Vuosi 2015 tiivistettynä

Pitihän munkin tehdä tällainen kooste viime vuodesta. On niin kiva muistella mennyttä vuotta ja seurailla miten se on sujunut.

Pouta

Tammikuu
Tammikuussa ei tullut postauksia blogiin. Asuin tuolloin vielä Kuopiossa ja kävin kerran viikkoon estetunneilla. Tammikuu on hyvin sumun peitossa ja se johtuu ihan siitä, että tein tuolloin harjoittelua KYS:ssä. Tämä tarkoitti sitä että jouduin heräämään aamulla klo 5.00 ja kotiin tulin yleensä 16.00 jälkeen. Olin siis n. 10h päivästä poissa kotoa. Univelka oli jotain käsittämätöntä ja muistan vaan olleeni ihan järkyttävän väsynyt. Ei siis ihmekään, ettei blogikirjoituksia ole tuolloin tullut.

Aamu viiden herätykset. Jooei.

Helmikuu
Helmikuu oli asennemuutoksen aikaa, kun päätin itse asennoitua ratsastukseen ja esteistä aiheutuvaan ahdistukseeni uudella tavalla. Alkuvuosi on aina minulla sellainen asennemuutoksen aika, kun päätän aina milloin mitäkin. Itseasiassa tuo asennemuutos auttoi todella paljon minua ratsastuksessa ja oli varmasti yksi käännekohta viime vuodelta. Kävin edelleen kerran viikkoon ratsastustunneilla. Voi miten mulla onkin ikävä Keskimäen hevostilan estetunteja! Kävin myös ratsastamassa kaverin hevosta Viliä.

Vili

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tullut yhtään postauksia. Hiihtolomalla käytiin kanarialla lomailemassa. Minulla on aina tämä talvi vähän sellaista aikaa, ettei oikein tule kirjoiteltua. Kaveria ei kehtaa pyytää pakkasella kuvaamaan (eli siis seisoskelemaan kentän laidalle) ja kuvattomia postauksia ei varmasti jaksa kukaan lukea. Maaliskuu meni siis edelleen kerran viikkoon tunneilla käydessä. Muistan vain kuinka ralliteltiin mäkeä ylös kentälle ja hypättiin vielä este kentän portin kohdalla. Se oli kivaa!

Hevi

Vili

Huhtikuu
Huhtikuussa alkoi tapahtua. Muutin takaisin Joensuuhun ja aloin vuokraamaan Jossu nimistä vuonoponia. Tykkäsin Jossusta ihan mielettömästi. Se oli ihan hurjan kiltti ja ihana luottopolle maastossa. Kävinkin kerran-pari viikkoon Jossulla ratsastelemassa. Kerkesin myös käydä muutama kerran ratsastamassa Vilillä. Olin päättänyt, että alan käymään tunneilla vasta syksyllä ja keskityn kevään ja kesän ajan valmennuksiin ja vuokrahevosiin. Aloitin myös 6 viikkoa kestävän harjoittelun.

Jossu

Vili

Toukokuu
Toukokuussa aloin käymään Poudalla ratsastamassa. En olisi arvannut, että Kuopiosta takaisin muuttaessa minulle ihan tarjottaisiin hevosia ratsastettavaksi. Pouta asui Kiihtelysvaarassa, joten ainoa miinus on pitkä matka. Tykästyin kuitenkin Poutaan ja Poudan omistajan Heidin kanssa synkkasi heti hyvin. Toukokuussa ratsastinkin Poutaa ja Jossua säännöllisesti. Kävin myös Vilin kanssa ensimmäisessä ja viimeisessä valmennuksessa, joka herätti paljon tuntemuksia. Pohdin asiaa myös blogin puolella ja tuon postauksen voi käydä lukemassa täältä.

