Torstaina suuntasin töiden jälkeen illasta Bambilla ratsastamaan. Jo tallille mennessä ilma näytti pahaenteiseltä, sillä tuuli oli puuskittain todella kovaa ja tummia pilviä pyöri tallin lähistöllä. Olin saanut jo varoittavan viestin ennen tallille menoa, että Bambi on sitten kurainen. Ja kyllä se vaan muuten myös oli kurainen.
Kentällä Bambi oli heti alusta alkaen vähän levottoman oloinen ja päätin hylätä suunnitelmani ilman jalustimia ratsastuksesta. Olin nimittäin suunnitellut, että voisin ratsastaa ainakin osan ajasta ilman jalustimia. Bambi kyttäili milloin mitäkin, joten päädyin sitten vain hakemaan rentoutta pääty-ympyrällä. Piti kyllä tehdä ihan kunnolla hiki hatussa töitä, sillä taipumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta loppuajasta rentous alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopuksi vielä päätin taluttaa Bambin kenttää ympäri, ihan vain että se pääsisi turvallisesti katselemaan kyttäilemiään asioita. Parin kiekan jälkeen ne ei sitten enää olletkaan niin pelottavia juttuja ja mietin, että olisi ehkä pitänyt ennen selkään nousua jo taluttaa se kammottavien asioiden ohi, niin olisi ehkä se ratsastuskin ollut helpompaa.
Perjantaina suuntasin pitkästä aikaa toipilas Jossun luokse. Se olikin jo oma itsensä ja nyhti maasta ruohoa sen minkä kerkesi. Sille oli rajattu laitumelta pienempi alue, ettei se tule syöneeksi liikaa vihreää. Päätin lähteä maastoon ja varustin ponin ja lähdettiin käppäilemään. Päätin ottaa handsfreen puhelimeen mukaan ja soittaa luokkakaverille, jota en ole nähnyt sitten koulun loppumisen jälkeen. Tarkoituksena oli muutenkin pääasiassa vaan kävellä Jossun kanssa, joten hyvin pystyi pälpättämään samalla puhelimessa. Kieltämättä yksi nainen katsoi vähän kuin vinksahtanutta kun höpöttelin kaverille ja ratsastin heidän pihan ohi. Saattoihan se näyttää vähän hassulta. :D
Otin pikkuisen raviakin ja ponilla oli kyllä menohaluja. Laukkaakin uskaltauduin pari pikku pätkää ottamaan ja Jossu olisi vaan halunnut kiitää sen minkä ehtii. Handsfree ei vain meinannut pysyä laukassa kyydissä ja piti toisella kädellä sitten pitää siitä kiinni ja samalla katkaisin vahingossa puhelunkin. Kaveri jo hätäilija luuli että olin pudonnut. Kunhan sain ponin hiljentämään niin sain soitettua kaverille että kyydissä ollaan edelleen. Mutta kyllä oli muuten tuplaterapiaa jutella kaverille ja käydä maastoilemassa ponin kanssa! Ihan parasta! Pikkuhiljaa varmaan palataan Jossun kanssa taas normirytmiin ja aloitetaan taas treenit.
Suunnittelin, että voisin heinäkuun puolella alkaa taas käymään ihan vakkaristi tunneilla. Kunhan nyt käyn ensin testaamassa tallin johon ajattelin meneväni. Katsoo nyt, miten jää rahaa kunhan palkka tulee.
