Ehkä onnistunein ratsastustunti, ikinä!

Saako hehkuttaa? Olen nimittäin vielä ihan fiiliksissä ja juuri silloin on hyvä tulla kirjoittamaan. Olin siis varannut tälle päivälle vielä ratsastustunnin Jokirantaan, sillä halusin käydä siellä vielä ennen muuttoani. Maanantaina vielä pohdin, että uskallanko rasittaa olkapäätäni, mutta tänään päätin että uskallan. Ajellessani kohti tallia toivon salaa saavani ratsuksi Mondon ja että olisi huippua päästä kokeilemaan tallin lähellä olevaa, juuri uudistettua, ulkokenttää.


Tallille kurvatessa huomasin, että tuntia pidetään maneesissa, joten astelin sinne. Ensimmäisenä opettaja siinä sitten hevosia jakaessa kysyi että menisinkö Mondolla. No tottakai! Olin iloinen siitä, että sain Mondon. Siinä heppojen selkään kiivetessä sitten opettaja käski meidän ratsastaa, minnekäs muuallekaan kuin, sille uudistetulle ulkokentälle. Tuplajee!

Mondo talvella

Aluksi mentiin kiemurauraa ravissa, jossa taivuteltiin hevosia molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa vielä hain tuntumaa Mondoon, mutta sieltä se sitten alkoi pikkuhiljaa löytyä. Kiemuraurien jälkeen ruvettiin tulemaan toisella pitkällä sivulla temponlisäystä ravissa. Mondo oli todella kivasti kuulolla ja vaikka ensimmäinen yritys ei ollutkaan ihan niin selvä lisäys, niin seuraavat pari kertaa korjasin ja sain kehuja. Tämän jälkeen tultiin taas toisella pitkällä sivulla vastalaukkaa. Laukka piti nostaa käynnistä. Ja arvatkaa mitä! Kertaakaan ei noussut väärä laukka! Tultiin siis vasemmassa kierrossa oikeaa laukkaa ja ihana Mondo nosti joka kerran oikean laukan! Sain paljon kehuja ja tässä vaiheessa naamallani oli lienee aika typerä virne.

Minä ja Mondo alkukesän estekurssilla

 Laukkojen jälkeen jakaannuimme ryhmän kanssa kahdelle pääty-ympyrälle, jossa mentiin ravissa ja välillä laukassa. Ympyrällä Mondon laukka oli todella hienoa, se oikein työnsi selkäänsä ylös. Olin jälleen kerran supertyytyväinen. Tämän jälkeen ruvettiin tulemaan koko uraa ravissa ja toiselle pitkälle sivulle piti tehdä pienen pieniä voltteja. Tässä vaiheessa huomasin, että meinasin vähän lepsuilla ja pari kertaa homma meni pipariksi, myös siksi että kokoajan tuntui olevan joku edessä. Kuitenkin kun taas ryhdistäydyin sain hyvät voltit tehtyä ja ei voinut olla heppaan muuta kuin tyytyväinen! Kirsikkana kakun päällä, loppuverryttelyn jälkeen lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon. (Tarkemmin sanoen, käveltiin metsän kautta tallille.) 

Jokatapauksessa oli niin onnistunut tunti ja leijun vieläkin! Mondo oli niin kevyt ratsastaa, ettei olkapää tosiaankaan päässyt yhtään rasittumaan. Ihanaa että viimeiseksi tunniksi sattui näin onnistunut tunti. Toki saatan joskus viikonloppuna piipahtaa talvellakin Jokirannassa, vaikka vakiotunnit viikolla käynkin Kuopion suunnalla ratsastamassa. On tämä harrastus vaan niin ihanaa!

Muruilua ja sairaslomaa

Keskiviikkona minulla oli töissä ruvennut koskemaan oikeaan olkapäähän. Ajattelin että se on vaan vähän rasittunut ja nappasinkin vähän kipulääkettä ennen tallille lähtöä. Tallinpitäjä piti minulle ja toiselle ratsastajalle puomituntia. Muru oli alusta asti laiskempi kuin koskaan ja sitä piti ihan patistaa liikkumaan. Ensin meillä oli puomit vain lyhyellä sivulla ja tuliin puomille käynnissä. Puomin jälkeen nostettiin ravi ja tehtiin ravivoltti ja sitten ennen puomia takaisin käyntiin. Tämä sujui todella hyvin vaikka raviin olikin välillä vähän vaikea saada kunnon tahtia ja hyvää taivutusta

Jonkun aikaa tätä tehtyä siirryttii laukkatehtävää. Eli tultiin pitkät sivut reippaassa ravissa ja sitten lyhyelle sivulle kääntyessä laukannosto ja sitten laukassa puomin yli ja voltti ja sitten lyhyen sivun loppuun asti laukkaa ja siitä raviin. No Muruhan taas intoili laukassa ja ei ihan ensimmäisillä kerroilla se ravi löytynyt heti, mutta kun tätäkin tehtävää oli vähän aikaa hinkattu niin se meni ihan hyvin, oikeaan kierrokseen. Ei ainakaan laukkojen jälkeen enää laiskottanut. Vasempaan kierrokseen ei sitten meinannut tullakaan taas mitään, kun Murun laukka on niin paljon vaikeampi siihen suuntaan. Kuitenkin onnistuin lopuksi siinäkin kun oikein kovasti tein töitä ja keskityin.

