Hui kun jännää!

Eilen oli SE päivä, kun suuntasin taas Kuopioon. Tulin aamulla muuttokuorman kanssa, tyhjensin auton ja söin. Tämän jälkeen jännitys alkoi hiipiä mahan pohjaan. Pian olisi lähdettävä kohti uutta tallia estekurssille. Katselin google mapsista ohjeita miten tallille pääsee. Matkaa minun luotani olisi n. 10 kilometriä. Lähtiessä nappasin vielä puhelimeen navigaattorin päälle.

Saavuin perille ajoissa ja katselin ympärilleni. Aivan ihana paikka! Olin saapunut Keskimäen Tilalle. Maisemat oli huikeat, ruoholaitumia ja mäkiä. Upeaa! Tallissa vastassa oli useampia tallityttöjä, jotka auttoivat minua löytämään tarvikkeet. Ratsukseni sain Iinaksi kutsutun tamman. Kenttä oli mäen päällä ja kentälle päästyä tuijotin vain upeita maisemia. Ihanan idyllistä!

Iina on oikea konkari ja oli mukava ratsastaa. Hieman ehkä tahmea, mutta liikkui kuitenkin käskystä. Tunnilla siis hypättiin erilaisia tehtäviä ja lisäksi otettiin videota, josta voitiin jälkeenpäin katsoa mitä kehitettävää olisi. Ensin tultiin ihan vain pari puomia laukassa ja sen jälkeen ruvettiin tulemaan neljän esteen linjaa, jossa oli kahden laukan välit. Ennen ensimmäisiä hyppyjä jännitys hiipi hieman puseroon, mutta heti hyppyjen jälkeen tuli turvallisempi olo. Tajusin, että alla on nyt sellainen hevonen joka osaa hommansa.

Tultiin linjaa useampi kerta ja viimeistä estettä nostettiin aina. Este oli ehkä n. 70cm kun opettaja kysyi, että vieläkö voi nostaa. Sanoin, että vielä voi vähän nostaa, mutta että sitten alkaa jo raja tulla vastaan. Veikkaan että viimeisellä hyppykerralla este oli ehkä n. 80cm ja myönnän, että silloin jännitti. Sykkeet olisi varmaan olleet taas ihan hyvät, täytyy muistaa ottaa sykemittari Joensuusta ensi käynnillä mukaan. Mutta yli mentiin hienosti ja olin super iloinen!

Linja kuvassa oikealla

Yhdessä vaiheessa tuntia osa meistä pyydettiin menemään viereiselle laitumelle liikuttelemaan hevosia, niin toinen osa ryhmästä sai harjoitella rauhassa. Oli ihan virkistävää käydä vähän pellolla ravailemassa ja laukkailemassa. Sen jälkeen tultiin takaisin kentälle jatkamaan eri tehtävillä. Sain tuosta tunnista kyllä hurjasti taas itseluottamusta ja tuli sellainen fiilis, että olin voittanut itseni kun pystyin hyppäämään niinkin isoa tuntemattomalla hevosella.

Tunnin jälkeen toinen ryhmä ratsasti ja sitten mentiin katsomaan videota. Jo heti tunnin alussa kun opettaja kyseli ratsastushistoriaani, hän kommentoi että istuntani on kuulemma "kokeneen ratsastajan istunta". Voin kertoa, että kylläpä oli mukavaa kuulla kehuja. Toki paljon on korjattavaa, mutta kyllähän tuo nyt ihan lämmitti mieltä, ettei tässä nyt enää ihan alkeisratsastajia ollakaan.

Nuo maisemat! Kuva otettu kentän laidalta.

Videolta sitten piti itse ensin sanoa mitä korjattavaa näkee. Huomasin heti ongelmallisen lantioni. Lähden helposti puskemaan hevosta laukassa lantiolla, mikä aiheuttaa ylävartalon heilumisen. Jalka minulla oli melko hyvin, vaikkakin kantapää on tosiaan valitettavasti vähän noussut. Täytyy taas ruveta kiinnittämään huomiota siihen. Esteillä istuntani on kuulemma ihan hyvin suorassa ja jalka pysyy melko hyvin paikallaan. Jalustin saisi olla vähän enemmän päkijällä.

