Koitin etsiä netistä tietoa, että voiko ratsastushousuja värjätä. Eipä sitä oikein löytynyt, joten ei auttanut muu kuin tehdä tieteellinen testi ja ainakin yrittää värjätä housuja. Mullahan siis on kaveriltani viidellä eurolla ostamat kisahousut, jotka mulla oli jalassa viime kesän kisoissa. Tällä hetkellä kisoja ei ole tiedossa ja minua harmitti, että housut lojuivat turhana kaapissa. Sen verran sain selville, että luonnonkuidut kuten puuvilla värjäytyvät hyvin, mutta keinokuiduista esimerkiksi lycra ei värjäänny. Housut olivat siis Cotton Naturalsin ratsastushousut ja niissä luki vain että puuvillaa/lycraa. Ohjeissa luki, että jos kangas on osittain keinomateriaalia, niin se voi jäädä vaaleammaksi, joten tällä perusteella uskalsin lähteä kokeilemaan. Selitän tässä vaihe vaiheelta värjäyksen.
Tarvikkeet: Suolaa, Housut ja pesukoneväri. Lisäksi tarvitset sakset sekä kumihanskat. Päätin ottaa Nitor värin, joka on sävyltää Fuchsia. Olisin oikeastaan halunnut tummanpunaiset, mutta koska vaarana oli se, että ne jää haaleammaksi niin kulahtanut punainen ei ole kovinkaan kiva väri. Sen sijaan, jos fuchsia jää haaleammaksi, niin silloin se on vaaleanpunaista ja sekin passaa minulle.
Nitor paketissa oli tuo väriaine sekä kiinnitysaine, omissa pakkauksissaan.
Housut piti punnita, jotta tietää paljonko suolaa pitää laittaa pesuun.. Paketissa luki että jos vaate painaa 400g niin tarvitaa 500g suolaa.
Sitten punnitsin 500g suolaa valmiiksi.
Housut piti kastella ennen koneeseen laittoa, joten upotin ne lavuaariin vähäksi aikaa veteen.
Väripaketit pitää avata todella varovasti saksilla ja HANSKAT KÄDESSÄ. Erityisesti tuo missä on nestemäistä väriä. Avasin sen niin varovasti kuin pystyin lavuaarissa ja hetken aikaa lavuaari näytti siltä, että joku olisi teurastettu siellä. Väri nimittäin roiskui yrityksistä huolimatta hiukan. Sen jälkeen housut, väripaketit sekä suola laitetaan koneeseen. Väripaketteja ei tule kaataa vaan jättää pystyasentoon, silti sitä vähän roiskui housuille ja näyttää kyllä aivan vereltä!
Sitten laitetaan kone pyörimään, ilman esipesua, normaali ohjelmalle ilman pesuainetta. Itse käytin lämpötilana 40 astetta, vaikka housut saisi pestä vain 30 asteessa. Paketissa kuitenkin luki, että 30 asteessa värjääminen saattaa jättää hailakamman värin. Kone pyöritetään kerran ja sen jälkeen kun se on valmis, lisätään sinne hieman pesuainetta ja pyöritetään uudestaan. Kurkkasin kyllä tässä välissä koneeseen ja melkein hihkaisin, ei nimittäin näyttänyt lainkaan hassummalta. Kun sitten piinaavat kaksi koneellista olivat pyörineet, sain nostaa housut koneesta kuivumaan. Ja tadaa! Tältä ne näyttävät kuivana:
Eivät ole ihan noin kirkkaat kuin kuvassa, vyörätön yläreuna on enemmän sen värinen, miltä nämä oikeasti näyttävät. Eli näistä tuli tällaiset tummanpinkit. Paikat jäivät vaaleanpunaiseksi ja oikeastaan olen nyt iloinen että en värjännyt sillä normipunaisella, sillä paikat olisi varmaan näyttäneet vähän ikävältä haalean punaisena. Myös vetoketju ja langat eivät värjäytyneet vaan jäivät valkoiseksi.
Läheltä katsottuna huomaa, ettei kangas ole ihan tasaisesti värjäytynyt ja se johtunee juurikin siitä lycrasta. Kauempaa sitä ei kuitenkaan huomaa joten eiköhän noita jossain tavan ratsastelussa kehtaa käyttää. Ennemmin ainakin kuin valkoisia kisahousuja! Lisäksi jos kyllästyn tähän väriin, voin aina värjätä ne myös mustaksi, toki silloin paikat jää harmaaksi.