Viime viikonloppuna mulla oli ihanat kolme päivää vapaata! Perjantaina mentiin mökille, jossa sitten tuli taas harrastettua valokuvausta. Ihanaa kun sai kaikessa rauhassa kuvailla, eikä ollut mikään kiire. Oltiin mökillä yksi yö ja tultiin sitten seuraavana päivänä takaisin. Sunnuntaina kävin sitten taas Bambilla ratsastamassa ja voi että miten ilma oli upea! Aurinko paistoi ja oli oikeasti kesän ensimmäinen lämmin päivä. Ensimmäiset rusketusraidatkin on nyt saatu sitten aikaiseksi: perus t-paita ja hanskat. Argh! Jatkossa pitää kyllä pistää toppi päälle, mutta hanskoista en kyllä luovu. Sittenpähän tulee hanskan rajat :D
Laitan tähän ensin näitä mökillä otettuja kuvia ja sen jälkeen tallilla otettuja kuvia, niin pääsette vähän tekin näkemään, mitä tuli kuvattua :)
Meidän kokosta nousi karhu :D
Tässä oli upeet värit, vaikken muuten hirveesti koppiksista innostu.
Kerkesin jopa meikata lauantaina!
Tallilla sitten kävin kuvaamassa hevosia laitumella. Kuvat otin vanhalla Tamronin zoom putkella ja kyllä täytyy myöntää, että vaikka sen zoom on parempi kuin sigmassa, niin kuvanlaatu on kyllä heikompi. Tallilla onkin tänä kesänä syntynyt ihana varsa, jota oli ilo kuvata. Mamman kanssa pistivät parastaan juoksentelemalla laidunta edestakaisin.
Netta otti myös ystävällisesti kuvia minusta ja Bambista.
Bambilla palaa turpa herkästi, joten sillä on tuollainen verkko päitsissä.
Ratsastaessa pyrin taivuttelemaan Bambia. En kuitenkaan viitsinyt ihan hirmuista hikitreeniä tehdä, sillä ilma oli tosiaan kuuma. Kaikinpuolin kuitenkin sujui oikein hyvin ja otinkin ekstrapitkät loppukävelyt. Ratsastuksen jälkeen pesaisin hiet pois ja pesinpä vielä Bambin harjojakin. Oli niin aurinkoinen keli, että varmasti kuivuivat ainakin.
Sellainen oli mun juhannus. Tälläkin viikolla taas heppajuttuja luvassa, joten postauksia tiedossa lähiaikoina taas :)
Ai että mikä fiilis! Tällaista sen harrastuksen pitääkin olla! Eilinen valmennus oli juuri sitä, mitä tämä ratsastus voi parhaimmillaan olla. En todellakaan viittaa otsikossa siihen, että se olisi ollut minun parasta ratsastusta vaan nimenomaan ratsastusta harrastuksena ja kokonaisuutena. Juuri tällainen fiilis valmennuksen jälkeen pitäisi olla. Ratsastuksen tulisi olla tällaista oivalluksia sisältävää ja uuden oppimista. Tietenkään joka kerta ei ehkä ihan näin paljon voi oppia, mutta kyllä minusta jokaisesta valmennuksesta pitäisi jäädä käteen muutakin kuin aukko kukkarossa.
Bambin omistaja tosiaan piti eilen valmennusta minulle ja Netalle. Ja kylläpä taas tuntui, että kehityin tuon yhden tunnin aikana enemmän kuin moneen kuukauteen. Tokikaan yhdellä tunnilla ei vielä tehdä pysyviä muutoksia, mutta ainakin olen taas saanut hyviä eväitä jatkoon. Kaiken lisäksi Miia oli tarjoutunut kuvaamaan meidän tuntia! Joten suuri kiitos kuvaamisesta! Kaikki postauksen kuvat on siis ottanut Miia.
Mistäs aloittaisi! Alkuun tehtiin ihan vain käynnissä tehtävänä voltit pitkille ja lyhyille sivuille puomin yli. Aloitettiin siis taivutusharjoituksilla. Kyllä sai olla taas kieli keskellä suuta, sillä Bambi on tosiaan aluksi yleensä aina vähän jäykkä. Seuraavaksi tehtävää tultiin kevyessä ravissa ja tämän jälkeen siten, että aina ennen puomia siirrettiin käyntiin ja sitten puomin jälkeen raviin. Tehtävän aikana sain taas huippuja vinkkejä tuntuman hakemiseen. Ja kyllä vain se alkoi sieltä taas löytyä! Mulla on ollut tapana humputella liian pitkillä ohjilla ja kädet suorana, joten tätä ruvettiin nyt työstämään. Kyynärpäihin kulmaa, mutta joustavat ranteet ja sormet.