Todella positiivinen mieli jäi tunnista ja ylipäätään koko tallista. Ensi keskiviikkona onkin sitten seuraava tunti, jolloin aiheena on ilmeisesti maastoesteet. Taas yksi uusi asia, joka varmasti nostaa taas vähän sykettä! Huomasin myös, että pitää tosiaan ruveta kuntoilemaan vähän enemmän, sillä huomasin että kunto meinasi vähän hiipua lopputuntia kohden. Nyt kuitenkin on vaan niin hyvä mieli tuosta tunnista ja toivon että jatkossakin olisi yhtä kivaa!

Sunnuntairatsastelua

Tänään kävin ratsastamassa piiitkästä aikaa taas ystäväni Sannan hevosta Liinua. Viimeksi olin ratsastanut Liinulla viimeksi maaliskuussa, joten oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan millainen Liinu on ja miten paljon se on edistynyt. Maaliskuussahan alla oli siis jäykkä ja liikkumaan haluton hevonen, joten ero oli melkoisen selvä. Otinpa loppuun muutamat hypytkin, ihan vain että pääsin kokeilemaan millainen Liinun hyppy on. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Sanna, ellei toisin mainita.

Ensimmäinen asia minkä huomasin, oli se että Liinu liikkui paljon mieluummin kuin viimeksi. Se ei selvästikään ollut enää niin jäykkä. Liinu taipuikin ihan kivasti, vaikka edelleen sillä on tapana kääntää vain päätä. Ulkopohjetta Liinu kuunteli alusta asti huimasti paremmin kuin viimeksi. Toki kenttäkin varmasti auttoi tässä asiassa, sillä viimeksi kuin ratsastin niin tallilla ei ollut vielä kenttää.

Liinu ei ollut niin jännittynyt kuin viimeksi, mutta edelleen sen liikkeet ovat hieman hätäiset. Tokihan Liinun tasapaino ei ole vielä ihan täysin kehittynyt, enkä minä ole niin hyvä ratsastaja että osaisin istua selässä täysin häiritsemättä hevosta. Mutta ihan hyvin se silti meni ja kääntäminenkin oli niin paljon helpompaa kuin viimeksi. Tämä johtui varmasti siitä, ettei Liinu ollut niin jumissa kuin viimeksi.

Laukka oli edelleen aika hätäistä ja kaarteissa laukkaa ei meinannut saada pidettyä yllä. Lisäksi kaarteilla Liinu lähti kaatumaan aika paljon sisään, mikä johtunee myös siitä tasapainon puutteesta. Lisäksi harjoiteltiin pysähtymistä, sillä siinä on ilmeisesti ollut hieman ongelmia. Huomasin saman itsekin, Liinu kyllä hidastaa nätisti kun pyytää, mutta pysähtyä se ei meinaa malttaa. Muutamien toistojen jälkeen Liinu pysähtyi jo paljon paremmin, mutta kyllä siinä vielä työstämistä on.

Poseerattiin hetki

Lopuksi hyppäsin sitten muutaman esteen. Otin aluksi kaksi kertaa ihan vain matalan puomin ja sen jälkeen pari kertaa pikkuisen isompaa (ehkä 30cm) ja lopuksi yhden kerran tuollaisen 40-50cm korkean. Liinulla on mielestäni kiva hyppytyyli, vaikkei sillä vielä oikein ole kuntoa enempään hyppelyyn.

Hypyssä oli yllättävän helppo olla mukana, mutta estettä kohti piti mennä todella määrätietoisesti, sillä pari kertaa Liinu kurvasi ohi, jos sisäjalka ei ollut napakasti mukana. Hyppyjen jälkeen otin loppuraveja kentällä rennosti pitkin ohjin ja Liinu oli siinä vaiheessa jo niin intona, että olisi voinut mennä kovempaakin.

