Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti Kuopiossa kannustavassa ja erittäin laadukkaassa opetuksessa. Tärkein kehityksen edesauttanut asia on ehdottomasti ollut itsetunnon nousu. Olen ratsastajana todella herkkä ja samalla myös vaativa. Haluan olla hyvä ratsastamaan ja haluan aina oppia lisää ja tulla paremmaksi. Toisaalta vaadin opettajalta myös paljon, vaadin selityksiä asioille, miksi jokin asia tehdään niinkuin tehdään? Miten jokin asia tehdään. En pidä siitä, että minulle toistetaan samaa asiaa esimerkiksi yhdellä aikaisemmalla ratsastustunnilla opettaja huusi kurkku suorana että "suoraan, suoraan, suoraan". Kyllä minulle riittää, että sanotaan kerran. Jos jostain syystä sen ensimmäisen kerran sanomisen jälkeen se hevonen ei mene suoraan, niin silloin vaaditaan lisää ohjeita. Mikä ratsastuksessani on pielessä, ettei se hevonen mene suoraan? Vaaditaanko enemmän vaikka ulkopohjetta. Jos en siis itse saa tilannetta korjattua niinkuin opettaja sen haluaa, niin silloin kuuluu antaa lisäohjeita, eikä vain toistaa sitä yhtä sanaa joka ei opettajan mielestä mene perille. Teen kyllä aina parhaani ja yritän aina oppia niin paljon kuin mahdollista.
Luulen kyllä, ettei valmennukset ihan hukkaan menneet. Jotain sieltä varmasti tarttui mukaan ja ainakin huomasin sen, että Vili jaksaa tehdä töitä yllättävänkin pitkään. Vakka kunto loppui ratsultakin, niin silti se kiltisi puksutteli eteepäin. Pientä hermostumista oli ratsussa havaittavissa, siinä missä ratsastajassakin, sellaisina hetkinä kun tuntui ettei mikään vain onnistu. Joitain kivoja pätkiä oli kuitenkin valmennuksenkin aikana, vaikka odotukseni ehkä olivat sen suhteen vähän liian korkealla. Olin ehkä odottanut sellaista suurta ahaa-elämystä, mutta selvästikin töitä on vielä tehtävä. Toisaalta valmentajan ohjeistama ratsastutapa, oli niin erilainen verrattuna siihen mihin olen tottunut, ettei kovinkaan suurta edistymistä voinutkaan havaita. Itsetunto kyllä aavistuksen sai kolauksen, mutta kuten jo alussakin mainitsin niin haluan kokeilla myös muita valmentajia, ennenkuin täysin hyväksyn sen asian etten olekaan kehittynyt ratsastuksessa niin paljon, kuin olen kuvitellut. Mikäli sitten tosiaan joudun taas muuttamaan koko ratsastuksen perustuksen, niin sitten niin on tehtävä, mutta sitä ennen haluan saada ns. "second opinion"in eli toisen mielipiteen toiselta valmentajalta.
En väitä, että valmennus olisi ollut huonoa, se ei vaan ollut minun tavalleni sopivaa. Jollekin toiselle se varmasti on juuri hyvä, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, ettei se ihan ole sitä millaista itse haen. En tiedä saako tästä nyt mitän selvää. Sellaista ajatuksenjuoksua tämä nyt on, mutta sanotaan nyt näin että viikonlopun valmennus ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, mutta ainakin se herätti paljon ajatuksia ja pohdintaa, eikä se voi koskaan olla pahasta. Oman ratsastuksen analysointi ei koskaan ole huono juttu ja sitä tämä valmennus kyllä sai aikaiseksi.
Onko teillä koskaan käynyt niin, ettei valmennus olekaan vastannut odotuksia? Oletteko itse joutuneet kauankin etsimään sopivaa valmentajaa? Olisi mukavaa kuulla muidenkin ajatuksia, kun omat on nyt vielä niin sekavat. :)
Haluaisitko avata tuota että tyylit ovat erilaisia, millälailla erilaisia? Mitkä asiat nousivat esille tuosta erilaisesta tavasta ratsastaa, vai voiko se olla samaa asiaa eritavalla nähtynä?
