Apsua ja estekurssin päivät 3 ja 4

Kävin siis keskiviikkona aamupäivällä Apsun luona. Sää oli todella helteinen ja kuuma, mutta pieni tuuli onneksi kävi niin ei ollut ötököitä! Siivosin ensin karsinan ja sain sitten Apsun sisälle. Harjasin ja laitoin varusteet päälle ja menin kentälle. Apsu oli todella laiskalla tuulella. Varmasti tuo kuumuus teki sen, kun tuntui ettei olisi millään halunnut liikkua. Tai siis kyllähän se liikkui, mutta hyvin hitaasti ja laiskasti. Laukatessakin sai oikein kannustaa kokoajan. Verryttelyjen jälkeen alkoin kulkemaan vähän omallakin moottorilla. En halunnut tehdä mitään kovin rankkaa, sillä illalla oli tiedossa vielä estekurssin tunti. Keskiympyrällä hain rentoa ravia ja laukkaa ja kun ne onnistui niin ravailin sitten kenttää ympäri. Meinasin lopuksi lähteä taluttelemaan radalle, mutta tallin omistaja sitten sanoi, että kokeileppa huviksesi mennä ihan ratsain.

Apsu ©Netta

En siis ole käynyt Apsun kanssa paljoakaan radalla, sillä Apsulla on ollut tapana kääntyä väkisin takaisin tallille päin ja mikäli sitä ei ole hyväksynyt, on saattanut pukki lentää. Minullahan ei ollut myöskään "koulutunnin" jäljiltä turvaliivi päällä, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla. Alkumatka meni hyvin, välillä jos Apsu hidasti niin rohkaisin sitä puhelemalla ja päästiinki jo 1/3 radasta käveltyä kun stoppi tuli vastaan. Apsu kääntyi tallille päin. Mietin hetken, että kun ollaan jo tänne asti päästy niin nyt en anna periksi. Niinpä matkaa sitten jatkettiin peruuttamalla. Peruutin varmaan jotain 7 askelta ja käänsin Apsun takaisin menosuuntaan. Tämän jälkeen loppumatka mentiin yhteisymmärryksessä eikä Apsu missään vaiheessa kääntynyt takaisin päin. Kyllä oli voittajafiilis! Olin ylpeä!

Tallilla sitten purin Apsun ja huuhtelin hiet selästä ja päästin sen syömään vihreää pienelle laitumelle. Apsu oli ihan hämmentynyt, että mitä? RUOHOA!? Ja jäi tyytyväisenä syömään sinne, kun lähdin skootterilla kotia päin ajelemaan.

Illalla sitten suuntasin taas ratsastuskoululle. Tälläkin kertaa ratsuksi sain Mondon. Mondo oli paljon vahvempi tällä kertaa kuin viimeksi, sillä viimeksi se tuli suoraan toiselta tunnilta, mutta nyt oli saanut huilia karsinassa ennen minun tuntia. Alkuun tuntui ettei pidätteet mene läpi. Tällä kertaa tehtävä oli vieläkin haastavampi. Tehtiin siis todella pieniä teitä. Tässäpä kuvaa vähän yhdestä osasta tehtävää:

Tultiin tehtävää ensin ravissa. Eli tultiin oikealta kaarrettiin tiukasti ekalle estelle, jonka jäkeen käännettin tiukasti vasemmalle ja hypättiin toinen este, jonka jälkeen kaarrettiin tiukasti oikealle ja hypättiin kolmas este. Ravissa tämä sujui ihan hyvin Mondolla.

Sittenpä tehtävää tultiinkin jo laukassa. Edellisestä kerrasta viisastuneena, ajattelin että ratsastan nyt vähän rohkeammin ja sehän onnistui! Tultiin kokoaika laukassa, vaikka toisen esteen jälkeen meinasikin vähän karata isommalle tielle. Ratsastuksestani löytyi myös ongelma. Tiukissa kaarteissa tasapaino ei jotenkin pysy mukana, vaan nojaan monesti ulkojalustimelle, mikä aiheuttaa sen että irtoan monesti myös satulasta. Ei siinä, pysyin kyllä kyydissä, mutta opettaja sanoi, että voisin rohkeammin nojata sisäänpäin. Toisella kerralla nojasinkin, mutta jotenkin meinaan vaan jäädä liikkeestä jälkeen. Tätä täytyy harjoitella!

