Pohjakosketuksesta uuteen nousuun

Olen useasti blogissani kirjoitellut estepelosta, joka minulle pääsi kehittymään parin putoamisen ja liian pitkän hyppytauon vaikutuksesta. Tuota pelkoa on pitänyt työstää paljon ja tämä syksy on ollut tuon pelon selättämisessä suuri käännekohta.

Aloitin siis syyskuussa tunnit estepainotteisella ratsastukoulussa ja sen myötä olen päässyt hyppäämään paljon ja lisäksi myös käymään yksissä seurakisoissakin. Reilu viikko sitten sain ratsukseni ponikokoisen Anni ponin. Olin innoissani! Pitkästä aikaa ponin selkään! Ja eihän siinä mitään, hypittiin esteitä tunnilla ja parikin kertaa jäin hypyssä jälkeen ja totesin makoilevani ponin kaulalla. Anni poni oli siitä hauska tapaus, että jos rojahdinkin kaulalle, niin se heitti samantien pään ylös ja minut samalla takaisin satulaan. Ja parasta tuossa tunnissa oli huomata se, että vaikka ei aina ihan onnistunutkaan niin minua ei pelottanut! Vaikka jäinki hypyssä jälkeen niin minua ei pelottanut, ei ollenkaan! Olin innoissani. Asiaan oli vaikutusta varmasti sillä, että ratsuna oli poni, koska yleensäkin poneilla ratsastaessa uskallan tehdä paljon enemmän. Sieltä ei ole niin pitkä matka pudota, joten ei pelota.

Heavily Toric ©Enni Kröger

Saman viikon lauantaina palauduin maanpinnalle ja koin toistaiseksi pohjakosketuksen pelkoni kanssa. Teemana meillä oli esteradan ratsastus, mikä onkin minulle ehkä se pahin juttu. Ei niinkään parin esteen hyppääminen, mutta ihan radan. Ratsuksi sain tallin parhaan kisaratsun, eli huippuunsa viritetyn ja isokokoisen Rosan. Satulaan istuessa minulle iski pieni epävarmuus. Osaanko ratsastaa tämmöistä menevämpää mallia? Haluatte kuulla vastauksen? En muuten osaa.

Alkuun hypyt meni hyvin ja fiilis oli ihan ok. Rosan hyppytyyli oli kiva ja vauhti oli hallinnassa. Kunnes tuli aika mennä radalle. Rosa, viritettynä kisapelinä, tottakai ajatteli että nyt pistetään täysillä ja viedään voitto kotiin ja ennen kuin kerkesin edes miettiä miten rata menee niin Rosa kuskasi minua pitkin kenttää laukassa. Yritin saada sitä pysähtymään nätisti pyytämällä, mutta se veteli vain intopiukeana ympyrällä että "eikö jo ruveta hyppäämään rataa". Kun sitten sain sen pysähtymään parin kierroksen jälkeen, olin kauhun vallassa. Minulla ei ollut mitään hallintaa tähän hevoseen. Jalat tuntui spagetilta ja jouduin sanomaan ne sanat, joita en ole koskaan aiemmin joutunut ääneen sanomaan: "Minä en uskalla."

Heavily Toric ©Enni Kröger

Onneksi opettaja oli ymmärtäväinen ja sain vaihtaa toisen ratsastajan kanssa hevosta. Sain alleni tutun kisaratsuni Hevin. Heti Hevin selkään päästyä tuli kotoisampi olo. Ensimmäinen rata Hevin kanssa oli kuitenkin vielä mielentilastani johtuen vähän räpellystä, mutta tiputtamatta mentiin. Ohjeeksi seuraavalle kierrokselle saatiin napakampi vauhti.

Radan kolmanneksi viimeinen este ©Enni Kröger

Toisella kierroksella skarppasin! Hevin kovakaan vauhti ei tuntunut miltään Rosan kiidätyksen jälkeen, joten uskalsin pyytää kunnolla vauhtia. Toinen rata oli nappisuoritus. Vauhtia oli riittävästi, paikat osuivat ja laukka vaihtui esteiden päällä (yhtä kertaa lukuunottamatta, jonka sain kuitenkin heti korjattua). Pelko oli karistettu pois ja rata oli mielettömän sujuva! En ole varmaan koskaan saanut tehtyä noin sujuvaa rataa ja vielä ilman virheitä.

Onneksi sain lopetettua tunnin näin onnistuneeseen suoritukseen, joten tunnin alkuongelmat eivät enää lopussa vaivanneet. Hevi on todellinen luottoratsu.

Radalla oli myös ylämäkeen hypättävä tukkieste. ©Enni Kröger

Viime viikolla pääsin myös kokemaan taas kauhun hetkiä kun hypättiin yhdellä tunnilla jumppasarjan päätteenä 95cm este. Olin niin kauhusta jäykkänä, etten edes älynnyt nousta hypyn jälkeen takaisin normaaliin istuntaan vaan jäin kököttämään hyppyasentoon. Jäin ikäänkuin odottamaan että tipunko vai pysynkö kyydissä. Olin kuitenkin ennen tehtävän suoritysta päättänyt, että jos en nyt hyppää tuota, en tule koskaan hyppäämäänkään, joten nyt on kyllä taas työnnetty rimaa vähän ylemmäs. Vaikka pelottikin ihan kamalasti, niin oli hienoa huomata että selvisin siitä. En pudonnut ja olen tosiaan ylittänyt hevosella 95cm. Aiemmin tuon korkeuden olen ylittänyt vain ponilla, joten tämä on minulle iso saavutus. Ensi viikolla onkin viimeinen tuntini Keskimäen hevostilalla, sillä minulla alkaa neljän viikon harjoittelu Joensuussa. Mikäli vain jaksaminen riittää niin varmaan käyn ratsasustunneilla Joensuussakin. 