Jossu

Vili

Pouta

Kesäkuu
Kesäkuussa Vilin ratsastus jäi. Aloitin työ Joensuussa, joten Outokummussa käynti vähentyi huomattavasti. Työaika oli ma-pe 7-15. Kuvoihin tuli Bambi, joka on ehdottomasti taitavin ratsu, jolla olen ratsastanut. Bambin omistaja piti meille aina välillä tunteja ja muuten ratsastin itsenäisesti. Bambi oli kyllä todella osaava ratsu, joka vei minua joka kerta eteenpäin. Käytiin myös Jossun kanssa mun elämäni ensimmäisissä koulukisoissa. HeC mentiin ja tulokseksi tuli 62,5%. Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Tein myös päätöksen lopettaa kisakuvaaminen, ainakin pääasiassa. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kuvien muokkaukseen. Kuvaan kyllä silti edelleen sillon tällön ja voihan se olla, että kipinä siihenkin hommaan vielä syttyy.

Bambi

Jossu

Heinäkuu
Heinäkuussa alkoi alamäki. Aloin väsyä. Työpäivät ja aikaiset herätykset alkoivat syömään voimia. Olen iltaihminen, joten rytmin kääntäminen aamuherätyksiin on todella vaikeaa. Joka yö nukuin siis huonosti ja viikonloppuisin yritin kompensoida massiivista univelkaa. Huomasin, etten töiden jälkeen jaksanut enää muuta, kuin kaatua sohvalle päiväunille. Tallille lähtemisestä tuli vaikeaa. Oli kuitenkin vaikeaa myöntää itselleni, miten väsynyt oikeasti olin. Viimein hakeuduin terveydenhoitajalle ja jo pelkästään ongelman myöntäminen helpotti. Päätin lopettaa Jossun vuokrauksen, sillä ratsuja oli liikaa ja voimavaroja ei vain riittänyt. Harmitti ihan hirveästi, mutta oma terveys meni nyt harrastusten edelle. Oli meillä heinäkuussa Heidin luona kuitenkin oma leiri, josta jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Leiripostauksen voi käydä lukemassa täältä.

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä Minä ja Pouta leirillä

Pouta

Elokuu
Elokuussa tsemppasin töissä vielä kaksi viikkoa ja sen jälkeen alkoi odotettu loma. Kaksi viikkoa lomaa! Kävin ratsastamassa Poudalla ja Bambilla. Kävin myös kokeilemassa ratsastustunteja Liperin ratsastuskeskuksella, jossa ajattelin käydä vakiotunneilla syksyllä. Elokuussa vietin myös lomaa ystäväni Jeffin kanssa, joka Hangosta asti tuli minun luokse vierailemaan. Vietettiin aivan mahtava pidennetty viikonloppu. Lepäilin myös paljon, sillä syyskuussa alkaisi taas koulu.

Pouta

Syyskuu
Syyskuussa muutin taas kuukaudeksi Kuopioon. Se tarkoitti myös taas tunteja Keskimäen hevostilalla, jossa kävin kerran viikkoon. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään säännöllisesti. Lisäksi pääsin osallistumaan tallikisoihin, jossa hyppäsin 60cm luokan Revellä. Tultiin toiseksi ja sain elämäni ensimmäisen sinisen ruusukkeen! Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Kävin myös Centered Riding valmennuksessa Poudan kanssa ja sain taas paljon eväitä oman istunnan parantamiseen.

Reve

Pouta

Lokakuu
Lokakuussa palasin taas Joensuuhun ja aloitin estetunnit Liperin Ratsatuskeskuksella. Tutustuin pikkuhiljaa uuteen talliin, tallin ihmisiin ja hevosiin. Tykkäsin käydä tunneilla ja samalla kävin kerran viikkoon Poudalla ratsastamassa. Aloitin myös jouluun kestävän harjoittelujakson, joka kaikkine kirjallisine raportteineen vei taas liikaa energiaa ja aikaa, puhumattakaan pienevistä illoista. Jokatapauksessa perusrytmi oli, että kävin alkuviikosta Poudalla ratsastamassa ja torstaisin oli ratsastustunti. Olisin kyllä halunnut käydä Poudalla useamminkin, mutta pitkän matkan ajaminen harjoittelun jälkeen oli aika raskasta. Heidin ratkaisu asiaa oli tietysti se, että minun pitäisi muuttaa Kiihtelysvaaraan, niin Pouta olisi lähempänä :D.

