Ysille tiukka mutka, josta taas tiukka mutka kympille. Kympiltä taas sarja ja siitä tiukka mutka viimeiselle esteelle. Viimeisen esteen jälkeen painoin kaasua ja sitten taas hiljensin ratsun. Kuulin vain kuulutuksen "Tässä vaiheessa luokan johtoon, Maria ja Reve." Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Puhdas rata ja vielä niin nopea. Nopeus tosin oli täysin Reven ansiota. Itse en olisi todellakaan tehnyt niin tiukkoja kurveja.

Ratavideo: Video alkaa vasta ensimmäisen esteen jälkeen, joten ensimmäinen videolla oleva este on este nro 2.

Jälkeeni ratsasti vielä 5 ratsukkoa, joista yksi oli minua nopeampi. Niinpä lopputuloksen toinen sija ja sininen ruusuke! Olin kyllä todella iloinen! En ole saanut ruusuketta sen jälkeen, kun tulin 13 vuotiaana leirikisoissa neljänneksi, joten kyllähän se vähän laittoi hymyilemään. Reve teki kyllä niin hienon työn!

Voi kun vaan olisi enemmän mahdollisuuksia kisata. Kyllä tuosta aina niin hyvä fiilis tulee :)

Paluu estetunneille

Tämän kuukauden olenkin sitten aina arkipäivät Kuopiossa ja mitä olisikaan Kuopio ilman estetunteja vakkaritallilla. Ilmeisesti hieman jännitti tai ehkä se oli enemmänkin innostusta, kun edellisenä yönä näin unta ratsastustunnista ja tallille ajaessa mahassa tuntui pientä kipristelyä. Oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin. Pikkuisen jännitti kyllä ajatus esteistä, sillä en ole kesällä hypännyt kuin muutamia kertoja. Siinä kolmen esteen sarjaa rakentaessa alkoi ihan oikeasti jännittämään. Kuvaajana mulla oli mukana Miisa, joten kaikki postauksen kuvat on hänen ottamiaan. Kiitos ihan tosi paljon kuvaamisesta! :)

Onneksi alla oli kuitenkin luottoratsu Muumi, jolla ratsastin viimeksi kun lumet oli vielä maassa. Alkuun Muumi tuntui tosi jäykältä, mutta lämpesi onneksi hyvin tunnin aikana. Muistin kyllä, että esteillä Muumi pitää herätellä ja jos sen vaan saa innostumaan niin se on ihan hirmu kiva esteratsu.
Alkuun verkattiin itsenäisesti ja siinä vaiheessa, kun ruvettiin ottamaan laukkaa niin pyysin Muumia välillä vähän kovempaan laukkaan. Ilmeisesti se tepsi, sillä jo verkkahypyissä alkoi heppa olla innoissaan. Aiheena meillä oli erilaiset myötäykset esteellä. Tultiin ensin muutamia kaarevia teitä ja sen jälkeen ruvettiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa.

Verkkahyppy

Ensimmäiselle esteelle (ristikko), piti tehdä pieni myötäys. Keskimmäiselle esteelle piti tehdä automaattinen myötäys, eli myödätä käsillä kaulan molemmin puolin kohti suuta ja viimeiselle esteelle piti tehdä pitkä myötäys, jossa käsiä vietiin harjaa pitkin eteenpäin.Tuntui oudolta kun myötäystä piti ajatella, jotenkin sen tekee itse niin automaattisesti esteellä, ettei tule ajatelleeksikaan että millaista myötäystä sitä käyttää. Luulen kuitenkin, että minulle ominaisin myötäys lienee pieni automaattinen myötäys, vaikka en ole asiaa kyllä sen kummemmin aikaisemmin ajatellut.

Pitkä myötäys

Muumi oli liekeissä

Lopputunnista tultiin vielä pientä kahdeksikon tapaista kahdella esteelle ja Muumi oli jo ihan liekeissä. Piti jo vähän pidätellä, kun se oli niin vauhdikkaasti menossa esteille. Viimeinen hyppy okserille oli kuulemma tosi iso, vaikka ei se selkään sen kummemmalta tuntunut. Opettajaa vaan nauratti, kun Muumi niin kovasti innostui. Tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja ihanaa oli huomata miten taas kasasin itseni alun jännityksen jälkeen. Häivytin kauhuajatukset pois heti alkuun, enkä kyllä tullut missään vaiheessa tuntia edes ajatelleeksi, että olisi jollain tavalla pelottanut tai jännittänyt. Oli vaan niin hyvä fiilis kokoajan!

