Hyppyjä tauon jälkeen

Vili pääsi nyt ensimmäistä kertaa hyppäämään esteitä sitten sairasloman. Viimeksi hevonen oli siis esteitä nähnyt viime syksynä, joten intoa piisasi. Välillä vähän liikaakin! Aloitin verkkaamisen taivutteluilla ja totesin että viikon tauko oli tehnyt tehtävänsä ja Vili oli entistäkin kankeampi. Leivällä sitten koitettiin saada Viliä vähän venyttelemään ja taipumaan ja koin kyllä että siitä oli jopa pikkuisen apuakin.

Sitten oli aika aloittaa hypyt. Tulin ensin ihan vain ravipuomeja, jotka meni oikein hyvin. Sen jälkeen laitettiin yksi kavalettikorkeuinen pikkupikkueste. Tulin sen ensin ravissa ja sitten laukassa muutamia kertoja. Tästä pikkukavaletista Vili ei vielä innostunut, mutta sitten alkoi tapahtua kun nostetiin este n. 40cm korkuiseksi.

Tulin hyvässä laukassa esteelle ja Vili oli kovin keskittynyt laukkaansa kunnes se tajusi kohdalla että "hups siinä onkin este edessä" ja teki sitten sellaisen hissihyppy loikan, jollaista en olekaan koskaan ennen kohdannut. Jalkauduttin kaikille neljälle jalalle nätisti ja este pysyi paikallaan. Siinä vaiheessa minua rupesi naurattamaan. Ihmeteltiin vaan Sannan kanssa, että kylläpä se loikkasikin korkealle.

Tyylinäyte

Tulin esteen uudestaan ja toinen hyppy onnistui jo paremmin vaikka Vilin ylitystyyli oli kyllä välillä ihan näkemisen arvoinen. Välillä Vili taas lähti hyppyyn vaikka väliin olisi kyllä mahtunut hyvin vielä yksi laukka-askelkin, joten kaukaa ponnistettiin. Välillä rauhoittelin viliä ympyröillä, sillä se alkoi selvästi kerätä kierroksia. Vili oli esteistä niin innoissaan. Jopa niin innoissaan, että väliin mahtui melkoinen ilmavara. Uskon kyllä, että paikat alkaa osua paremmin ja ilmavarakin pienenee kunhan saadaan vähän rutiinia esteisiin.

Siirrettiin välillä esteen paikkaa, että saatiin tultua molemmsta suunnista ja lopuksi laitettiin este vielä kentän keskelle. Tässä Vili kurvasi ensimmäisen kerran ohi, mutta toisella kerralla osuttiin jo kohdallekin vaikkakin pomppu oli taas hirmuinen ilmaloikka kaukaa ponnistettuna. Viimeinen hyppy kuitenkin osui juuri kohdalleen ja Vili sai siitä paljon paljon kiitosta.

Vähän liioittelua havaittavissa :D

Loppuverkkana sitten taas koitin taivutella ja Vili oli selvästi intopiukeana vielä esteistä, joten loppuverkassa piti jonkin aikaa hakea rentoutta. Lopuksi käytiin vielä tiellä kävelemässä loppukävelyt. Vilin jalkakin kesti hyvin estehyppelyt, joten tästä on hyvä jatkaa. Kyllä se vaan on superheppa!

Pouta ja hyvän mielen ratsastus

Maanantaina valmennusviikonlopun jälkeen menin ratsastamaan Poudalla. Pouta on kyllä sellainen hyvänmielen ratsu. Sillä on niin tasaiset askeleet, että valmennuksesta aavistuksen (tai siis oikeasti tosi paljon) arka perspuoleni sai levätä. Poudan ravi on kuin nojatuolissa istuisi ja siellä on vaan niin ihanaa fiilistellä. Aluksi ajattelin etten ratsasta mitenkään vakavasti vaan otetaan rentoa menoa, mutta Pouta tuntui niin hyvältä, että intouduin sitten ihan oikeasti ratsastamaan Poutaa.