Loppuravien jälkeen otettiin pihassa vielä poseerauskuva ja lähdettiin käymään loppukävelyt maastossa.

©Maria Purmonen

Seuraavaksi mulla onkin ohjelmassa sitten ratasastusvarusteiden pesu, sillä seuraavan kerran ratsastan ensi lauantaina Kuopiossa! Pikkuisen jo jännittää!

Postausehdotuksia saa tosiaan laittaa, niin voisin niitä sitten Kuopiossa ollessa ruveta toteuttelemaan.

Ratsastusta ja uusien hanskojen testausta

Tällä viikolla kävin ratsastamassa kaksi viimeistä tuntia opistolla, ennen kuin aloitan tunnit Kuopiossa. Esittelen tässä postauksessa Horse&Houndin ostokset sekä kerron samalla miten nuo tunnit meni.

Helsingin reissulla minulla oli yksi tavoite: käytä Horse & Houndin liikkeessä. Kävin myös tsekkaamassa Espoossa Hööksin ja Hevosmeren, mutta sieltä ei kyllä löytynyt mitään. Viime kesänä tein Horse & Houndista kivoja alelöytöjä, jotka esittelin tässä postauksessa. Olin jo etukätee päättänyt ostaa Roecklin hanskat  ja alekoreja tutkiessa silmiin osui jotain, mikä miellytti kovasti minua. Vaaleanpunaista ja pörröistä!

Ostin siis Kingslandin vaaleanpunaisen neuleen, jolla oli hintaa 35€. Normaalihinta tuolle neuleelle on 79,90, joten alennus oli erittäin hyvä. "Rökkelit" oli normaalihintaiset. Halusin päästä testamaan, miksi näitä hanskoja niin kovin hehkutetaan ja että mikä tekee näistä hanskoista niin erikoiset.

Hanskoja pääsinkin testaamaan tällä viikolla kun kävin opistolla ratsastamassa tiistaina ja torstaina. Tiistaina sain ratsukin Juliuksen. Jälleen tuntematon hevonen, jota olin katsellut kisoissa. Mielenkiinnolla lähdin tutustumaan. Julius oli todella kiva ratsastaa, sillä se kulki todella hyvin eteen, joten mitään eteenpäin punkemista ei tarvinnut tehdä. Tunnilla tehtiin paljon asettamisharjoituksia, mutta ihan en tuon tunnin aikana päässyt vielä Juliuksen kanssa täysin samalla aaltopituudelle. Mutta mullahan meneekin yleensä se muutama tunti, ennen kuin nappulat alkaa löytyä. Tunnilla ei edes tullut hiki, kun Julius kulki niin kivasti omalla moottorillaan.

Julius, en ratsasta tässä itse

Tänään torstaina sitten pääsin estetunnille. Kysyin sitä jo viime viikolla sillä halusin saada vielä pientä tuntumaan esteisiin ennen estetuntien alkamista syksyllä. Ratsuksi sain taas uuden tuttavuuden nimeltä Motivs, eli Simo. Pikkuisen alkoi kyllä jännittää, mutta niinhän se mulla tuppaa tekemään muutenkin aina esteillä. Tunnin aluksi verkattiin tekemällä avoja ja voltteja. Toiseen suuntaan tämä oli huomattavasti helpompaa kuin toiseen ja ogelmia tuli laukannostoissa. Tehtävän oli nostaa lyhyille sivuilla myötälaukka ja pitkille sivuille vastalaukka. Oikeaan kierrokseen se myötälaukka ei sitten ihan niin vaan noussutkaan. Monta kertaa piti korjata.

Motivs, en ratsasta tässä itse.