Palasten loksahtelua

Tiedättekö sen tunteen, kun ratsastustunnilla teille jaetaan hevonen ja sitten vaan jossain kohtaa tuntia palaset alkaa loksahdella kohdalleen ja hepasta muodostuu suosikkiratsu? Minulle on parikin kertaa käynyt näin. Yleensä jossain vaiheessa kun käy ratsastuskoulun tunneilla, joku hevosista vaan alkaa pikkuhiljaa muodostua suosikkiratsuksi. Jokirannan ratsastuskoululla se oli Mondo, josta en aluksi oikein pitänyt, mutta kun sitten menin useamman kerran ja löydettiin ne oikeat säädöt niin Mondosta muodostui suosikkiratsu. Keskimäen hevostilalla se on ehdottomasti Hevi, jolla kävin myös kisoissa. Harmillisen vähän tosin pääsin Hevillä ratsastelemaan kun se on aika monen muunkin suosikkiratsu.

Minä ja Mondo v. 2013 ©Netta S.

Viime viikolla olin Liperin ratsastuskeskuksella kolmannella ratsastustunnillani. Alunperin minulle oli suunniteltu edelliselläkin kerralla ratsuna ollutta isoa Ami hevosta, mutta siinä tuntia odotellessa opettaja sitten kysyi jos haluaisinkin kokeilla Leksaa. Leksa on sirompi puoliveriruuna ja koska paikka on minulle uusi niin kokeilen myös mielelläni eri hevosia.

Alkutunti meni tosiaan hieman säätöjen hakemiseen. Leksa oli herkkä ja säpäkän oloinen, joten piti hieman hakea sopivaa tuntumaa ja pohjetukea. Mutta voi että sitä fiilistä ja pystyin melkein kuulemaan sen loksahduksen, kun löytyi yhteinen sävel. Tuntuma löytyi, pohjetuen voimakkuus löytyi, istunta löysi oikean asennon. Eipä ole vähään aikaan yksikään hevonen esittänyt niin hienoa liikettä, kuin mitä Leksa esitteli minulle.

Tunnin jälkeen oli tottakai superfiilis.

Minä ja Hevi syksyllä 2014. ©Laura L.

Millainen on ollut sinun suosikkiratsusi? Löytyikö yhteinen sävel heti kuten minulla Leksan kanssa, vai vaatiko se useamman ratsastuskerran, kuten minulla Mondon kanssa?

Aurinkopäivä Poudan kanssa

Keskiviikko aamulla nukuin myöhään (Ja nautiskelin loman hitaista aamuista) ja lähdin sitten aamupäivällä ajelemaan tallille päin, sillä olin luvannut liikuttaa Poudan. Sää oli ihan huippu! Taivaalla ei juurikaan pilviä näkynyt ja oli tosi aurinkoista. Ilma oli melko kuuma, joten mietin jo että pitäisikö kenttätyöskentely jättää ja suunnata Poudan kanssa maastoon. Olen kuitenkin nyt maastoillut Poudan kanssa aika paljon, joten ajattelin että voisi kyllä koittaa ainakin aluksi mennä vähän aikaa kentällä.

Pouta tulikin iloisesti vastaan portille ja vein sen sisälle laitettavaksi. Harjailujen ja varustamisen jälkeen suuntasin sitten kentälle. Pouta oli tosi hyvän tuntuinen. Ei ollut ollenkaan tahmea ja liikkui tosi kivasti. Viime kerralla kun olin Poudan kanssa Centered Riding tunnilla, löysin Poudasta ihan uuden vaihteen. Sellaisen reippaan laukan, mitä en ollut koskaan ennen Poudalta nähnyt.

Kun tuo laukka nyt tuntui tänäänkin löytyvän, päätin kokeilla pari estettä. Aikaisemmin ongelmana esteillä on ollut nimenomaan temmon puute, jolloin Pouta tulee esteelle himmaillen ja hyppää käytännössä paikaltaan. Mutta tänään niin ei käynyt. Esteelle tultiin hyvässä vauhdissa ja este ylittyi ilman minkäänlaisia ongelmia. Siis Poutahan suorastaan liiteli esteen yli.

