Torstaina suuntasin töiden jälkeen illasta Bambilla ratsastamaan. Jo tallille mennessä ilma näytti pahaenteiseltä, sillä tuuli oli puuskittain todella kovaa ja tummia pilviä pyöri tallin lähistöllä. Olin saanut jo varoittavan viestin ennen tallille menoa, että Bambi on sitten kurainen. Ja kyllä se vaan muuten myös oli kurainen.
Kentällä Bambi oli heti alusta alkaen vähän levottoman oloinen ja päätin hylätä suunnitelmani ilman jalustimia ratsastuksesta. Olin nimittäin suunnitellut, että voisin ratsastaa ainakin osan ajasta ilman jalustimia. Bambi kyttäili milloin mitäkin, joten päädyin sitten vain hakemaan rentoutta pääty-ympyrällä. Piti kyllä tehdä ihan kunnolla hiki hatussa töitä, sillä taipumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta loppuajasta rentous alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopuksi vielä päätin taluttaa Bambin kenttää ympäri, ihan vain että se pääsisi turvallisesti katselemaan kyttäilemiään asioita. Parin kiekan jälkeen ne ei sitten enää olletkaan niin pelottavia juttuja ja mietin, että olisi ehkä pitänyt ennen selkään nousua jo taluttaa se kammottavien asioiden ohi, niin olisi ehkä se ratsastuskin ollut helpompaa.
Perjantaina suuntasin pitkästä aikaa toipilas Jossun luokse. Se olikin jo oma itsensä ja nyhti maasta ruohoa sen minkä kerkesi. Sille oli rajattu laitumelta pienempi alue, ettei se tule syöneeksi liikaa vihreää. Päätin lähteä maastoon ja varustin ponin ja lähdettiin käppäilemään. Päätin ottaa handsfreen puhelimeen mukaan ja soittaa luokkakaverille, jota en ole nähnyt sitten koulun loppumisen jälkeen. Tarkoituksena oli muutenkin pääasiassa vaan kävellä Jossun kanssa, joten hyvin pystyi pälpättämään samalla puhelimessa. Kieltämättä yksi nainen katsoi vähän kuin vinksahtanutta kun höpöttelin kaverille ja ratsastin heidän pihan ohi. Saattoihan se näyttää vähän hassulta. :D
Otin pikkuisen raviakin ja ponilla oli kyllä menohaluja. Laukkaakin uskaltauduin pari pikku pätkää ottamaan ja Jossu olisi vaan halunnut kiitää sen minkä ehtii. Handsfree ei vain meinannut pysyä laukassa kyydissä ja piti toisella kädellä sitten pitää siitä kiinni ja samalla katkaisin vahingossa puhelunkin. Kaveri jo hätäilija luuli että olin pudonnut. Kunhan sain ponin hiljentämään niin sain soitettua kaverille että kyydissä ollaan edelleen. Mutta kyllä oli muuten tuplaterapiaa jutella kaverille ja käydä maastoilemassa ponin kanssa! Ihan parasta! Pikkuhiljaa varmaan palataan Jossun kanssa taas normirytmiin ja aloitetaan taas treenit.
Suunnittelin, että voisin heinäkuun puolella alkaa taas käymään ihan vakkaristi tunneilla. Kunhan nyt käyn ensin testaamassa tallin johon ajattelin meneväni. Katsoo nyt, miten jää rahaa kunhan palkka tulee.
Kylläpä on kaikkea ehtinyt tapahtua. Aloitetaan vaikka siitä, että esteharkat Jossun kanssa on nyt tauolla, sillä poni tuli viime viikolla kipeäksi. Ilmeisesti oli vilustunut tai jotain vastaavaa, sillä tiistaina kun oli tarkoitus pitää estetreenit niin poni oli haluton liikkumaan. Olin jo heti tallille menossa kiinnittänyt huomiota siihen, että poni ei ollut syömässä tarhassa, kun menin sitä hakemaan ja Jossu kyllä yleensä on AINA syömässä. Ensin epäiltiin jo kaviokuumettakin, mutta onneksi se ei sitä ollut. Ilmeisesti poni oli vaan mennyt pahasti jumiin ja kylmettynyt yön aikana. Nyt sitten hieroja on menossa käymään ja ponia ruvetaan loimittamaan enemmän. Toivotaan, että poni kuntoutuu mahdollisimman pian!