Verkan jälkeen tultiin ensin puomeja ravissa ja sitten ruvettiin hyppäämään estettä. Alkuun oli taas hirmuista hakemista esteelle, mutta Simon hyppy oli todella helppo ja kiva istua, joten siinä ei ollut ongelmaa. Enemmänkin ajoituksen kanssa. Tulin esteelle liian kovaa, joten en nähnyt paikkaa mistä piti lähteä hyppyyn. Vasemmassa kierroksessa sitten alkoi onnistua paremmin, kun esteelle oli pitempi matka ja pystyin lyhentämään laukkaa paremmin. Esteen jälkeen Simo oli kyllä aina ihan tulessa ja aika pitkään piti aina rauhoitella, että sai sen asettumaan. Kaksi viimeistä hyppyä sitten onnistuikin kivasti ja olin tyytyväinen, että sain korjattua ratsastustani jo niinkin paljon, vaikka jäihän siihen vielä paranneltavaakin.

Mitä tulee uusiin hanskoihin, niin onhan niissä vähän napakampi tuntu kuin normihanskoissa, mutta mitään supre wow -fiilistä en niistä kyllä saanut. Ehkä eron huomaa sitten, kun noita on käyttänyt pidempään ja yrittää sen jälkeen käyttää jotain toisia. Mutta ei ne pahaltakaan tuntuneet.

Ensi viikolla lauantaina lähden muuttokuorman kanssa Kuopioon ja varasinpa lauantaille myös tunnin uudelle tallille! Joten jos ei siihen mennessä mitään kuulu, niin kirjoittelen sitten kunhan olen täällä uudella tallilla käynyt. Jännää!

Postausehdotuksia muuten saa laittaa jos on toiveita. Luulen että kun koulu taas alkaa ja olen iltapäivät itsekseni Kuopiossa, niin jää enemmä aikaa bloggaamisellekin.

Pikkuhiljaa oikeaan suuntaan

Tiistaina kävin taas ratsastamassa opistolla. Sain ratsuksi taas Toinin. Mielestäni tällä kertaa Toini ei ollut ihan niin jäykkä taipumaan, mutta muuten se kyllä oli aika jäykkä. Askelissa oli todella vaikea istua, kun se pomputti niin paljon, mutta ainakin tehtävät onnistui vähän paremmin. Teimme taas kolmikaarisella kiemurauralla siirtymisiä ravista käyntiin ja myöhemmin kaarteisiin lisättiin takaosan väistättämistä. En ollut tuntiin oikein tyytyväinen, kun tuntui etten saanut Toiniin ihan niin hyvää tuntumaan kuin ekalla kerralla. 

Keskiviikkona sitten tämä harmitus pyyhkiytyi pois. Sain ratsuksi taas Julian ja mietin jo aluksi, että joudun taas punkemaan tammaa eteenpäin. Sain jopa kuvaajankin mukaan, joten päätin olla alusta asti napakkana. Tämä kannatti. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Netta S.

Gulia

 
Tehtiin alkuun avotaivutusta pitkällä sivulla ja siitä ei meinannut tulla mitään, kun sitten kuitenkin tarpeeksi monta toistoa tein niin jokin taas loksahti paikalleen ja homma alkoi toimia.

Tästä avotaivutukseen

Avotaivutuksen jälkeen tehtävänä oli nostaa laukka ja tehdä laukkaympyrä keskelle. Mietin jo kuinka tuskaista laukannostot taas mahatavat olla, mutta juuri ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, Julia säikähti jotain ja tämä ilmeisesti sitten sytytti tamman moottorin. Säikähdyksen jälkeen Julia oli todella kiva ratsastaa. Se liikkui hyvin omalla moottorilla ja tuli hyvin tuntumalle. Tämä helpotti minua, kun ei tarvinnut keskittyä jatkuvaan eteenpäin menoon, vaan pystyin rentoutumaan paremmin.

Kuvista huomaan todella paljon taas korjattavia asioita istunnassani, joten kuvaaja oli taas erittäin hyvä juttu. Mutta yksi asia kerrallaan ja voin toivoa, että se istuntakin siitä alkaa parantua. Laukkatehtävä meni ihan kivasti. Julia oli ajoittain jopa hieman liian innoissaan ja minun piti ihan pidätellä sitä, ettei se laukkaa liian kovaa. Minulla oli ainakin hauskaa, kun löysin Juliasta sellaisen vaihteen.