Seuraava tehtävä oli mennä uraa pitkin 10 askelta käyntiä ja 10 ravia. Aikamoista räpellystä se kyllä aluksi oli ja meinasin aina unohtaa laskea askeleet. Sen jälkeen tultiinkin samaa tehtävää harjoitusravissa, että 10 askelta pitkää ja reipasta ravia ja 10 askelta lyhyttä ja hidasta ravia. Tässä vaiheessa tapahtui se kuuluisa palojen loksahtaminen kohdalleen. Bambilla on helppo mennä pitkää ja lennokasta ravia, sillä sen askeleet on melko pitkät, mutta tuo lyhentäminen ei olekaan ihan niin helppoa. Sitten valmentajan hyvillä vinkeillä kaikki vaa loksahti kohdalleen ja saatiin lyhyttä ravia todella hyvin tultua. Ja siellä oli niin paljon helpompi istua kuin yleensä, sillä Bambilla on melko pompottava ravi. Siinä sitten fiilistelin vähän aikaa ja tulin pidemmän ajan tuota lyhyttä ravia, ihan vain koska se oli niin kivaa! Muutenkin kyllä askelten laskeminen jäi kokonaan kun täytyi keskittyä niin paljon siihen ravin tempoon ja pituuteen.
Viimeinen tehtävä oli sitten kääntyä lyhyeltä sivulta aikaisemmin ja tulla pohkeenväistöä uralle. Uralla sitten laukannosto ja ravin kautta käyntiin lyhyellä sivulla ja sitten taas käännös ennen kulmaa ja pohkeenväistöä uralle jne. Ja tässä tulikin sitten ehkä se tämän tunnin isoin oivallus. Olen tehnyt pohkeenväistön aina ihan väärin! Tai siis eihän sekään varmaan väärin ole ollut, se on vaan ollut paljon työläämpi ja erilainen tapa. Bambilla se ei kuitenkaan toiminut ja kun sain uudet ohjeet niin ihan rupesi naurattamaan. "Täähän on paljon helpompaa näin!". Ei tarvinnut punkea pohkeella, kun riitti että siirti vähän painoa ja tuki ohjalla.
Lopuksi otettiin vielä ravia ympyröillä ja volteilla ja pikkuhiljaa myös annettiin ohjaa ja ohjattiin hevosia eteen alas. Kaiken kaikkiaan tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Niin paljon sai taas uutta ajateltavaa ja kehitettävää. Toki vieläkin on vanhoja kehittämisaiheita, kuten esimerkiksi se että nyrkit olisi pystyssä ja että en puristaisi reisillä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Ei tässä harrastuksessa koskaan valmiiksi tulla!
Tästä onkin nyt hyvä aloittaa juhannus! Suunnitelmissa olisi yksi yö mökillä ja paljon paljon lepoa. Väsymyksen tasosta kertoo jotain se, että ennen ratsastusta pistin Bambille suojat väärinpäin jalkoihin. Siis siten, että tuo kova osa oli jalkojen ulkosyrjällä. Huomasin onneksi virheen itse, mutta taidan tosiaan olla levon tarpeessa! :D
Kylläpä on kaikkea ehtinyt tapahtua. Aloitetaan vaikka siitä, että esteharkat Jossun kanssa on nyt tauolla, sillä poni tuli viime viikolla kipeäksi. Ilmeisesti oli vilustunut tai jotain vastaavaa, sillä tiistaina kun oli tarkoitus pitää estetreenit niin poni oli haluton liikkumaan. Olin jo heti tallille menossa kiinnittänyt huomiota siihen, että poni ei ollut syömässä tarhassa, kun menin sitä hakemaan ja Jossu kyllä yleensä on AINA syömässä. Ensin epäiltiin jo kaviokuumettakin, mutta onneksi se ei sitä ollut. Ilmeisesti poni oli vaan mennyt pahasti jumiin ja kylmettynyt yön aikana. Nyt sitten hieroja on menossa käymään ja ponia ruvetaan loimittamaan enemmän. Toivotaan, että poni kuntoutuu mahdollisimman pian!