Syyslomatunnelmia

Viimeinkin! Syysloma! Saan edes hetken hengähtää Kuopion kiireistä ja kirjoittaa jopa blogiakin. Valitettavasti syyslomallakaan en pääse eroon koulutehtävistä, vaan joudun käyttämään niihinkin aikaa, mutta ainakin ehdin tulla kertomaan teille kuulumisia. Kuvituksena kaverini koiranpennut, joita kävin pariinkin otteeseen kuvaamassa, ne ovat rodultaan Havannankoiria. Koirat ovat kuvissa 6 viikon ikäisiä ja kaikki kuvat voi käydä katsomassa täältä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2014/Sofian+koirat/

Minulta onkin jääny kertomatta kolmen viimeisimmän ratsastuskerran selostukset, joten teen tässä sellaisen pikaisen katsauksen menneisiin tunteihin.

Kisojen jälkeen pääsin ratsastamaan tunnilla Tarmo nimisellä kimolla herralla, joka on siis yksityinen, mutta käy välillä myös tunneillakin. Meillä oli kavalettijumppaa aiheena ja tehtävät olivat erityisen hauskoja tuolla tunnilla, tehtiin tiukkoja kurveja, jotka yllättäen aiheuttivat minulle pikkuisen ongelmia. Lopputuntia kohden kuitenkin alkoi sujumaan kun hevonenkin tuli tutummaksi. Lisäksi meilllä oli sellainen tehtävä, että tultiin kaarevalla tiellä kaksi kaksi kavalettia ja niiden kavalettien välissä piti koskettaa molempia jalustimia ja lopuksi vielä kypärääkin. Kylläpä aluksi pelotti, mutta onneksi oli noinkin varma hevonen alla, joten tuo tehtävä ei aiheuttanut ongelmaa. Tunnin jälkeen oli todella hyvä mieli.

Seuraavalla viikolla minulla oli koulu tuti Iinalla, jolla myös silloin ekalla kerralla ratsastin. Alkuun ajattelin että saa taas punkea ratsua eteenpäin, mutta vielä mitä! Iina oli jo edellisen tunnin aikana virkistynyt ja olikin aivan eri hevonen. Liikkui todella hyvin eteenpäin, joten tunnin aiheena oleva kokoaminenkaan ei aiheuttanut sen suurempia pulmia. Tunnin välissä käytiin myös laukkaamassa peltoa ylös ja samalla piti koota. Minua lähinnä vaan nauratti miten innoissaan Iina lähti laukkaamaan mäkeä ylös, etten oikein pystynyt kokoamiseen keskittyä.

Viime viikolla sitten sain ratsukseni taas Zagillen. Olinkin toivonut pääseväni hyppäämään sillä ja nyt sitten pääsin. Alkuun oli isoja vaikeuksia, sillä Zagillea ei saisi pidättää suusta liikaa, sillä se vain lähtee painattamaan kovempaa. Niinpä puolessa välissä tuntia oli hieman sellainen olo, että minua kyllä nyt viedään ihan 100-0 pitkin kenttään. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että täytyy höllätä enemmän ohjasta ja kas kummaa, kun sainkin hevosen hallintaan. Kyllä on muuten ristiriitaista, mutta pääasia että viimeiset tehtävät onnistui hyvin. Kieltämättä epävarmuus iski aluksi, kun ei tuntunut oikein löytyvät yhteistä säveltä, mutta onneksi sain asian korjattua, niin itseluottamus ei kokenut liian suurta kolausta.

Sellaiset ratsastuksen minulla on nyt takanapäin. Syksyn tullessa taas, veikkaan että tämä blogi hiljenee hieman. Yleensäkin hevosblogia tulee kirjoitettua kesällä enemmän ja sitten talvella keskityn enemmän kosmetiikkablogiini. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan aina noista ratsastustunneistani, sillä tämä on samalla itselleni sellainen päiväkirja, josta voin seurata tuntojani ja kehittymistäni tuon estepelon kanssa.

Hyvää syyslomaa kaikille joilla se jo on menossa ja niille joilla se on vielä tulossa!

Kisapostaus!

Viimeinkin mulla on hetki aikaa keskittyä bloggaamiseen. Koulu syö taas luvattoman paljon aikaa ja mukavasti näin kolmen viikon opiskelun jälkeen oli jos ensimmäinen tenttikin. Jokatapauksessa nyt pääsen purkamaan kisasunnuntain fiilikset ja saatte nähdä tuon radan myös videoltakin. Kuvat on ottanut ihana Laura, joka siis kuvasi myös estetreenini. Hänen kaverinsa ilmeisesti kuvasi sitten tuon videon. Kiitos hänellekin!

11. este

Osallistuin siis Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin 70cm esteluokkaan 21.9. Rautalammilla edustaen Keskimäen Hevostilaa. Tilannehan oli se, että kisapäivänä olin kolmatta kertaa kisaratsuni selässä, joten mitään nappisuoritusta ei voinutkaan odottaa. Tavoitteenani oli saada perusrata puhtaasti. Mitään muuta ei tavoitteena ollutkaan.