Viljo

Pouta

Marraskuu
Marraskuussa jatkoin Poudan ratsastusta ja kävin kerran viikkoon estetunnilla. Harjoittelu alkoi käymään voimille ja aloin väsyä. Kiihtelysvaaraan ajaminen alkoi olla pelottavaa, kun meinasin harkkapäivän jälkeen nukahtaa rattiin. Korjasin asiaa kofeiini-tableteilla, mutta niistäkään ei pidemmän päälle ollut apua. Onneksi Heidi oli ymmärtäväinen, kun kerran jouduin yksinkertaisesti jättämään ratsastuksen väliin, kun en uskaltanut niin väsyneenä auton rattiin. Marraskuun loppupuolella pääsin myös osallistumaan tallikisoihin. Menin 60cm Abballa ja toisessa vaiheessa tuli yksi pudotus. Oltiin toisia, mutta koska osallistujia oli vain 3, niin ei sijoituttu.

Viljo

Joulukuu
Joulukuun alussa harjoittelua oli vielä pari viikkoa. Kävin edelleen tunneilla ja Poutaa ratsastamassa. Viimein harjoittelukin loppui ja joululoma alkoi. Joululoman ensimmäisen viikon olin kipeänä, mutta pyhien takia ratsastustuntejakaan ei ollut. Joulun jälkeen käytiin porukalla Heidin ja Hannan kanssa maastossa, joten oli mukava päättää ratsastusvuosi onnistuneeseen maastoreissuun. Kävin tosin sen jälkeen vielä itsenäisestikin Poudalla maastossa. Oli mukavaa kun pääsi tallille valosankin aikaan.

Pouta

Sellainen oli vuosi 2015. Jälkeenpäin ajateltuna, en enää yhtään ihmettele, että väsyin niin kovasti kesällä, vaikka silloin sitä kovasti ihmettelinkin. Kova vauhti oli näköjään ollut päällä. Nyt kuitenkin yritän olla viisaampi ja huomata ajoissa, jos alan kuormittaa itseäni liikaa. Vuodelle 2016 pitäisikin alkaa pikkuhiljaa tavoitteita asettaa, mutta niistä tulee sitten ihan oma postauksensa. :)

Hyppyjä tauon jälkeen

Vili pääsi nyt ensimmäistä kertaa hyppäämään esteitä sitten sairasloman. Viimeksi hevonen oli siis esteitä nähnyt viime syksynä, joten intoa piisasi. Välillä vähän liikaakin! Aloitin verkkaamisen taivutteluilla ja totesin että viikon tauko oli tehnyt tehtävänsä ja Vili oli entistäkin kankeampi. Leivällä sitten koitettiin saada Viliä vähän venyttelemään ja taipumaan ja koin kyllä että siitä oli jopa pikkuisen apuakin.

Sitten oli aika aloittaa hypyt. Tulin ensin ihan vain ravipuomeja, jotka meni oikein hyvin. Sen jälkeen laitettiin yksi kavalettikorkeuinen pikkupikkueste. Tulin sen ensin ravissa ja sitten laukassa muutamia kertoja. Tästä pikkukavaletista Vili ei vielä innostunut, mutta sitten alkoi tapahtua kun nostetiin este n. 40cm korkuiseksi.