Kuva lähempää. Tästä näkee sen, ettei väri ole ihan tasainen. Ja tässä kuvassa myös housujen todellinen väri näkyy paremmin. Hyvin myös huomaa, jos lanka on jostain karannut :D
Tämän perusteella, ainakin puuvillaa sisältävät ratsastushousut voi värjätä, mutta kannattaa tosiaan varautua aavistuksen vaaleampaan lopputulokseen jos housuissa on jotain värjäytymätöntä materiaalia. Värjäystulos onkin lähempänä tuota, jos olisin värjännyt 800g, kuin 400g, mutta eipä tuo haittaa. On ainakin vähän erikoisen väriset housut mulla nyt sitten! Mitäs tykkäätte?
torstai 24. heinäkuuta 2014
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Ensimmäinen lempiponini
Kerrankin sellainen haasteen kohta, jota ei tarvinnut pitkään miettiä. Nimittäin ensimmäinen lempiponini. Tapasin tämä ponin ensimmäisen kerran vuonna 2001. Sillä ratsastin silloin, kun menin ensimmäistä kertaa Oivan tallille, Polvijärvelle. Poni on valkoinen unelma Welsh B poni, Tulle. Muistan, että Tulle oli hirmu kiltti. Minuun teki vaikutuksen se, että satulavyötä kiristäessä se ei purrut minua vaan puomia, jossa se oli kiinni. (Kyllä, tuohon aikaan tämä oli minulle iso juttu). Tulle oli myös luultavasti ensimmäinen poni, jolla laukkasin kunnolla. Muistan että pitelin satulan etukaaresta kiinni, koska en varmaan muuten olisi pysynyt kyydissä. Minulla ei itselläni ole Tullesta kuin yksi todella huono kuva, joten ihana Heidi lähetti minulle tästä ponista kuvia ja antoi vielä luvan julkaista niitä täällä! Kiitos, nämä kuvat merkitsee mulle enemmän kuin uskottekaan.
Tykkäsin Tullesta, koska se oli reipas ja kiltti. Kerran, kun tallilla oli kova pakkanen ja luultavasti olin syönyt vähän huonosti, niin kesken ratsastuksen minua rupesi pyörryttämään. Nousin selästä ja olin taluttamassa Tullea pois kentältä kun silmissä pimeni. Seuraavaksi näin vain kun poni ravasi ohitseni ja makasin maassa. Pyörryin vielä kentän portin päälle, joka aukesi ja poni pääsi karkuun. Mutta arvatkaapa mihin Tulle meni. Se meni puomille vain odottelemaan, että joku tulisi ottamaan varusteet pois päältä, niin kiltti se oli. Oiva talutti minut sitten sisälle ja kuumehan minulle oli noussut ja sekin varmaan aiheutti pyörtymisen. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut.
Harmikseni Tulle sairastui kaviokuumeeseen ja se piti lopettaa 2002. Itkin silloin ihan hirveästi. Nyt kun katson näitä kuvia, niin en millään muista että Tulle olisi ollut noin pieni, mutta olihan silloin itsekin pieni. Jokatapauksessa hyviä muistoja jäi ja luulen että Tulle on yksi suurin syy siihen, että pidän erityisesti kimoista hevosista. Ihana poni ja ehdottomasti ensimmäinen lempiponini!
Ps. Ratsastushousut ovat juuri pesukoneessa värjäytymässä, joten siitä tulossa raporttia mahdollisesti jo huomenna!
Menneet:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 7 Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Tulevat:
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen
Vasemmalla Tulle, oikealla Jesse. ©Heidi M. |
Tykkäsin Tullesta, koska se oli reipas ja kiltti. Kerran, kun tallilla oli kova pakkanen ja luultavasti olin syönyt vähän huonosti, niin kesken ratsastuksen minua rupesi pyörryttämään. Nousin selästä ja olin taluttamassa Tullea pois kentältä kun silmissä pimeni. Seuraavaksi näin vain kun poni ravasi ohitseni ja makasin maassa. Pyörryin vielä kentän portin päälle, joka aukesi ja poni pääsi karkuun. Mutta arvatkaapa mihin Tulle meni. Se meni puomille vain odottelemaan, että joku tulisi ottamaan varusteet pois päältä, niin kiltti se oli. Oiva talutti minut sitten sisälle ja kuumehan minulle oli noussut ja sekin varmaan aiheutti pyörtymisen. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut.
Vasemmalla Virma, oikealla Tulle. ©Heidi M. |
Harmikseni Tulle sairastui kaviokuumeeseen ja se piti lopettaa 2002. Itkin silloin ihan hirveästi. Nyt kun katson näitä kuvia, niin en millään muista että Tulle olisi ollut noin pieni, mutta olihan silloin itsekin pieni. Jokatapauksessa hyviä muistoja jäi ja luulen että Tulle on yksi suurin syy siihen, että pidän erityisesti kimoista hevosista. Ihana poni ja ehdottomasti ensimmäinen lempiponini!