Laukkatehtävää tehtiin molempiin suuntiin ja sen jälkeen aloitettiin loppuverryttelyt.

En tajua miten tuo jalka taas tuolla lailla nousee, mutta täytyy nyt lisätä korjattavien asioiden listalle se perinteinen "kantapäät alas". (Ja tämä on harmi, sillä aiemmin olen jopa saanut sen aika hyvin siellä pidettyä.)

Lopputunnista olin yhtä typerää virnettä. Fiilis oli todella hyvä ja näin viimein pilkahduksen siitä tuntumasta, jonka olin kadottanut. Vielä on paljon opittavaa, mutta on mukavaa nähdä että työ tuottaa tulosta. Osasyynä oli epäilemättä myös se, että tämä oli nyt kolmas kerta kun ratsastan Julialla ja minulla menee aikaa, ennen kuin opin ratsastamaan uutta hevosta. Mukavaa, että jo kolmannella tunnilla alan löytää sen tuntuman tietyn hevosen kanssa.

Loppukäynneissä olin yhtä hymyä

Tunnistä jäi ihan mielettömän hyvä fiilis! Ensi viikolla onkin tiedossa sitten viimeiset kaksi tuntia opistolla ja siitä seuraavan kerran ratsastelen sitten jo Kuopiossa uudella tallilla!

Reissu Helsinkiin ja Hankoon

Reissupostaus! Instagramia seuranneet ovatkin jo päässeet seuraamaan reissuani. *Postaus on luettavissa myös kosmetiikkablogissani*

Minähän tein tosiaan tällaisen 5 päivän reissun Helsinkiin ja Hankoon viime viikolla. Reissuun kuului hyvää ruokaa, ystäviä, shoppailua ja myös blogijuttuja. Reissu ei vaan meinannut ihan lähteä käyntiin, sillä minulla oli keskiviikoksi varattu junalippu klo 6.17 lähtevään junaan. Illalla meni vähän turhan myöhä vielä viimeisiä tavaroita pakatessa ja nukkumaan pääsin puolenyön aikoihin. Herätyskellon olin laittanut puhelimeeni soimaan klo 4.30.

Aamulla heräilin ilman kellon sointia ja katsoin puhelinta, että paljonkohan se kello on... Puhelin näytti järkyttävää lukemaa 6.27. Silmät sikkurassa tiirasin vielä että näinkö varmasti oikein ja kyllä, juna oli lähtenyt asemalta 10 minuuttia sitten ja minä makasin vielä sängyssä. SHIT SHIT SHIT! Muutamien kirosanojen saattelemana nousin sängystä ja avasin koneen. Ei auttanut kuin ostaa uusi lippu. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa, että puhelimen kello olisi edes soinut, mutta veikkaan olleeni vain niin väsynyt, että muina miehinä olin sen sammuttanut. Onneksi ystäväni, jota olin sopinut näkeväni heti Helsinkiin saapuessa, pystyi siirtämään treffejämme seuraavalle päivälle, joten vaikka menetinkin muutaman tunnin Helsingissä olemista, niin mitään muuta en menettänyt.

Annie, joka myös majoitti minut Helsingissä, tulikin sitten junalle vastaan ja lähdettiin siitä sitten heti syömään. Syönnin jälkeen viskattiin tavarat Annien luokse ja lähdettiin LivBoxin järjestämään leffailtaan, Tennispalatsille. Heti alkuun meille tarjottiin lasit kuohuvaa ja pientä naposteltavaa.