Tämä kuva on kesän alusta. Täytyy koittaa saada tuoreempiakin :)

Esteen jälkeen kuului hyvin tyytyväistä pärskintää ja tulinkin sitten pari estettä muutamaan kertaan. Yhden kerran tein itse virheen ja reitti oli hieman huono, jolloin Pouta joutui ottamaan töpöaskeleen ennen estettä, mutta toisella kerralla korjasin reitin ja ongelmaa ei ollut. Voi että miten oli hieno fiilis, kun löytyi Poudastakin se esteheppa. Pouta oli ihan intona ja tyytyväisenä hyppyjen jälkeen ravaili.

Päätin sitten lähteä loppuravit ja käynnit ottamaan läheiseen metsään, kun siellä ei ollut porottavan kuumaa aurinkoa. Takaisin tallille tultua huomasin, että toinen etukenkä oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ainakaan kentältä sitä ei jälkeenpäin löytynyt. Ratsastuksen jälkeen Pouta sai pikaisen pesun, kun oli aavistuksen satulan kohdalta ja ryntäiltä hionnut. Tyytyväisenä sitten meni laitumelle piehtaroimaan ja mutaamaan kasteltua selkäänsä.

Videolla näkyy myös Vallu ja Usva. Jäi kyllä todella hyvä fiilis ja on ollut kiva huomata, miten Poutakin on piristynyt laihtumisen ja kunnon kohoamisen myötä. Kyllä se vaan on hyvänmielen heppa! 

Centered Riding ratsastuksessani

Haluaisin kertoa teille hieman siitä, miten Centered Riding on vaikuttanut ratsastukseeni.

Ensimmäisen kerran tutustuin Centered Ridingiin kun menin pienen tallin CR kurssille joskus vuoden 2010 tienoilla. Tykästyin samantien tähän opetusmetodiin. Ensimmäisen kerran minulle selitettiin miksi jokin asia tehdään ja alettiin oikeasti korjaamaan istuntaa. Tulin tietoiseksi notkoselästäni, johon en ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt ratsastuksessa huomiota. Ensimmäistä kertaa valaistuin istunnan merkityksestä ja siitä, miten hevosta saadaan ratsastettua herkemmille avuille. Aloin käymään vakiotunneilla kyseisellä tallilla ja koko se vajaa pari vuotta tallilla, teki ratsastukselleni parhaan mahdollisen pohjan. Se on auttanut kehittymisessäni tähänkin asti.

Paha notkoselkä ja jalan asentokin jotain ihan hirveää.

Kaksi kehitysaluetta jäi erityisesti mieleen CR tunneilla. Yksi oli nimenomaan istuinluiden etsintä ja notkoselän suoristaminen. Harmi, että kamppailen edelleen saman ongelman kanssa, vaikka uskoisin kyllä että parempaan suuntaan on menty. Toinen asia on pohkeen paikka. Se tuppaa minulla helposti työntymään eteen ns. tuoli-istuntaan ja CR tunneilla monta kertaa minulle näytettiin se pohkeen oikea paikka. Silloin se tuntui olevan hirveän takana, mutta ainakin minusta nyt tuntuu, että se on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Välillä jalka valuu edelleen eteen ja sitten taas välillä liian taakse, mutta välillä sen paikka on ollut juuri siellä missä pitääkin.

Notkoselkä suoristettu, jalka liian edessä.

Centered Ridingin myötä olen tajunnut sen, että ratsastuksessa ei tarvita kovia otteteita vaan vain oikeita otteita, oikeanlaista istuntaa ja hevoseen vaikuttamista. Näin saadaan tehtyä hevosen liikkuminen helpommaksi ja mielekkäämmäksi. Ratsastaja auttaa hevosta liikkumaan, eikä häiritse sitä. Jo sen tajuaminen oli iso askel ratsastuksessa kehittymisessä.

Centered Ridingin ajatus on ohjannut ratsastustani siis jo n. viiden vuoden ajan. Olen päässyt taas parille CR tunnillekin ja ne tarjoavat aina niin paljon ahaa-elämyksiä. Erityisen suuren vaikutuksen Centered Ridingissa minuun teki se, että muistan vieläkin oppeja, joita olen tuolloin tunneilla oppinut. Tämä on myös aiheuttanut sen, että olen hyvinkin tarkka siitä millaista opetusta itse haluan, sillä en todellakaan haluaisi olla epäreilu hevosta kohtaan.