Radalle lähdössä

Aamulla käytiin tallilla lastaamassa hevoset kyytiin ja lähdettiin kohti kisapaikkaa. Jännitys oli kyllä aika kova jo edellisenä iltana, joten unta sain yön aikana vajaa 6 tuntia. Kisapaikalla jännitys ei kyllä lievittynyt yhtään, eikä sitä auttanut myöskään toisen kisaajan mukana tulleen ukin avautuminen minulle. Olen tässä huomannut, että jotenkin tuollaiset vanhemmat miehet (esim. naapurit ja kaupan asiakkaat) haluavat tulla avautumaan minulle sellaisista asioista, joihin en joko itse voi vaikuttaa tai joita en ole voinut tietää. Ehkä se on tämä asiakaspalvelijan olemus, joka herättää heissä jonkun valittajamoodin... Mutta ei siitä sen enempää, paha mielihän siitä tuli, mutta päätin keskittyä enemmän nyt siihen kisaamiseen.

3. este

Radan kävelyn aikana jännitys sitten alkoi ihan tuntua. Syke oli varmasti huimissa lukemissa ja yritin ottaa viime hetken vinkkejä vielä opettajaltani. Verkassa otettiin muutamia hyppyjä ja aluksi tuntui etten taas millään löytänyt paikkaa, mutta pari hyppyä sain onnistumaan. Sitten pitikin jo suunnata kisäkentän laidalle odottelemaan. Kisakentän vieressä oli myös pieni verkka-alue, jossa sai ottaa vielä yhden hypyn ennen radalle menoa. Tuo hyppy onnistuikin juuri nappiin ja olin siihen oikein tyytyväinen.

6. este

Sitten se rata.




Lähtömerkin saatuani lähdin kohti ensimmäistä estettä, päästäni hävisi melkein kaikki suunnitellut asiat. Kevyttä istuntaa ei ainakaan näkynyt, vaikka olin vakaasti suunnitellut meneväni siinä koko radan. Rata tuntui hirvittävän nopealle, tuntui etten ehtinyt ajatella muuta kuin että mihin seuraavaksi. Vastalaukkojakaan en älynnyt korjata, joten aika monet kaarteet mentiin vastalaukassa. Videolta katsottuna minusta näyttää siltä, että perusrata meni oikein mukavasti. Perusradan viimeinen este, eli tuo 7 este oli sellainen, johon Heviä piti vähän kannustaa ja se hyppäsikin aika isosti sen. Horjahdin vähän, mutta muistan vaan ajatelleeni että "ei hätää" ja jatkoin matkaani.

7. esteen isompi hyppy

2. vaihe olikin sitten aika kamalaa katsottavaa. 8. esteelle huono lähestyminen ja hieman erikoinen hyppy. Ysille tultiin hyvin ja kympille muuten mutta joku pieni viba sitten tuli ennen 10. estettä joten siitä tuli pudotus. Siitä sitten sarjalle, joka meni ihan ok, mutta sarjan jälkeen olisi pitänyt kääntää heti vasemmalle, mutta en sitten kääntänyt. Vastalaukassa sitten kurvasin viimeiselle estelle ja huokasin helpotuksesta.

8. esteen erikoinen ylitys

Lopputuloksena 5vp, josta 1 ylitetystä enimmäisajasta. Tuo ensimmäisaika olikin melko tiukka ja monilla tulikin virhepisteitä ylitetystä ensimmäisajasta, mutta kyllä kun videolta katsoo niin aika hidastahan tuo minun vauhti oli. Olin siis 12. ja osallistujia oli 22. Tulokseen olin tyytyväinen. Tavoite täyttyi ja vaikka rata olikin vähän räpellystä, niin eipä sitä paljoa voi vaatia toisista kisoistaan hevosella, jolla ei vielä ole paljoakaan ratsastanut.

9. este

80cm radalla Keskimäen ratsastajat sitten edusti ihan urakalla ja kahdeksasta sijoittuneesta 5 oli meidän tallilta. Keskimäen hevostila voitti siten myös Itä-Suomen Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuden esteratsastuksessa!

Kaikenkaikkiaan oli kyllä kivaa ja mielelläni lähden kyllä toistekin, jos vaan mahdollisuuksia tulee. Kokemustahan tässä pitäisi saada kartutettua, että voisi sitten niitä puhtaitakin ratoja saada! Toivottavasti tulevaisuudessa!

Estetreenit

Olin varannut tiistaiksi yksityistunnin, sillä sunnuntaina on kisat ja en ollut vielä kertaakaan ratsastanut kisaratsullani. Aamupäivällä suuntasinkin tallille ja ilma oli mitä mahtavin! Auringonpaistetta ja raikas syysilma. Laura tuli jälleen mukaani kuvaamaan tuntia ja sain tällä kertaa videotakin. Kaikki postauksen kuvat on siis ottanut Laura.

Alkuverkkojen jälkeen ruvettiin tulemaan linjalle, missä oli ensin kavaletteja ja puomeja. Pikkuhiljaa kavaletteja sitten nostettiin ihan oikean esteen kokoiseksi asti. Jumppatehtävä oli helppo ja jumppasarja onkin ollut aina lempparitehtäviäni. Ensimmäinen isompi hyppy, joka oli sarjan kolmesta esteestä keskimmäinen, tuli hieman juureen, mutta sen jälkeen löytyi rytmi hyvin ja muut hypyt sujuivat.

Sarjan jälkeen vaikeutettiin tehtävää ja piti tulla pientä kahdeksikkoa kahdella esteellä. Esteinä oli okseri sekä pysty, jonka alla oli autonrenkaita. Tulin kyllä esteille ihan superhuonosti, mutta Hevi kyllä ylitti kaikki ihan ongelmitta. Kääntämisessä pitää siis olla napakampi jalan kanssa, mutta ainakin huomasin että tämmöinen isompikin hevonen kyllä kääntyy melko pienessä tilassa.

Laukanvaihdot onkin Hevillä vähän erikoiset. Jos se ei vaihda esteen päällä laukkaa, niin laukanvaihtoon sillä on ihan oma tyylinsä. Selkään se tuntui aivan siltä, kuin hevonen olisi kompastumassa ja sitten taas jatkaakin matkaa sujuvasti.