Ps. Ratsastushousut ovat juuri pesukoneessa värjäytymässä, joten siitä tulossa raporttia mahdollisesti jo huomenna!
Menneet:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Tulevat:
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Tallipäivä Murun kanssa videolla
Kävin tänään aamupäivästä Murun luona ja kuvasin teille pienen tallipäivä videon. Akku vaan loppui kesken, etten ihan loppuun asti saanut kuvattua, mutta ainakin näätte mitä puuhailen Murun kanssa tallilla. Heti kun hain Murun tarhasta huomasin sen selässä isot paukamat, joten soitin sitten Murun omistajalle, että mitähän niiden kanssa pitäisi tehdä. Omistaja epäili niiden olevan paarman aiheuttamia, eikä Muru niitä mitenkään arkonut. Päätettiin että voisin mennä ilman satulaa, niin ei ainakaan sitten satula aiheuta paukamiin lisää ongelmia.
En olekaan mennyt pitkään aikaan ilman satulaa, joten olo oli melkoisen hutera. Paarmat ärsyttivät Muruakin, joten se olisi mielellään vaan ravannut koko ajan. Laukkaa en ottanut ollenkaan, kun olo ei ollut mikään supervarma ilman satulaa. En tehnyt mitään ihmeempiä, lähinnä humputtelin ympäriinsä ja hain tasapainoa itselleni. Mutta oli kyllä mukavaa mennä pitkästä aikaa ilman satulaa ja ihanaa kun ei tarvinnut laittaa niitä hirvittävän kuumia ratsastushousuja. Ratsastuksen lopuksi laitoin paukamiin vielä jotain terva-ainetta, joka suojaisi paukamia uusilta puremilta.
Tässä video, niin voitte itse katsella, miltä mun tallipäivä näytti. (Murun tervehdys heti alussa oli kyllä parasta!)
Illalla suuntasin sitten pitkästä aikaa Joensuun ratsastusopistolle tunnille. Olen koko kesän odottanut noita ratsastustunteja. Kesäkuussa ei ollut varaa eikä aikaa ja nytkin aika on ollut todella kortilla iltavuorojen takia. Viimein sain varattua tunnin itselleni. Ratsuksi sain minulle täysin uuden tuttavuuden Toinin, eli Tonikan. Olen kuvannut sitä monissa kisoissa ja minusta se on todella sievä hevonen. Mielenkiinnolla lähdinkin sitä kokeilemaan.
Aluksi koin kyllä melkoisen järkytyksen, sillä olin odottanut sulavaliikkeistä ratsua, mutta Toini olikin hirmu jäykkä. Olin myös laittanut itselleni hieman liian pitkät jalustimet, joten laukannostoissa oli ongelmia. Kun sitten kuitenkin lyhensin jalustimet ja Toini alkoi vertymään, niin siitä kuoriutui juuri se herkkä hevonen, jota vähän olinkin odotellut ja lopputunnista se oli hirmu kiva ratsastaa.
Tehtävänä meillä oli käntää hieman ennen pitkää sivua keskelle ja tulla loivaa pohkeenväistöä uralle. Pohkeenväistön jälkeen uralla piti nostaa vastalaukkaa. Toini suoritti tämän hirmu hyvin, mutta alkoi vähän kuumumaan tehtävässä. Jossain vaiheessa se ei olisi millään malttanut uralla asettua ulos vaan olisi halunnut lähteä heti uralle päästyään laukkaamaan. Pidätinkin sitä vähän liian jyrkästi ja neiti veti herneet nenään ja tarjosi sitten molempia etujalkoja ilmaan. Ei onneksi korkealle, mutta pientä kohoamista oli havaittavissa. Jatkoin sitten toisella kerralla pehmeämmällä kädellä ja loppuun saatiin todella hienot pätkät. Toini malttoi odottaa laukkapohkeita ja minä en pidättänyt liikaa. Olipa hieno tunne, kun se kultainen keskitie löytyi.
Loppuraveissa alkoi olemaan juuri se hyvä "tatsi", jota lähdin hakemaankin. Olisin voinut mielelläni jatkaa vaikka toisen tunnin perään ja aika meni aivan liian nopeasti. Ensi viikolla luultavasti luvassa enemmänkin Opiston tunteja ja Muruakin olen menossa ratsastamaan.
En olekaan mennyt pitkään aikaan ilman satulaa, joten olo oli melkoisen hutera. Paarmat ärsyttivät Muruakin, joten se olisi mielellään vaan ravannut koko ajan. Laukkaa en ottanut ollenkaan, kun olo ei ollut mikään supervarma ilman satulaa. En tehnyt mitään ihmeempiä, lähinnä humputtelin ympäriinsä ja hain tasapainoa itselleni. Mutta oli kyllä mukavaa mennä pitkästä aikaa ilman satulaa ja ihanaa kun ei tarvinnut laittaa niitä hirvittävän kuumia ratsastushousuja. Ratsastuksen lopuksi laitoin paukamiin vielä jotain terva-ainetta, joka suojaisi paukamia uusilta puremilta.