VastaaPoistaNää on vaikeita nää valmentaja-kysymykset, mulla kesti pitkään löytää omaan tyyliin sopiva. Oikean sattuessa kohdalle hommat vaan rupeavat luistamaan omalla painollaan. :) hyvästä kannattaa pitää kiinni! Jossain vaiheessa itse kokeilin uutta valmentajaa ja hänen tyylinsä ei millään tuntunut sopivan mulle, hammasta purren kokeilin useamman kerran ja ratsastin hänen neuvojen mukaisesti ja avot; hepastahan tuli oikein kuuliainen kunhan vain itse ratsastin. Aikaisemmin vähän haahuilin ja en vaatinut hevoselta jolloin sekin vähän haahuili. Vaatimustaso nousi kunnolla kerralla kun ravissakin piti joka askeletta ratsastaa, olihan se ISO shokki, mutta toisaalta voin sanoa nykyään oikesti myös ratsastavani enkä vain matkustavani ja kilpailutaso nousi samantien. Voltin ratsastaminen on oikeasti yllättävän vaikeaa kunhan sitä tarpeeksi hioo. =D Tsemppiä oikein tavan löytämiseen!
(P.S mullakin ois näpsäkkä ja osaava pvruuna vailla liikuttajaa ;))
Tarkoituksella jätin sen kummemmin tarkentamatta miten näkemykset oli erilaisia, sillä en tosiaan voi olla varma onko kyse vai siitä, että tehtäisiin samaa asiaa eritavalla. Mutta esimerkiksi: Itse painotan ratsastuksessa aina istuntaa ja olen ymmärtänyt että hevosen taivuttelu lähtee rentoudesta ja sitä kautta sitten voidaan alkaa vaatimaan enemmän ja kokoamaan. Nyt kuitenkin TUNTUI siltä, että valmennuksessa keskityttiin vähän liikakin ohjalla ratsastamiseen ja ainakin minusta tuntui että ohjasotteet oli välillä hieman liiankin kovia. Kysehän voi olla myös vain tottumattomuudesta. Ehkä todellisuudessa otteet eivät edes olleet kovat, mutta ne tuntuivat siltä, kun sellaiseen en ole tottunut.
PoistaNämä on kuitenkin kaikki vain minun henkilökohtaisia tuntemuksia ja voin hyvinkin olla väärässä. Kyllä valmennuksessa varmasti oli myös paljon hyvää, mutta jos jostain jää huono fiilis, niin kyllä se vähän jää silti painamaan. Ajattelin kuitenkin, että mielelläni kokeilen jotain toista valmentajaa jo senkin takia että minulla ei ylipäätään ole kokemusta eri valmentajista.
Kiitos omien kokemuksien jakamisesta. Tämmöistähän tämä ratsastus on. Koskaan ei tule valmiiksi ja aina oppii jotain uutta! Ja Kiitos myös liikutustarjouksesta :) Voit laittaa minulle vaikka sähköpostilla lisätietoja, vaikka tällä hetkellä aikataluihin ei kyllä enempää enää ratsastettavia mahdu :)
Valmentajia on kyllä nykyisin jos jonkinmoisia ja jokainen opettaa omalla tyylillään. Sopivan löytyminen voi kestää. Ei kannata lannistua :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! :)
PoistaHuomasin ,että kuolaimena on kimblewick, miksi niin kova kuolain kentällä menoon? :O
VastaaPoistaKoska Vili on niin loistava kielenheittäjä, että tuo on ainoa kuolain jolla sitä ei tee(Kokeiltiin nivellettyä rolleria ja ehdin taluttaa Vilin tallista, kun se oli jo heittänyt kielen). Suun muoto on ilmeisesti sellainen, ettei pysty mitään nivellettyjä pitämään. Etsinnässä on kyllä kevyempi suora kuolain kielentilalla, että ei tarvitse hätäillä :) Ja kuolainhan on just niin kova kuin on ratsastajan käsi ;)
PoistaOK :) Minusta vain tuntuu, että tuo on ihan mahdottoman kova kuolain, kun se kerran kokeilussa meilläkin oli.
