Murua ja treeniä

Aamulla menin taas Murun luo. Olin tallilla niinkin aikaisin kuin puoli kymmenen aikoihin ja laitumelle sunnatessani, sain huomata hevosten olevan vielä yöunillaan. Kaikki laitumen hvoset makoilivat tyytyväisenä ruohikossa. Menin Murun luokse ja vähän aikaa minua katsottuaan, totesi, että kai se on noustava. Murun haukotellessa varustin sen ja suuntasin kentälle. Tarkoituksena oli taas harjoitella maanantain tunnin harjoitusta, johon sisältyi käynti, ravi ja laukka voltteja sekä pysähdyksiä ja siirtymisiä. Kaikki meni taas oikein kivasti siihen ensimmäiseen laukkaan asti. Laukan jälkeen ei nimittäin ollutkaan ihan niin helppoa saada Murua taas käyntiin. En siis vielä ihan tiedä missä neidin jarru on, mutta kyllä se aina sieltä sitten jonkin ajan päästä löytyi. Pikkuisen siis tuo laukka harmitti, mutta onneksi sain taas nappulat kasaan lopussa ja Muru ravaili ihan kivasti loppuraveja. Kävelin myös extrapitkät loppukäynnit, kun oli niin kiva ilma ja Murukin tuntui innoissaan kävelevän.

Sitten suuntasin Miilan kanssa Outokumpuun. Syystä että, olen osallistumassa kisoihin Nisa ponilla. Nisan omistaja kysyi, haluaisinko mennä toisena ratsastajan sillä 70cm luokkaan ja yön yli mietittyäni lupauduin. Ensinnäkin, tuntuu hurjalta että menen suoraan hyppäämään 70cm luokkaa, kun alla ei ole mitään pienempiä. Mutta tällaisia tilaisuuksia taitaa tulla niin harvoin, että parempi se on niihin tarttua! Pyysin sitten Miilaa pitämään minulle valmennuksen, sillä Nisalla olen tainnut ratsastaa vain pari kertaa ja viimeksi huhtikuussa.

Aloitettiin treenit taivutusharjotuksella pääty-ympyrällä. Sen jälkeen hypättiin verkka este pari kertaa ja ruvettiin tulemaan innaria. Aluksi vähän haettiin innarin välejä ja muutama räpellyskin sattui väliin. Sitten siihen kentän viereiselle tielle ilmestyi jotain kuorma-autoja ja minä jo mietin et millonkahan poni lähtee. Nisa käyttäytyi kuitenkin oikein mallikkaasti. Toki autoja piti välillä vähän vilkuilla, mutta saatiin tultua innarikin vaikka ne autot siinä suhisivat ja pörisivät. Lisäksi kentän laidalle tuli vielä lastenrattaatkin, mutta niitä Nisa kerran vain kyttäsi ja se oli siinä. On se rohkea poni!

Innaria tultiin useampi kerta ja lopuksi Miila korotti sen viimeisen esteen varmaan jonnekin 85-90cm korkuiseksi. Hiukan jos vaikka kuskia jännitti, niin poni hoiti homman kotiin:

Kohti suurta okseria

Suuren suuri este!

Minun ilme kun tajusin et selvisin hengissä!

Lopuksi sitten otettiin rataharjoitusta. Tulin ensin radan matalampana varmaan n. 60cm. Ja sitten kaksi kertaa n. 80-85cm. joten 70cm radassa ei luulisin suurempia vaikeuksia olevan. Ekalla kerralla tulin sarjalle huonosti, joten Nisa hyppäsin sen kakkososan lähes paikaltaan. Minä sitten toki horjahdin kaulalle, mutta en pudonnut, eikä pudonnut puomikaan! Joten asennon korjauksen jälkeen matka jatkui loppuradalle. Kisoissahan jos noin olisi käynyt, niin ei olisi tullut edes virhepisteitä! Toinen kerta menikin sitten jo paremmin, vaikka pudotin sarjan ensimmäisen esteen. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli ja nyt on paljon kivempi sitten lähteä kisoihin, kun on alla vähän rataharjoituksia. Kiitokset Miilalle hyvästä treenistä! Ja Pinjalle ja hänen kaverilleen kuvaamisesta. Videota sain radoista, mutta edelleenkään en taida niitä uskaltaa tänne nettiin ladata arvosteltavaksi. Voi olla, että saan vielä lisääkin kuvia myöhemmin. Laittelen niitä sitten.

Katsotaan miten pahaksi jännitys ehtii äityä ennen kisoja... On nimittäin jo nyt sen verran vahvaa.