Okseri oli päivän ongelma. Sille tultiin kentällä olevan pienen kukkulan takaa ja aluksi en hahmottanut yhtään paikkaa sille. Lisäksi jäin itse kyttäämään estettä, kuten ylläolevasta kuvastakin näkyy. Ja kun tuijottaa estettä, niin silloinpa sitä tuleekin juureen. Hevi on kyllä sellainen, että se kyllä hyppää kaiken, vaikka sitten vähän huonommastakin paikasta ja tämähän kostautui sitten yhdellä kerralla okserille tultaessa.

Minä jäin kyttäämään estettä, enkä nähnyt paikkaa ollenkaan joten este yksinkertaisesti tuli vastaan ja niinpä sitä sitten jyrättiin koko este.

Tässä tämä epäonnistunut hyppy

Sen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja päätin katsoa suoraan esteen yli ja sehän sitten sujui. Tuo sujuva hyppy okserille näkyy videolla. Se on uskomatonta, miten paljon katse vaikuttaa esteelle tuloon. Täytyy siis muistaa pitää se katse edessä päin eikä missään nimessä siinä esteessä.

Muita ongelmia ei oikeastaan ollutkaan kuin tuo okseri. Loppuun otettiin sitten tuo videolla näkyvä "rata" ja siihen oli hyvä lopettaa, koska se meni niin sujuvasti. Olin itsekin siihen ihan tyytyväinen. Tuon saman fiiliksen kun saisi pidettyä sitten kisoissakin.





Loppuun vielä verkkailukuvat sekä ratsastuksen muistilista minulle kisakentälle!

Muistilista kisakentälle:
-Katse esteen yli ja seuraavalle esteelle
-Paino kantapäillä ja keskellä hevosta (Myös kaarteissa)
-Ohjaus pääasiassa pohkeella, ohja avustaa
-Kevyt istunta
-Hengitä

Positiivista oli myös huomata tunnin jälkeen, ettei oikeastaan missään vaiheessa pelottanut niin paljoa kuin olisin kuvitellut. Siinä vaiheessa kun sarjasta nostettiin esteitä ylemmsä niin pieni jännitys vilahti päässäni, mutta sinne se sitten hävisi kun sarjaa tultiin pari kertaa. Ajatus kisoista saa kyllä edelleen kutinan mahanpohjassa aikaiseksi, mutta yritän nyt tsempata itseni sinne sunnuntaihin asti ja yrittäää olla panikoimatta liikaa! Hevonen kyllä osaa hommansa, jos kuski vain on tilanteen tasalla!

Uutisia

Hei! Minulla onkin tänään kerrottavani melko jännittäviä uutisia. Nimittäin osallistun 21.9. Rautalammilla järjestettäviin ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuihin! Minähän olen siis kisannut elämäni aikana tasan yhden kerran kesällä 2013, menin silloin 70cm luokan Nisa ponilla. Postauksen noista kisoista voi käydä lukemassa täällä.

Menen tälläkin kertaa 70cm luokan ja edustan Keskimäen Hevostilaa noissa mestaruuksissa. Hevonen jolla menen on Heavily Toric ja tässä tulee se paras osa: En ole vielä kertaakaan ratsastanut kyseisellä hevosella! Mut lahjattomat treenaa ja soitellen sotaan, vai miten ne meni? No, tavoitteena ei sentään ole voitto vaan ajattelin laittaa tavoitteeksi puhtaan perusradan. Viimeksihän Nisalla minulla tuli perusradalle yksi kielto, joten toivoisin, että pääsisin nyt ratsastamaan toisenkin vaiheen ja saisin siis perusradan puhtaasti.

Sentään täysin ilman treeniä en kuitenkaan ajatellut kisoihin osallistua, vaan otin tiistaille yksityistunnin kisaratsuni kanssa. Luultavasti kuvaajakin pääsee paikalle, joten siitä tulossa sitten lisää. Jokatapauksessa olen ihan super innoissani noista kisoista, vaikka samalla olen jännityksestä kauhuissani! Toivottavasti kaikki menisi hyvin!

Kuva vuoden 2013 kisoista ©Kata

Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten

Uuden ulkoasun pykäsin eilen illalla. Banneri vaatii vielä fiksailua, mutta olkoon nyt siihen asti kunnes saan sen korjattua. Pitihän se ilme nyt vaihtaa syksyisempään. Talvi lookia odotellessa!

Ja sitten voisi taas olla välillä hevoshaasteen vuoro! Aikaisemmat hevoshaasteen postaukset voi käydä lukemassa kun klikkaa oikealla olevasta tunnistelistasta Hevoshaaste, tai jos klikkaa aina edellisen haasteen linkkiä tuolta postauksen alareunasta!

Toissakesä oli minulle sellainen kesä, jolloin kehityin ratsastuksessa enemmän kuin pitkään aikaan. Kävin tuolloin kerran viikkoon Joensuun ratsastusopistolla tunneilla, lisäksi olin käynyt estekurssin Jokirannan ratsastuskoulussa ja tämän lisäksi kävin ratsastamassa Murua ja otin silläkin välillä tunteja. Kävin myös tuolloin ensimmäisissä kisoissani. Tiivis opetus vei minua isoja harppauksia eteenpäin ratsastuksessa, vaikka valitettavasti seuraava talvi sitten söi osan opitusta. Tuon kesän 2013 takia nimeän Murun hevoseksi, jonka kanssa olen kehittynyt eniten.

Minä ja Muru kesällä 2013 ©Netta S.

