Pikkuhiljaa oikeaan suuntaan

Tiistaina kävin taas ratsastamassa opistolla. Sain ratsuksi taas Toinin. Mielestäni tällä kertaa Toini ei ollut ihan niin jäykkä taipumaan, mutta muuten se kyllä oli aika jäykkä. Askelissa oli todella vaikea istua, kun se pomputti niin paljon, mutta ainakin tehtävät onnistui vähän paremmin. Teimme taas kolmikaarisella kiemurauralla siirtymisiä ravista käyntiin ja myöhemmin kaarteisiin lisättiin takaosan väistättämistä. En ollut tuntiin oikein tyytyväinen, kun tuntui etten saanut Toiniin ihan niin hyvää tuntumaan kuin ekalla kerralla. 

Keskiviikkona sitten tämä harmitus pyyhkiytyi pois. Sain ratsuksi taas Julian ja mietin jo aluksi, että joudun taas punkemaan tammaa eteenpäin. Sain jopa kuvaajankin mukaan, joten päätin olla alusta asti napakkana. Tämä kannatti. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Netta S.

Gulia

 
Tehtiin alkuun avotaivutusta pitkällä sivulla ja siitä ei meinannut tulla mitään, kun sitten kuitenkin tarpeeksi monta toistoa tein niin jokin taas loksahti paikalleen ja homma alkoi toimia.

Tästä avotaivutukseen

Avotaivutuksen jälkeen tehtävänä oli nostaa laukka ja tehdä laukkaympyrä keskelle. Mietin jo kuinka tuskaista laukannostot taas mahatavat olla, mutta juuri ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, Julia säikähti jotain ja tämä ilmeisesti sitten sytytti tamman moottorin. Säikähdyksen jälkeen Julia oli todella kiva ratsastaa. Se liikkui hyvin omalla moottorilla ja tuli hyvin tuntumalle. Tämä helpotti minua, kun ei tarvinnut keskittyä jatkuvaan eteenpäin menoon, vaan pystyin rentoutumaan paremmin.

Kuvista huomaan todella paljon taas korjattavia asioita istunnassani, joten kuvaaja oli taas erittäin hyvä juttu. Mutta yksi asia kerrallaan ja voin toivoa, että se istuntakin siitä alkaa parantua. Laukkatehtävä meni ihan kivasti. Julia oli ajoittain jopa hieman liian innoissaan ja minun piti ihan pidätellä sitä, ettei se laukkaa liian kovaa. Minulla oli ainakin hauskaa, kun löysin Juliasta sellaisen vaihteen.

Laukkatehtävää tehtiin molempiin suuntiin ja sen jälkeen aloitettiin loppuverryttelyt.

En tajua miten tuo jalka taas tuolla lailla nousee, mutta täytyy nyt lisätä korjattavien asioiden listalle se perinteinen "kantapäät alas". (Ja tämä on harmi, sillä aiemmin olen jopa saanut sen aika hyvin siellä pidettyä.)

Lopputunnista olin yhtä typerää virnettä. Fiilis oli todella hyvä ja näin viimein pilkahduksen siitä tuntumasta, jonka olin kadottanut. Vielä on paljon opittavaa, mutta on mukavaa nähdä että työ tuottaa tulosta. Osasyynä oli epäilemättä myös se, että tämä oli nyt kolmas kerta kun ratsastan Julialla ja minulla menee aikaa, ennen kuin opin ratsastamaan uutta hevosta. Mukavaa, että jo kolmannella tunnilla alan löytää sen tuntuman tietyn hevosen kanssa.

Loppukäynneissä olin yhtä hymyä

Tunnistä jäi ihan mielettömän hyvä fiilis! Ensi viikolla onkin tiedossa sitten viimeiset kaksi tuntia opistolla ja siitä seuraavan kerran ratsastelen sitten jo Kuopiossa uudella tallilla!