Epäonnistuneet treenit ponin kanssa
Olenkin käynyt nyt sitten taas Poudalla ja Bambilla ratsastelemassa. Eilen kävin Poudalla maastossa Heidin ja Tuiskun kanssa. Poudalla oli hurjasti virtaa ja se olisi selvästi halunnut mennä kovempaa. Kiva lenkki oli ja kyllä vaan oli niin upeita maiseamia taas että sielu lepäsi! Alan viimein päästä työrytmiinkin, enkä ole enää niin kuolemanväsynyt aina töiden jälkeen. Juhannuksenakin on jopa kolme päivää vapaata, joten toivon että saan silloin levättyä viimeisetkin väsymyksen rippeet pois.
Minä ja Bambi
Huomennakin on Bambin kanssa valmennusta tiedossa, joten siitä kirjoittelen sitten varmaan seuraavaksi. Harmi kun luottokuvaaja on samalla tunnilla, niin ei oikein kuvia sitten saa. :D
Kävin myös maanantaina Outokummussa vanhempieni luona. Yhdessä vaiheessa sitten keksin lähteä kännykän kanssa kuvaamaan kukkia takapihalla, kun oli juuri satanut. Rakastan vesipisaroiden kuvaamista! Harmi, ettei ollu järkkäri mukana, mutta kyllä tuo kännykkä vaan välillä yllättää! Kännykkä on siis Samsugin Galaxy S4 :)
Nää viimeiset kukat on lemmikkejä! :) ne on ihan hirmu ihania, kun ne on niin pieniä! Mikä kuva kukista oli sun mielestä paras?
Aamulla kello soi 7 ja silti tuntui, että tuli hirveä kiire. Kävin hakemassa kaverilta kisahousut ja ajoin tallille, jossa tapasin ponin joka köllötteli tarhassa tyytyväisenä. Pikkuisenhan se oli ikävää käydä poni aamu-unilta herättelemässä, mutta tosiaan oltiin jo aikataulusta myöhässä.
Aamu auringossa köllöttelyä
Pakattiin kamat ja parin yrityksen jälkeen saatiin ponikin kyytiin. Soitin jo heti kisajärjestäjälle, että myöhästyn ja ystävällisesti he siirsivät minua luokassa hieman myöhemmäksi.Kisapaikalla sitten kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa ja sen jälkeen laitettiin poni kuntoon ja lähdin jo kävelemään. Jonkin aikaa odottelin omaa verkkavuoroani ja kävelin sillävälin muualla. Poni oli kisapaikalla ihanan lunkisti. Ei ottanut pulttia vaikka tuuli oli välillä todella kovaa ja puuskittaista.
Jossua piti verkata aika paljon, ennenkuin se rupesi taipumaan. Sain kuutenkin verryteltyä ponin tosi hyvän tuntuiseksi verkassa ja pian olikin sitten jo oma vuoro mennä radalle. Radalla sitten otin vielä vähän ravia ja laukkaa ja poni tuntui ihan hyvältä, ei tosin enää niin hyvältä kuin verkassa. Sain lähtövuoron ja oli aika aloittaa rata.
Tuntui, että ympärillä olisi ollut aivan hiljaista, en kuullut mitään muuta kuin oman hengitykseni. Heti ennen tervehdystä poni lähti liiruumaan oikealle ja piti napauttaa vähän oikealla pohkeella. Pysähdys oli nätti ja olin siihen tyytyväinen. Kuitenkin liikkeelle lähdössä taas pientä haahuilua oikealle ennenkuin sain ponin ruotuun.
Jossu oli jotenkin niin tahmea kun aloitin radan. Varmaan jännitin jonkin verran itse, jolloin poni sitten myös alkoi himmailemaan. Alkurata olikin siis vähän tahmea, mutta itse olin tyytyväinen kolmikaarisen teihin ja laukannostoon. Laukassa sitten ensimmäinen keskiympyrä venähti vähän isoksi ja kun olin tullut ympyrältä ponin keskittyminen herpaantui ja se alkoi höristä. Silloin unohtui sitten nostaa jalkoja ja poni kompastui. Kompastumisesta huolimatta jatkettiin normaalisti.