Muistan, miten kävin aina viikon alussa ratsastustunnilla ja sitten kun samalla viikolla kävin ratsastamassa Murulla, niin tein niitä samoja tehtäviä mitä tunnilla oltiin opeteltu. Muru kun on vielä sen verran herkkä ratsastaa, että se ragoi jos istuin vinossa tai muuten vain huonosti. Muru myös tarjosi mielellään avotaivutusta, mitä aika paljon tuona kesänä tunneilla treenattiin.

Minä ja Muru kesällä 2013 ©Netta S.

Menneet:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 7 Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten

Tulevat:
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Maastoesteitä ja koulua

Nyt tuleekin sitten parin ratsastustunnin raportoinnit kerralla, sillä jäin odottelemaan kuvia viime viikon ratsastustunnista. Koulukin alkoi ja huhhuijaa millainen syksy on tiedossa! Vapaa-aika tulee olemaan melko minimissään ja hirveästi olisi kaikkea kotitehtävää ja ryhmätehtävää ja tenttiä ja ennakkotehtävää ja vaikka mitä! Mutta, ajattelin että turha tässä nyt on ruveta panikoimaan vaan tehdä parhaansa. Sen enempään ei kukaan pysty.

Jokatapauksessa viime viikon keskiviikkona ratsastustunnilla hypättiin maastoesteitä. Itsehän en ole koskaan hypännyt maastoesteitä, joten jännityksellä lähdin kokeilemaan. Ratsuksi sain Sanni nimisen hevosen. Se olikin reippaampi kuin viime viikoinnan Iina ja oikein kiva ratsastaa. Käytiin ensin ottamassa pari hyppyä kentällä ja sen jälkeen lähdettiin pellolle, jossa maastoesteet oli.

Maastoesteinä hypättiin pientä laavua, pystyä, isompaa laavua sekä estettä jossa oli autonrenkaita. Pieni laavu meni ilman ongelmia eikä oikeastaan edes jännittänyt. Pystyssäkään ei ollut mitään ihmeellistä. Mutta sitten kun piti hypätä sitä isompaa laavua, niin epävarmuus heräsi. Taidettiin tulla kolme kertaa ohi, ennenkuin saatiin joku seisomaan esteen viereen ja yli mentiin. Tämän jälkeen tultiin vielä kerran rengaseste, joka sekin oli vähän jännittävä, mutta hyvin meni sekin.

Pystyeste, taustalla rengaseste.

Sain tämän kuvan, jonka toisen tuntilaisen kuvaaja otti. Olipa kivaa saada itsestään kuva! Sannin hyppytyyli oli erittäin kissamainen ja alastulossa en oikein osannut olla. Kiitosta sain eleettömästä myötäyksestä, vaikkei se siltä ihan tuntunutkaan. Jokatapauksessa tunnista jäi taas hyvä mieli ja ei haittaa vaikka joskus toistekin tulisi hypättyä maastoesteitä.

Eilen meillä sitten olikin vuorostaan koulua ja aiheena oli istunnan kehittäminen. Ratsuksi sain Zagille nimisen tamman, joka olikin oikein kiva ratsastaa. Minulla olikin kuvaaja mukana, joten tästä tunnista onkin sitten vähän enemmän kuvia. Kiitos Laura kun tulit kuuvaamaan!

Tehtävänä oltiin pääasiassa kahdella ympyrällä, jossa taivutettiin vuoroin sisään ja vuoroin ulospäin. Mentiin aluksi ilman jalustimia ja minulla oli suuria vaikeuksia löytää sopivaa asentoa satulasta. Välillä paikka löytyi ja istuminen oli helppoa, välillä taas tasapainoa piti etsiä ja ravi pomputti paljon. Jonkun verran voin taas perustella sillä, että ratsu oli uusi ja selässä oli estesatula, mutta paljon on minussakin kyllä kehitettävää vielä.

Taivutus sisäänpäin

Laukassa oli vaikeaa myöskin löytää sopivaa istumapaikkaa. Olin myös laittanut jalustimet aavistuksen liian lyhyeksi, joten tuntui että istuin satulassa kuin pikkuorava pas...sissa. Välillä siinäkin löytyi oikea asento, mutta se ei aina kauaa kestänyt.

Välillä meno näytti tältä

Olin kuitenkin iloinen, etten tippunut tunnin aikana, vaikka välillä ravissa siltä tuntuikin. Zagillesta tykkäsin todella paljon! Täytyy myöntää, että näistä kolmesta joita olen tuolla ehtinyt kokeilla, tämä on tähän astinen suosikkini.

Laukassa meillä oli jalustimet

Laukkakuvassa jalustimet ei kylläkään näytä yhtään liian lyhyiltä, mutta toki kun oli mennyt ilman jalustimia niin ne tuntui liian lyhyiltä. Muutenkin tuntui, että oli vähän hukassa laukkaamisen aikaan, vaikka saatiin kyllä siinäkin pari kivaa pätkää aikaiseksi.

Tässä mulla taisi olla hetkellisesti hyvä asento

Lopuksi vielä kiitokset.

Tunnista jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Heppa oli todella kiva ja tykkäsin, mutta itse olisin ehkä voinut olla parempi. Toivottavasti saan joskus mennä Zagillella vielä uudestaan, jos sitten taas sujuisi paremmin. Jokatapauksessa olen ollut erittäin tyytyväinen tallivalintaani täällä Kuopiossa. Ihan huippu paikka!

Hui kun jännää!