Ja voi miten kivaa meillä oli! Pouta oli tosi kiva ratsastaa ja ainakin selkään tuntui yhdessä vaiheessa todella hyvin tahdikas ja ponnekas ravi. Olisin niin kovin kyllä halunnut nähdä, miltä se näytti, sillä se tuntui tosi kivalta selkään! Ehkä valmennuksesta tosiaan oli kuitenkin jotain hyötyä. Loppuajasta Pouta ihan selkeästi innostui itsekin ja alkoi kulkea mukavasti omalla moottorilla.

Tämä kuva on vielä viime kerralta.

Loppuun otin muutamat hypyt taas ristikolle. Aluksi askeleet ei sattuneet ollenkaan ja pouta otti töpöaskeleen ennen estettä. Poudalla tosiaan ongelmana lienee se, ettei tempo ole tarpeeksi hyvä esteelle. En tiedä innostuisiko Pouta sitten mahdollisesti enemmän jos esteenä olisi muutakin kuin pienen pieni ristikko. Kun sitten sain molemmista suunnista onnistuneet hypyt niin aloitin loppuravailut.

Loppuravien jälkeen lähdin taas kävelemään kentän takana olevalle pellolle loppukäynnit. Pouta oli ihmeen säpsytuulella, kun kentälläkin se säikähti kissaa ja pellolla mennessä lintuja. Ihan hupsu hevonen. Poudan säpsyt tosin on vain sellaisia pieniä äkkiliikkeitä, jotka eivät kyllä aiheuta toimenpiteitä. Pouta oli ihan kunnolla hiessä ratsastuksen jälkeen ja olinpa kyllä minäkin. Niinpä se sai niskaansa fleeceloimen! Noi kaulakappaleelliset loimet on jotenkin niin symppiksiä!

Fiilis oli ratsastuksen jälkeen todella hyvä! Ihana hyvän mielen ratsastus. Lisäksi Pouta on niin ihanan mutkaton hoitaa. Se on niin uskomattoman kiltti!

Valmennuksen purkua osa 2

Valmennuksen ensimmäisessä postauksessa halusin purkaa tuntojani mitä valmennus minussa oli herättänyt. Nyt voisin ehkä kertoa tarkemmin mitä siellä valmennuksessa oikein tehtiin. Olen nyt katsonut sunnuntaina kuvatut videopätkät ja koittanut analysoida ratsastustani sitäkin kautta. Edellisessä postauksessa jäi mainitsematta se, että yksi syy siihen, miksi mikään ei tuntunut onnistuvan oli epäilemättä harjoitusravi. Vilillä on todella pompottava ravi, joten siellä on oikeasti hankala istua, kun siihen ei ole tottunut. Kun sitten valmennuksessa vielä vaadittiin napakampaa ohjasotetta niin lopputulos oli selvä. Pomppivasta ratsastajasta ja heiluvasta kädestä johtuva jännittynyt hevonen. Ja arvata saattaa, että jännittynyt hevonen pompottaa vielä pikkuisen enemmän.

Tämä ei tokikaan ole valmentajan vika vaan tässä asiassa saan katsoa ihan suoraan peiliin. "Hei, olen Maria ja en osaa istua Vilin harjoitusravissa". Keskittymisestä siis harmittavan suuri osa meni ihan vain siihen, että sain tasapainotettua itseni hevosen selässä. Välillä ihan kävi ratsua sääliksi kun pompin selässä niin pahasti. Tähänhän ei auta muu kuin treenaaminen. Sunnuntaina sitten otin monesti jalustimet pois, kun koin helpommaksi istua selässä ilman jalustimia, kuin niiden kanssa.

Jokatapauksessa. Ensimmäinen päivä aloitettiin ihan vain taivuttamisella. Vili the rautakanki ei ole ehkä mikään unelmahevonen taivutteluun ja tosiaan heti ensimmäinen tehtävä tuotti tuskia. Sen jälkeen tultiin keskihalkaisijalle suoraan ja tehtiin keskellä ensin voltti oikealle ja sitten vasemmalle. Ikäänkuin kahdeksikko keskihalkaisijan keskelle. Päästiin Vilin kanssa aluksi hyvin suoraan mutta edelleenkään Vili ei taipunut tarpeeksi. Lopuksi sitten otin laukannostoja ravista ja siirtymisiä takaisin raviin.