Tulin hyvässä laukassa esteelle ja Vili oli kovin keskittynyt laukkaansa kunnes se tajusi kohdalla että "hups siinä onkin este edessä" ja teki sitten sellaisen hissihyppy loikan, jollaista en olekaan koskaan ennen kohdannut. Jalkauduttin kaikille neljälle jalalle nätisti ja este pysyi paikallaan. Siinä vaiheessa minua rupesi naurattamaan. Ihmeteltiin vaan Sannan kanssa, että kylläpä se loikkasikin korkealle.

Tyylinäyte

Tulin esteen uudestaan ja toinen hyppy onnistui jo paremmin vaikka Vilin ylitystyyli oli kyllä välillä ihan näkemisen arvoinen. Välillä Vili taas lähti hyppyyn vaikka väliin olisi kyllä mahtunut hyvin vielä yksi laukka-askelkin, joten kaukaa ponnistettiin. Välillä rauhoittelin viliä ympyröillä, sillä se alkoi selvästi kerätä kierroksia. Vili oli esteistä niin innoissaan. Jopa niin innoissaan, että väliin mahtui melkoinen ilmavara. Uskon kyllä, että paikat alkaa osua paremmin ja ilmavarakin pienenee kunhan saadaan vähän rutiinia esteisiin.

Siirrettiin välillä esteen paikkaa, että saatiin tultua molemmsta suunnista ja lopuksi laitettiin este vielä kentän keskelle. Tässä Vili kurvasi ensimmäisen kerran ohi, mutta toisella kerralla osuttiin jo kohdallekin vaikkakin pomppu oli taas hirmuinen ilmaloikka kaukaa ponnistettuna. Viimeinen hyppy kuitenkin osui juuri kohdalleen ja Vili sai siitä paljon paljon kiitosta.

Vähän liioittelua havaittavissa :D

Loppuverkkana sitten taas koitin taivutella ja Vili oli selvästi intopiukeana vielä esteistä, joten loppuverkassa piti jonkin aikaa hakea rentoutta. Lopuksi käytiin vielä tiellä kävelemässä loppukävelyt. Vilin jalkakin kesti hyvin estehyppelyt, joten tästä on hyvä jatkaa. Kyllä se vaan on superheppa!

Valmennuksen purkua osa 2

Valmennuksen ensimmäisessä postauksessa halusin purkaa tuntojani mitä valmennus minussa oli herättänyt. Nyt voisin ehkä kertoa tarkemmin mitä siellä valmennuksessa oikein tehtiin. Olen nyt katsonut sunnuntaina kuvatut videopätkät ja koittanut analysoida ratsastustani sitäkin kautta. Edellisessä postauksessa jäi mainitsematta se, että yksi syy siihen, miksi mikään ei tuntunut onnistuvan oli epäilemättä harjoitusravi. Vilillä on todella pompottava ravi, joten siellä on oikeasti hankala istua, kun siihen ei ole tottunut. Kun sitten valmennuksessa vielä vaadittiin napakampaa ohjasotetta niin lopputulos oli selvä. Pomppivasta ratsastajasta ja heiluvasta kädestä johtuva jännittynyt hevonen. Ja arvata saattaa, että jännittynyt hevonen pompottaa vielä pikkuisen enemmän.

Tämä ei tokikaan ole valmentajan vika vaan tässä asiassa saan katsoa ihan suoraan peiliin. "Hei, olen Maria ja en osaa istua Vilin harjoitusravissa". Keskittymisestä siis harmittavan suuri osa meni ihan vain siihen, että sain tasapainotettua itseni hevosen selässä. Välillä ihan kävi ratsua sääliksi kun pompin selässä niin pahasti. Tähänhän ei auta muu kuin treenaaminen. Sunnuntaina sitten otin monesti jalustimet pois, kun koin helpommaksi istua selässä ilman jalustimia, kuin niiden kanssa.