Epäonnistuneet treenit ponin kanssa
Olenkin käynyt nyt sitten taas Poudalla ja Bambilla ratsastelemassa. Eilen kävin Poudalla maastossa Heidin ja Tuiskun kanssa. Poudalla oli hurjasti virtaa ja se olisi selvästi halunnut mennä kovempaa. Kiva lenkki oli ja kyllä vaan oli niin upeita maiseamia taas että sielu lepäsi! Alan viimein päästä työrytmiinkin, enkä ole enää niin kuolemanväsynyt aina töiden jälkeen. Juhannuksenakin on jopa kolme päivää vapaata, joten toivon että saan silloin levättyä viimeisetkin väsymyksen rippeet pois.
Minä ja Bambi
Huomennakin on Bambin kanssa valmennusta tiedossa, joten siitä kirjoittelen sitten varmaan seuraavaksi. Harmi kun luottokuvaaja on samalla tunnilla, niin ei oikein kuvia sitten saa. :D
Kävin myös maanantaina Outokummussa vanhempieni luona. Yhdessä vaiheessa sitten keksin lähteä kännykän kanssa kuvaamaan kukkia takapihalla, kun oli juuri satanut. Rakastan vesipisaroiden kuvaamista! Harmi, ettei ollu järkkäri mukana, mutta kyllä tuo kännykkä vaan välillä yllättää! Kännykkä on siis Samsugin Galaxy S4 :)
Nää viimeiset kukat on lemmikkejä! :) ne on ihan hirmu ihania, kun ne on niin pieniä! Mikä kuva kukista oli sun mielestä paras?
Ensinnäkin tervetuloa kaikki uudet lukijat! Huippua että teitä on jo 70! Ulkoasun päivitystä koitan saada aikaiseksi mahdollisimman pian, mutta nähtäväksi jää milloin riittää aikaa ja hermoja moiseen hommaan. Tiedä vaikka pistän bannerikilpailua pystyynkin. Jokatapauksessa minulla on taas kerran kerrottavaa. Sitä ennen kuitenkin pohjustan juttua hieman.
Kun olin muuttamassa Kuopiosta Joensuuhun aloin heti etsimään itselleni vuokrahevosta. Halusin ehdottomasti jatkaa harrastustani myös Joensuussa. Löysin ilmoituksen Jossusta ja tosiaan aloin sitä sitten vuokraamaan. Positiivinen yllätys oli se, että ennen paluuta ja paluuni jälkeen, minulle on tarjottu paljon hevosia ratsastettavaksi. Laskin, että jos Vili lasketaan mukaan niin tämän kevään aikana minulle on tarjottu jo kuutta eri hevosta ratsastettavaksi. Olen ollut asiasta hämmentynyt ja samalla helpottunut ja iloinen. Toisaalta on myös harmittanut, sillä kaikkia ei vain voi alkaa vuokraamaan. Useammasta on joutunut kieltäytymään, kun näitä ratsastettavia nyt jo on, vaan toissa viikolla tuli tarjous josta en malttanut kieltäytyä.
Saanko siis esitellä Bambi, eli Barbet! Bambi on sellainen hevonen, jota olen kisoissa kuvannut ja ihaillut sen liikkeitä ja ulkomuotoa. Se on vaan niin upea! Ja nyt minulle sitten tarjoutui mahdollisuus päästä tällä hienoudella ratsastamaan. Sovittiin että kävisin n. kerran viikossa ja mikä parasta, Bambin omistaja pitää minulle myös silloin tällöin tunteja. Tallihan on sama missä Murukin(entinen vuokrahevonen) asustaa, joten talli on minulle ennestään tuttu. Ja Bambin omistajakin on pitänyt aiemmin minulle ja Murulle tunteja. Lisäksi blogissani monestikin kameran takana seissyt Netta, käy vuokraamassa ponia samalla tallilla, joten voidaan käydä yhdessäkin aina ratsastamassa! Vihdoinkin tallikaveri!