Sunnuntaina aloitettiin melkein heti sillä, että otetiin jalustimet kaulalle. Itse ajattelin että "JES", koska minusta on paljon helpompi istua selässä ilman jalustimia. Ensin tultiin kolmikaarista harjoitusravissa ja arvaatteko mikä oli ongelma? Jep, Vili ei taipunut taaskaan tarpeeksi. Kieltämättä turhautti. Kolmikaarisen jälkeen tultiin pitkät sivut avotaivutuksessa ja sen jälkeen päätyihin tehtiin laukkaympyrät. Avotaivutus meiltä sujuikin sitten paremmin ja siitä saatiin jopa kehuja. Laukkahan Vilillä on vielä aika huonoa, mutta kyllä siellä jo parissa askeleessa takajalatkin oli mukana.

Ajatuksia valmennuksesta

Viime viikonloppuna pääsin Vilin kanssa ensimmäiseen kouluvalmennukseemme. Valmennus herätti minussa paljon ajatuksia ja tunteita. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen nykyään erittäin tarkka siitä millaista opetusta haluan. Tällä kertaa täytyy myöntää, että valmentajalla oli joistain asioista kanssani hyvin erilaiset näkemykset. Monista asioista oltiin samaakin mieltä, mutta ei suinkaan kaikesta. Olenkin koittanut koko viikonlopun pohtia asiaa. Miettiä, että olisiko vika minussa? Onko ratsastustapani jotenkin väärä? Olenko vain todella huono ratsastaja? Oikeaa tai väärä vastausta ei liene ole, mutta se on varmaa, että erilainen näkemys meillä on joistain ratsastuksen asioista. Tämän takia ihan kaikkia valmentajan ohjeita en haluaisi purematta niellä. Toki sopivan valmentajan löytäminen voi olla yhtä vaikeaa kuin sopivan satulan etsiminen hevoselle, joten aion myös kokeilla muitakin vaihtoehtoja, että löytyisi se sellainen, jonka ratsastustyyli kävisi mahdollisimman hyvin omani kanssa yksiin. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Sanna, KIITOS kovasti! :)

Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti Kuopiossa kannustavassa ja erittäin laadukkaassa opetuksessa. Tärkein kehityksen edesauttanut asia on ehdottomasti ollut itsetunnon nousu. Olen ratsastajana todella herkkä ja samalla myös vaativa. Haluan olla hyvä ratsastamaan ja haluan aina oppia lisää ja tulla paremmaksi. Toisaalta vaadin opettajalta myös paljon, vaadin selityksiä asioille, miksi jokin asia tehdään niinkuin tehdään? Miten jokin asia tehdään. En pidä siitä, että minulle toistetaan samaa asiaa esimerkiksi yhdellä aikaisemmalla ratsastustunnilla opettaja huusi kurkku suorana että "suoraan, suoraan, suoraan". Kyllä minulle riittää, että sanotaan kerran. Jos jostain syystä sen ensimmäisen kerran sanomisen jälkeen se hevonen ei mene suoraan, niin silloin vaaditaan lisää  ohjeita. Mikä ratsastuksessani on pielessä, ettei se hevonen mene suoraan? Vaaditaanko enemmän vaikka ulkopohjetta. Jos en siis itse saa tilannetta korjattua niinkuin opettaja sen haluaa, niin silloin kuuluu antaa lisäohjeita, eikä vain toistaa sitä yhtä sanaa joka ei opettajan mielestä mene perille. Teen kyllä aina parhaani ja yritän aina oppia niin paljon kuin mahdollista.

