Kovaa pakkasta ja niskaongelmia

En olekaan käynyt nyt ratsastamassa viikkoon. Tuntuu hirveän pitkältä ajalta, mutta yksinkertaisesti pakkasta on ollut liikaa. Olisihan meillä tänään ollut tunti, mutta eipä onnistunut sillekään osallistuminen. Sunnuntai aamuna nimittäin venyttelin sängyssä ja samalla niskasta kuului aika ikävä "ruts" -ääni. (Liekö se ollut sukua tiistain "riips" -äänelle). Samalla niskassa alkoi tuntui viiltävää kipua ja tajusin, ettei päätä kärsi kääntää ollenkaan.

Hetken aikaa koitin etsiä asentoa, jossa voisin olla mutta päätin lähteä hakemaan särkylääkettä kuitenkin. Tarkistin ensin että käsissä on tuntoa, joten mitään niskasta ei varmaan rikki ollut mennyt. Sängystä nouseminen vain alkoi vaikuttaa mahdottomalta, sillä kaikki kaulaan kohdistuva liikutus aiheutti järkyttävää kipua. Vedet valui silmistä, kun sitten sain hilattua itseni istuma-asentoon. Kävin hakemassa särkylääkkeen ja ajattelin, että menen takaisin sänkyyn, jos vain keksisin miten pääsisin sinne ilman että koskeen. No en muuten päässyt. Eihän siinä auttanut sitten kun avomiehelle sanoa, että täytyy varmaan lähteä päivystykseen.

Eilen aamulla ennen harkkaan lähtöä -29,4 astetta

Päivystyksessä pääsin onneksi nopeasti ensin sairaanhoitajalle hoidon tarpeen arviointiin ja siitä sitten lääkärillä. Hoitajan ilme oli kyllä melko myötätuntoinen, kun pää yhteen asentoon jämähtäneenä siinä koitin selittää mitä oli tapahtunut. Lääkäri sitten määräsi piikit molempiin kankkuihin. Toiseen tuli kipulääkettä ja toiseen lihasrelaksanttia. Lääkkeen vaikutusta piti jonkun aikaa odotella ja onneksi niistä oli apuakin. Sain jo ennen lähtöä käännettyä päätä toiseen suuntaan, mutta toiseen se ei kyllä onnistunut. Kotiin lähdin kipulääke- ja relaksanttikuurin kanssa.

Näitä piti vedellä kuurin verran.

Sairaslomaa olisin toki saanut, mutta meillä on koulussa niin hieno järjestelmä, että jos harjoittelusta on yhdenkin päivän poissa, niin se pitää korvata, vaikka sitten kesällä jos ei muulloin ehdi. Siellä sitä sitten jäkitettiin niska jumissa, mutta nyt se on jo onneksi parempi. Relaksantit vaan oli sen verran vahvoja, että kotiin tultua ei pystynyt tekemään muuta kuin nukkua. Tietokonettakaan en avannut koko alkuviikkoon, sillä niska ei kestänyt pitkäaikaista jännitettä.

Elvis on ollut tyytyväinen päiväunikaveri. Erityisesti sen jälkeen, kun tämä lampaantalja tuli taloon.

Tänään pystyn kyllä jo kääntämään päätäni, mutta tietyt asennot tekevät edelleen kipeää. En siis uskaltanut lähteä ratsastustunnille, sillä en välttämättä pystyisi kääntämään päätäni oikeaan suuntaan ja niskaan saattaisi pahimmillaan tulla nitkahduksia tai liikaa jännitettä. Onneksi kuitenkin tuo on melko nopeasti parantunut ja pärjään jo vähemmällä kipulääkityksellä. Uskoisin, että viikonloppuna kun lepäilee niin viimeistään silloin vertyy tuo niskakin. On siellä kyllä edelleen sellainen tunne, että tekisi mieli niksauttaa sitä vähän, ihan kuin joku nikama ei olisi ihan kohdallaan.

Elvistä

Olin suunnitellut, että voisin käydä tänään kuvaamassa kinkkukisoja opistolla, mutta koska koulu pilaa elämäni, oli pakko tehdä vielä viimeisiä koulutehtäviä, jotta voisi hyvillä mielin jäädä joululomalle. Sain onneksi toiseksi viimeisen tehtävän tehtyä, mutta voi että tuo viimeinen tehtävä voi tökkiä! Eipä ole tullut taas pitkään aikaan kirjoitettua näin montaa esseetä! Paremman puutteessa siis kuvailin Elvistä, so here he comes!