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Centered Ridingiin niin kannattaa käydä tutustumassa Centered Riding Finland ry:n nettisivuihin.

Uusi alku

Tervetuloa uudistettuun blogiin! Siirsin vanhoja tekstejä entisestä blogista myös tänne, mutta jätin tarkoituksella osan pois. Tarkoitus onkin nyt jatkaa laadukkaampaa bloggaamista. Uudistetussa blogissa pyrin julkaisemaan tavallisten ratsastuspostausten lisäksi myös hieman pohdiskelevampia postauksia ja ylipäätään panostaa postausten laatuun.

Uusille lukijoille tässä pieni infopaketti:
Olen 26-vuotias harrasteratsastaja ja olen harrastanut ratsastusta n. 15 vuotta. Tällä hetkellä vuokraan kahta eri hevosta, Bambia ja Poutaa, joista voi lukea lisätietoja sivupalkin linkeistä. Minulla on ollut pieni estepelko, jonka olen ainakin melkein jo selättänyt. Koen olevani enemmän esteratsastaja, kuin kouluratsastaja vaikka minussa onkin herännyt pieni istuntanatsi oman istuntani suhteen viime aikoina. Käyn myös säännöllisesti ratsastustunneilla sekä valmennuksissa ja pyrin kehittymään jatkuvasti ratsastajana.

Tervetuloa seuraamaan aktiivista hevosharrastamista ilman omaa hevosta!

Vanhoille lukijoille tiedoksi:
En tällä hetkellä enää vuokraa Jossu-ponia, jolla kävin myös kesällä koulukisoissa. Oma jaksaminen ja vapaa-aika ei riittänyt enää, joten jotain oli pakko jättää pois. Harmittaa kovasti itseänikin, mutta joskus on tehtävä kurjiakin päätöksiä. Tällä kertaa nyt sitten näin. Jossusta saa joku taitava varmasti itselleen kivan vuokraponin.

Minä ja Jossu keväällä 2015

Follow my blog with Bloglovin

Ihan oma leiri

Toissa viikonloppuna pääsin osallistumaan upealle leirille. Leiri pidettiin Heidin tallilla joten Pouta olikin sitten minun "leirihoitsuna". Leiri oli aivan ihana ja tuli kyllä paljon muistoja mieleen yli kymmenen vuoden takaa kun olin silloin ratsastusleirillä.

Leiri alkoi lauantaina ja aamusta ajelin siis tallille. Ensimmäisenä ohjelmassa oli lähteä naapuritallilta tulevia leiriläisiä vastaan. Lähtö tosin vähän viivästyi kun haluttiin tottakai ottaa kuva meidän tallin porukasta ennen lähtöä!

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä minä ja pouta.

Tallille tultua purettiin hevoset ja etsittiin majoituspaikat naapuritallin hevosille. Tämän jälkeen päästiin ruokailemaan. Ruokailun jälkeen meillä oli leirikaste. Sai kyllä nauraa taas ihan urakalla ja kasteen jälkeen kaikilla oli jauhoa naamassa ja varmaan vähän muuallakin, vaatteissa märkiä länttejä ja vähintäänkin vatsalihakset kipeinä nauramisesta.

Sunnuntain ratsastustunnilta

Leirikasteen jälkeen meillä oli Centered riding teoriatunti. Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa taas Centered Ridingin pariin! Jälleen kerran koin melkoisia ahaa-elämyksiä teoriatunnilla. Kerron teille seuraavassa postauksessa hieman enemmän Centered Ridingista ja siitä, miten se on vaikuttanut ratsastukseeni.

Teorian jälkeen paistettiin makkaraa ja naan -leipää. Itseasiassa minä olin grillivastaavana :D. Ruokailun jälkeen lähdettiin sitten vielä iltamaastoon. Minä menin Poudalla ja päästiinpä Poudan kanssa vähän laukkailemaankin. Oli kyllä ihanaa rentoa laukkaa ja Poutakin selvästi tykkäsi. Ratsastuksen jälkeen käytiin iltapuulle.

