Hups-tups

Aloitin nyt vakiotunnit Joensuun ratsastusopistolla ja tunnit on taas aina näin maanantai-iltaisin. Ensinnäkin sanottakoon, että muut ryhmäläiset ovat huomattavasti omaa tasoani parempia. Katselin hieman ympärilleni ja huomasin ratsastavani aluetasolla kilpailevien kanssa. Että näin. Tunti oli ainakin haastava ja räpelsin itseni jotenkuten tehtävien läpi, vaikka hyväksytysti ne tuskin kertaakaan onnistui. Mentiin käynti- ja ravipohkeenväistöä (tai siis ainakin yritin mennä!) ja koottua laukkaa jne. Pieni alemmuuskompleksi kyllä iski siinä tehtäviä hikihatussa vääntäessä, kun muiden meno näytti niin letkeältä ja helpolta.

Ratsuna toimi pieni hevonen nimeltä Touko, joten aivan uusi tuttavuus siis. Ihan mukava heppa oli ja melko reipaskin. Ihanaa oli, kun taas pitkästä aikaa keskityttiin niin paljon istuntaan. Estetunteja käyneenä tuntuu, että istunta on taas palannut siihen minun vanhaan ankanpyrstö asentoon, sillä selkäni on melkoisen notko. Aika alkutunnista tuli myös kokeiltua alastuloa kuperkeikan muodossa. Olin menossa kokorata leikkaa ravissa, kun ratsu vähän kompuroi. Menetin totaalisesti tasapainoni, jolloin ratsu vielä tipahti polvilleen. Eipä siinä sitten muutan kun toivoin vain, etten jää jalkoihin kun hiekka lähestyi vauhdilla.

Piotrus Pan, eli Touko

En jäänyt jalkoihin, ja ponikin jäi kiltisti odottelemaan siihen minun viereen varmaankin ajatellen jotain että "Mites ihmeessä sinä nyt siinä olet". Ei onneksi sattunut mihinkään ja eikun takaisin selkään ja tuntia jatkamaan. Aavistuksen hävetti.

Lopputunnista sitten korjailtiin paljon istuntaa ja opettaja tuli näyttämään ihan kädestä(no siis ohjista) pitäen, että miten ja millaisella paineella pitäisi ratsastaa. Vaikka olinkin epäilemättä ryhmän heikoin lenkki, niin jos yhdestä tunnista saa jo noin paljon uutta ajateltavaa ja kehitettävää, niin mielelläni jatkan tunteja, tiedä miten paljon tässä kesän aikana ehtii oppimaan! Toivotaan vaan, ettei muilla ryhmäläisillä mene hermot, kun tälläinen räpeltäjä on samaan ryhmään tungettu.