Kovaa pakkasta ja niskaongelmia

En olekaan käynyt nyt ratsastamassa viikkoon. Tuntuu hirveän pitkältä ajalta, mutta yksinkertaisesti pakkasta on ollut liikaa. Olisihan meillä tänään ollut tunti, mutta eipä onnistunut sillekään osallistuminen. Sunnuntai aamuna nimittäin venyttelin sängyssä ja samalla niskasta kuului aika ikävä "ruts" -ääni. (Liekö se ollut sukua tiistain "riips" -äänelle). Samalla niskassa alkoi tuntui viiltävää kipua ja tajusin, ettei päätä kärsi kääntää ollenkaan.

Hetken aikaa koitin etsiä asentoa, jossa voisin olla mutta päätin lähteä hakemaan särkylääkettä kuitenkin. Tarkistin ensin että käsissä on tuntoa, joten mitään niskasta ei varmaan rikki ollut mennyt. Sängystä nouseminen vain alkoi vaikuttaa mahdottomalta, sillä kaikki kaulaan kohdistuva liikutus aiheutti järkyttävää kipua. Vedet valui silmistä, kun sitten sain hilattua itseni istuma-asentoon. Kävin hakemassa särkylääkkeen ja ajattelin, että menen takaisin sänkyyn, jos vain keksisin miten pääsisin sinne ilman että koskeen. No en muuten päässyt. Eihän siinä auttanut sitten kun avomiehelle sanoa, että täytyy varmaan lähteä päivystykseen.

Eilen aamulla ennen harkkaan lähtöä -29,4 astetta

Päivystyksessä pääsin onneksi nopeasti ensin sairaanhoitajalle hoidon tarpeen arviointiin ja siitä sitten lääkärillä. Hoitajan ilme oli kyllä melko myötätuntoinen, kun pää yhteen asentoon jämähtäneenä siinä koitin selittää mitä oli tapahtunut. Lääkäri sitten määräsi piikit molempiin kankkuihin. Toiseen tuli kipulääkettä ja toiseen lihasrelaksanttia. Lääkkeen vaikutusta piti jonkun aikaa odotella ja onneksi niistä oli apuakin. Sain jo ennen lähtöä käännettyä päätä toiseen suuntaan, mutta toiseen se ei kyllä onnistunut. Kotiin lähdin kipulääke- ja relaksanttikuurin kanssa.

Näitä piti vedellä kuurin verran.

Sairaslomaa olisin toki saanut, mutta meillä on koulussa niin hieno järjestelmä, että jos harjoittelusta on yhdenkin päivän poissa, niin se pitää korvata, vaikka sitten kesällä jos ei muulloin ehdi. Siellä sitä sitten jäkitettiin niska jumissa, mutta nyt se on jo onneksi parempi. Relaksantit vaan oli sen verran vahvoja, että kotiin tultua ei pystynyt tekemään muuta kuin nukkua. Tietokonettakaan en avannut koko alkuviikkoon, sillä niska ei kestänyt pitkäaikaista jännitettä.

Elvis on ollut tyytyväinen päiväunikaveri. Erityisesti sen jälkeen, kun tämä lampaantalja tuli taloon.

Tänään pystyn kyllä jo kääntämään päätäni, mutta tietyt asennot tekevät edelleen kipeää. En siis uskaltanut lähteä ratsastustunnille, sillä en välttämättä pystyisi kääntämään päätäni oikeaan suuntaan ja niskaan saattaisi pahimmillaan tulla nitkahduksia tai liikaa jännitettä. Onneksi kuitenkin tuo on melko nopeasti parantunut ja pärjään jo vähemmällä kipulääkityksellä. Uskoisin, että viikonloppuna kun lepäilee niin viimeistään silloin vertyy tuo niskakin. On siellä kyllä edelleen sellainen tunne, että tekisi mieli niksauttaa sitä vähän, ihan kuin joku nikama ei olisi ihan kohdallaan.