Maanantain maastoilut

Maanantai. Aamulla aikaisin raahasin itseni harjoitteluun ja olin harjoittelun jälkeen kotiin palatessani todella väsynyt. Harjoittelun ensimmäiset viikot on aina ne rankimmat, kun tulee niin paljon uutta asiaa, joka täytyy käsitellä päässä ja energiaa menee myös siihen, että sopeutuu uuteen työympäristöön. Olinkin iloinen, että olin lupautunut lähtemään tallille ihan vain siksi, että tulee lähdettyä! Olin suunnitellut, että kunhan olen harkan jälkeen syönyt, niin lähden tallille, mutta jotain sitten tapahtui ja heräsin viiden jälkeen sohvalta...

Pää oli vähän pöhnässä vielä päiväunien jäljiltä, mutta tallille kuitenkin piti lähteä. Ajattelin jo tallille tullessa, että tänään ei kyllä saada mitään kouluvääntöä aikaiseksi vaan pää täytyy käydä metsässä nollaamassa. Jossua tarhasta haettaessa se laukkasi hirnuen vastaan. Mikä vastaanotto! Piristyin samantien ja kaikki väsymys oli poissa. Harjatessa huomasin, ettei Jossun karvanlähtö ole kyllä yhtään vähentynyt vaan karvaa lähti taas niin paljon kuin olisi jaksanut harjata. Kaiken lisäksi karvat on vielä kivan sähköisiä, eli ne tarttuu vaatteisiin, eikä niistä meinaa päästä eroon.

Varustamisen jälkeen lähdettiin sitten kohti metsää. Jossu vaikutti iloiselta maastovaihtoehdosta. Alkukävelyn jälkeen otin pikkupätkät ravia ja kiipesin käynnissä ison mäen, jonka olin jo aikaisemmin käynyt ponin kanssa kiipeämässä. Mäen päällä otin lisää ravia ja käytiin ponin kanssa tutkimassa eri reittejä metsässä. Laukkaa mentiin myös ja välillä aika kovaakin, kun Jossu vähän innostui. Laukkojen jälkeen tietysti piti pärskiä tyytyväisenä ja kieltämättä itsellekin tuli todella hyvä mieli. Jossu on ihana maastokaveri, kun se on niin luotettava. Laukkailujen jälkeen huomasin, että Jossulle alkoi tulla hiki, joten otin pienet pätkät vielä ravia. Mopojen ääni alkoi kuulua lähtistöllä, joten päätin että on meidän aika lähteä kotiin. En halunnut jäädä kokeilemaan onneani, jos vaikka mopopojat sattuisivat olemaan idiootti-mallia. Olen niin monesti lukenut näistä tapauksista, joissa mopoilijat ovat tarkoituksella kiusanneet ratsukoita. En kyllä usko, että Jossu olisi siitä nokkiinsa ottanut, mutta en kyllä halunnut jäädä kokeilemaankaan.

Korvien väritys on kyllä niin hauska!

Kotiin tultiin siis käyntiä ja pää oli hyvin nollattu. Harjasin ja hoidin Jossun ratsastuksen jälkeen ja ponikin vaikutti tyytyväiseltä, kun jätin sen karsinaan syömään heiniään. Onnistunut tallireissu, siis. :)

Muutto alkaa olla meillä täällä jo kovassa vauhdissa ja seuraavat pari päivää keskityn vain tavaroiden pakkaamiseen ja siirtämiseen. Suunnittelin, että voisin tehdä kysymyspostausta piakkoin blogiini, sillä en ole pitkään aikaan sellaista tehnyt :) Loppuviikoksi on taas luvassa PALJON ratsastusta, joten kirjoittelun aihetta varmasti riittää taas! Ja lauantaina meillä on Jossun kanssa ne näyttelyt!