Uuteen asuntoon muuttamisen jälkeen Elvis köllötteli kaikenaikaa sohvalle jääneen pyyhkeen päällä. Arvatkaa vaan miten karvassa tuo pyyhe oli, sitten kun se viimein siitä otettiin pois!

Muuton jälkeen Elvis koki myös jälleenrakastumisen raapimapuuhunsa. Sehän ei siis ollut melkein koko vuonna käynyt koko hökötyksessä köllöttelemässä, vaikka kynsiään olikin siihen ahkerasti teroitellut.

Sivuprofiilikuva. Kattokaa tota häntää!

Ja Elviksen paras puoli. Se näyttää nimittäin supersöpöltä ja huvittavalta, kun katsoo alaviistosta tai suoraan alhaalta päin. Hihi!

Pakko oli kuvata myös tämä symppis tonttu, jonka ostin. Pitihän sitä nyt jotain joulukoristeita tänne hankkia, vaikkei joulua tule Joensuussa vietettyäkään.

Ensimmäinen ratsastustuntini Savossa

Keskiviikkona kävin siis ensimmäistä kertaa kokeilemassa vakioratsastustuntia, jonka olin varannut jo aikoja sitten. Tunti on siis estevalmennustunti ja meitä ratsastajia taisi olla 6 kpl. Muut olivat minua nuorempia, mutta eipä tuo minua haitannut. Olisin kirjoittanut jo aiemmin, mutta jäin odottelemaan jos olisin saanut kuvia tunnilta, mutta en taida niitä nyt saadakaan. Jokatapauksessa, paikka jossa tunnilla tulen nyt käymään on Ratsutila rantahaka. Talli sijaitsee Jännevirralla, n. 17km Kuopiosta. Talli on vähän pienempi ratsutalli, sillä en halunnut isolle ratsastuskoululle.

Sain ratsukseni Heureka nimisen tamman. Heureka oli aika kiva ratsastaa. Herkkä suustaan, niinkuin Murukin. Aluksi tunnilla tehtiin nelikaarista kiemuraa ravissa, en meinannut oikein saada Heurekaa taipumaan, joten se oli melkoista räpellystä. Tämän jälkeen piti tulla keskihalkaisijalle harjoitusravissa ja sitten aina vuorotellen kääntyä kentän päädyssä oikealle tai vasemmalle. Toiselle pitkälle sivulle piti ottaa keskiravia ja siitä ei meinannut tulla mitään. Pompin ihan hirveästi Heurekan selässä, joten sain luvan keventää (onneksi). Toiselle pitkälle sivulle sitten piti ottaa käyntiin siirtyminen ja siitä sitten taas raviin. Tämä sujui mielestäni ihan hyvin, vaikka raviin olisi voinut lähteä napakammin.

Lopuksi otettiin muutamat hypyt niin oikeassa kuin vasemmassa laukassa ja nuo hypyt sitten sujuikin paljon paremmin. (Ai mitenniin oon enemmän esteratsastaja). Heurekalla oli tosi kiva hyppy, sellainen pyöreä ja pehmeä. Kuulemma Heureka on välillä vähän epävarma hyppääjä, mutta nyt meni hyvin. Veikkaan, että olin itse myöskin aika epävarma, sillä ekan hypyn jälkeen huomasin taas sykkeen olevan aika korkealla, mutta kun siitä selvisi niin pahin jännitys loppui.

Lopuksi opettaja sanoi aika pitkälti näin: "Minusta sinä ratsastit tänään vähän puoliteholla, että pystyisit varmaan parempaankin." Osittain se on varmasti tottakin, uuteen paikkaan ja uuteen ratsuun menee aikaa totutellessa. Itse kuitenkin olin tyytyväinen tuntiin, tykkäsin siitä että aluksi oli kouluratsastusta ja lopussa hyppyjä, pääsis vähän tutustumaan ratsuunsa. Kunhan paikka ja ratsut tulevat tutuksi, niin eiköhän sitä sitten rupea itsekin paremmin ratsastamaan kun voi keskittyä vain siihen ratsastukseen.

Tunnilla olevat tytöt olivat kivoja ja vastailivat minun moniin kysymyksiin. Terkkuja vaan teille jos luette!

Ps. Elvis on asettunut Kuopioon ihan hyvin. Löysi näköjään uuden lempipaikan mun vaatekaapista.