Jäin itse ehkä kompastumista miettimään ja havahduin siihen, että vasen laukka piti nostaa. Ehdin kyllä nostaa sen sallitulla alueella ja laukkaympyrä tähän suuntaan suijui paremmin kuin toiseen. Lävistäjälle tultaessa kuitenkin sitten laukka putosi raville ja sain sen parin askeleen verran korjattua, kunnes se putosi uudestaan raville. Pakko oli sitten jatkaa ravissa uralle asti. Sitten vielä voltti ja lopputervehdykseen tulo.
En ollut rataan oikein tyytyväinen. Hölmöjä virheitä ja olisi vain pitänyt olla napakampana. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, kun sain tuloslapun käteeni. Saatiin 62,5%! Olin ihan ihmeissäni, että saatiin yli 60% ja sen jälkeen alkoi mielikin parantua. Ei se sitten niin huonosti mennytkään, kuin kuvittelin. Taso oli todella kova ja mukana oli hurjan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, joten paremmille hävittiin. Osallistujia meidän luokasa oli 18 ja olin tosiaan seitsemäs. Ei huonosti, noin niinkuin ekoiksi kisoiksi! :)
Nämä oli kuitenkin ensimmäiset kisat, joten tästä eteenpäin sitä kisataankin enää itseään vastaan paremman tuloksen toivossa. Mutta täytyy myöntää, ettei koulukisoista tule kyllä samanlaista fiilistä kuin estekisoista. Joten kyllä ne esteet vaan on enemmän mun juttu. Silti oli kyllä kivaa käydä koulurataakin puksuttelemassa ja hyvin voisi harkita joskus toistekin.
Poni käyttäytyi vallan mallikkaasti, joten sen kanssa on kiva kyllä käydä muuallakin kuin kotona, kun se ei kyllä ole milläänsäkään maisemanvaihdosta. Jossu vaan hörisi ja hirnui kaikille ja vastasi heti jos joku muu hirnui. On se vaan niin sosiaalinen!
Laitan vielä videon radasta näkyville, mutta kiitos en kaipaa edes sitä rakentavaa kritiikkiä, kun se mulla on jo tuossa tuomarin paperissa. Turha enää jälkeenpäin jossitella :) Se meni nyt näin ja ens kerralla sit paremmin.
Kotiin kun päästiin niin Jossu pääsi pesulle ja sen jälkeen tarhaan piehtaroimaan. Suunniteltiin jo ponin omistajan kanssa vähän tulevia karkeloita, joten jos taas kaikki menee niinkuin tässä on suunniteltu, niin vielä tässä kuussa käytäisiin esterataa Jossun kanssa hyppäämässä.
Keskiviikkona treenattiin Jossun kanssa tuleviin koulukilpailuihin. Luottokuvaaja Netta oli paikalla kameroimassa meidän harjoituksia. Menin hackamoreilla ja puolessa välissä tajusin, että on hölmöä treenata sellaisilla suitsilla, joilla ei kuitenkaan saada kisoissa mennä. Jos saisi, niin menisin paljon mieluummin kuolaimettomilla, sillä Jossu on niiden kanssa paljon kevyempi ratsastaa. Ensi kerran treeneissä pitää kyllä sitten mennä ihan normikuolaimilla.
Jossu ei ollut kovinkaan taipuvaisella tuulella, vaikka alkuun sitä koitinkin taivutella. Kokeilin alussa ratsastaa ilman ohjia ja Jossu kääntyi yllättävä hyvin pelkillä istunta-avuilla! Alkulämmittelyjen jälkeen tulin radan yhden kerran läpi ja mietin korjattavia asioita. Kyllähän niitä löytyy vielä ja paljon, mutta kunhan tässä treenaillaan. Kisoihin ollaan muutenkin menossa enemmänkin fiilistelemään ja katselemaan kisatunnelmaa, sillä kyseessä on kuitenkin minun ensimmäiset koulukisat.