Olen nyt ratsastanut Bambilla kolme kertaa(joista yksi oli omistajan pitämä tunti) ja sillä on epäilemättä ihanin laukka missä olen koskaan istunut. Se on todella iso ja pyörivä, mutta ei pompota ollenkaan. Tässä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu ja etsitty yhteisiä säätöjä. Saa nähdä miten meillä lähtee yhteistyö sujumaan, mutta olen kyllä tähän mennessä tykännyt kovasti.
Joten voitte uskoa että tässä ei kyllä vapaa-ajan ongelmia ole kun käyn ratsastamassa Jossulla, Bambilla ja Poudalla viikoittain ja Vililläkin silloin, kun satun Outokummussa olemaan. Paluu Joensuuhun on siis ollut huippua, kun pääsee näin monipuolisesti harrastamaan! Siitä kiitos kuuluu kaikkien näiden hevosten omistajille, kun minulle näitä ratsuja antavat ratsastettavaksi! :)
Blogia pitkään seuranneet tietää, että olen aikaisemmin ollut hyvinkin aktiivinen kisakuvaaja. Kesässä oli parasta, kun hyvällä ilmalla pääsi kentän laidalle istumaan ja kuvaamaan kisaratsukoita. Hommasta on kuitenkin lähtenyt hohto. Itseasiassa kuvauksesta nautin edelleen, mutta kuvien muokkauksesta on tullut sellaista pakkopullaa, etten oikeastaan enää edes jaksa lähteä kuvaamaan. Kun niistä pienistäkin kisoista saa aikaiseksi yli 700 kuvaa, jotka tulee käytyä läpi ja käytettyä monia tunteja niiden muokkaukseen, niin ei se ole enää kivaa. Ehkä kuvien laatu on toisaalta parantunut, sillä niistä 700 kuvasta yhä suurempi osa on julkaisukelposia, mutta kuitenkin olisi hyvä karsia liian samanlaisia kuvia.
Tästä se lähti. Vuoden 2010 Opera Gameseista
Toisaalta minusta on tullut niin kriittinen kuvieni suhteen, että korjaan pieniäkin virheitä kuvissa. Olen jo vähentänyt kuvien määrää sillä, että vältän sarjakuvausta ja poistan jo kisapaikalla kuvia, joissa hevosen askel on väärässä vaiheessa tai kuva on epätarkka. Silti kuvia on aina ylitsepääsemättömän paljon, ettei oikeasti vain jaksa käydä kuvia yksitellen läpi. Siihen menee liikaa aikaa, jota minulla ei tällä hetkellä juurikaan ole tuhlata. Lisätään tähän vielä se, että vapaa-ajan ollessa kortilla, minulle tulee yleensä myös kova stressi. "Kuvat on saatava tänään käsiteltyä, sillä en ehdi kolmeen päivään niitä enempään käsittelemään" ja kun kuitenkin ne kuvat olisi hyvä olla julki mahdollisimman pian kisojen jälkeen. On vain pakko myöntää, etten jaksa enää.
Harjoituskisoista v. 2012
Olen nauttinut siitä, että olen voinut olla kuvaamassa niitä ratsukoita, joilla ei omasta takaa ole jo kuvaajaa. On aina ollut kiva kuulla kiitosta, kun on onnistunut nappaamaan sen yhden hyvän kuvan, joka on sille kuvan saajalle tärkeä. Nykyisin kuitenkin monilla on se oma kuvaaja jo mukana ja toisaalta se, että olen antanut vesileimallisia kuvia ratsastajien käyttöön, on ollut aika epäkiitollista hommaa. Isoimmistakin kisoista vain pari ihmistä on saattanut haluta kuvia itselleen (tai sitten muut ovat vaan kopioineet kysymättä lupaa) ja vain murto-osa haluaa ostaa täysikokoisia kuvia ilman vesileimoja euron hintaan. Harmittaa, että on tehnyt tuntien kovan työn, eikä siitä sitten edes ole hyötyä kuin parille ihmiselle. Ne muut käytetyt tunnit on menneet hukkaan. Jos olisin tienny, olisin kuvannut vain niitä, jotka haluavat kuvia itselleen.