Eilen oli SE päivä, kun suuntasin taas Kuopioon. Tulin aamulla muuttokuorman kanssa, tyhjensin auton ja söin. Tämän jälkeen jännitys alkoi hiipiä mahan pohjaan. Pian olisi lähdettävä kohti uutta tallia estekurssille. Katselin google mapsista ohjeita miten tallille pääsee. Matkaa minun luotani olisi n. 10 kilometriä. Lähtiessä nappasin vielä puhelimeen navigaattorin päälle.

Saavuin perille ajoissa ja katselin ympärilleni. Aivan ihana paikka! Olin saapunut Keskimäen Tilalle. Maisemat oli huikeat, ruoholaitumia ja mäkiä. Upeaa! Tallissa vastassa oli useampia tallityttöjä, jotka auttoivat minua löytämään tarvikkeet. Ratsukseni sain Iinaksi kutsutun tamman. Kenttä oli mäen päällä ja kentälle päästyä tuijotin vain upeita maisemia. Ihanan idyllistä!

Iina on oikea konkari ja oli mukava ratsastaa. Hieman ehkä tahmea, mutta liikkui kuitenkin käskystä. Tunnilla siis hypättiin erilaisia tehtäviä ja lisäksi otettiin videota, josta voitiin jälkeenpäin katsoa mitä kehitettävää olisi. Ensin tultiin ihan vain pari puomia laukassa ja sen jälkeen ruvettiin tulemaan neljän esteen linjaa, jossa oli kahden laukan välit. Ennen ensimmäisiä hyppyjä jännitys hiipi hieman puseroon, mutta heti hyppyjen jälkeen tuli turvallisempi olo. Tajusin, että alla on nyt sellainen hevonen joka osaa hommansa.

Tultiin linjaa useampi kerta ja viimeistä estettä nostettiin aina. Este oli ehkä n. 70cm kun opettaja kysyi, että vieläkö voi nostaa. Sanoin, että vielä voi vähän nostaa, mutta että sitten alkaa jo raja tulla vastaan. Veikkaan että viimeisellä hyppykerralla este oli ehkä n. 80cm ja myönnän, että silloin jännitti. Sykkeet olisi varmaan olleet taas ihan hyvät, täytyy muistaa ottaa sykemittari Joensuusta ensi käynnillä mukaan. Mutta yli mentiin hienosti ja olin super iloinen!

Linja kuvassa oikealla

Yhdessä vaiheessa tuntia osa meistä pyydettiin menemään viereiselle laitumelle liikuttelemaan hevosia, niin toinen osa ryhmästä sai harjoitella rauhassa. Oli ihan virkistävää käydä vähän pellolla ravailemassa ja laukkailemassa. Sen jälkeen tultiin takaisin kentälle jatkamaan eri tehtävillä. Sain tuosta tunnista kyllä hurjasti taas itseluottamusta ja tuli sellainen fiilis, että olin voittanut itseni kun pystyin hyppäämään niinkin isoa tuntemattomalla hevosella.

Tunnin jälkeen toinen ryhmä ratsasti ja sitten mentiin katsomaan videota. Jo heti tunnin alussa kun opettaja kyseli ratsastushistoriaani, hän kommentoi että istuntani on kuulemma "kokeneen ratsastajan istunta". Voin kertoa, että kylläpä oli mukavaa kuulla kehuja. Toki paljon on korjattavaa, mutta kyllähän tuo nyt ihan lämmitti mieltä, ettei tässä nyt enää ihan alkeisratsastajia ollakaan.

Nuo maisemat! Kuva otettu kentän laidalta.

Videolta sitten piti itse ensin sanoa mitä korjattavaa näkee. Huomasin heti ongelmallisen lantioni. Lähden helposti puskemaan hevosta laukassa lantiolla, mikä aiheuttaa ylävartalon heilumisen. Jalka minulla oli melko hyvin, vaikkakin kantapää on tosiaan valitettavasti vähän noussut. Täytyy taas ruveta kiinnittämään huomiota siihen. Esteillä istuntani on kuulemma ihan hyvin suorassa ja jalka pysyy melko hyvin paikallaan. Jalustin saisi olla vähän enemmän päkijällä.

Todella positiivinen mieli jäi tunnista ja ylipäätään koko tallista. Ensi keskiviikkona onkin sitten seuraava tunti, jolloin aiheena on ilmeisesti maastoesteet. Taas yksi uusi asia, joka varmasti nostaa taas vähän sykettä! Huomasin myös, että pitää tosiaan ruveta kuntoilemaan vähän enemmän, sillä huomasin että kunto meinasi vähän hiipua lopputuntia kohden. Nyt kuitenkin on vaan niin hyvä mieli tuosta tunnista ja toivon että jatkossakin olisi yhtä kivaa!

Sunnuntairatsastelua

Tänään kävin ratsastamassa piiitkästä aikaa taas ystäväni Sannan hevosta Liinua. Viimeksi olin ratsastanut Liinulla viimeksi maaliskuussa, joten oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan millainen Liinu on ja miten paljon se on edistynyt. Maaliskuussahan alla oli siis jäykkä ja liikkumaan haluton hevonen, joten ero oli melkoisen selvä. Otinpa loppuun muutamat hypytkin, ihan vain että pääsin kokeilemaan millainen Liinun hyppy on. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Sanna, ellei toisin mainita.

Ensimmäinen asia minkä huomasin, oli se että Liinu liikkui paljon mieluummin kuin viimeksi. Se ei selvästikään ollut enää niin jäykkä. Liinu taipuikin ihan kivasti, vaikka edelleen sillä on tapana kääntää vain päätä. Ulkopohjetta Liinu kuunteli alusta asti huimasti paremmin kuin viimeksi. Toki kenttäkin varmasti auttoi tässä asiassa, sillä viimeksi kuin ratsastin niin tallilla ei ollut vielä kenttää.