Jokatapauksessa. Ensimmäinen päivä aloitettiin ihan vain taivuttamisella. Vili the rautakanki ei ole ehkä mikään unelmahevonen taivutteluun ja tosiaan heti ensimmäinen tehtävä tuotti tuskia. Sen jälkeen tultiin keskihalkaisijalle suoraan ja tehtiin keskellä ensin voltti oikealle ja sitten vasemmalle. Ikäänkuin kahdeksikko keskihalkaisijan keskelle. Päästiin Vilin kanssa aluksi hyvin suoraan mutta edelleenkään Vili ei taipunut tarpeeksi. Lopuksi sitten otin laukannostoja ravista ja siirtymisiä takaisin raviin.

Sunnuntaina aloitettiin melkein heti sillä, että otetiin jalustimet kaulalle. Itse ajattelin että "JES", koska minusta on paljon helpompi istua selässä ilman jalustimia. Ensin tultiin kolmikaarista harjoitusravissa ja arvaatteko mikä oli ongelma? Jep, Vili ei taipunut taaskaan tarpeeksi. Kieltämättä turhautti. Kolmikaarisen jälkeen tultiin pitkät sivut avotaivutuksessa ja sen jälkeen päätyihin tehtiin laukkaympyrät. Avotaivutus meiltä sujuikin sitten paremmin ja siitä saatiin jopa kehuja. Laukkahan Vilillä on vielä aika huonoa, mutta kyllä siellä jo parissa askeleessa takajalatkin oli mukana.

Ajatuksia valmennuksesta

Viime viikonloppuna pääsin Vilin kanssa ensimmäiseen kouluvalmennukseemme. Valmennus herätti minussa paljon ajatuksia ja tunteita. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen nykyään erittäin tarkka siitä millaista opetusta haluan. Tällä kertaa täytyy myöntää, että valmentajalla oli joistain asioista kanssani hyvin erilaiset näkemykset. Monista asioista oltiin samaakin mieltä, mutta ei suinkaan kaikesta. Olenkin koittanut koko viikonlopun pohtia asiaa. Miettiä, että olisiko vika minussa? Onko ratsastustapani jotenkin väärä? Olenko vain todella huono ratsastaja? Oikeaa tai väärä vastausta ei liene ole, mutta se on varmaa, että erilainen näkemys meillä on joistain ratsastuksen asioista. Tämän takia ihan kaikkia valmentajan ohjeita en haluaisi purematta niellä. Toki sopivan valmentajan löytäminen voi olla yhtä vaikeaa kuin sopivan satulan etsiminen hevoselle, joten aion myös kokeilla muitakin vaihtoehtoja, että löytyisi se sellainen, jonka ratsastustyyli kävisi mahdollisimman hyvin omani kanssa yksiin. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Sanna, KIITOS kovasti! :)

Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti Kuopiossa kannustavassa ja erittäin laadukkaassa opetuksessa. Tärkein kehityksen edesauttanut asia on ehdottomasti ollut itsetunnon nousu. Olen ratsastajana todella herkkä ja samalla myös vaativa. Haluan olla hyvä ratsastamaan ja haluan aina oppia lisää ja tulla paremmaksi. Toisaalta vaadin opettajalta myös paljon, vaadin selityksiä asioille, miksi jokin asia tehdään niinkuin tehdään? Miten jokin asia tehdään. En pidä siitä, että minulle toistetaan samaa asiaa esimerkiksi yhdellä aikaisemmalla ratsastustunnilla opettaja huusi kurkku suorana että "suoraan, suoraan, suoraan". Kyllä minulle riittää, että sanotaan kerran. Jos jostain syystä sen ensimmäisen kerran sanomisen jälkeen se hevonen ei mene suoraan, niin silloin vaaditaan lisää  ohjeita. Mikä ratsastuksessani on pielessä, ettei se hevonen mene suoraan? Vaaditaanko enemmän vaikka ulkopohjetta. Jos en siis itse saa tilannetta korjattua niinkuin opettaja sen haluaa, niin silloin kuuluu antaa lisäohjeita, eikä vain toistaa sitä yhtä sanaa joka ei opettajan mielestä mene perille. Teen kyllä aina parhaani ja yritän aina oppia niin paljon kuin mahdollista.

