Pari Pouta päivää

Viime lauantaina pääsin taas Centered Riding valmennukseen Poudan kanssa. Ihan aluksi nivusten alle asetettiin kumipallot ja sen jälkeen niitä hivutettiin vielä alemmas reisien kohdalle. Pallojen oli ilmeisesti tarkoitus avata lonkkia, jotta ratsastus sujuisi paremmin ja istunta osuisi kohdalleen. Kyllähän ne sopivasti vähän venytti, minulla kun on aika jäykät lonkat, että sai sitten paremman asennon. Ilmeisesti myös pohkeen paikka alkaa ainakin välillä löytyä, eikä työnny enää niin pahasti eteen. Vielä on palasia korjattavana istunnassa, mutta hyvää vauhtia edetään. (Kuvat on kesän tunnilta, sain ne vasta nyt)

Minä ja Pouta Centered Riding tunnilla ©Jenni

Pouta halusi sitten taas näköjään testata minua, kun ravisteli niin vimmatusti päätään (teki tätä myös sillon kun alotin Poudalla ratsastuksen). Ehkä Pouta on vähän loukkaantunut, kun olin niin pitkään poissa (kuukauden opiskelin toisella paikkakunnalla). Lopputunnista kuitenkin yhteinen sävel alkoi löytyä. Alla olevassa kuvassa näkyy istunta hyvin. Aavistuksen kun saisi notkoa vielä selästä pois!

Istunta tällä hetkellä. ©Jenni

Kävin sitten taas maanantaina Poudan luona ja jos joku haluaa tietää niin kyllä, suomenhevoset ovat hieman itsepäisiä ja myös pitkävihaisia. Menin nimittäin Poutaa tarhasta hakemaan ja neiti päätti lähteä korvat luimussa karkuun. Kesällähän Pouta tuli laitumelta hirnuen vastaan... Huijasin hieman rapistelemalla takin vetoketjua ja kummasti tultiin korvat hörössä heti viereen. Tallissa sitten annoin muutama lahjontaleivän, jos sillä saisi anteeksi.

CR tunnin erikoisia istuntatyylejä ©Jenni

Harjailin myös extrapitkään ja selvitin Poudan harjan. Ajattelin josko voisin vähän lepytellä hellyydellä. Ajattelin myös tehdä hyvänmielen ratsastuksen, etten ihan hirveästi vaatisi ja tehtäisiin vain kivoja juttuja. Ratsastaessa Pouta olikin oikein mallikkaasti, vaikka olikin onnistunut menemään vähän jumiin. Varsinkin vasen kierros ja vasempaan taipuminen tuottivat ihan vaikeuksia. Ehkä aavistuksen sain Poutaa venymään, mutta ei se kyllä varmasti vielä riittänyt. Otin paljon laukkaa ja loppuun vielä pari pikku hyppyä. Pouta tuntui tykkäävän. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastossa ja lopuksi tehtiin leipävenytykset.

Olispa vielä kesä ©Jenni

Harjailin taas extrapitkään ja silittelin ja lopuksi Pouta sai vielä loimen niskaansa. Vein sitten melko tyytyväisen näköisen tamman takaisin tarhaan ja toivoin, että saisin pian poissaoloni anteeksi.