Luulen kyllä, ettei valmennukset ihan hukkaan menneet. Jotain sieltä varmasti tarttui mukaan ja ainakin huomasin sen, että Vili jaksaa tehdä töitä yllättävänkin pitkään. Vakka kunto loppui ratsultakin, niin silti se kiltisi puksutteli eteepäin. Pientä hermostumista oli ratsussa havaittavissa, siinä missä ratsastajassakin, sellaisina hetkinä kun tuntui ettei mikään vain onnistu. Joitain kivoja pätkiä oli kuitenkin valmennuksenkin aikana, vaikka odotukseni ehkä olivat sen suhteen vähän liian korkealla. Olin ehkä odottanut sellaista suurta ahaa-elämystä, mutta selvästikin töitä on vielä tehtävä. Toisaalta valmentajan ohjeistama ratsastutapa, oli niin erilainen verrattuna siihen mihin olen tottunut, ettei kovinkaan suurta edistymistä voinutkaan havaita. Itsetunto kyllä aavistuksen sai kolauksen, mutta kuten jo alussakin mainitsin niin haluan kokeilla myös muita valmentajia, ennenkuin täysin hyväksyn sen asian etten olekaan kehittynyt ratsastuksessa niin paljon, kuin olen kuvitellut. Mikäli sitten tosiaan joudun taas muuttamaan koko ratsastuksen perustuksen, niin sitten niin on tehtävä, mutta sitä ennen haluan saada ns. "second opinion"in eli toisen mielipiteen toiselta valmentajalta.

 

En väitä, että valmennus olisi ollut huonoa, se ei vaan ollut minun tavalleni sopivaa. Jollekin toiselle se varmasti on juuri hyvä, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, ettei se ihan ole sitä millaista itse haen. En tiedä saako tästä nyt mitän selvää. Sellaista ajatuksenjuoksua tämä nyt on, mutta sanotaan nyt näin että viikonlopun valmennus ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, mutta ainakin se herätti paljon ajatuksia ja pohdintaa, eikä se voi koskaan olla pahasta. Oman ratsastuksen analysointi ei koskaan ole huono juttu ja sitä tämä valmennus kyllä sai aikaiseksi.

Onko teillä koskaan käynyt niin, ettei valmennus olekaan vastannut odotuksia? Oletteko itse joutuneet kauankin etsimään sopivaa valmentajaa? Olisi mukavaa kuulla muidenkin ajatuksia, kun omat on nyt vielä niin sekavat. :)

Poudalla ratsastelua

Nyt se sitten iski. Se armoton väsymys harjoittelusta. Kotiin kun tulee niin väsyttää niin kamalasti, ettei meinaa mitään jaksaa tehdä. Tavaroitakin ollaan onneksi välillä saatu purettua, mutta tuntuu aina että aika loppuu kesken. Tiistaina kuitenkin kävin taas Heidin luona Poutaa ratsastamassa. Olin tällä kertaa Heidin ohjeistuksen mukaan ottanut kannukset matkaan ja Pouta olikin vähän parempi ratsastaa niiden kanssa. Heidi oli ystävällinen ja otti minusta kuvia.

Alkuverkkana otin paljon ympyröitä ja kaarevia teitä ja laukkaakin otin enemmän kuin viimeksi. Pari kertaa piti kokeilla pohkeenväistöäkin, mutta siinäkin meillä taitaa vielä olla vähän kommunikaatiovajetta. Uskon kyllä, että kun tässä Poudalla käy useamman kerran ratsastelemassa niin alkaa tulla tutuksi se, kuinka sitä ratsastetaan. Harvoinpa ne kaikki asiat onnistuu heti ensimmäisillä kerroilla, vaan aina pitää vähän tutustua ratsuun ensin. Jossain vaiheessa ärsyynnyin taas ulkojalalle nojaamiseen ja otin jalustimet pois. Ai että miten kyrsii, että käyn aina nojaamaan ulkojalustimeen!

  Lopuksi kävin vielä tulevalla laitumella kävelemässä loppukäyntejä. Aurinko paistoi ihanasti ja ilma oli mitä ihanin! Jospa se kesä sieltä sittenkin tulee!

Tänään olin ensimmäinen valmennuspäivä ja huomenna toinen. Teen niistä sitten yhteenvetoa kunhan ehdin. Kävin myös tässä yhdet kisatkin kuvailemassa! Niin paljon postattavaa, mutta mistä revitään aika kirjoittamiseen? :D

Suomenratsuja

Viime viikon lauantaina suuntasin taas Outokumpuun Vilillä ratsastamaan. Minulla on ensi viikonloppuna kaksipäiväinen valmennus Vilin kanssa, joten oli hyvä käydä taas muistuttelemassa miten Viliä ratsastetaan - ja tehdä samalla listaa asioista joihin haluan valmennuksessa apua.