Ensimmäiset hypyt Murulla

Tänään siis pääsin kokeilemaan hyppäämistä Murulla. Muruhan on suvultaankin estehevonen ja Murun omistaja oli varoitellut neidin kuumuvan esteistä ihan kohtalaisesti.

Toki ilman ongelmia ei tämäkään onnistunut, sillä Muru oli polkenut toisesta etusestaan kengän irti. Onneksi Murun omistaja osaa kuitenkin laittaa uuden kengän ja aika nopeasti popo olikin heppasen jalassa ja päästiin aloittamaan ratsastus.

Laukkailua

Verryttelyn jälkeen tulin ensin paria puomia siten, että tein aina puomin jälkeen voltin ja tulin puomin uudestaan. Sen jälkeen nostettiin pikkuhiljaa esteitä ja lopuksi tehtiin toisesta esteestä n.70cm korkea okseri. Oli outoa mennä estesatulalla ja estejalkkareilla, kun olen niin tottunut menemään koulupenkillä. Tuntui etten yhtään osaa istua siellä ja laukassa heiluin kuin mikäkin heiluri. Murun hyppytyyli on melko korkea, lyhyt ja pyöreä. Ei mikään ihanteellinen mukautua, mutta vaatisi vain minulta enemmän treeniä. Huomasinkin sukeltavani aika hurjasti esteillä. Olen tainnut jo unohtaa kaiken mitä estetunneilla olen oppinut. Niin hurjia sukelluksia tein, mutta hyvä olikin taas nähdä tuota asentoa ja palata maanpinnalle. Pitää yrittää parantaa tuota seuraavalla kerralla.

Snorkkelit vain puuttuu

En ymmärrä tota mun asentoa

Muru oli kyl melkonen tuulitukka

Kuitenkin hyppääminen oli kivaa ja Murukin pysyi tosi kivasti hanskassa. Kuunteli apuja tosi hyvin ja kiltisti hyppäsi, vaikka välillä tulinkin vähän huonosti esteelle. Varasin myös Kuopiosta itselleni vakioestetunnin, joten toivotaan että löydän vähän paremman esteasennon sen myötä. Ja toivotaan että sattuu yhtä samantasoinen ryhmä kuin Jokirannassakin, että pääsee etenemään. Oli muuten mukavaa huomata ratsastuksen jälkeen, ettei esteet jännittänyt, vaikka en ollutkaan Murulla ennen hypännyt. Pääsin nauttimaan hypyistä, kun ei tarvinnut jänittää.

Sellasia pomppuja meillä oli. Loppuun vielä Elviksestä pari kuvaa, jotka nappasin tänään. Elvis on nimittäin nyt löytänyt uuden suosikkipaikkansa meidän saunan lauteilta. Ollaan asuttu tässä kämpässä jo yli 8kk, mutta vasta nyt se on keksinyt että tuolla on kiva oleilla.

Nappisilmä

Sellaista tällä kertaa! Suosikkiblogi postaus on jo työn alla!

Maanantai = ratsastustunti

Iltabloggaaja ilmoittautuu! Illalla on vaan mukavaa kirjoitella kaikessa rauhassa blogikirjoituksia, joten siksi näitä tulee julkaistua aina näin myöhällä. Ja kuten otsikossakin on, niin aiheena on tämän päivän ratsastustunti. Jos et jaksa lukea erittäin yksityiskohtaista selvitystä illan ratsastustunnista, niin alla on vähän kissakuvia!

Ratsuksi sain taas Touko (ponin). Edellisestä kerrasta oli kyllä tullut edistystä, sillä tällä kertaa pysyin jopa kyydissäkin. Edellisestä kerrasta voit lukea täältä. Lämmittelyt aloitettiin aika reippaasti ravailemalla ja sen jälkeen laukkaamalla. Jotenkin minun oli supervaikeaa istua Toukon selässä. En vaan ymmärrä mikä siinä mättää, mutta jotenkin en löydä asentoa siitä satulasta. Niinpä opettaja sanoi, että voin vaikka ottaa laukkaa välillä ilman jalustimiakin. Tein työtä käskettyä ja aluksi meni hyvin vaan sitten menetin tasapainoa ja aloin horjua. Pysyin kuitenkin kyydissä. Pian laitoin jalustimet takaisin. Sen jälkeen ruvettiin työskentelemään ja ilmeisesti minun ilman jalustimia ratsastaminen ei ollut oikein vakuuttanut, sillä tehtävänä oli mennä päädyssä neliöllä ilman jalustimia ravissa. Kuullostaako helpolta? Koitappa siis tehdä selkeät kulmat, kun joudut käyttämään lähes kaiken keskittymisesti pysymään (ponin) pompottavassa ravissa.