Aktiivisin kuvausvuosi oli 2013
Ongelman ratkaisuksi on pari vaihtoehtoa. 1) Voin lopettaa kuvaamisen kisoissa kokonaan 2)Voisin opetella uuden nopeamman kuvankäsittelyohjelman käytön, mutta oikeastaan en jaksaisi enää opetella uusia ohjelmistoja. 3)Voisin muokata harrastustani itselleni sopivammaksi
Päätän valita vaihtoehdon 3. Luultavasti jatkossa en kuvaa enää kisojen kaikkia ratsukoita, enkä myöskään kierrä kisoissa aktiivisesti. Pyrin kartoittamaan parhaani mukaan ne ratsukot, jotka kuvia oikeasti haluavat ja kuvaan vaan heitä. Voisinkin kysellä etukäteen, ketkä haluavat kuvia, kuvasivujeni facebook-sivuilla ja tehdä vaikka ihan itselle listaa henkilöistä, jotka tätä toivovat. Lisäksi yritän keskittyä enemmän kuvaamaan hevosia laitumilla ja vapaalla ollessaan. Sekä tietysti ystäviäni, kun he ratsastavat! Mikään ei ole niin mukavaa, kuin tehdä hyvä mieli jollekin kaverille, ottamalla kuvia hänen kotitreeneistään. Sillä, olen itsekin saanut nauttia siitä, että minua on kuvattu omissa treeneissäni! (Tästä erityiskiitos Netalle, sekä tietysti myös kaikille muille kameraan rohkeasti tarttuneille!)
Kuvaamassa olin kovallakin pakkasella v. 2013
Valokuvaamista en siis missään nimessä ole lopettamassa. Se on edelleen minulle rakas harrastus. Haluan kuitenkin nyt koittaa panostaa laatuun ja vähentää massaräpsimistä. Vähennän samalla omaa stressiä ja täytyy myöntään, että jo tätä kirjoittaessa olo on helpottunut. Arvostan kovasti niitä kaikkia, jotka kisakenttien laidalla jaksavat kuvata kaikki ratsukot. Tiedän kyllä, miten kivaa se homma on! Ja tiedän myös sen, että se kuvien läpi käyminen on yhtä tuskaa, vaikka olisi miten hyvät ohjelmat. Tsemppiä teille! :)
Aamulla kello soi 7 ja silti tuntui, että tuli hirveä kiire. Kävin hakemassa kaverilta kisahousut ja ajoin tallille, jossa tapasin ponin joka köllötteli tarhassa tyytyväisenä. Pikkuisenhan se oli ikävää käydä poni aamu-unilta herättelemässä, mutta tosiaan oltiin jo aikataulusta myöhässä.
Aamu auringossa köllöttelyä
Pakattiin kamat ja parin yrityksen jälkeen saatiin ponikin kyytiin. Soitin jo heti kisajärjestäjälle, että myöhästyn ja ystävällisesti he siirsivät minua luokassa hieman myöhemmäksi.Kisapaikalla sitten kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa ja sen jälkeen laitettiin poni kuntoon ja lähdin jo kävelemään. Jonkin aikaa odottelin omaa verkkavuoroani ja kävelin sillävälin muualla. Poni oli kisapaikalla ihanan lunkisti. Ei ottanut pulttia vaikka tuuli oli välillä todella kovaa ja puuskittaista.