Ensimmäisen radan läpi käynnin jälkeen ja kävelin, otin ravia ja lähdin tulemaan rataa toisen kerran. Netta otti tämän toisen radan videolle, jotta näen itsekin miten siellä tulee törötettyä. Ja tekin näette radan kotitreeneistä. Nauratti kyllä kun kesken radan poni keksi ruveta hirnumaan. Tai no, örisemään. :D Mitä tuo nyt sitten onkin. Siirtymiset pitäisi saada terävämmäksi ja reitit paremmaksi, mutta tästä se lähtee.
Kun olin tullut radan toisen kerran niin otin vielä pari laukkaympyrää ja rupesin loppuverkkaamaan. Käytiin sitten vielä kävelemässä pellolla loppukävelyt, jonka jälkeen poni pääsi pesulle. Ja kaikkihan tietää mitä ponit tekee kun ne saa pesun. Jossu nautiskeli piehtaroinnista oikein olan takaa! Itse hämmästyin sitä, että poni muuten pääsi ympäri asti!
Kysymyspostaus ei ottanut tuulta alleen, joten pidän sen vielä hetken tuolla odottelemassa kysymyskiä. Jos niitä ei tule, niin ilmeisesti kerron kaiken niin tyhjentävästi ettei kenelläkään ole jäänyt mitään mietittävää :)
Jokatapauksessa olen nyt viimeaikoina maastoillut, hypännyt esteitä ja kylläpä vaan on aloitettu nyt sitten kouluratatreenitkin.
Jossun kanssa tein tosiaan pari maastolenkkiä viime ja tällä viikolla. Koitetaan nyt kovasti kasvattaa ponin kuntoa ja reippaat maastolenkit lienee tehokkain tapa siihen. Pääasiassa olen mennyt reipasta käyntiä, mutta olen ottanut myös ravia ja laukkaakin väliin. Käytiin myös etsimässä uusia reittejä metsästä, jonne voi sitten taas jatkossa mennä kuntoa kohottelemaan.
Viime sunnuntaina sitten meillä oli estetreenit Jossun kanssa. Hyppyjä pitää nyt koittaa ottaa, että saadaan vähän rutiinia sillekin puolelle. Tehtiin kahden esteen sarja ja yksittäin este lyhyelle sivulle. Sarjavälit piti googlettaa ja päädyttiin laittamaan se 6m pituiseksi. Pikkuristikoilla väli oli aina liian pitkä ja nauratti kyllä kun ponin jalat huitoi joka suuntaan, mutta yli mentiin.
Kun sitten nostettiin estettä niin väli alkoi olla jo sopiva ja ei ollut enää mitään ongelmaa. Poni pomppi iloisesti ja innostui esteistä kovasti. Välillä piti jo vähän toppuutella, ettei ihan niin kovaa mennä. Haroiteltiin sitten myös kääntämistä, eli tulin lyhyellä sivulla olevaa estettä yksinään. Tässä onkin sitten vielä hiomista. Pari kertaa mentiin nimittäin ohi, ennenkuin ulkopohje meni kunnolla läpi. Jossulla on toki kiima ja se aiheuttaa välillä tällaista "kuuroutta" pohkeille, mutta kyllä ne sieltä sitten läpi meni kun muutama kerta treenattiin.
60cm
70cm
Korotettiin sarjaesteen viimeinen osa vielä 70cm ja poni kyllä meni kevyesti yli. Oli hurjan kivaa! Jenni otti jopa pienet pätkät videotakin joten pääsette näkemään kun lihapulla pomppaa :)
Meillä olisikin nyt sitten 7.6. Jossun kanssa tarkoitus käydä rämpimässä Helppo C kouluohjelma läpi harjoituskisoissa. Jos vaan siis kaikki menee suunnitelmien mukaan. Minä en siis ole koskaan koulukisoissa ratsastanut, joten tämä on erittäin jännittävää. Nyt onkin sitten tarkoitus treenailla tuo kouluohjelma niin hyvin, että se sujuu. Ongelmakohtia meillä Jossun kanssa tulee olemaan askeleenpidennykset. Se ei ole kovinkaan helppoa, kun helposti Jossu lähtee vain kiihdyttelemään. Toinen on varmasti se että minä muistasin radan. Mutta tavoitteena olisi, että edes läpi menisi ja pysyttäisiin kouluaitojen sisäpuolella :D
Pitää kyllä tehdä paljon kuivaharjoittelua. Harjoittelinkin jo Poudalla radan kerran läpi, ihan vain että se muistuisi paremmin mieleen, mutta kerron siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa! :) Keskiviikkona olisi myös tarkoitus jatkaa koulutreenejä Jossun kanssa!