Sittenpä olikin aika siirtyä laukkatehtävään. Eli samaa neliötä mennä se 3/4 osaa laukassa ja sitten ottaa raviin ja nostaa taas laukka. Tällä kertaa pistin jo suosiolla jalustimet jalkaan, että edes jotain saisi tehtyä. Onneks olin laittanut, sillä tallikissa päätti tulla piristämään tuntia heinikossa rapistelemalla ja Toukohan otti melkoiset pultit ja luultavasti vain myötätunnosta säikähtänyttä kaveriheppaa kohtaan. Mutta PYSYIN kyydissä, vaikka toinen jalustin lähtikin ja melkoista taiteilua oli.

Istuntaa korjattiin taas ihan kädestä pitäen ja edelleenkin puristan noilla reisillä, mutta olen yrittänyt kiinnittää siihen huomiota. Opettaja totesikin, että olen aika kireä lantiosta. Kerrankin joku opettaja huomasi sen. Siis kyllä, olen kireä lantiosta ja olen aina ollut. En nimittäin ole niissä sormet-varpaisiin-suorilla-jaloilla taivutuksissa koskaan yltänyt varpaisiini. Okei, silloin kun harrastin voimistelua(ala-asteella) niin silloin parin vuoden harjoittelun jälkeen ylsin vähän aikaa. Joten kai se vaan olisi nyt ryhdistäydyttävä ja ruvettava venyttelemään. Ja siis oikeasti, eikä vaan sanoa tekevänsä niin.

Jokatapauksessa välillä oli ihan hyviäkin pätkiä, erityisesti loppuraveissa, joten jotain edistystä on tapahtunut. Nyt sen huomaa hyvin kun alla on sama (poni)ratsu, kuin ensimmäisellä ratsastustunnilla. Niin ja siis Toukohan ei ole poni, vaan hevonen.

Tuon romaanin jälkeen voinko sitten siirtyä kissakuviin! Olen taas kuvaillut Elvistä joten tässäpä muutama kuva:

Parvekkeella oli liian kuuma, joten sisäpuolella oli kivempi köllötellä.

Elvis otti ilon irti siskolle tehdystä vierassängystä.

Erikoiset uniasennot kyllä välillä...

Ja loppuun vielä kuva salaatista, jonka tein tässä yksi ilta ja halusin sen teidän kanssa jakaa, sillä olen totaalisesti koukuttunut Valion Viola salaattijuustoon, Oi nam!

Sellaista taas! Keskiviikkona taas Murupäivä! Nyt saunaan, sillä jalat huutaa ja kovaa tämän päiväisen tunnin jäljiltä.

Murua ja kuvailuja

Menin tänään töitten jälkeen taas Murun luo. Yksi tallilainen olikin pyytänyt, että ottaisin kuvia hänen hevosestaan. Joten kuvailin hepan ennen ratsastusta. Otettiin poseerauskuvia, sekä pikkuisen juoksutettiin, että saatiin myös ravi ja laukkakuvia. Aurinko oli sopivasti pilvessä, mutta välillä meinasi olla jopa hiukan liiankin pimeää. Kävin sitten vielä kuvaamassa toisen tallilaisen hevosta ja sen varsaa. Tamma ja varsa pistivät kyllä parastaan kun innostuivat molemmat juoksentelemaan pitkin laidunta. Ainut vaan että välillä olivat liian lähellä kun ei meinannut pitkällä putkella mahtua koko hevonen kuvaan. Harmitti kun pari hyvää kuvaa olisi ollut, mutta hännän pää oli jäänyt kuvasta. No, onhan tässä koko kesä aikaa onneksi vielä kuvailla.

Kuvailujen jälkeen kävin hakemassa Murun tarhasta. Muru on ollut nyt välillä tarhassa, kun meinaa tuolla laitumella paisua vähän turhankin nopeasti. Muru kun rakastaa ruokaa, enemmän kuin mitään.

Muru on niin kiva kun se tulee aina luokse.