Luulen kyllä, ettei valmennukset ihan hukkaan menneet. Jotain sieltä varmasti tarttui mukaan ja ainakin huomasin sen, että Vili jaksaa tehdä töitä yllättävänkin pitkään. Vakka kunto loppui ratsultakin, niin silti se kiltisi puksutteli eteepäin. Pientä hermostumista oli ratsussa havaittavissa, siinä missä ratsastajassakin, sellaisina hetkinä kun tuntui ettei mikään vain onnistu. Joitain kivoja pätkiä oli kuitenkin valmennuksenkin aikana, vaikka odotukseni ehkä olivat sen suhteen vähän liian korkealla. Olin ehkä odottanut sellaista suurta ahaa-elämystä, mutta selvästikin töitä on vielä tehtävä. Toisaalta valmentajan ohjeistama ratsastutapa, oli niin erilainen verrattuna siihen mihin olen tottunut, ettei kovinkaan suurta edistymistä voinutkaan havaita. Itsetunto kyllä aavistuksen sai kolauksen, mutta kuten jo alussakin mainitsin niin haluan kokeilla myös muita valmentajia, ennenkuin täysin hyväksyn sen asian etten olekaan kehittynyt ratsastuksessa niin paljon, kuin olen kuvitellut. Mikäli sitten tosiaan joudun taas muuttamaan koko ratsastuksen perustuksen, niin sitten niin on tehtävä, mutta sitä ennen haluan saada ns. "second opinion"in eli toisen mielipiteen toiselta valmentajalta.

 

En väitä, että valmennus olisi ollut huonoa, se ei vaan ollut minun tavalleni sopivaa. Jollekin toiselle se varmasti on juuri hyvä, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, ettei se ihan ole sitä millaista itse haen. En tiedä saako tästä nyt mitän selvää. Sellaista ajatuksenjuoksua tämä nyt on, mutta sanotaan nyt näin että viikonlopun valmennus ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, mutta ainakin se herätti paljon ajatuksia ja pohdintaa, eikä se voi koskaan olla pahasta. Oman ratsastuksen analysointi ei koskaan ole huono juttu ja sitä tämä valmennus kyllä sai aikaiseksi.

Onko teillä koskaan käynyt niin, ettei valmennus olekaan vastannut odotuksia? Oletteko itse joutuneet kauankin etsimään sopivaa valmentajaa? Olisi mukavaa kuulla muidenkin ajatuksia, kun omat on nyt vielä niin sekavat. :)

Suomenratsuja

Viime viikon lauantaina suuntasin taas Outokumpuun Vilillä ratsastamaan. Minulla on ensi viikonloppuna kaksipäiväinen valmennus Vilin kanssa, joten oli hyvä käydä taas muistuttelemassa miten Viliä ratsastetaan - ja tehdä samalla listaa asioista joihin haluan valmennuksessa apua.

 Todettiin Sannan kanssa, että uutena juttuna Vili on ruvennut kulkemaan välillä luotiviivan alapuolella ja välillä ei tykkää tukeutua ohjastuntumaan. Olisikohan kuolain liian kova? Vili on nyt ollut kuitenkin muuten hyvä ratsastaa, joten mielestäni on ihan hyvä kokeilla, josko homma toimisi pehmeämmällä kuolaimellakin. Saa nähdä miten menee kun kuolain vaihdetaan, mutta luulen että kimblewick saa jokatapauksessa väistyä ja sopivampi täytyy tilalle löytää. Alkaakohan tästä se piinaava kuolainshow, joka lienee satulashown ohella yksi ärsyttävimmistä asioista kun etsitään hevoselle sopivia varusteita. Kuvituksena Sannan ottamia kännykkäkuvia ja lopussa pätkä videota.