Minun vappuni jäi tänä vuonna juhlimatta, sillä suoritettiin muuttoa koko vapun ajan. Aloitettiin tavaroiden roudaaminen 29.4. ja jatkettiin vappuaattona. Torstaina oltiin saatu tavarat sisälle illalla kahdeksan aikaan, eikä siinä sitten oikein enää muu auttanut kun käydä syömässä ja mennä nukkumaan. Vaput jäi siis juhlimatta.
Perjantaina olin luvannu käydä hyppimässä esteitä Jossulla, joten suuntasin sinne illalla. Jossun omistaja oli puominnostajana ja kameroimassa, joten sain kuvamateriaaliakin. Alkuverkkojen jälkeen tulin pari kertaa ravipuomeja molempiin suuntiin. Hyvin kyllä poni venytti jalkojaan puomien päällä.
Estesatulassa oli taas outoa olla, kun oli taas mennyt koulusatulalla. Kuitenkin tunsin olevani enemmän kotonani, kun jalustimetkin oli lyhyemmät. Minun pitäisi oikeasti opetella ratsastamaan pidemmillä jalustimilla, mutta kaikki aikanaan.... :D
Ensimmäiset hypyt otin pikkuiselle ristikolle. Ponin hyppytyyli oli todella kiva ja pyöreä. Kuvissa näyttää, että poni vetäisi päätä paljon eteen, mutta ei se selkään siltä tuntunut. Päivän pulmaksi muotoitui kuitenkin liian juureen tuleminen.
Jossulla oli ollut pitkä tauko esteissä ja itsehän en ollut aikaisemmin sillä edes hypännyt. Monesti siis tultiin aivan liian juureen, jolloin hypyt vähän epäonnistui. Positiivista oli se, että tajusin itse huomaavani sen, että nyt tullaan juureen. Koskaan aikaisemmin en ole osannut ennakoida niin hyvin etäisyyttä. Toisaalta huomasin sen liian myöhään, joten en pystynyt enää asialle tekemään muuta kuin yrittää mukautua hyppyyn mahdollisimman hyvin.
Välillä saatiin paikka osumaan hyvin ja silloinhan poni pomppasi oikein kivasti. Kyllä sillä on yllättävän paljon voimaa takapäässä, vaikka kuntoa pitääkin vielä kasvattaa ja mahaa vähän pienentää.
Olin kyllä ihan pikkuisen ylpeä siitä, että katse oli tällä kertaa hyvin eteenpäin, eikä suinkaan esteessä. Yleensä esteen tuijottelu aiheuttaa sen, että tulee helposti esteen juureen, mutta tällä kertaa ei ollut kyse siitä. Lopuksi onneksi huomasin ajoissa sen, että oltiin tulossa lähelle ja sain sitä vähän korjattuakin.
En ymmärrä miten Jossu pääsi tiputtamatta tuon esteen yli, vaikka tultiin näin juureen, mutta kyllä se vaan näppärästi nostaa takajalkansa. Nostetiin tuo pysty n. 60cm korkeaksi ja tulin sen pari kertaa sen korkuisena. Ensimmäisellä kerralla tulin liian lähelle ja puomi lähti mukaan, mutta toisella kerralla sain korjattua lähestymistä ja hyppy oli todella onnistunut! Siihen oli hyvä lopettaa päivän treenit.