Liinu ei ollut niin jännittynyt kuin viimeksi, mutta edelleen sen liikkeet ovat hieman hätäiset. Tokihan Liinun tasapaino ei ole vielä ihan täysin kehittynyt, enkä minä ole niin hyvä ratsastaja että osaisin istua selässä täysin häiritsemättä hevosta. Mutta ihan hyvin se silti meni ja kääntäminenkin oli niin paljon helpompaa kuin viimeksi. Tämä johtui varmasti siitä, ettei Liinu ollut niin jumissa kuin viimeksi.

Laukka oli edelleen aika hätäistä ja kaarteissa laukkaa ei meinannut saada pidettyä yllä. Lisäksi kaarteilla Liinu lähti kaatumaan aika paljon sisään, mikä johtunee myös siitä tasapainon puutteesta. Lisäksi harjoiteltiin pysähtymistä, sillä siinä on ilmeisesti ollut hieman ongelmia. Huomasin saman itsekin, Liinu kyllä hidastaa nätisti kun pyytää, mutta pysähtyä se ei meinaa malttaa. Muutamien toistojen jälkeen Liinu pysähtyi jo paljon paremmin, mutta kyllä siinä vielä työstämistä on.

Poseerattiin hetki

Lopuksi hyppäsin sitten muutaman esteen. Otin aluksi kaksi kertaa ihan vain matalan puomin ja sen jälkeen pari kertaa pikkuisen isompaa (ehkä 30cm) ja lopuksi yhden kerran tuollaisen 40-50cm korkean. Liinulla on mielestäni kiva hyppytyyli, vaikkei sillä vielä oikein ole kuntoa enempään hyppelyyn.

Hypyssä oli yllättävän helppo olla mukana, mutta estettä kohti piti mennä todella määrätietoisesti, sillä pari kertaa Liinu kurvasi ohi, jos sisäjalka ei ollut napakasti mukana. Hyppyjen jälkeen otin loppuraveja kentällä rennosti pitkin ohjin ja Liinu oli siinä vaiheessa jo niin intona, että olisi voinut mennä kovempaakin.

Loppuravien jälkeen otettiin pihassa vielä poseerauskuva ja lähdettiin käymään loppukävelyt maastossa.

©Maria Purmonen

Seuraavaksi mulla onkin ohjelmassa sitten ratasastusvarusteiden pesu, sillä seuraavan kerran ratsastan ensi lauantaina Kuopiossa! Pikkuisen jo jännittää!

Postausehdotuksia saa tosiaan laittaa, niin voisin niitä sitten Kuopiossa ollessa ruveta toteuttelemaan.

Ratsastusta ja uusien hanskojen testausta

Tällä viikolla kävin ratsastamassa kaksi viimeistä tuntia opistolla, ennen kuin aloitan tunnit Kuopiossa. Esittelen tässä postauksessa Horse&Houndin ostokset sekä kerron samalla miten nuo tunnit meni.

Helsingin reissulla minulla oli yksi tavoite: käytä Horse & Houndin liikkeessä. Kävin myös tsekkaamassa Espoossa Hööksin ja Hevosmeren, mutta sieltä ei kyllä löytynyt mitään. Viime kesänä tein Horse & Houndista kivoja alelöytöjä, jotka esittelin tässä postauksessa. Olin jo etukätee päättänyt ostaa Roecklin hanskat  ja alekoreja tutkiessa silmiin osui jotain, mikä miellytti kovasti minua. Vaaleanpunaista ja pörröistä!

Ostin siis Kingslandin vaaleanpunaisen neuleen, jolla oli hintaa 35€. Normaalihinta tuolle neuleelle on 79,90, joten alennus oli erittäin hyvä. "Rökkelit" oli normaalihintaiset. Halusin päästä testamaan, miksi näitä hanskoja niin kovin hehkutetaan ja että mikä tekee näistä hanskoista niin erikoiset.

Hanskoja pääsinkin testaamaan tällä viikolla kun kävin opistolla ratsastamassa tiistaina ja torstaina. Tiistaina sain ratsukin Juliuksen. Jälleen tuntematon hevonen, jota olin katsellut kisoissa. Mielenkiinnolla lähdin tutustumaan. Julius oli todella kiva ratsastaa, sillä se kulki todella hyvin eteen, joten mitään eteenpäin punkemista ei tarvinnut tehdä. Tunnilla tehtiin paljon asettamisharjoituksia, mutta ihan en tuon tunnin aikana päässyt vielä Juliuksen kanssa täysin samalla aaltopituudelle. Mutta mullahan meneekin yleensä se muutama tunti, ennen kuin nappulat alkaa löytyä. Tunnilla ei edes tullut hiki, kun Julius kulki niin kivasti omalla moottorillaan.

Julius, en ratsasta tässä itse

Tänään torstaina sitten pääsin estetunnille. Kysyin sitä jo viime viikolla sillä halusin saada vielä pientä tuntumaan esteisiin ennen estetuntien alkamista syksyllä. Ratsuksi sain taas uuden tuttavuuden nimeltä Motivs, eli Simo. Pikkuisen alkoi kyllä jännittää, mutta niinhän se mulla tuppaa tekemään muutenkin aina esteillä. Tunnin aluksi verkattiin tekemällä avoja ja voltteja. Toiseen suuntaan tämä oli huomattavasti helpompaa kuin toiseen ja ogelmia tuli laukannostoissa. Tehtävän oli nostaa lyhyille sivuilla myötälaukka ja pitkille sivuille vastalaukka. Oikeaan kierrokseen se myötälaukka ei sitten ihan niin vaan noussutkaan. Monta kertaa piti korjata.

Motivs, en ratsasta tässä itse.