Tässä video, niin voitte itse katsella, miltä mun tallipäivä näytti. (Murun tervehdys heti alussa oli kyllä parasta!)
Illalla suuntasin sitten pitkästä aikaa Joensuun ratsastusopistolle tunnille. Olen koko kesän odottanut noita ratsastustunteja. Kesäkuussa ei ollut varaa eikä aikaa ja nytkin aika on ollut todella kortilla iltavuorojen takia. Viimein sain varattua tunnin itselleni. Ratsuksi sain minulle täysin uuden tuttavuuden Toinin, eli Tonikan. Olen kuvannut sitä monissa kisoissa ja minusta se on todella sievä hevonen. Mielenkiinnolla lähdinkin sitä kokeilemaan.
Tonika |
Aluksi koin kyllä melkoisen järkytyksen, sillä olin odottanut sulavaliikkeistä ratsua, mutta Toini olikin hirmu jäykkä. Olin myös laittanut itselleni hieman liian pitkät jalustimet, joten laukannostoissa oli ongelmia. Kun sitten kuitenkin lyhensin jalustimet ja Toini alkoi vertymään, niin siitä kuoriutui juuri se herkkä hevonen, jota vähän olinkin odotellut ja lopputunnista se oli hirmu kiva ratsastaa.
Tehtävänä meillä oli käntää hieman ennen pitkää sivua keskelle ja tulla loivaa pohkeenväistöä uralle. Pohkeenväistön jälkeen uralla piti nostaa vastalaukkaa. Toini suoritti tämän hirmu hyvin, mutta alkoi vähän kuumumaan tehtävässä. Jossain vaiheessa se ei olisi millään malttanut uralla asettua ulos vaan olisi halunnut lähteä heti uralle päästyään laukkaamaan. Pidätinkin sitä vähän liian jyrkästi ja neiti veti herneet nenään ja tarjosi sitten molempia etujalkoja ilmaan. Ei onneksi korkealle, mutta pientä kohoamista oli havaittavissa. Jatkoin sitten toisella kerralla pehmeämmällä kädellä ja loppuun saatiin todella hienot pätkät. Toini malttoi odottaa laukkapohkeita ja minä en pidättänyt liikaa. Olipa hieno tunne, kun se kultainen keskitie löytyi.
Loppuraveissa alkoi olemaan juuri se hyvä "tatsi", jota lähdin hakemaankin. Olisin voinut mielelläni jatkaa vaikka toisen tunnin perään ja aika meni aivan liian nopeasti. Ensi viikolla luultavasti luvassa enemmänkin Opiston tunteja ja Muruakin olen menossa ratsastamaan.
lauantai 19. heinäkuuta 2014
Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Hevoshaasteella jatketaan taas! Päätin nyt sitten ihan omalla luvallani skipata kohdan 7, jossa pitäisi esitellä hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut. Vaikka miten mietin, niin ei, en ole tavannut yhtäkään hevosta joka ansaitsisi tittelin "hirvein hevonen jolla olen ratsastanut". Ehkä minulla on ollut hyvä tuuri hevosharrastuksessani, etten ole kohdannut yhtäkään niin hirveää hevosta, että se ansaitsisi tuollaisen esittelyn. Niinpä seuraava esiteltävä hevonen onkin hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä. Ja näitä on monta! Luetellakseni muutamia on pakko mainita ainakin Vapper (joka, on esitelty kohdassa 6.) sekä jo edesmennyt Misa (joka on esitelty kohdassa 4), mutta kuitenkin ehkä yksi ylitse muiden on Melli.
Flexa, eli Melli oli vakioratsuni Aittopuron tallilla ratsastaessani. Rodultaan Melli on eestiläinen urheiluhevonen ja luonteeltaan se on juuri sellainen kuin ratsusta haluan. Säpäkkä, mutta ei anna mitää ilmaiseksi. Olinpa hetkellisesti jopa vakavissani ostamassa Melliä itselleni, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Tämä hevonen sytytti hevosinnostuksen minuun takaisin tauon jälkeen ja tämä hevonen opetti minulle paljon. Aittopuron tallin lopettaessa toiminnan Melli myytiin yksityiskäyttöön. Olisipa huikeaa päästä taas kokeilemaan Melliä. Ratsastin sillä muistaakseni viimeksi vuoden 2012 keväällä.