LivBoxin tiimi kertoili meille vähän mitä kaikkea kivaa LivBoxilla on tiedossa ja voin kertoa, että aika kivoja juttuja on loppuvuodeksi suunniteltu! Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin Vita Liberatan sekä Mia Höydön tuotteita. Nolona jouduin myöntämään, etten ollut kuullut kummastakaan. Osittain se johtunee mun kesätauosta, mutta ainakin nyt kiinnostuin kovin näistä tuotteista. Jokainen sai myös mukaansa kyseisiä tuotteita ja odotan innolla että pääsen näitä kunnolla testaamaan.

Goodiebagit ja Annien uudet ihanat kengät.

Tilaisuus oli ylimmässä kerroksessa ja jossain vaiheessa äkkäsin oven, josta pääsisi ulos. Kysyinkin saisiko siellä käydä, koska ajattelin että sieltä saa varmasti kivoja kuvia Helsingistä. Yllätykseksi ovi ei vienytkään parvekkeelle vaan Tennispalatsin katolle! Mutta kyllä sieltäkin sai aika kivoja kuvia, vaikka vähän pelottikin.

 
Tilaisuus jatkui muiden kanssa Kesäkaverit leffalla aitiossa ja olisin niin mielelläni jäänyt sitä katsomaan, mutta olin jo varannut itselleni liput serkkuni teatteriesitykseen, joten suuntasin sitten Tennispalatsilta suoraan sinne.

Illalla menin Annien luokse yöksi ja pääsinkin vähän tutkimaan Annien meikkikokoelmaa taas. Mun meikkikasa vaikuttaa kovin suppealta verrattuna tähän Annien megaisoon kokoelmaan!

Murto-osa Annien meikeistä

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli shoppailua sekä ruokailua ystävien kanssa. Kävin Sushilla Koto nimisessä ravintolassa, joka on ystäväni lemppari japanilainen. Sieltä suuntasin ostoksille Annien kanssa ja vielä iltapäivästä pyörähdin Espoossa tapaamassa muita ystäviä. Espoosta tullessa suuntasin vielä Teerenpeli ravintolaan moikkaamaan muutamia muita kosmetiikkabloggaajia. Itse tosin pitäydyin vain kokiksessa.

Sushia, nam!

Jääkylmä kokis, on hellepäivän paras juoma, veden lisäksi.

Ostoksia tuli tehtyä ihan urakalla ja kassien kanssa junaan kävellessä tuli väkisinkin mieleen sen bueno mainos missä nainen kävelee hirmuisten ostosten kanssa: "You got a bonus this morning and it's already gone!". Mullehan oli siis tullut tuona aamuna palkka tilille. Esittelen nuo Horse and Houndin ostokset vielä erikseen.

Perjantai aamuna Annie meikkasi minut ja siitä sitten lähdettiin taas keskustaan. Minä menin serkkuni kanssa syömään ja siitä sitten junaan kohti Hankoa. Koko reissun idea oli tuo Hankoon lähtö, mutta ajattelin samalla reissulla olla nuo pari yötä Helsingissäkin, niin ei tarvitse erikseen taas sinne asti lähteä. Hangossa olin siis menossa meikkikoulusta tutun Jeffin luokse. Ja Hanko on kyllä hieno paikka! Heti junasta astuessa tuntui, kuin olisi astunut välimerelle. Oli hurjan lämmin ja meri tuoksui! Ihan kuin ulkomailla!

Hangon satama

Rantakatu, jonka varrella ravintoloita.

Mentiin sitten tuon rantakadun varressa sijaitsevaan Makaronitehdas nimiseen ravintolaan syömään. He tekevät pastan ravintolassa itse ja se oli ihan mielettömän hyvää. Harmittaa kun pasta on aina niin täyttävää. Sitä voisi syödä vaikka miten paljon, ellei maha tulisi niin nopeasti täyteen.

Makaronitehtaan pasta carbonara.

 Seuraavana päivänä Jeffi joutui tekemään muutamia meikkejä ja Jeffin ystävä Maria lähti näyttämään minulle Hangon vesitornin.

Vesitorniin pääsi ylös ja sieltä saikin kivoja kuvia Hangosta.