Tuo onnistunut hyppy saatiin videollekin
Hyppyjen jälkeen otin loppuravit ja lähdettiin sitten vielä kävelemään maastoon. Jossun omistaja näytti minulle uusia reittejä, joita voisin käydä ponin kanssa maastoilemassa. Estetreeneistä jäi hyvä fiilis. Vielä kun saadaan hommaan vähän enemmän rutiinia ja lähestymiset hiottua paremmaksi, niin mikäs siinä on pomppiessa. Ponihan on varsinainen superpallo!
Miten teidän vappu meni? Huomenna tulee juttua sitten viikonlopun ratsasteluista, kun kävin ratsastamassa Vilillä ja tapasin uuden hevostuttavuudenkin!
Hevoshaastetta voisin taas jatkaa. Ja tällä kertaa vuorossa on uusin hevostuttavuus. Uusin hevostuttavuus on tottakai tämä vuokraponi Jossu, eli Josefine III. Jossusta löytyy lisätietoa tuolta sen omalta välilehdeltä. Löysin Jossun facebookin ilmoituksen välityksellä, kun Jossun omistaja etsi sille vuokraajaa. Asuin silloin vielä Kuopiossa, mutta joku ilmoituksessa sai minut siihen vastaamaan. Viestiteltiin Jossun omistajan kanssa ja molemmissa oli havaittavissa pientä skeptisyyttä sen suhteen, että tuleeko homma oikeasti toimimaan. Selvästi siis pettymyksiä on joutunut kumpikin kokemaan, minä vuokraajana ja Jossu omistajana.
Tällä hetkellä kuitenkin yhteistyö on sujunut niin Jossun, kuin Jossun omistajankin kanssa todella hyvin. Tykkään Jossusta paljon, sillä se on niin kiltti ja mutkaton. Jotenkin todella symppis. Lisäksi se on PONI, joten se on myös yksi Jossun hyvistä puolista. Innolla odotan mitä kesä tuo tullessaan!
Tulevat: Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen
Maanantai. Aamulla aikaisin raahasin itseni harjoitteluun ja olin harjoittelun jälkeen kotiin palatessani todella väsynyt. Harjoittelun ensimmäiset viikot on aina ne rankimmat, kun tulee niin paljon uutta asiaa, joka täytyy käsitellä päässä ja energiaa menee myös siihen, että sopeutuu uuteen työympäristöön. Olinkin iloinen, että olin lupautunut lähtemään tallille ihan vain siksi, että tulee lähdettyä! Olin suunnitellut, että kunhan olen harkan jälkeen syönyt, niin lähden tallille, mutta jotain sitten tapahtui ja heräsin viiden jälkeen sohvalta...
Pää oli vähän pöhnässä vielä päiväunien jäljiltä, mutta tallille kuitenkin piti lähteä. Ajattelin jo tallille tullessa, että tänään ei kyllä saada mitään kouluvääntöä aikaiseksi vaan pää täytyy käydä metsässä nollaamassa. Jossua tarhasta haettaessa se laukkasi hirnuen vastaan. Mikä vastaanotto! Piristyin samantien ja kaikki väsymys oli poissa. Harjatessa huomasin, ettei Jossun karvanlähtö ole kyllä yhtään vähentynyt vaan karvaa lähti taas niin paljon kuin olisi jaksanut harjata. Kaiken lisäksi karvat on vielä kivan sähköisiä, eli ne tarttuu vaatteisiin, eikä niistä meinaa päästä eroon.
Varustamisen jälkeen lähdettiin sitten kohti metsää. Jossu vaikutti iloiselta maastovaihtoehdosta. Alkukävelyn jälkeen otin pikkupätkät ravia ja kiipesin käynnissä ison mäen, jonka olin jo aikaisemmin käynyt ponin kanssa kiipeämässä. Mäen päällä otin lisää ravia ja käytiin ponin kanssa tutkimassa eri reittejä metsässä. Laukkaa mentiin myös ja välillä aika kovaakin, kun Jossu vähän innostui. Laukkojen jälkeen tietysti piti pärskiä tyytyväisenä ja kieltämättä itsellekin tuli todella hyvä mieli. Jossu on ihana maastokaveri, kun se on niin luotettava. Laukkailujen jälkeen huomasin, että Jossulle alkoi tulla hiki, joten otin pienet pätkät vielä ravia. Mopojen ääni alkoi kuulua lähtistöllä, joten päätin että on meidän aika lähteä kotiin. En halunnut jäädä kokeilemaan onneani, jos vaikka mopopojat sattuisivat olemaan idiootti-mallia. Olen niin monesti lukenut näistä tapauksista, joissa mopoilijat ovat tarkoituksella kiusanneet ratsukoita. En kyllä usko, että Jossu olisi siitä nokkiinsa ottanut, mutta en kyllä halunnut jäädä kokeilemaankaan.