Menneet:
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 7 Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Tulevat:
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen
Flexa, eli Melli oli vakioratsuni Aittopuron tallilla ratsastaessani. Rodultaan Melli on eestiläinen urheiluhevonen ja luonteeltaan se on juuri sellainen kuin ratsusta haluan. Säpäkkä, mutta ei anna mitää ilmaiseksi. Olinpa hetkellisesti jopa vakavissani ostamassa Melliä itselleni, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Tämä hevonen sytytti hevosinnostuksen minuun takaisin tauon jälkeen ja tämä hevonen opetti minulle paljon. Aittopuron tallin lopettaessa toiminnan Melli myytiin yksityiskäyttöön. Olisipa huikeaa päästä taas kokeilemaan Melliä. Ratsastin sillä muistaakseni viimeksi vuoden 2012 keväällä.
Minä ja Melli estekurssilla, kesällä 2011. ©Minna |
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen
Päivä 4 Hevonen, jota ikävöin eniten
Päivä 5 Haastavin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 6 Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 8 Hevonen, jonka selkään vielä haluaisin päästä
Tulevat:
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponini
Päivä 10 Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten
Päivä 11 Hevonen, jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus
Päivä 13 Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni
Päivä 14 Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti
Päivä 15 Hevonen, jolta olen tippunut pahiten
Päivä 16 Yritteliäin, hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 17 Hauskin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 18 Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet
Päivä 19 Vaikuttavin, hevonen
Päivä 20 Pienin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 21 Suurin, hevonen jolla olen ratsastanut
Päivä 22 Itsepäisin hevonen, jolla olen ratsastanut
Päivä 23 Hevonen, jonka haluaisin omaksi
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Kesäfiilistelyjä
Tästä tulee nyt aika kuvapainotteinen postaus, jossa on vähän viime aikaisia kuulumisia. Murulla olen käynyt pariinkin kertaan ratsastelemassa, mutta kuvaajaa ei ole ollut mukana. Viime kerralla oli tosin taas niin kamala helle, ettei oikein hevoseltakaan voinut vaatia mitään isompia. Ja ne paarmat! Ai että inhoon paarmoja!
Jokatapauksessa sain napattua yhden ihanan kuvan Murusta ja sen laidunkaverista ratsastuksen jälkeen ja halusin jakaa sen teidän kanssa.
Vietin myös tällä viikolla minilomaa 3 päivää mökillä. Alan olla jo niin loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi vajaa 2 viikkoa sinnitellä. Mökillä pääsin olemaan veneen perässä vedettävän donitsin kyydissä sekä kokeilemaan vesihiihtoa! Vesikuvat on ottanut Sonja, kiitos!
Vesihiihto ei muuten olekaan ihan niin helppoa miltä näyttää. Tai oikeastaan vaikeaa siitä tekee se ylös pääsy. Aika monta kertaa piti kokeilla, ennenkuin viimein pääsin varsinaisesti surffaamaan veneen perässä. Tässä hieman kuvia, koska nää nyt vaan oli minusta niin hulvattomia!
Mökillä nappailin myös mukataiteellisia kuvia, kun kerrankin sai ajan kanssa zoomailla. Alla kuvasatoa:
Mitäs tykkäsitte kuvista?
Jokatapauksessa sain napattua yhden ihanan kuvan Murusta ja sen laidunkaverista ratsastuksen jälkeen ja halusin jakaa sen teidän kanssa.
Vasemmalla Muru ja oikealla laidunkaveri Proza |
Vietin myös tällä viikolla minilomaa 3 päivää mökillä. Alan olla jo niin loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi vajaa 2 viikkoa sinnitellä. Mökillä pääsin olemaan veneen perässä vedettävän donitsin kyydissä sekä kokeilemaan vesihiihtoa! Vesikuvat on ottanut Sonja, kiitos!
Donitsikyytiä |
Vesihiihto ei muuten olekaan ihan niin helppoa miltä näyttää. Tai oikeastaan vaikeaa siitä tekee se ylös pääsy. Aika monta kertaa piti kokeilla, ennenkuin viimein pääsin varsinaisesti surffaamaan veneen perässä. Tässä hieman kuvia, koska nää nyt vaan oli minusta niin hulvattomia!
Pärskis. Ja kuski vielä näyttää peukkua, sillä olin juuri päässyt suksille vaan sitten muksahdin. |
Ai pitiks siitä kapulasta pitää kiinnikin? |
Kyllä se sitten viimein onnistuikin! |
Mökillä nappailin myös mukataiteellisia kuvia, kun kerrankin sai ajan kanssa zoomailla. Alla kuvasatoa:
Kukkasia |
Pisarointia |
Järven pintaa |
Metsämansikka |
Mitäs tykkäsitte kuvista?
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Savonlinna ja Opera Games
"Kyllä sitä täytyy olla ihan aavistuksen hullu, että herää vapaapäivänään vapaaehtoisesti klo 5.00, jotta ehtii ajoissa kuvaamaan ratsastuskisoja. "
Ylläoleva lause, on facebook sivujeni päivitys 6.7. klo 5.34.
