Suomenratsuja

Viime viikon lauantaina suuntasin taas Outokumpuun Vilillä ratsastamaan. Minulla on ensi viikonloppuna kaksipäiväinen valmennus Vilin kanssa, joten oli hyvä käydä taas muistuttelemassa miten Viliä ratsastetaan - ja tehdä samalla listaa asioista joihin haluan valmennuksessa apua.

 Todettiin Sannan kanssa, että uutena juttuna Vili on ruvennut kulkemaan välillä luotiviivan alapuolella ja välillä ei tykkää tukeutua ohjastuntumaan. Olisikohan kuolain liian kova? Vili on nyt ollut kuitenkin muuten hyvä ratsastaa, joten mielestäni on ihan hyvä kokeilla, josko homma toimisi pehmeämmällä kuolaimellakin. Saa nähdä miten menee kun kuolain vaihdetaan, mutta luulen että kimblewick saa jokatapauksessa väistyä ja sopivampi täytyy tilalle löytää. Alkaakohan tästä se piinaava kuolainshow, joka lienee satulashown ohella yksi ärsyttävimmistä asioista kun etsitään hevoselle sopivia varusteita. Kuvituksena Sannan ottamia kännykkäkuvia ja lopussa pätkä videota.

Luotiviivan alla ja takajalat ei ole kunnolla mukana.

Ratsastin siis pääasiassa taas ympyröillä ja koitin saada Viliä taipumaan. Muutamat pohkeenväistötkin tehtiin, se kun tuntuu olevan Vilin lempparipuuhaa. Kyllä sai taas paljon työstää, mutta hevonen on selvästi alkanut hoikistumaan ja kuntokin alkaa kasvamaan. Paljon pidempiä pätkiä Vili jaksoi taas kantaa itseään, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Takajalkoja piti taas vähän aktivoida, kun ne meinasi aina välillä vähän unohtua ja laukassa Vilillä ongelmana on edelleen sisälle kaatuminen.

Valmennukseen siis tarvitsen apuja seuraaviin asioihin:
Sopivan kuolaimen etsintä
Tapani nojata laukassa ulkojalustimeen
Vilin sisälle kaatuminen laukassa
Ja katsotaan mitä kaikkea korjattavaa itse valmentajakin löytää

Laitan tähän vielä videota missä on pikkupätkiä meidän menosta. Laukassa saatiin pari tosi kivaa askelta, vaikka se olikin vain se pari askelta, niin se oli Vililtä tosi hyvin! Videokin on otettu kännykällä.



Sunnuntaina suuntain sitten Heidin luokse, kun hän oli kysynyt jos haluaisin käydä hänen hevostaan ratsastamassa. Ratsuna siis aivan ihanan värinen Suomenhevostamma Pouta. Heidin blogista voi käydä lukemassa poudan ja muun poppoon seikkailuja: http://tuiskunmaailma.blogspot.fi/

Pouta oli oikein kiva perusratsu. Alkuun piti vähän kuulostella miten Poutaa ratsastetaan ja millaisilla avuilla. Ensimmäiset laukannostot piti tehdä pari kertaa, kun ei ensimmäisellä yrittämällä mennyt perille mitä pyysin. Hypättiin poudan kanssa muutama ristikkokin ja voi miten olikin kivaa. Poudalla käyn varmaan nyt aina silloin tällöin myöskin ratsastelemassa, sen verran kiva tapaus oli. En vaan tiedä miten saan ajan riittämään kaikille kolmelle hevoselle, mutta sehän on vain ajansuunnittelukysymys. Kivahan se olisi käydä ratsastamassa vaikka joka päivä, mutta kun kotonakin pitäisi välillä olla, että huushollin pyöritys ei jää yksistään avopuolison niskoille.

Olen myös onnistunut kehittämään itselleni pienoisen lihasjumituksen. Tai ei niinkään pienen. Niska, hartiat ja selkä ovat totaalijumissa, eikä sauna tai kylmägeeli enää auta. Olenkin tässä nyt koittanut saada varattua aikaa hierontaan, jotta saataisiin lihakset avattua. Varmasti vaikuttaa ratsastukseenkin, kun on niin kireällä lihakset :/

Tällä viikolla on taas ratsastusta luvassa kaikilla kolmella hevosella ja viikonloppuna tosiaan mun ihka ensimmäiset kouluvalmennukset!