Myös puhelimean panoraama kuvaus pääsi testaukseen ja kieltämättä tuo on aika hyvä laite!

Hanko. Klikkaa kuva isommaksi.

Oli siellä joku turistikin!

Käytiin sitten syömässä Neljän tuulen tuvassa, joka on Mannerheimin rakennuttama ravintola. Siellä otin katkarapusalaatin ja voi että oli upea annos. Ja luonnollisestikin, todella hyvää!

Iltapäivästä käytiin sitten myös rannalla ja meressä uimassa. Jeffi asuikin ihan rannan lähellä, mutta sanoi silti, että oli nyt vasta ensimmäistä kertaa rannalla sinä kesänä! En voi käsittää!

Uinnin jälkeen ruvettiinkin sitten valmistautumaan illan viettoon. Käytiin taas Makaronitehtaalla. Syötiin antipastot ja jälkiruoaksi jäätelöä, kun kummallakaan ei ollut sen isompi nälkä.

Illanviettoon lähdössä

Päätettiin ettei olla myöhä, sillä sunnuntaille oli vielä sovittu venereissu saareen. Sunnuntaina aamupäivästä suunnattiinkin sitten veneellä kohti Morgonland nimistä saarta. En ole koskaan aikaisemmin käynyt tuollaisella saarella, joten kokemus oli hieno! Maisemat oli kiva ja käytiin vielä uimassakin saaressa. Nyt on sitten tullut meressäkin uitua tänä kesänä!

Morgonland

Saaressa oli hienon näköistä! Saaresta tultua jouduinkin kiitämään sitten junaan kohti Tikkurilaa, jossa yövyin yhden yön siskoni luona. Maanantaina suuntasin aamujunalla takaisin Joensuuhun. Kaikin puolin tämä reissu oli todella rentouttava. Vaikka tekemistä olikin paljon, niin missään vaiheessa ei ollut kiirettä tai paniikkia. Sain tavata ihania ystäviä ja viettää laatuaikaa. Juuri näin loma kuuluukin viettää. Huomenna olisikin karu paluu töihin ja parin viikon päästä alkaa koulukin. Sieltä se syksy vielä tulee, vaan ainakin mulla on nyt paljon ihania muistoja kesästä!

Ratsastustunteja ja pohdintaa

Ensinnäkin tervetuloa kaikki uudet lukijat! Enää pari jäljellä, ennen kuin 60 tulee täyteen. Huimaa!

Olen nyt viime viikkoina käynyt tiiviisti tunneilla Joensuun ratsastusopistolla. Tunnit ovat antaneet minulle paljon pohtimista omasta ratsastuksestani. Teen siitä postauksen loppuun vielä yhteenvedon ja tässä välissä kertoilen tarkemmin noista ratsastustunneista. Viime viikolla kävin torstaina sennujen tehopäivänä ratsastamassa yhteensä 3 tuntia. Ja tälläkin viikolla olen käynyt kahtena päivänä normaali tunnilla. Sennupäivän ensimmäiset 1,5 tuntia ratsastin Gulia eli Julia nimisellä tammalla.

Julia

Tämä tammahan on kisannut mm. vaativaa B:tä ja olin sen selässä ensimmäistä kertaa. Ja varmaan myös ensimmäistä kertaa näin osaavan hevosen selässä. Alkuun piti taas hakea tuntumaa hevoseen ja sen hakemisessa olikin kova työ. Julia palautti kyllä mukavasti takaisin maan pinnalle ja todisti, miten pahasti ratsastukseni on ottanu takapakkia viime kesältä. Harmitti ihan todenteolla, sillä olin viimein löytänyt sen tuntuman viime kesänä ja nyt sitä ei sitten näkynyt mailla halmeilla. Välillä muutamia askeleita sain menemään todella kivasti, mutta monesti homma sitten lässähti. Epäilemättä myös kuntoni on huonontunut huomattavasti sitten viime kesän.