Aamuherätys teki tiukkaa, mutta toisaalta olin myös hirvittävän innoissani. Pitkästä aikaa pääsisin kuvaamaan pois Joensuusta. Lauantaina olin ollut vielä töissä, mutta sunnuntai oli vapaa ja pyhitetty hevoskuvaukselle. Lähdin Joensuusta ajamaan kuuden jälkeen kohti Savonlinnaa. Matkalta nappasin kaveriksi Netan ja Savonlinnassa olimme kahdeksan maissa.
Ihan ensimmäisiä ratsukoita en ehtinyt kuvata, mutta sehän on minulle aika tyypillistä. Akateeminen vartti myöhässä, kuten yleensäkin. Sää oli aivan upea, sillä aurinko paistoi KOKO päivän ja lämmintä riitti. Tuli aivan mieleen vuosi 2010, kun olin edellisen kerran Opera Gameseja kuvaamassa. Silloin oli myös todella aurinkoista ja lämmintä.
Kaikessa viisaudessani, olin todennut ettei jalkani yleensä rusketu. Joten päätin olla rasvaamatta niitä. Idea oli kyllä jo syntyjään äärimmäisen huono ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Reidessä on tälläkin hetkellä nyt sitten palanut kohta, kun siihen koko aamupäivän aurinko porotti. Onneksi sitten tajusin loppupäiväksi laittaa sitä rasvaa sinne jalkoihinkin.
Kuvausolosuhteet eivät olleet mitkään parhaimmat. Tietäähän sen kun aurinko paistaa, niin varjoja syntyy. Lisäksi katsomosta kuvattaessa aurinko tuppaa tekemään kuviin sen inhottavan vastavalon. Onkohan kenttien suunnittelussa muuten joku kirjoittamaton sääntö, että katsomo tulee sitten kentän pohjoispuolelle, että varmasti paistaa aurinko katsomoon päin keskipäivällä?
Ajoituksen kanssa olin nyt kyllä paljon tarkempi ja onnistumisprosentti oli melko hyvä. Olosuhteisiin nähden, olin ihan tyytyväinen kuviin. Tosin kuvia on n. 1200 ja olen käynyt vasta 500 ensimmäistä läpi. Hommaa ei helpota yhtään se, että minulla on töissä aika pitkiä päiviä, joten aika on kortilla, mutta pikku hiljaa niitä julkaisen kuvasivuille.
Laittelen tähän alle taas muutamia kuvia ja loput voi käydä katsomassa täältä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2014/6.7.+Opera+Games,+Vuohim%C3%A4ki/
Lisäilen kuvia sitä mukaa kun saan niitä muokattua :)
Ylläoleva lause, on facebook sivujeni päivitys 6.7. klo 5.34.
Aamuherätys teki tiukkaa, mutta toisaalta olin myös hirvittävän innoissani. Pitkästä aikaa pääsisin kuvaamaan pois Joensuusta. Lauantaina olin ollut vielä töissä, mutta sunnuntai oli vapaa ja pyhitetty hevoskuvaukselle. Lähdin Joensuusta ajamaan kuuden jälkeen kohti Savonlinnaa. Matkalta nappasin kaveriksi Netan ja Savonlinnassa olimme kahdeksan maissa.
Cascade III Z |
Ihan ensimmäisiä ratsukoita en ehtinyt kuvata, mutta sehän on minulle aika tyypillistä. Akateeminen vartti myöhässä, kuten yleensäkin. Sää oli aivan upea, sillä aurinko paistoi KOKO päivän ja lämmintä riitti. Tuli aivan mieleen vuosi 2010, kun olin edellisen kerran Opera Gameseja kuvaamassa. Silloin oli myös todella aurinkoista ja lämmintä.
Kaikessa viisaudessani, olin todennut ettei jalkani yleensä rusketu. Joten päätin olla rasvaamatta niitä. Idea oli kyllä jo syntyjään äärimmäisen huono ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Reidessä on tälläkin hetkellä nyt sitten palanut kohta, kun siihen koko aamupäivän aurinko porotti. Onneksi sitten tajusin loppupäiväksi laittaa sitä rasvaa sinne jalkoihinkin.
Jalassa, mulla on myös sandaalin kuva! |
Kuvausolosuhteet eivät olleet mitkään parhaimmat. Tietäähän sen kun aurinko paistaa, niin varjoja syntyy. Lisäksi katsomosta kuvattaessa aurinko tuppaa tekemään kuviin sen inhottavan vastavalon. Onkohan kenttien suunnittelussa muuten joku kirjoittamaton sääntö, että katsomo tulee sitten kentän pohjoispuolelle, että varmasti paistaa aurinko katsomoon päin keskipäivällä?