VastaaPoistaJep. Toivotaan että löydettäisiin tähän suuhun sopiva kevyempi kuolain, mutta kovin tuntuu vaikealta. :) Hankalasuinen hevonen kun on :)
PoistaSamastun sinnuun niin paljon! Kun Vili tuli Kumpuun ja oltiin sen kanssa saman valmentajan valmennuksessa, niin en kyllä itsekään oikein lämmennyt.. Tuntui, että hän jopa tahallaan sano kaiken olevan ihan päinvastoin kuin mitä ite sanoin :D Mikä eniten herätti oudoksuntaa, oli se, että ohjien piti olla koko ajan niin tiukalla, että sieluun sattu. Mutta kukin tyylillään, eiköhän teillekin löydy sopiva valmentaja useampaa erilaista kokeilemalla :)
VastaaPoistaHei kiva kuulla, etten ole yksin ajatusteni kanssa. Kyllä tässä vielä paljon on työtä muutenkin, joten sopivan valmentajan löytäminen olisi ensiarvoisen tärkeää :) Uskon kyllä että "se oikea" vielä löytyy :)
PoistaKylläpä osaat rakentavaan sävyyn kirjoittaa, kiitos siitä! Vaikka jäikin mielikuva, ettei tämä valmentaja ehkä pystynyt sinua parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan. Ihanaa, että ymmärrät onnistuneen valmennuksen koostuvan monesta osatekijästä, ei vain valmentajasta itsessään. Mielestäni kyllä taitava valmentaja muuttaa opetustaan, jos hän huomaa, että ratsastaja ei saa apua pulmiinsa toistuvista (samoista) ohjeista huolimatta.
VastaaPoistaItsessäni olen huomannut sellaista vikaa, että minun on joskus vaikeaa mennä itselleni vieraitten opettajien/valmentajien tunneille. Varsinkin, jos mielikuva opetuksesta on hieman epämääräinen ja vielä hirveämpää on mennä, jos olen jo kerran käynyt ja pettynyt. Tätä asennetta pitäisi kuitenkin tietoisesti välttää, ja ottaa aina uudelta opettajalta useampia tunteja, jotta pääsee kiinni hänen ajatusmaailmaansa. Toisaalta taas edelleen, taitava ope osaa tuoda sen ajatusmaailmansa esille jo ensimmäisen valmennuksen aikana. =)
Joskus valmentajan ja oppilaan näkemys ei kohtaa, vaikka miten yrittää. Usein kyseessä on epärealistiset odotukset puoleen ja toiseen. Tää on hyvä aihe, ja tästä voisi tarinoida vaikka sivusotalla.
Iloisia ratsastus- ja oivallushetkiä!
R
ps. Harjoitusravi helpottuu, kun paikannat istuinluut satulaan, liiallinen alaselän notko korjaantuu paremmin pystyyn (lantion alue kuvien perusteella hieman liikaa eteen kallistunut - paino pois istuinluilta) ja kun saat ratsusi pohkeen eteen. =)
Kiitos tsempeistä! Kyllä sitä on ratsastuksessa sen verran oppinut, että on niin monta eri tapaa tehdä samaa asiaa ja niin monta eri näkemystä, että täytyy koittaa pitää mieli avoimena. Kyllähän minulle jälkeenpäin selvisi, ettei tällä valmentajalla nyt juurikaan meriittejä ole, vaikkei nekään aina kaikkea kerro.
PoistaIstuinluiden kanssa olen koittanut työstää kovasti! Selkälihaksissa(Ja Vatsalihaksissa) vielä heikkoutta, ettei automaattisesti pysy hyvin vaan valuu aina notkolle ja joutuu käyttämään ajatusta että saa korjattua :) Ja toisaalta sitä ihmettelin itsekin, kun siihen ei näissä valmennuksissa kiinnitetty juurikaan huomiota.
Ehkä mulla tosiaan oli hieman liian suuret odotukset, kun sitä on aikoinaan saanut niin hyvässä opetuksessa mennä. :D Mutta ei hätä ole tämännäköinen, uutta matoa koukkuun vaan! :)