Bambin ja Jossun ratsastukset

Torstaina suuntasin töiden jälkeen illasta Bambilla ratsastamaan. Jo tallille mennessä ilma näytti pahaenteiseltä, sillä tuuli oli puuskittain todella kovaa ja tummia pilviä pyöri tallin lähistöllä. Olin saanut jo varoittavan viestin ennen tallille menoa, että Bambi on sitten kurainen. Ja kyllä se vaan muuten myös oli kurainen.

Kentällä Bambi oli heti alusta alkaen vähän levottoman oloinen ja päätin hylätä suunnitelmani ilman jalustimia ratsastuksesta. Olin nimittäin suunnitellut, että voisin ratsastaa ainakin osan ajasta ilman jalustimia. Bambi kyttäili milloin mitäkin, joten päädyin sitten vain hakemaan rentoutta pääty-ympyrällä. Piti kyllä tehdä ihan kunnolla hiki hatussa töitä, sillä taipumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta loppuajasta rentous alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopuksi vielä päätin taluttaa Bambin kenttää ympäri, ihan vain että se pääsisi turvallisesti katselemaan kyttäilemiään asioita. Parin kiekan jälkeen ne ei sitten enää olletkaan niin pelottavia juttuja ja mietin, että olisi ehkä pitänyt ennen selkään nousua jo taluttaa se kammottavien asioiden ohi, niin olisi ehkä se ratsastuskin ollut helpompaa.

Kuva toiselta kerralta ©Netta S.

Perjantaina suuntasin pitkästä aikaa toipilas Jossun luokse. Se olikin jo oma itsensä ja nyhti maasta ruohoa sen minkä kerkesi. Sille oli rajattu laitumelta pienempi alue, ettei se tule syöneeksi liikaa vihreää. Päätin lähteä maastoon ja varustin ponin ja lähdettiin käppäilemään. Päätin ottaa handsfreen puhelimeen mukaan ja soittaa luokkakaverille, jota en ole nähnyt sitten koulun loppumisen jälkeen. Tarkoituksena oli muutenkin pääasiassa vaan kävellä Jossun kanssa, joten hyvin pystyi pälpättämään samalla puhelimessa. Kieltämättä yksi nainen katsoi vähän kuin vinksahtanutta kun höpöttelin kaverille ja ratsastin heidän pihan ohi. Saattoihan se näyttää vähän hassulta. :D

©Netta S.

Otin pikkuisen raviakin ja ponilla oli kyllä menohaluja. Laukkaakin uskaltauduin pari pikku pätkää ottamaan ja Jossu olisi vaan halunnut kiitää sen minkä ehtii. Handsfree ei vain meinannut pysyä laukassa kyydissä ja piti toisella kädellä sitten pitää siitä kiinni ja samalla katkaisin vahingossa puhelunkin. Kaveri jo hätäilija luuli että olin pudonnut. Kunhan sain ponin hiljentämään niin sain soitettua kaverille että kyydissä ollaan edelleen. Mutta kyllä oli muuten tuplaterapiaa jutella kaverille ja käydä maastoilemassa ponin kanssa! Ihan parasta! Pikkuhiljaa varmaan palataan Jossun kanssa taas normirytmiin ja aloitetaan taas treenit.

Suunnittelin, että voisin heinäkuun puolella alkaa taas käymään ihan vakkaristi tunneilla. Kunhan nyt käyn ensin testaamassa tallin johon ajattelin meneväni. Katsoo nyt, miten jää rahaa kunhan palkka tulee.