Clio |
Ajoituksen kanssa olin nyt kyllä paljon tarkempi ja onnistumisprosentti oli melko hyvä. Olosuhteisiin nähden, olin ihan tyytyväinen kuviin. Tosin kuvia on n. 1200 ja olen käynyt vasta 500 ensimmäistä läpi. Hommaa ei helpota yhtään se, että minulla on töissä aika pitkiä päiviä, joten aika on kortilla, mutta pikku hiljaa niitä julkaisen kuvasivuille.
Laittelen tähän alle taas muutamia kuvia ja loput voi käydä katsomassa täältä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2014/6.7.+Opera+Games,+Vuohim%C3%A4ki/
Lisäilen kuvia sitä mukaa kun saan niitä muokattua :)
Mon Clarimon |
Pittegaardens Rosita |
Wittie B |
Candis |
Clooney |
En tiedä mikä noissa Savonlinnan kisoissa aina on, kun jotenkin siellä ollessa tulee aina niin hyvä fiilis. Liekö se nostalgiaa, kun on pennusta asti siellä aina välillä käynyt pyörimässä vai mikä, mutta sunnuntainakin koko loppuillan olin vaan niin hyvällä tuulella! Oli kyllä aivan mahtava päivä, ei voi muuta sanoa!
torstai 3. heinäkuuta 2014
Haaveilua ostoslistasta
Tiedättekö mitä? Olen lisännyt lukulistalleni ensimmäisen suositun hevosblogin. Aikaisemmin luin vain sellaisia blogeja, joissa esiintyi "tuttuja" hevosia tai kirjoittajia. Sittemmin olen lisänny lukulistalleni muitakin mielenkiintoisia blogeja, vaikka edelleenkin suosikkiblogejani ovat ne joissa esiintyy jokin paikallinen ratsukko. Viime syksynä kun muutin Kuopioon, lukulistalle tuli samalla tallilla ratsastavien blogeja, ne olivat kuitenkin pieniä blogeja, enkä enää edes kyseisellä tallilla ratsasta.
Eilen lisäsin viimein erittäin suositun hevosblogin lukulistalle, nimittäin Voitto Kotiin -blogin. Myönnän että osasyynä on edelleen se, että kirjoittaja on Kuopiosta ja näin ollen "läheltä", mutta eihän siitä pääse mihinkään, että blogi vain on hyvä. Hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja hyviä kuvia. Jään mielenkiinnolla seuraamaan.
Päätin myös repäistä ja osallistua blogin viikkohaasteeseen. Palkkapäivään on enää 4 päivää, mutta kuka niitä päivä laskee? Ja hankintoja olisi myös ratsastusvarusteisiin tehtävä. Haasteen aihe sattui sopivasti, joten kokeillaan nyt sitten itsekin tätä.
Ensimmäisenä hankintalistalla on ehdottomasti kypärä. Entinen Lamicellin kypärä on ottanut ehkä vähän liikaa iskua ja onhan siinä naarmujakin. Uuden kypärän hankinta tulee ajankohtaiseksi ennen syksyä, sillä varasin taas syksylle Kuopiosta vakiotunnin. Tällä kertaa eri paikasta ja toivottavasti myös paremmasta. Kypärä jonka luultavasti myös aion hankkia kesän loppupuolella on John Whitaker Victory kypärä.
Vielä en tiedä mistä sen aion hankkia, mutta luulen, että mun on vaan saatava tämä. Mustana tosin olisi kivempi, mutta ei taida noilla blingeillä löytyä kuin navyna. (Ja koska kyseessä olen minä, niin blingiä on oltava.) Tästä on myös olemassa sellainen kevyempi Carbon malli, jota olen myös katsellut, mutta kyllä tämä sopisi enemmän omaan silmään. Täytyy vielä sulatella ja mietiskellä mitä sitä syksyllä loppujen lopuksi päähänsä painaa.
Jos minulla on yksi ratsastusvaate, johon minulla on pakkomielle niin se on pikee paidat. Oikeastaan merkillä ei ole väliä, kunhan se istuu hyvin ja on kivan värinen. Mullahan on esimerkiki Espritiltä pari pikeetä, pinkki ja tummansininen. Mutta jos hevosmerkkinen pitäisi olla niin omaa silmää mielyyttää esimerkiksi nyt tämä Spooksin Mara Pikee.
Kiitokset Voitto Kotiin Blogin Tiialle viikkohaasteesta!
Eilen lisäsin viimein erittäin suositun hevosblogin lukulistalle, nimittäin Voitto Kotiin -blogin. Myönnän että osasyynä on edelleen se, että kirjoittaja on Kuopiosta ja näin ollen "läheltä", mutta eihän siitä pääse mihinkään, että blogi vain on hyvä. Hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja hyviä kuvia. Jään mielenkiinnolla seuraamaan.