Aamulla sänkyyn tuli rapsuteltava karvapallo

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen oli tiedossa Centered Riding ratsastustunnit. Minä menin tottakai Poudalla ensimmäisessä ryhmässä. Olen viimeksi ollut CR tunnilla varmaan n. kolme vuotta sitten ja oli hienoa huomata, että ratsastuksessani on oikeasti tapahtunut paljon kehitystä. Eniten kehitettävää on enää pohkeen paikassa, joka meinaa valua aivan liikaa eteen. Mutta oli kiva tajuta, ettei notkoselkä oikeastaan enää olekaan se isoin ongelma ratsastuksessani.

Huomaa eteenvalunut jalka

Oman ratsastustunnin jälkeen Pouta jatkoi Heidin alla vielä toisen tunnin. Kuvailin sitten toisten tuntia, heillä oli hieman erilaisia tehtäviä, sillä joukossa oli myös yksi poni kärreillä! Hyvin jalkoi ponikin kokonaisen tunnin pyöriä muiden kanssa kentällä.

Tässä pohkeen paikka on jo parempi

Ratsastuksen jälkeen oli taas vuorossa ruokailua, ruokailun, höpöttelyn ja kahvittelujen jälkeen lähdettiin saattamaan naapuritallin porukkaa takaisin kotiin. Tällä kertaa Heidi meni poudalla ja itse lähdin Tuiskulla kärryjen kanssa mukaan. Alkukankeuden jälkeen alkoi ohjaaminenkin sujua. En ole ennen ohjastanut hevosta metsäteillä vaan olen aina ajanut vaan hiekkateillä, joten pieniä vaikeuksia oli alkuun. Hevosen reippaus ei toki auttanut asiaa yhtään, mutta ainakin reissun aikana kehitystä tapahtui.

Tuiskun peppukuva

Leiri päättyikin siihen ja kun oltiin laiteltu hevoset takaisin laitumelle lähdin ajamaan kotiin. Oli aivan ihanaa kun sai höpöttää heppajuttuja kokonaisen viikonlopun ja nautin kyllä joka hetkestä. Olin kyllä leirin jälkeen aivan hirvittävän väsynyt. Palautumiseen meni monta päivää, sillä työt sotkivat mahdollisuuden kunnon yöuniin. Jokatapauksessa oli huippua päästä kokemaan pitkästä aikaa oikeaa hevosleiritunnelmaa!

Huippu tunti Bambilla

Tiistaina olin menossa ratsastamaan Jossulla ja kun sain ponin harjattua niin alkoi niin kamala ukkonen, ettei hevosen selkään sitten ollut asiaa. Kello oli jo sen verran myöhä, että poni joutui palaamaan takaisin laitumelle. Epäilemättä Jossu oli tästä mielissään, kun ei tarvinnutkaan lähteä töihin vaan sai mennä harjauksen jälkeen takaisin syömään. Jospa sitä ensi viikolla päästäisiin jo kunnolla ratsastamaan.

Bambi sai hymyn huulille jo heti alkutunnista

Keskiviikkona lähdin kisahoitajaksi Bambin matkaan, kun sillä mentiin pari esterataa. Oli huippua nähdä Bambi hyppäämässä. Se niin nauttii siitä hommasta! Bambihan on ollut pääasiassa kouluratsu, mutta nyt on päässyt myös esteitä hyppimään.

Torstaina sitten Bambin omistaja piti taas minulle ja Bambille tuntia. Ja voi että taas jäi niin hyvä fiilis tunnista! Kyllä on ihanaa, kun saa niin hyviä vinkkejä ja oikeasti hyvää opetusta. Aina pikkuhiljaa Bambin kanssa löydetään enemmän ja enemmän sitä yhteistä säveltä. Ja minä opin joka askeleella jotain lisää! Naurattaa aina kun mulla on tosiaa kuvissa monesti tuo "kilppari-ilme", joka muuten näkyy aina kisakuvissakin. Nimesin sen kilppari-ilmeeksi, koska näytän vähän kilpikonnalta kun puristan huulet yhteen :D

Mun kilppari-ilme :D Eli keskityn ihan pirusti! :P

Tehtävinä oli paljon ravityöskentelyä ja voltteja. Bambilla menee aina se puolisen tuntia siihen, että se vertyy ja kyllä se vaan on upea sitten kun sen saa hyvin kuulolle ja työskentelemään. Vasen puoli on haastavampi, mutta tällä kertaa saatiin jopa siihen suuntaan taivutusta aikaiseksi. Tunnin jälkeen käytiin vielä muiden tuntilaisten kanssa maastossa kävelemässä vaikka lopputunnista alkoikin satamaan. Loppukäyntien aikaan kastuinkin sitten ihan kunnolla, mutta se ei haitannut ollenkaan. Tunnista jäi niin hyvä fiilis taas, että perjantain työpäiväkin meni hymy huulilla ja iloisesti.