Luotiviivan alla ja takajalat ei ole kunnolla mukana.

Ratsastin siis pääasiassa taas ympyröillä ja koitin saada Viliä taipumaan. Muutamat pohkeenväistötkin tehtiin, se kun tuntuu olevan Vilin lempparipuuhaa. Kyllä sai taas paljon työstää, mutta hevonen on selvästi alkanut hoikistumaan ja kuntokin alkaa kasvamaan. Paljon pidempiä pätkiä Vili jaksoi taas kantaa itseään, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Takajalkoja piti taas vähän aktivoida, kun ne meinasi aina välillä vähän unohtua ja laukassa Vilillä ongelmana on edelleen sisälle kaatuminen.

Valmennukseen siis tarvitsen apuja seuraaviin asioihin:
Sopivan kuolaimen etsintä
Tapani nojata laukassa ulkojalustimeen
Vilin sisälle kaatuminen laukassa
Ja katsotaan mitä kaikkea korjattavaa itse valmentajakin löytää

Laitan tähän vielä videota missä on pikkupätkiä meidän menosta. Laukassa saatiin pari tosi kivaa askelta, vaikka se olikin vain se pari askelta, niin se oli Vililtä tosi hyvin! Videokin on otettu kännykällä.



Sunnuntaina suuntain sitten Heidin luokse, kun hän oli kysynyt jos haluaisin käydä hänen hevostaan ratsastamassa. Ratsuna siis aivan ihanan värinen Suomenhevostamma Pouta. Heidin blogista voi käydä lukemassa poudan ja muun poppoon seikkailuja: http://tuiskunmaailma.blogspot.fi/

Pouta oli oikein kiva perusratsu. Alkuun piti vähän kuulostella miten Poutaa ratsastetaan ja millaisilla avuilla. Ensimmäiset laukannostot piti tehdä pari kertaa, kun ei ensimmäisellä yrittämällä mennyt perille mitä pyysin. Hypättiin poudan kanssa muutama ristikkokin ja voi miten olikin kivaa. Poudalla käyn varmaan nyt aina silloin tällöin myöskin ratsastelemassa, sen verran kiva tapaus oli. En vaan tiedä miten saan ajan riittämään kaikille kolmelle hevoselle, mutta sehän on vain ajansuunnittelukysymys. Kivahan se olisi käydä ratsastamassa vaikka joka päivä, mutta kun kotonakin pitäisi välillä olla, että huushollin pyöritys ei jää yksistään avopuolison niskoille.

Olen myös onnistunut kehittämään itselleni pienoisen lihasjumituksen. Tai ei niinkään pienen. Niska, hartiat ja selkä ovat totaalijumissa, eikä sauna tai kylmägeeli enää auta. Olenkin tässä nyt koittanut saada varattua aikaa hierontaan, jotta saataisiin lihakset avattua. Varmasti vaikuttaa ratsastukseenkin, kun on niin kireällä lihakset :/

Tällä viikolla on taas ratsastusta luvassa kaikilla kolmella hevosella ja viikonloppuna tosiaan mun ihka ensimmäiset kouluvalmennukset!

Parin päivän heppailut

Viime lauantaiaamuna heräsin kurkku kipeänä. Tiedättehän sen todella pahaenteisen kurkkukivun, joka ei häviäkään aamun aikana vaan jatkuu iltaan asti? Sunnuntaina tilanne oli oikeastaan vaan pahentunut ja ratsastus piti jättää väliin. Päätettiin sitten Sannan kanssa käydä Vilillä kärryajelulla, kun molemmissa tuntui tuo flunssa pienesti jo itävän. Otettiin villaloimi peitoksi mukaan ja lähdettiin ajelulle. Vili oli melkoinen säpsy koko alkulenkin ajan ja parissa kohtaa piti lähteä henkiseksi tueksi vierelle kävelemään ja taluttamaan kun tuli liian jännittäviä asioita vastaan. Loppumatka kuitenkin sujui kivasti. Liekö saanut pöllöenergiat kulutettua vai tajusiko Vili, että oltiin kotiinpäin jo menossa. Mullahan oli sunnuntaina syntymäpäivä, niin oli ihan kiva käydä tuollaisella synttäriajelulla, vaikkei se nyt mitään ihan rentoa ajelua ollutkaa :D Postauksen kuvat on ottanut Netta S.