Ensimmäisen 1,5h jälkeen käytiin syömässä ja sitten olikin seuraavan tunnin vuoro. Tällä kertaa ratsuksi sain Balas nimisen runnan jota kutsutaan Funioksi.

Funio, en ratsasta tässä itse.

Funio oli kiva ratsastaa ja olikin enemmän makuuni, sillä se kulki kivasti omalla moottorilla eikä sitä tarvinnut ratsastaa eteen joka askeleella. Kuitenkin taas vähän liian kauan meni aikaa, ennenkuin löytyi ne nappulat taas kerran uuden hevosen ratsastukseen. Tunti meni jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen tunti, vaikka olinkin ihan poikki jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Jokatapauksessa paljon on vielä työtä ratsastuksessani.

Eilen, eli maanantaina sain ratsuksi jälleen Julian.

Julia, en ratsasta tässä itse

Tällä kertaa tunti meni jo paremmin. Tiesin jo hiukan enemmän miten Juliaa ratsastetaan, joten oli heti paljon helpompi lähteä tekemään tehtäviä. Tällä tunnilla tehtiinkin aika mielenkiintoista tehtävää käynnissä (itseasiassa se oli niin monimutkainen, etten ole ihan varma muistanko sitä edes oikein):

1. Kohta tultiin pohkeenväistöä
2. Votti oikealla
3. Sulkutaivutus oikealle

Ihan ensimmäisenä kerroin tunin pitäjälle, etten ole koskaan aikaisemmin tehnyt sulkutaivutusta. Sain sitten ohjeet siihen ja hei, mullahan oli aika helppo hevonen tähän tehtävään! Julialle hommassa ei ollut mitään vaikeaa, joten yllättävän hyvin se sitten meni. Voinpahan kertoa teheeni sulkutaivutusta! Jee! Vaikka olen aika varma, ettei se millään mulla hevosella sitten olisikaan onnistunut. Ongelmani väistöjä tehdessä on selkeästi se, etten meinaa muistaa hellittää kädellä, vaan jään helposti kiinni ohjaan. Tämä on yksi asia, johon haluan erityisesti kiinnittää huomiota.

Tänään sitten sain ratukseli Fail nimisen ruunan, eli tutummin Ollin.

Olli

Jälleen kerran uusi ratsu ja totuttelemissa uusiin liikkeisiin. Ollilla oli kuitenkin todella kivat askeleet jossa oli helppo istua. Laukka tehtävässä mentiin ympyrällä laukkaa jossa tehtiin tempon vaihteluita. Oikeaan kierrokseen tuntui vaikealta. Laukka oli melko lennokasta, mutta ei se kuitenkaan ollut hankalaa istua. Mutta sitten kun ruvettiin ottamaan samaa tehtävää vasempaan niin kaikki palaset vaan loksahti paikalleen ja minusta tuntui ettei siinä enää ollut mitään vaikeaa. Kyse voi olla myös omasta vinoudestani, mutta tuon jälkeen homma alkoi luistaa. Lisäksi olen todennut, että lonkkani ovat erittäin jäykät ja vaativat alkuun ainakin sen 30min, ennenkuin avautuvat. Loppuraveissa Olli oli jo todella hyvin tuntumalla ja ravasi rennosti ja minusta tuntui, että olin viimein nähnyt pilkahduksen siitä tuntumasta, jonka olin kadottanut.

Näiden tuntien varjolla päätin tehdä itselleni tällaisen korjattavien asioiden listan:
- Nyrkit kiinni ja kannettuna
- Yläkroppa pitäisi hallita paremmin, liian usein keikahdan etukenoon
- Erityisesti väistöissä pitää muistaa hellittää ohjasta
- Venyttele ja avaa lonkat ennen ratsastusta
- Uskalla ratsastaa

Näistä on hyvä aloittaa taas ratsastuksen kehittäminen. Koskaanhan tässä ei valmiiksi tulla!

Huomenna lähdenkin sitten kohti Helsinkiä. Onnittelut sille, joka jaksoi lukea tämä megapostauksen loppuun!