Korvien väritys on kyllä niin hauska!
Kotiin tultiin siis käyntiä ja pää oli hyvin nollattu. Harjasin ja hoidin Jossun ratsastuksen jälkeen ja ponikin vaikutti tyytyväiseltä, kun jätin sen karsinaan syömään heiniään. Onnistunut tallireissu, siis. :)
Muutto alkaa olla meillä täällä jo kovassa vauhdissa ja seuraavat pari päivää keskityn vain tavaroiden pakkaamiseen ja siirtämiseen. Suunnittelin, että voisin tehdä kysymyspostausta piakkoin blogiini, sillä en ole pitkään aikaan sellaista tehnyt :) Loppuviikoksi on taas luvassa PALJON ratsastusta, joten kirjoittelun aihetta varmasti riittää taas! Ja lauantaina meillä on Jossun kanssa ne näyttelyt!
Kävin keskiviikkona Jossun kanssa treenaamassa ensi viikon lauantain harjoitusnäyttelyihin. Jossu kyllä juoksi tosi nätisti vierellä, mutta seisomisessa meillä voi tulla ongelmia. Jossu kun tykkäisi aina tulla syliin. Toisaalta, jos voin seisoa tarpeeksi lähellä niin ei se sitten mihinkään liiku. Oikean asennon saaminen sen sijaan voi ehkä olla vähän hankalampaa, mutta ehdin sitä treenailla vielä ensi maanantaina, kun käyn Jossulla taas ratsastamassa.
Jossun omistajakin oli mukana ja hän juoksutti Jossua kevyesti vielä irtona harjoittelun jälkeen. Jossu on kyllä erityisen hauska juoksutettava, sillä se juoksee itse kunhan sen vaan laittaa liikkeelle. Sen jälkeen ei tarvitse kuin joko käskeä kovempaa tai hitaampaa ja sitten se jatkaa siinä askellajissa. Tekipä tuo myös hausktaa kahdeksikkoa kentän toiseen päätyy, ihan omasta tahdostaan. :D Hienot on kuviot, ponilla. Rallitteluihin Jossu ei kuitenkaan ryhtynyt vaan hyvin rauhallisessa tahdissa juoksenteli.
Mietittiin myös omistajan kanssa mihin kisoihin tähdättäisiin Jossun kanssa ensimmäisenä. Ongelmana taitaa olla kuitenkin kyyti, mutta sitä ehditään katsoa sitten lähempänä. Jokatapauksessa tarkoituksena olisi nyt toukokuussa treenailla ja sitten kesäkuussa aloittaa kisaaminen. Jos siis kaikki menee hyvin!
Maanantaina tosiaan suuntaan seuraavan kerran Jossua ratsastamaan. En ole vielä päättänyt, että käynkö maastossa vai väännetäänkö koulua. Pitää katsoa sitten millainen keli on ja miettiä vähän senkin mukaan, mitä Jossulla on sitä ennen tehty, ettei tule sitten monena päivänä sama liikutustapa!
