Maanantai = ratsastustunti

Iltabloggaaja ilmoittautuu! Illalla on vaan mukavaa kirjoitella kaikessa rauhassa blogikirjoituksia, joten siksi näitä tulee julkaistua aina näin myöhällä. Ja kuten otsikossakin on, niin aiheena on tämän päivän ratsastustunti. Jos et jaksa lukea erittäin yksityiskohtaista selvitystä illan ratsastustunnista, niin alla on vähän kissakuvia!

Ratsuksi sain taas Touko (ponin). Edellisestä kerrasta oli kyllä tullut edistystä, sillä tällä kertaa pysyin jopa kyydissäkin. Edellisestä kerrasta voit lukea täältä. Lämmittelyt aloitettiin aika reippaasti ravailemalla ja sen jälkeen laukkaamalla. Jotenkin minun oli supervaikeaa istua Toukon selässä. En vaan ymmärrä mikä siinä mättää, mutta jotenkin en löydä asentoa siitä satulasta. Niinpä opettaja sanoi, että voin vaikka ottaa laukkaa välillä ilman jalustimiakin. Tein työtä käskettyä ja aluksi meni hyvin vaan sitten menetin tasapainoa ja aloin horjua. Pysyin kuitenkin kyydissä. Pian laitoin jalustimet takaisin. Sen jälkeen ruvettiin työskentelemään ja ilmeisesti minun ilman jalustimia ratsastaminen ei ollut oikein vakuuttanut, sillä tehtävänä oli mennä päädyssä neliöllä ilman jalustimia ravissa. Kuullostaako helpolta? Koitappa siis tehdä selkeät kulmat, kun joudut käyttämään lähes kaiken keskittymisesti pysymään (ponin) pompottavassa ravissa.

Sittenpä olikin aika siirtyä laukkatehtävään. Eli samaa neliötä mennä se 3/4 osaa laukassa ja sitten ottaa raviin ja nostaa taas laukka. Tällä kertaa pistin jo suosiolla jalustimet jalkaan, että edes jotain saisi tehtyä. Onneks olin laittanut, sillä tallikissa päätti tulla piristämään tuntia heinikossa rapistelemalla ja Toukohan otti melkoiset pultit ja luultavasti vain myötätunnosta säikähtänyttä kaveriheppaa kohtaan. Mutta PYSYIN kyydissä, vaikka toinen jalustin lähtikin ja melkoista taiteilua oli.

Istuntaa korjattiin taas ihan kädestä pitäen ja edelleenkin puristan noilla reisillä, mutta olen yrittänyt kiinnittää siihen huomiota. Opettaja totesikin, että olen aika kireä lantiosta. Kerrankin joku opettaja huomasi sen. Siis kyllä, olen kireä lantiosta ja olen aina ollut. En nimittäin ole niissä sormet-varpaisiin-suorilla-jaloilla taivutuksissa koskaan yltänyt varpaisiini. Okei, silloin kun harrastin voimistelua(ala-asteella) niin silloin parin vuoden harjoittelun jälkeen ylsin vähän aikaa. Joten kai se vaan olisi nyt ryhdistäydyttävä ja ruvettava venyttelemään. Ja siis oikeasti, eikä vaan sanoa tekevänsä niin.

Jokatapauksessa välillä oli ihan hyviäkin pätkiä, erityisesti loppuraveissa, joten jotain edistystä on tapahtunut. Nyt sen huomaa hyvin kun alla on sama (poni)ratsu, kuin ensimmäisellä ratsastustunnilla. Niin ja siis Toukohan ei ole poni, vaan hevonen.

Tuon romaanin jälkeen voinko sitten siirtyä kissakuviin! Olen taas kuvaillut Elvistä joten tässäpä muutama kuva:

Parvekkeella oli liian kuuma, joten sisäpuolella oli kivempi köllötellä.

Elvis otti ilon irti siskolle tehdystä vierassängystä.

Erikoiset uniasennot kyllä välillä...

Ja loppuun vielä kuva salaatista, jonka tein tässä yksi ilta ja halusin sen teidän kanssa jakaa, sillä olen totaalisesti koukuttunut Valion Viola salaattijuustoon, Oi nam!

Sellaista taas! Keskiviikkona taas Murupäivä! Nyt saunaan, sillä jalat huutaa ja kovaa tämän päiväisen tunnin jäljiltä.