Laitoin Murun käytävällä valmiiksi ja menin kentälle. Olin päättänyt mennä vähän kevyemmin, sillä lihakset olivat aika pehmeinä. Parina edellisenä päivänä tuli siis ratsastettua neljä kertaa ja se kyllä tuntuukin. Alkuun kävelin taas pitkät alkukäynnit ja sitten rupesin ravailemaan. Kun olin ravaillut tarpeeksi, rupesin työstämään ravia. Halusin ravata rennosti ja rauhallisesti. Pidin välillä aina välikäyntejä ja menin vähän aikaa myös ilman jalustimia. Loppua kohden rento ravi alkoikin jo löytyä ja erityisesti volteilla neiti taipui kivasti. Tällä kertaa en siis laukannut ollenkaan, sillä halusin löytää sellaisen hyvän ravin. Kun olin raviin tyytyväinen otin pitkän loppukäynnit ja vein murun takaisin talliin. Annoin sille vielä kivennäiset ja laitoin sen sitten takaisin tarhaan. Tällä kertaa jäi ihan hyvä mieli ratsastuksesta. Tästä on sitten juhannuksen jälkeen hyvä jatkaa.

Muru tallissa

Juhannukseen kuuluu niin Outokummussa käyntiä kuin mökkeilyäkin. Saattaa olla, että vielä sunnuntaina käyn Nisalla treenailemassa, mutta se jää nähtäväksi. Kuvailin tänään vielä Elvistäkin:

Herralla oli vissiin vähän tylsää

Vähän aikaa maltettiin poseerata

Tälle ilmeelle nauroin aika pitkään

Hyvät Juhannukset kaikille lukijoille, jos en ehdi tässä välissä enää postailemaan!

Summer!

No nyt on sitten virallisesti kesä ja hellepäivä! Ihanaa! Aamupäivällä olin töissä ja iltapäivän olen vain makoillut Elviksen kanssa parvekkeella ja ottanut aurinkoa.

How you doing?

Kävin myös eilen ostamassa itselleni uudet kesätennarit, sillä viime vuotiset olivat ihan hirveässä kunnossa. Otin aika riskin kun ostin valkoiset kengät, sillä tiedän ettei ne ole pitkään valkoiset. Mutta silti tykkään noista kengistä tosi paljon!

Adidas Neo

Meinasi kassalla käydä kämmi noiden kenkien kanssa, sillä myyjä tarkisti (ONNEKSI) että kengät ovat samaa paria, ja eihän ne ollut! Joku oli oletettavasti vahingossa vaihtanut sovituskengän laatikkoon, missä oli nämä 36 kokoiset kengät. Kävin sitten vaihtamassa oikean parin laatikkoon, niin sain samankokoiset kengät jalkaan. Ja kylläpä nuo onkin ollut hyvät jalassa. Varsinkin kuin parina viime vuonna jalassa on ollut jotkut parinkympin halpis kengät, missä ei ole minkäänlaista tukea tai pohjaa.

Yritän myös saada vaihdettua tuon bannerin ja ulkoasun vähän kesäisempään. Ei näillä keleillä enää voi noin talvista banneria pitää! Ps. Banneri tulee heti kun blogger suostuu yhteistyöhön. Taustan sainkin jo vaihdettua ;)

Kissakuvia ja kuulumisia

Ensinnäkin, tervetuloa uudet lukijat! Kiva, että teitä on jo noin monta!

Ja sitten asiaan, eli tänään kävin taas ratsastustunnilla ja tällä kertaa menin Armando nimisellä hevosella. Mondo oli aika virkeänä tänään ja jarruja ei meinannut aina löytyä. Hypättiin pientä rataa, jossa oli pari pystyä, kavaletti innari, yhden laukan sarja ja okseri. Tuolla sarjalla Mondo meinasi aina lähteä käsistä ja kun sen jälkeen piti tulla neljän laukan välillä kaarevaa tietä esteelle, niin oli todella vaikeaa. Ekalla kerralla en saanut käännettyä ja mentiin nätisti ohi, toisella kerralla sain käännettyä, mutta kaadettiin mennessä vielä estetolppakin. Kolmannella kerralla sitten onnistui hyvin ja sain otettua Mondoa melko hyvin kiinni vaikkakin tuo neljän laukan väli mentiinkin kolmella laukalla.

Mondo viime kesänä, en ratsasta tässä itse.

Elviskin pääsi taas kameran eteen jokunen päivä sitten, kun innostuin sitä kuvaamaan. Välillä noita Elviksen kuvia katsellessa ei voi kun nauraa, niin hölmöjä ilmeitä siltä aina välillä löytyy. Laitan tähän nyt Elviksestä noita kuvia. On se vaan komea kolli!