Verkan jälkeen tultiin ensin puomeja ravissa ja sitten ruvettiin hyppäämään estettä. Alkuun oli taas hirmuista hakemista esteelle, mutta Simon hyppy oli todella helppo ja kiva istua, joten siinä ei ollut ongelmaa. Enemmänkin ajoituksen kanssa. Tulin esteelle liian kovaa, joten en nähnyt paikkaa mistä piti lähteä hyppyyn. Vasemmassa kierroksessa sitten alkoi onnistua paremmin, kun esteelle oli pitempi matka ja pystyin lyhentämään laukkaa paremmin. Esteen jälkeen Simo oli kyllä aina ihan tulessa ja aika pitkään piti aina rauhoitella, että sai sen asettumaan. Kaksi viimeistä hyppyä sitten onnistuikin kivasti ja olin tyytyväinen, että sain korjattua ratsastustani jo niinkin paljon, vaikka jäihän siihen vielä paranneltavaakin.

Mitä tulee uusiin hanskoihin, niin onhan niissä vähän napakampi tuntu kuin normihanskoissa, mutta mitään supre wow -fiilistä en niistä kyllä saanut. Ehkä eron huomaa sitten, kun noita on käyttänyt pidempään ja yrittää sen jälkeen käyttää jotain toisia. Mutta ei ne pahaltakaan tuntuneet.

Ensi viikolla lauantaina lähden muuttokuorman kanssa Kuopioon ja varasinpa lauantaille myös tunnin uudelle tallille! Joten jos ei siihen mennessä mitään kuulu, niin kirjoittelen sitten kunhan olen täällä uudella tallilla käynyt. Jännää!

Postausehdotuksia muuten saa laittaa jos on toiveita. Luulen että kun koulu taas alkaa ja olen iltapäivät itsekseni Kuopiossa, niin jää enemmä aikaa bloggaamisellekin.

Pikkuhiljaa oikeaan suuntaan

Tiistaina kävin taas ratsastamassa opistolla. Sain ratsuksi taas Toinin. Mielestäni tällä kertaa Toini ei ollut ihan niin jäykkä taipumaan, mutta muuten se kyllä oli aika jäykkä. Askelissa oli todella vaikea istua, kun se pomputti niin paljon, mutta ainakin tehtävät onnistui vähän paremmin. Teimme taas kolmikaarisella kiemurauralla siirtymisiä ravista käyntiin ja myöhemmin kaarteisiin lisättiin takaosan väistättämistä. En ollut tuntiin oikein tyytyväinen, kun tuntui etten saanut Toiniin ihan niin hyvää tuntumaan kuin ekalla kerralla. 

Keskiviikkona sitten tämä harmitus pyyhkiytyi pois. Sain ratsuksi taas Julian ja mietin jo aluksi, että joudun taas punkemaan tammaa eteenpäin. Sain jopa kuvaajankin mukaan, joten päätin olla alusta asti napakkana. Tämä kannatti. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Netta S.

Gulia

 
Tehtiin alkuun avotaivutusta pitkällä sivulla ja siitä ei meinannut tulla mitään, kun sitten kuitenkin tarpeeksi monta toistoa tein niin jokin taas loksahti paikalleen ja homma alkoi toimia.

Tästä avotaivutukseen

Avotaivutuksen jälkeen tehtävänä oli nostaa laukka ja tehdä laukkaympyrä keskelle. Mietin jo kuinka tuskaista laukannostot taas mahatavat olla, mutta juuri ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, Julia säikähti jotain ja tämä ilmeisesti sitten sytytti tamman moottorin. Säikähdyksen jälkeen Julia oli todella kiva ratsastaa. Se liikkui hyvin omalla moottorilla ja tuli hyvin tuntumalle. Tämä helpotti minua, kun ei tarvinnut keskittyä jatkuvaan eteenpäin menoon, vaan pystyin rentoutumaan paremmin.

Kuvista huomaan todella paljon taas korjattavia asioita istunnassani, joten kuvaaja oli taas erittäin hyvä juttu. Mutta yksi asia kerrallaan ja voin toivoa, että se istuntakin siitä alkaa parantua. Laukkatehtävä meni ihan kivasti. Julia oli ajoittain jopa hieman liian innoissaan ja minun piti ihan pidätellä sitä, ettei se laukkaa liian kovaa. Minulla oli ainakin hauskaa, kun löysin Juliasta sellaisen vaihteen.

Laukkatehtävää tehtiin molempiin suuntiin ja sen jälkeen aloitettiin loppuverryttelyt.

En tajua miten tuo jalka taas tuolla lailla nousee, mutta täytyy nyt lisätä korjattavien asioiden listalle se perinteinen "kantapäät alas". (Ja tämä on harmi, sillä aiemmin olen jopa saanut sen aika hyvin siellä pidettyä.)

Lopputunnista olin yhtä typerää virnettä. Fiilis oli todella hyvä ja näin viimein pilkahduksen siitä tuntumasta, jonka olin kadottanut. Vielä on paljon opittavaa, mutta on mukavaa nähdä että työ tuottaa tulosta. Osasyynä oli epäilemättä myös se, että tämä oli nyt kolmas kerta kun ratsastan Julialla ja minulla menee aikaa, ennen kuin opin ratsastamaan uutta hevosta. Mukavaa, että jo kolmannella tunnilla alan löytää sen tuntuman tietyn hevosen kanssa.

Loppukäynneissä olin yhtä hymyä

Tunnistä jäi ihan mielettömän hyvä fiilis! Ensi viikolla onkin tiedossa sitten viimeiset kaksi tuntia opistolla ja siitä seuraavan kerran ratsastelen sitten jo Kuopiossa uudella tallilla!