 Todettiin Sannan kanssa, että uutena juttuna Vili on ruvennut kulkemaan välillä luotiviivan alapuolella ja välillä ei tykkää tukeutua ohjastuntumaan. Olisikohan kuolain liian kova? Vili on nyt ollut kuitenkin muuten hyvä ratsastaa, joten mielestäni on ihan hyvä kokeilla, josko homma toimisi pehmeämmällä kuolaimellakin. Saa nähdä miten menee kun kuolain vaihdetaan, mutta luulen että kimblewick saa jokatapauksessa väistyä ja sopivampi täytyy tilalle löytää. Alkaakohan tästä se piinaava kuolainshow, joka lienee satulashown ohella yksi ärsyttävimmistä asioista kun etsitään hevoselle sopivia varusteita. Kuvituksena Sannan ottamia kännykkäkuvia ja lopussa pätkä videota.

Luotiviivan alla ja takajalat ei ole kunnolla mukana.

Ratsastin siis pääasiassa taas ympyröillä ja koitin saada Viliä taipumaan. Muutamat pohkeenväistötkin tehtiin, se kun tuntuu olevan Vilin lempparipuuhaa. Kyllä sai taas paljon työstää, mutta hevonen on selvästi alkanut hoikistumaan ja kuntokin alkaa kasvamaan. Paljon pidempiä pätkiä Vili jaksoi taas kantaa itseään, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Takajalkoja piti taas vähän aktivoida, kun ne meinasi aina välillä vähän unohtua ja laukassa Vilillä ongelmana on edelleen sisälle kaatuminen.

Valmennukseen siis tarvitsen apuja seuraaviin asioihin:
Sopivan kuolaimen etsintä
Tapani nojata laukassa ulkojalustimeen
Vilin sisälle kaatuminen laukassa
Ja katsotaan mitä kaikkea korjattavaa itse valmentajakin löytää

Laitan tähän vielä videota missä on pikkupätkiä meidän menosta. Laukassa saatiin pari tosi kivaa askelta, vaikka se olikin vain se pari askelta, niin se oli Vililtä tosi hyvin! Videokin on otettu kännykällä.



Sunnuntaina suuntain sitten Heidin luokse, kun hän oli kysynyt jos haluaisin käydä hänen hevostaan ratsastamassa. Ratsuna siis aivan ihanan värinen Suomenhevostamma Pouta. Heidin blogista voi käydä lukemassa poudan ja muun poppoon seikkailuja: http://tuiskunmaailma.blogspot.fi/

Pouta oli oikein kiva perusratsu. Alkuun piti vähän kuulostella miten Poutaa ratsastetaan ja millaisilla avuilla. Ensimmäiset laukannostot piti tehdä pari kertaa, kun ei ensimmäisellä yrittämällä mennyt perille mitä pyysin. Hypättiin poudan kanssa muutama ristikkokin ja voi miten olikin kivaa. Poudalla käyn varmaan nyt aina silloin tällöin myöskin ratsastelemassa, sen verran kiva tapaus oli. En vaan tiedä miten saan ajan riittämään kaikille kolmelle hevoselle, mutta sehän on vain ajansuunnittelukysymys. Kivahan se olisi käydä ratsastamassa vaikka joka päivä, mutta kun kotonakin pitäisi välillä olla, että huushollin pyöritys ei jää yksistään avopuolison niskoille.

Olen myös onnistunut kehittämään itselleni pienoisen lihasjumituksen. Tai ei niinkään pienen. Niska, hartiat ja selkä ovat totaalijumissa, eikä sauna tai kylmägeeli enää auta. Olenkin tässä nyt koittanut saada varattua aikaa hierontaan, jotta saataisiin lihakset avattua. Varmasti vaikuttaa ratsastukseenkin, kun on niin kireällä lihakset :/

Tällä viikolla on taas ratsastusta luvassa kaikilla kolmella hevosella ja viikonloppuna tosiaan mun ihka ensimmäiset kouluvalmennukset!

