Hui kun jännää!

Eilen oli SE päivä, kun suuntasin taas Kuopioon. Tulin aamulla muuttokuorman kanssa, tyhjensin auton ja söin. Tämän jälkeen jännitys alkoi hiipiä mahan pohjaan. Pian olisi lähdettävä kohti uutta tallia estekurssille. Katselin google mapsista ohjeita miten tallille pääsee. Matkaa minun luotani olisi n. 10 kilometriä. Lähtiessä nappasin vielä puhelimeen navigaattorin päälle.

Saavuin perille ajoissa ja katselin ympärilleni. Aivan ihana paikka! Olin saapunut Keskimäen Tilalle. Maisemat oli huikeat, ruoholaitumia ja mäkiä. Upeaa! Tallissa vastassa oli useampia tallityttöjä, jotka auttoivat minua löytämään tarvikkeet. Ratsukseni sain Iinaksi kutsutun tamman. Kenttä oli mäen päällä ja kentälle päästyä tuijotin vain upeita maisemia. Ihanan idyllistä!

Iina on oikea konkari ja oli mukava ratsastaa. Hieman ehkä tahmea, mutta liikkui kuitenkin käskystä. Tunnilla siis hypättiin erilaisia tehtäviä ja lisäksi otettiin videota, josta voitiin jälkeenpäin katsoa mitä kehitettävää olisi. Ensin tultiin ihan vain pari puomia laukassa ja sen jälkeen ruvettiin tulemaan neljän esteen linjaa, jossa oli kahden laukan välit. Ennen ensimmäisiä hyppyjä jännitys hiipi hieman puseroon, mutta heti hyppyjen jälkeen tuli turvallisempi olo. Tajusin, että alla on nyt sellainen hevonen joka osaa hommansa.

Tultiin linjaa useampi kerta ja viimeistä estettä nostettiin aina. Este oli ehkä n. 70cm kun opettaja kysyi, että vieläkö voi nostaa. Sanoin, että vielä voi vähän nostaa, mutta että sitten alkaa jo raja tulla vastaan. Veikkaan että viimeisellä hyppykerralla este oli ehkä n. 80cm ja myönnän, että silloin jännitti. Sykkeet olisi varmaan olleet taas ihan hyvät, täytyy muistaa ottaa sykemittari Joensuusta ensi käynnillä mukaan. Mutta yli mentiin hienosti ja olin super iloinen!

Linja kuvassa oikealla

Yhdessä vaiheessa tuntia osa meistä pyydettiin menemään viereiselle laitumelle liikuttelemaan hevosia, niin toinen osa ryhmästä sai harjoitella rauhassa. Oli ihan virkistävää käydä vähän pellolla ravailemassa ja laukkailemassa. Sen jälkeen tultiin takaisin kentälle jatkamaan eri tehtävillä. Sain tuosta tunnista kyllä hurjasti taas itseluottamusta ja tuli sellainen fiilis, että olin voittanut itseni kun pystyin hyppäämään niinkin isoa tuntemattomalla hevosella.

Tunnin jälkeen toinen ryhmä ratsasti ja sitten mentiin katsomaan videota. Jo heti tunnin alussa kun opettaja kyseli ratsastushistoriaani, hän kommentoi että istuntani on kuulemma "kokeneen ratsastajan istunta". Voin kertoa, että kylläpä oli mukavaa kuulla kehuja. Toki paljon on korjattavaa, mutta kyllähän tuo nyt ihan lämmitti mieltä, ettei tässä nyt enää ihan alkeisratsastajia ollakaan.

Nuo maisemat! Kuva otettu kentän laidalta.

Videolta sitten piti itse ensin sanoa mitä korjattavaa näkee. Huomasin heti ongelmallisen lantioni. Lähden helposti puskemaan hevosta laukassa lantiolla, mikä aiheuttaa ylävartalon heilumisen. Jalka minulla oli melko hyvin, vaikkakin kantapää on tosiaan valitettavasti vähän noussut. Täytyy taas ruveta kiinnittämään huomiota siihen. Esteillä istuntani on kuulemma ihan hyvin suorassa ja jalka pysyy melko hyvin paikallaan. Jalustin saisi olla vähän enemmän päkijällä.

Todella positiivinen mieli jäi tunnista ja ylipäätään koko tallista. Ensi keskiviikkona onkin sitten seuraava tunti, jolloin aiheena on ilmeisesti maastoesteet. Taas yksi uusi asia, joka varmasti nostaa taas vähän sykettä! Huomasin myös, että pitää tosiaan ruveta kuntoilemaan vähän enemmän, sillä huomasin että kunto meinasi vähän hiipua lopputuntia kohden. Nyt kuitenkin on vaan niin hyvä mieli tuosta tunnista ja toivon että jatkossakin olisi yhtä kivaa!