Taipuu taipuu...

Huomenna suuntaankin sitten viikonlopuksi leirille! Leiriin tulee liittymään Pouta ja paljon kaikkea muuta! Kirjoittelen siitä sitten varmasti tänne lisää ja olen kyllä superinnoissani tästä mahdollisuudesta! Tässä iässä kun sitä ei oikein enää normileireille viitsi mennä itseään yli 10 vuotta nuorempien sekaan ja se harmittaakin, kun en nuorempana ehtinyt kuin kahdella leirillä käydä.

Bambin ja Jossun ratsastukset

Torstaina suuntasin töiden jälkeen illasta Bambilla ratsastamaan. Jo tallille mennessä ilma näytti pahaenteiseltä, sillä tuuli oli puuskittain todella kovaa ja tummia pilviä pyöri tallin lähistöllä. Olin saanut jo varoittavan viestin ennen tallille menoa, että Bambi on sitten kurainen. Ja kyllä se vaan muuten myös oli kurainen.

Kentällä Bambi oli heti alusta alkaen vähän levottoman oloinen ja päätin hylätä suunnitelmani ilman jalustimia ratsastuksesta. Olin nimittäin suunnitellut, että voisin ratsastaa ainakin osan ajasta ilman jalustimia. Bambi kyttäili milloin mitäkin, joten päädyin sitten vain hakemaan rentoutta pääty-ympyrällä. Piti kyllä tehdä ihan kunnolla hiki hatussa töitä, sillä taipumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta loppuajasta rentous alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopuksi vielä päätin taluttaa Bambin kenttää ympäri, ihan vain että se pääsisi turvallisesti katselemaan kyttäilemiään asioita. Parin kiekan jälkeen ne ei sitten enää olletkaan niin pelottavia juttuja ja mietin, että olisi ehkä pitänyt ennen selkään nousua jo taluttaa se kammottavien asioiden ohi, niin olisi ehkä se ratsastuskin ollut helpompaa.

Kuva toiselta kerralta ©Netta S.

Perjantaina suuntasin pitkästä aikaa toipilas Jossun luokse. Se olikin jo oma itsensä ja nyhti maasta ruohoa sen minkä kerkesi. Sille oli rajattu laitumelta pienempi alue, ettei se tule syöneeksi liikaa vihreää. Päätin lähteä maastoon ja varustin ponin ja lähdettiin käppäilemään. Päätin ottaa handsfreen puhelimeen mukaan ja soittaa luokkakaverille, jota en ole nähnyt sitten koulun loppumisen jälkeen. Tarkoituksena oli muutenkin pääasiassa vaan kävellä Jossun kanssa, joten hyvin pystyi pälpättämään samalla puhelimessa. Kieltämättä yksi nainen katsoi vähän kuin vinksahtanutta kun höpöttelin kaverille ja ratsastin heidän pihan ohi. Saattoihan se näyttää vähän hassulta. :D

©Netta S.

Otin pikkuisen raviakin ja ponilla oli kyllä menohaluja. Laukkaakin uskaltauduin pari pikku pätkää ottamaan ja Jossu olisi vaan halunnut kiitää sen minkä ehtii. Handsfree ei vain meinannut pysyä laukassa kyydissä ja piti toisella kädellä sitten pitää siitä kiinni ja samalla katkaisin vahingossa puhelunkin. Kaveri jo hätäilija luuli että olin pudonnut. Kunhan sain ponin hiljentämään niin sain soitettua kaverille että kyydissä ollaan edelleen. Mutta kyllä oli muuten tuplaterapiaa jutella kaverille ja käydä maastoilemassa ponin kanssa! Ihan parasta! Pikkuhiljaa varmaan palataan Jossun kanssa taas normirytmiin ja aloitetaan taas treenit.

Suunnittelin, että voisin heinäkuun puolella alkaa taas käymään ihan vakkaristi tunneilla. Kunhan nyt käyn ensin testaamassa tallin johon ajattelin meneväni. Katsoo nyt, miten jää rahaa kunhan palkka tulee.