Vappuhyppelyt

Minun vappuni jäi tänä vuonna juhlimatta, sillä suoritettiin muuttoa koko vapun ajan. Aloitettiin tavaroiden roudaaminen 29.4. ja jatkettiin vappuaattona. Torstaina oltiin saatu tavarat sisälle illalla kahdeksan aikaan, eikä siinä sitten oikein enää muu auttanut kun käydä syömässä ja mennä nukkumaan. Vaput jäi siis juhlimatta.

Perjantaina olin luvannu käydä hyppimässä esteitä Jossulla, joten suuntasin sinne illalla. Jossun omistaja oli puominnostajana ja kameroimassa, joten sain kuvamateriaaliakin. Alkuverkkojen jälkeen tulin pari kertaa ravipuomeja molempiin suuntiin. Hyvin kyllä poni venytti jalkojaan puomien päällä.

Estesatulassa oli taas outoa olla, kun oli taas mennyt koulusatulalla. Kuitenkin tunsin olevani enemmän kotonani, kun jalustimetkin oli lyhyemmät. Minun pitäisi oikeasti opetella ratsastamaan pidemmillä jalustimilla, mutta kaikki aikanaan.... :D

Ensimmäiset hypyt otin pikkuiselle ristikolle. Ponin hyppytyyli oli todella kiva ja pyöreä. Kuvissa näyttää, että poni vetäisi päätä paljon eteen, mutta ei se selkään siltä tuntunut. Päivän pulmaksi muotoitui kuitenkin liian juureen tuleminen.

Jossulla oli ollut pitkä tauko esteissä ja itsehän en ollut aikaisemmin sillä edes hypännyt. Monesti siis tultiin aivan liian juureen, jolloin hypyt vähän epäonnistui. Positiivista oli se, että tajusin itse huomaavani sen, että nyt tullaan juureen. Koskaan aikaisemmin en ole osannut ennakoida niin hyvin etäisyyttä. Toisaalta huomasin sen liian myöhään, joten en pystynyt enää asialle tekemään muuta kuin yrittää mukautua hyppyyn mahdollisimman hyvin.

Välillä saatiin paikka osumaan hyvin ja silloinhan poni pomppasi oikein kivasti. Kyllä sillä on yllättävän paljon voimaa takapäässä, vaikka kuntoa pitääkin vielä kasvattaa ja mahaa vähän pienentää.

Olin kyllä ihan pikkuisen ylpeä siitä, että katse oli tällä kertaa hyvin eteenpäin, eikä suinkaan esteessä. Yleensä esteen tuijottelu aiheuttaa sen, että tulee helposti esteen juureen, mutta tällä kertaa ei ollut kyse siitä. Lopuksi onneksi huomasin ajoissa sen, että oltiin tulossa lähelle ja sain sitä vähän korjattuakin.

En ymmärrä miten Jossu pääsi tiputtamatta tuon esteen yli, vaikka tultiin näin juureen, mutta kyllä se vaan näppärästi nostaa takajalkansa. Nostetiin tuo pysty n. 60cm korkeaksi ja tulin sen pari kertaa sen korkuisena. Ensimmäisellä kerralla tulin liian lähelle ja puomi lähti mukaan, mutta toisella kerralla sain korjattua lähestymistä ja hyppy oli todella onnistunut! Siihen oli hyvä lopettaa päivän treenit.

Tuo onnistunut hyppy saatiin videollekin



Hyppyjen jälkeen otin loppuravit ja lähdettiin sitten vielä kävelemään maastoon. Jossun omistaja näytti minulle uusia reittejä, joita voisin käydä ponin kanssa maastoilemassa. Estetreeneistä jäi hyvä fiilis. Vielä kun saadaan hommaan vähän enemmän rutiinia ja lähestymiset hiottua paremmaksi, niin mikäs siinä on pomppiessa. Ponihan on varsinainen superpallo!

Miten teidän vappu meni? Huomenna tulee juttua sitten viikonlopun ratsasteluista, kun kävin ratsastamassa Vilillä ja tapasin uuden hevostuttavuudenkin!