Kentällä oli siis muitakin esteitä kuin nuo kuvassa näkyvät ja lopuksi tehtiinkin rataharjoitusta siten, että ensin oli perusrata, jonka jälkeen uusinta mihin sisältyi tuo kaarretehtäväkin. Perusrata meni hyvin, Mondolla on kiva ottaa tilaa ja mennä pitkiä teitä, mutta kun heti perusradan viimeisen esteen, eli sarjan okserin, olisi pitäny kääntää tiukasti, niin eihän se Mondo mihinkään kääntynyt. Olin todella pahasti käännöksessä myöhässä, joten jouduin tekemään ylimääräisen voltin, jotta päästiin aloittamaan uusinta. Ehkäpä ensi kerralla voisi yrittää olla hereillä.

Tänään oli sitten estekisakurssin viimeinen päivä, eli estekisat. Olin varautunut ratsastamaan Mondolla, mutta en saanutkaan sitä. Valitsin sitten Ladyn, kun olin sillä viime aikoina aika paljon mennyt. Heti ensimmäisenä käteeni lätkäistiin paperi missä oli ratapiirros. Olihan se vähän hämmentävää siitä ruveta rataa opettelemaan, varsinkaan kun sitä ei kovin kauaa ehtinyt katsoa. Kertasin sitten rataa paljon alkukävelyjen aikana ja se alkoi jo painua mieleenkin. Alkuverkan aikaan vielä varmisteliin radan kulkua ja neuvoin paljon muitakin kun muistin sen niin hyvin. Hypättiin muutamat verkkahypyt ja Lady oli taas todella laiska, vaikka välillä intoutuikin esteillä.

Sittenpä olikin jo radan vuoro. Ja minä olin ensimmäisenä! Heti kun olin saanut läthöluvan ja annoin Ladylle pohkeita niin se rupesi pakittamaan! Mitä ihmettä!? Ilmeisesti olin itse liian jännittynyt, että Ladykin ihan kummissaan ihmetteli että mitä siellä sähellän. Pääsin kuitenkin vauhtiin ja rata meni ihan hyvin, vaikka laukka tippuikin pari kertaa raville ja oli todella raskasta ratsastaa Ladya Mondon jälkeen. Perusrata meni hyvin, ei yhtään pudotusta ja toiseen vaiheeseen jatkettiin suoraan perusradalta. Toinenkin vaihe meni ihan hyvin, vaikka Lady kerran melkein pysähtyi, kun yritin kääntää sitä hieman liian tiukasti. Ja viimeisen esteen jälkeen oli tyytyväinen, ei yhtään pudotusta. KUNNES. Tuli sellainen tunne, että ihan kuin jotain olisi jäänyt välistä... Ja niinhän siinä oli käynyt. Olin unohtanut kokonaan yhden esteen!

Oikeastihan siitä tulisi hylätty, mutta koska en ollut ainoa joka unohti radan, eikä minun lisäksi perusrataa tullu puhtaasti kuin kaksi muuta, niin sijoituin toiseksi. Tavoitteena minulla oli, että pysyisin kyydissä ja tulisi puhdas rata, joten tavoite saavutettu! Ja olihan se ihan kivaakin. Kiitos Lady!

Minä ja Lady tunnin jälkeen.

Seuraava postaus onkin sitten vastauspostaus kysymyspostaukseen, joka löytyy täältä: http://marpukuvat.blogspot.fi/2013/05/kysymyspostaus.html
Vielä ehtii laittaa kysymyksiä. Viikonloppu on aika kiireinen, eli sen jälkeen teen sitten tuon sadannen postauksen, joka on myös vastauspostaus kysymyksiin!