Viime lauantaiaamuna heräsin kurkku kipeänä. Tiedättehän sen todella pahaenteisen kurkkukivun, joka ei häviäkään aamun aikana vaan jatkuu iltaan asti? Sunnuntaina tilanne oli oikeastaan vaan pahentunut ja ratsastus piti jättää väliin. Päätettiin sitten Sannan kanssa käydä Vilillä kärryajelulla, kun molemmissa tuntui tuo flunssa pienesti jo itävän. Otettiin villaloimi peitoksi mukaan ja lähdettiin ajelulle. Vili oli melkoinen säpsy koko alkulenkin ajan ja parissa kohtaa piti lähteä henkiseksi tueksi vierelle kävelemään ja taluttamaan kun tuli liian jännittäviä asioita vastaan. Loppumatka kuitenkin sujui kivasti. Liekö saanut pöllöenergiat kulutettua vai tajusiko Vili, että oltiin kotiinpäin jo menossa. Mullahan oli sunnuntaina syntymäpäivä, niin oli ihan kiva käydä tuollaisella synttäriajelulla, vaikkei se nyt mitään ihan rentoa ajelua ollutkaa :D Postauksen kuvat on ottanut Netta S.
Maanantaina mulla alkoi harjoittelu ja olo ei ollut yhtään sen parempi. En kuitenkaan viitsi olla harjoittelusta poissa, koska poissaolot joutuisin sitten korvaamaan joko elokuussa tai muina harjoittelujaksoina. Mietin jo pitkään, että lähdenkö maanantaina Jossua liikuttamaan, mutta tallillehan lähdetään vaikka pää kainalossa ja ajattelin, etten mitään hikitreeniä vedä. Luottokuvaaja Netta lähti mukaan tallille ja sainkin ihan hirveästi (HUOM, yli 400kpl) kuvia Jossusta.
Aluksi menine kentällä ja koitin saada poniin ryhtiä. Jossulla on välillä tapana painaa kädelle ja vetää päätä alas ratsastaessa, joten koitin työstää ratsastusta siten, että pää pysyisi ennemmin vähän ylempänä, eikä polvissa.
Tässä tätä pään vetämistä
Jossun kanssa olisi myös tarkoitus kesällä osallistua joihinkin kisoihin, joten keksin sitten alkulämittelyjen jälkeen ratsastaa läpi Helppo C:1 ohjelman. Tulisipahan samalla harjoiteltua rataa, jota en muuten vieläkään muista. Ensimmäisellä kerralla muisti tökkäsi kolmikaarisen jälkeen, kun en muistanut mitä sitten piti tehdä. Googlattiin sitten rata ja tämän jälkeen aloitin uudestaan.Toisella kerralla menikin sitten paremmin, vaikka en aina muistanut että pitikö keventää vai olla harjoitusravissa. (Vanhuus ei tule yksin... :D ) Jossun kanssa treenattavaa meillä on oikeastaan siinä, ettei se lähtisi painamaan kädelle ja minulla jälleen se harjoitusravi. Netta kyllä sanoi, ettei se näyttänyt että olisin kovinkaan pomppinut siellä, mutta kyllä se siltä tuntui. Lisäksi pysähdys täytyy saada hieman terävämmäksi :)
Radan jälkeen lähdettiin sitten pellolle ottamaan vähän laukkaa. Aluksi Jossu ei oikein innostunut vaan ihan rauhassa laukkaili, mutta kun sitten kerran pyysin enemmän niin löytyi taas se tykkiponi, joka tykitti innoissaan menemään pellolla. Selvästi oli hauskaa ponillakin, kun se olisi niin mielellään vaan laukkaillut ympäriinsä!
Laukkojen jälkeen Jossu oli tosi hyvä ratsastaa! Ilmeisesti moottori oli nyt saatu hyvin käyntiin. Menin sitten pellolta vielä kentälle ottamaan loppuravit ja käynnit.
Kuvia olisi vaikka millä mitalla lisää, mutta ehkä ripottelen niitä sitten tuleviin postauksiin lisää :) Keskiviikkona menen treenaamaan Jossun kanssa harjoitusnäyttelyitä varten! Siis kyllä, menen esittämään Jossun harjoitusnäyttelyihin lauantaina. En ole koskaan esittänyt ponia näyttelyissä, jos leirinäyttelyitä ei lasketa, joten tosi kiva päästä tällaiseen mukaan! Ihanaa palata Joensuuhun, kun pääsee jo heti näin paljon heppailemaan!
Laitetaan tähän loppuun vielä tämmöinen kiva kuva meistä!