Jossua piti verkata aika paljon, ennenkuin se rupesi taipumaan. Sain kuutenkin verryteltyä ponin tosi hyvän tuntuiseksi verkassa ja pian olikin sitten jo oma vuoro mennä radalle. Radalla sitten otin vielä vähän ravia ja laukkaa ja poni tuntui ihan hyvältä, ei tosin enää niin hyvältä kuin verkassa. Sain lähtövuoron ja oli aika aloittaa rata.
Tuntui, että ympärillä olisi ollut aivan hiljaista, en kuullut mitään muuta kuin oman hengitykseni. Heti ennen tervehdystä poni lähti liiruumaan oikealle ja piti napauttaa vähän oikealla pohkeella. Pysähdys oli nätti ja olin siihen tyytyväinen. Kuitenkin liikkeelle lähdössä taas pientä haahuilua oikealle ennenkuin sain ponin ruotuun.
Jossu oli jotenkin niin tahmea kun aloitin radan. Varmaan jännitin jonkin verran itse, jolloin poni sitten myös alkoi himmailemaan. Alkurata olikin siis vähän tahmea, mutta itse olin tyytyväinen kolmikaarisen teihin ja laukannostoon. Laukassa sitten ensimmäinen keskiympyrä venähti vähän isoksi ja kun olin tullut ympyrältä ponin keskittyminen herpaantui ja se alkoi höristä. Silloin unohtui sitten nostaa jalkoja ja poni kompastui. Kompastumisesta huolimatta jatkettiin normaalisti.
Jäin itse ehkä kompastumista miettimään ja havahduin siihen, että vasen laukka piti nostaa. Ehdin kyllä nostaa sen sallitulla alueella ja laukkaympyrä tähän suuntaan suijui paremmin kuin toiseen. Lävistäjälle tultaessa kuitenkin sitten laukka putosi raville ja sain sen parin askeleen verran korjattua, kunnes se putosi uudestaan raville. Pakko oli sitten jatkaa ravissa uralle asti. Sitten vielä voltti ja lopputervehdykseen tulo.
En ollut rataan oikein tyytyväinen. Hölmöjä virheitä ja olisi vain pitänyt olla napakampana. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, kun sain tuloslapun käteeni. Saatiin 62,5%! Olin ihan ihmeissäni, että saatiin yli 60% ja sen jälkeen alkoi mielikin parantua. Ei se sitten niin huonosti mennytkään, kuin kuvittelin. Taso oli todella kova ja mukana oli hurjan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, joten paremmille hävittiin. Osallistujia meidän luokasa oli 18 ja olin tosiaan seitsemäs. Ei huonosti, noin niinkuin ekoiksi kisoiksi! :)
Nämä oli kuitenkin ensimmäiset kisat, joten tästä eteenpäin sitä kisataankin enää itseään vastaan paremman tuloksen toivossa. Mutta täytyy myöntää, ettei koulukisoista tule kyllä samanlaista fiilistä kuin estekisoista. Joten kyllä ne esteet vaan on enemmän mun juttu. Silti oli kyllä kivaa käydä koulurataakin puksuttelemassa ja hyvin voisi harkita joskus toistekin.
Poni käyttäytyi vallan mallikkaasti, joten sen kanssa on kiva kyllä käydä muuallakin kuin kotona, kun se ei kyllä ole milläänsäkään maisemanvaihdosta. Jossu vaan hörisi ja hirnui kaikille ja vastasi heti jos joku muu hirnui. On se vaan niin sosiaalinen!
Laitan vielä videon radasta näkyville, mutta kiitos en kaipaa edes sitä rakentavaa kritiikkiä, kun se mulla on jo tuossa tuomarin paperissa. Turha enää jälkeenpäin jossitella :) Se meni nyt näin ja ens kerralla sit paremmin.
Kotiin kun päästiin niin Jossu pääsi pesulle ja sen jälkeen tarhaan piehtaroimaan. Suunniteltiin jo ponin omistajan kanssa vähän tulevia karkeloita, joten jos taas kaikki menee niinkuin tässä on suunniteltu, niin vielä tässä kuussa käytäisiin esterataa Jossun kanssa hyppäämässä.
