Paluu estetunneille

Tämän kuukauden olenkin sitten aina arkipäivät Kuopiossa ja mitä olisikaan Kuopio ilman estetunteja vakkaritallilla. Ilmeisesti hieman jännitti tai ehkä se oli enemmänkin innostusta, kun edellisenä yönä näin unta ratsastustunnista ja tallille ajaessa mahassa tuntui pientä kipristelyä. Oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin. Pikkuisen jännitti kyllä ajatus esteistä, sillä en ole kesällä hypännyt kuin muutamia kertoja. Siinä kolmen esteen sarjaa rakentaessa alkoi ihan oikeasti jännittämään. Kuvaajana mulla oli mukana Miisa, joten kaikki postauksen kuvat on hänen ottamiaan. Kiitos ihan tosi paljon kuvaamisesta! :)

Onneksi alla oli kuitenkin luottoratsu Muumi, jolla ratsastin viimeksi kun lumet oli vielä maassa. Alkuun Muumi tuntui tosi jäykältä, mutta lämpesi onneksi hyvin tunnin aikana. Muistin kyllä, että esteillä Muumi pitää herätellä ja jos sen vaan saa innostumaan niin se on ihan hirmu kiva esteratsu.
Alkuun verkattiin itsenäisesti ja siinä vaiheessa, kun ruvettiin ottamaan laukkaa niin pyysin Muumia välillä vähän kovempaan laukkaan. Ilmeisesti se tepsi, sillä jo verkkahypyissä alkoi heppa olla innoissaan. Aiheena meillä oli erilaiset myötäykset esteellä. Tultiin ensin muutamia kaarevia teitä ja sen jälkeen ruvettiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa.

Verkkahyppy

Ensimmäiselle esteelle (ristikko), piti tehdä pieni myötäys. Keskimmäiselle esteelle piti tehdä automaattinen myötäys, eli myödätä käsillä kaulan molemmin puolin kohti suuta ja viimeiselle esteelle piti tehdä pitkä myötäys, jossa käsiä vietiin harjaa pitkin eteenpäin.Tuntui oudolta kun myötäystä piti ajatella, jotenkin sen tekee itse niin automaattisesti esteellä, ettei tule ajatelleeksikaan että millaista myötäystä sitä käyttää. Luulen kuitenkin, että minulle ominaisin myötäys lienee pieni automaattinen myötäys, vaikka en ole asiaa kyllä sen kummemmin aikaisemmin ajatellut.

Pitkä myötäys

Muumi oli liekeissä

Lopputunnista tultiin vielä pientä kahdeksikon tapaista kahdella esteelle ja Muumi oli jo ihan liekeissä. Piti jo vähän pidätellä, kun se oli niin vauhdikkaasti menossa esteille. Viimeinen hyppy okserille oli kuulemma tosi iso, vaikka ei se selkään sen kummemmalta tuntunut. Opettajaa vaan nauratti, kun Muumi niin kovasti innostui. Tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja ihanaa oli huomata miten taas kasasin itseni alun jännityksen jälkeen. Häivytin kauhuajatukset pois heti alkuun, enkä kyllä tullut missään vaiheessa tuntia edes ajatelleeksi, että olisi jollain tavalla pelottanut tai jännittänyt. Oli vaan niin hyvä fiilis kokoajan!