Maanantaina mulla alkoi harjoittelu ja olo ei ollut yhtään sen parempi. En kuitenkaan viitsi olla harjoittelusta poissa, koska poissaolot joutuisin sitten korvaamaan joko elokuussa tai muina harjoittelujaksoina. Mietin jo pitkään, että lähdenkö maanantaina Jossua liikuttamaan, mutta tallillehan lähdetään vaikka pää kainalossa ja ajattelin, etten mitään hikitreeniä vedä. Luottokuvaaja Netta lähti mukaan tallille ja sainkin ihan hirveästi (HUOM, yli 400kpl) kuvia Jossusta.

Aluksi menine kentällä ja koitin saada poniin ryhtiä. Jossulla on välillä tapana painaa kädelle ja vetää päätä alas ratsastaessa, joten koitin työstää ratsastusta siten, että pää pysyisi ennemmin vähän ylempänä, eikä polvissa.

Tässä tätä pään vetämistä

Jossun kanssa olisi myös tarkoitus kesällä osallistua joihinkin kisoihin, joten keksin sitten alkulämittelyjen jälkeen ratsastaa läpi Helppo C:1 ohjelman. Tulisipahan samalla harjoiteltua rataa, jota en muuten vieläkään muista. Ensimmäisellä kerralla muisti tökkäsi kolmikaarisen jälkeen, kun en muistanut mitä sitten piti tehdä. Googlattiin sitten rata ja tämän jälkeen aloitin uudestaan.Toisella kerralla menikin sitten paremmin, vaikka en aina muistanut että pitikö keventää vai olla harjoitusravissa. (Vanhuus ei tule yksin... :D ) Jossun kanssa treenattavaa meillä on oikeastaan siinä, ettei se lähtisi painamaan kädelle ja minulla jälleen se harjoitusravi. Netta kyllä sanoi, ettei se näyttänyt että olisin kovinkaan pomppinut siellä, mutta kyllä se siltä tuntui. Lisäksi pysähdys täytyy saada hieman terävämmäksi :)

Radan jälkeen lähdettiin sitten pellolle ottamaan vähän laukkaa. Aluksi Jossu ei oikein innostunut vaan ihan rauhassa laukkaili, mutta kun sitten kerran pyysin enemmän niin löytyi taas se tykkiponi, joka tykitti innoissaan menemään pellolla. Selvästi oli hauskaa ponillakin, kun se olisi niin mielellään vaan laukkaillut ympäriinsä!

Laukkojen jälkeen Jossu oli tosi hyvä ratsastaa! Ilmeisesti moottori oli nyt saatu hyvin käyntiin. Menin sitten pellolta vielä kentälle ottamaan loppuravit ja käynnit.

Kuvia olisi vaikka millä mitalla lisää, mutta ehkä ripottelen niitä sitten tuleviin postauksiin lisää :) Keskiviikkona menen treenaamaan Jossun kanssa harjoitusnäyttelyitä varten! Siis kyllä, menen esittämään Jossun harjoitusnäyttelyihin lauantaina. En ole koskaan esittänyt ponia näyttelyissä, jos leirinäyttelyitä ei lasketa, joten tosi kiva päästä tällaiseen mukaan! Ihanaa palata Joensuuhun, kun pääsee jo heti näin paljon heppailemaan!

 Laitetaan tähän loppuun vielä tämmöinen kiva kuva meistä!