Arvatkaa miten vaikeeta on saada kissasta kuvaa missä sen kieli on ulkona...

Varmaan ooppera menossa

Elvis aina pyydystää meidän mattoa.

Aurinkopäikkärit ikkunalaudalla

Nyt ei sitten postauksia tule tässä alkuviikolla, kun lähden reissuun, mutta eiköhän sitten taas loppuviikosta, kun nytkin olen näin ahkerasti kirjotellut! :)

Elviksen kuulumisia

Ajattelin päivittää Elviksen kuulumisia, kun tuolla edellisessä Elviksen postauksessa oli juttua niistä sen korvissa olevista ihottumista. Ihottumaa ei ole näkynyt pitkään aikaan ja karvat kasvoi hyvin takaisin korviin. Edelleen on mysteeri mistä moinen johtui.

Elvis täytti neljä vuotta kesäkuun 3. päivä!

Viime vuoden loppupuolella Elviksellä todettiin struviittikiteitä ja sen jälkeen vielä virtsatietulehdus, joten herra oli ihan kunnolla kipeä. Parin antibiootti- ja kipulääkekuurin jälkeen pikkuherra alkoi parantua ja alkuvuoden kontrollikäynnillä saatiin terveen paperit. Elvis syö nyt sitten loppuelämänsä kiteiden muodostumista estävää ruokaa, jota käyn eläinlääkäriltä ostamassa.

Oikeanlainen ruokavalio on selvästi auttanut, sillä Elvis ei ole varmaan koskaan ollutkaan niin hyvässä kunnossa, kuin se on nyt! Toivotaan, että jatkossa pärjätään ilman isompia sairasteluja!

Tähän loppuun vielä video, jonka kuvasin kun Elvis meni "vähän" sekaisin hikisestä paidasta.

Tuo musiikki oli pakko valita, kun sehän sopii tähän videoon, kuin nenä päähän!

Huomisen kisakuvaaminen on vielä vähän epävarmaa, sillä saattaa olla että lähdetään käymään vanhempieni luona torstaina ja tullaan takaisin vasta perjantaina. Päivittelen tänne kuitenkin sitten tarkempaa tietoa, kunhan tiedä miten asian kanssa käy. Olisi kyllä mukavaa päästä taas kuvaamaan!

Elviksen syysretki

Elvis joutui käymään lääkärivisiitillä viime viikolla, koska oli rapsuttanut korvansa punaisiksi. Lääkäri totesi, että taitaa olla jotain allergiaa ja määräsi ruoan vaihtoon. Nyt on sitten eri ruokaa popsinut, mutta mielestäni korvat ei ihan vielä ole parantuneet. Seurailen tilannetta tämän viikon loppuun ja jos parannusta ei ala näkyä, niin lienee allergiatestien paikka. Toivotaan nyt kuitenkin, että rupeaisi paranemaan. Ei korvat enää niin pahat ole, vaikka ihottumaa on kuitenkin nähtävissä. Lisäksi lääkäri sanoi, että toisessa korvassa on jokin karva vähän kääntynyt ja saattaa kutittaa tärykalvoa, voi olla että kyseinen karva joudutaan poistamaan nukutuksessa jos se ei oikene.

Olin myös viime viikonloppuna ja alkuviikosta vanhempieni luona ja Elvis oli tietysti mukana. Vanhempieni takapihalla olikin kiva käydä Elviksen kanssa ulkona. Elvis onkin tottunut oikein hyvin pennusta asti kulkemaan valjaissa ulkona ja nauttii suuresti kun pääsee katselemaan maailman menoa välillä ikkunan toiseltakin puolelta. Nappasinpa kamerankin mukaan ja Elviksestähän kuoriutui uskomattoman kuvauksellinen otus. Tässäpä parhaita paloja syysreissulta:

 

Joku tuossa tuijapensaassa tuoksui niiiin hyvälle, että siihen piti oikein nuohota itseään.

"Tuo heinänkorsi on saatava kiinni."

 

 

Heinänkortta tavoittelemassa

 

Pensaan alta löytyi lepopaikka.

Tyytyväinen kissa.

Sellainen reissu oli Elviksellä. Katsotaan nyt joudutaanko tekemään uutta visiittiä lääkärille. Mutta toivotaan että ei :)