Päätin myös repäistä ja osallistua blogin viikkohaasteeseen. Palkkapäivään on enää 4 päivää, mutta kuka niitä päivä laskee? Ja hankintoja olisi myös ratsastusvarusteisiin tehtävä. Haasteen aihe sattui sopivasti, joten kokeillaan nyt sitten itsekin tätä.
Ensimmäisenä hankintalistalla on ehdottomasti kypärä. Entinen Lamicellin kypärä on ottanut ehkä vähän liikaa iskua ja onhan siinä naarmujakin. Uuden kypärän hankinta tulee ajankohtaiseksi ennen syksyä, sillä varasin taas syksylle Kuopiosta vakiotunnin. Tällä kertaa eri paikasta ja toivottavasti myös paremmasta. Kypärä jonka luultavasti myös aion hankkia kesän loppupuolella on John Whitaker Victory kypärä.
http://www.charlies.nu |
Jos minulla on yksi ratsastusvaate, johon minulla on pakkomielle niin se on pikee paidat. Oikeastaan merkillä ei ole väliä, kunhan se istuu hyvin ja on kivan värinen. Mullahan on esimerkiki Espritiltä pari pikeetä, pinkki ja tummansininen. Mutta jos hevosmerkkinen pitäisi olla niin omaa silmää mielyyttää esimerkiksi nyt tämä Spooksin Mara Pikee.
http://www.hooks.fi |
Sitten voisi mennä siihen haaveiluosioon, eli ostokset jotka eivät nyt oikesti ole ostoslistalla, mutta olisi kiva omistaa jos niille olisi käyttöä. Eli jos siis ylipäätään kisaisin tai tarvitsisin kisatakin niin hankkisin tämän tai jonkin samantapaisen:
http://www.equiport.co.uk/ |
Eli siis mustan taki, jossa olisi valkoiset kanttaukset. Kuvassa on Spooksin takki, mutta tosiaan ei merkillä olisi niin väliä. Nuo valkoiset yksityiskohdat on ne, mitkä tekevät tästä takista sellaisen, että haluaisin sen. Tällä hetkellä kisatakille ei kuitenkaan ole mitään käyttöä.
Lisätään haaveilulistaan vielä bingeillä varustetut kisahousut:
http://www.equiport.co.uk/ |
Euro-Starin Laura Deluxe Grip housut. On blingiä! :) Harmi, ettei kisahousuille nyt oikein ole tarvetta.
Näiden lisäksi haluaisin myös ehkä punaiset tai siniset ratastushousut ja olenkin tässä harkinnut värjääväni nykyiset valkoiset kisahousuni, sillä minulla ei ihan oikeasti ole tarvetta valkoisille kisahousuille. Aivan hyvin voisin värjätä ne niin saisin ne myös käyttöön. Jos päädyn värjäämään ne, niin kirjoittelen siitä kyllä myös tänne blogiin. Saa nähdä onnistuuko se edes.
Näiden lisäksi haluaisin myös ehkä punaiset tai siniset ratastushousut ja olenkin tässä harkinnut värjääväni nykyiset valkoiset kisahousuni, sillä minulla ei ihan oikeasti ole tarvetta valkoisille kisahousuille. Aivan hyvin voisin värjätä ne niin saisin ne myös käyttöön. Jos päädyn värjäämään ne, niin kirjoittelen siitä kyllä myös tänne blogiin. Saa nähdä onnistuuko se edes.
Kiitokset Voitto Kotiin Blogin Tiialle viikkohaasteesta!
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Kameratarvikeostoksia
Kävin tänään vähän ostamassa kameratarvikkeita. Sunnuntaina on suunnitteilla vähän isompi kuvauskeikka ja epäilin ettei kameran nykyinen akku kestä koko päivän kuvausta. Hieman myös epäilin, ettei 16 gigan korttikaan riitä, kun siihenhän mahtuu "vain" n. tuhat kuvaa. Enempää en paljasta viikonlopun kuvauskohteesta, mutta useimmat voi varmastikin arvata ;)
Nyt on siis kuvausarsenaaliin lisätty toinen 16Gt muistikortti sekä vara-akku. Näillä pitäisikin sitten ilman ongelmia saada paukuttaa vähän isommissa ja pidemmissäkin kisoissa!
Joko arvaatte missä aion kuvata?
Nyt on siis kuvausarsenaaliin lisätty toinen 16Gt muistikortti sekä vara-akku. Näillä pitäisikin sitten ilman ongelmia saada paukuttaa vähän isommissa ja pidemmissäkin kisoissa!
Joko arvaatte missä aion kuvata?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)