Tässä vanha kuva, kun uusia ei ole. ©Irene

Lopuksi tultiin pitkällä sivulla ensin laukassa voltti yhden puomin yli ja siitä kolme laukkapuomia ja ennen aitaa pysähdys. Joo, niin mikä pysähdys? Varmaan kolme kertaa tulin ennenkun sain Murun pysähtymään siihen pitkän sivun loppuun. Tultiin tätä siis ensin siihen hankalampaan vasempaan kierrokseen, mutta kun suunta vaihdettiin niin oikea kierros tuntui lastenleikiltä. Sain jopa istuttua hirmu hyvin Murun pomppulaukassa. Muru onkin nyt laihtunut aika paljon, kun se on tullut pois laitumelta ja ruokintaa pystyy taas säännöstelemään! Ei ole enää niin pyöreä kuin tuossa kuvassa.

Kotona illalla olkapään kipu rupesi yltymään, tietysti kun kipulääke lakkasi vaikuttamasta. Ajattelin sen kuitenkin yön aikana helpottavan ja nappasin buranan.

Torstaiaamuna olkapää tuntuikin jo vähän paremmalta vaikka olikin vielä kipeä ja suunnittelin vakaasti meneväni illaksi töihin. Kuitenkin siinä päivällä siivotessa kipu rupesi taas yltymään ja ei auttanut kun soittaa lääkäriaika. Ja ihan hyvä että soitin. Nimittäin olkapääni on tulehtunut! Joudun jäämää viideksi päiväksi sairaslomalle ja ensi viikolla pitää käydä vielä ultraäänikuvauksessa, että katsotaan onko siellä jotain muuta vikaa. Sain tujun kipulääkekuurin, joten ainakaan siihen ei enää koske. Tiistaille tosin olen varannut ratsastustunnin, mutta pitää sitten lähempänä katsoa että vieläkö olka on kipeä, että pystynkö edes ratsastamaan.

Näin hieno kesän lopetus sitten minulta. Ja minä niin luulin selviäväni ilman sairaslomia tuon työjakson! Loppuun vielä kuva minusta ja kaverini ylisöpöstä pikkukoirasta jonka tapasin tässä hiljattain.

Minä ja Mindi 5kk

1+1

Eli kaksi ratsastuskertaa ennen Joensuusta muuttoa. Huomenna käyn Murulla taas ratsastamassa ja sopivasti pääsen tallinpitäjän tunnille. Kivaa! Lisäksi varasin ensi tiistaiksi Jokirantaan vielä yhden ratsastustunnin ja se näyttäisi olevan istuntatunti. Tekee varmasti oikein hyvää ennen paluuta estetunneille.

Muru ©Netta S.

 
Jokatapauksessa tänään menin aamupäivästä Murun luokse ja kävin sen tarhasta. Varustin ja lähdin kentälle. Tällä kertaa harjoittelin siirtymisiä. Ravista käyntiin tai pysähdykseen ja siitä taas raviin. Menin suurimman osan ajasta ilman jalustimia, sillä olen nyt tykästynyt istumaan Murun selässä ilman jalustimia. Sainpahan samalla myös itselleni vähän lisähaastetta, kun piti keskittyä siihen etten purista reisilläni, YHTÄÄN. Ratastus meni oikein kivasti ja loppuajasta Murukin meni rennosti. Olikin oikein rentoiluratsastus.

Olen nyt jo pidemmän aikaa yrittänyt löytää hyvää sateenkestävää takkia, mutta sellaisen löytäminen on osoittautunut erittäin tuskaiseksi. Kuitenkin päätin viime viikolla hurauttaa Joensuun ravi- ja ratsastusvarusteeseen katselemaan tarjontaa. Löysinkin sieltä suht. edullisesti veden pitävän takin ja mukaan sai housutkin. Ostin samalla myös saappaisiin varsituet, sillä nuo sanomalehdistä käärityt tuet on tuskaisen painavat kantaa eivätkä ole kovinkaan käytännöliset. Tässä kuvaa takista, merkiltään Jackson.

Elviskin tuli tutkimaan takkia

Nyt alkaakin sitten olla ratsastusvarusteet kasassa uutta tallia varten, enää topparatsastushanska/lapaset puuttuu. Rupeankin noita varusteitani pesemään ja puunaamaan ennen muuttoa, niin on sitten pöpövapaat varusteet kun astun uudelle tallille.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Enää kaksi viikkoa muuttoon. En ole nyt hirveästi ehtinyt harrastelemaan, mutta kävin kerran Murullakin ratsastamassa tällä viikolla. Kosmetiikkablogi on jälleen herännyt henkiin ja sinne olen taas innolla kirjoitellut postauksia. Ne joita kiinnostaa, blogi löytyy täältä: http://dazzling-glow.blogspot.fi/

Jokatapauksessa tiistaina kävin Murun luona ja ratsastelin sen ihmeempiä juttuja tekemättä. Välillä otin jalustimet pois ja menin ilman jalustimia, hain hyvää rytmiä raviin ja laukkasin pikkupätkät. Murulla oli aika paljon virtaa, kun oli  niin levoton varustaessa. Kentällä se oli taas oma itsensä, eli liikkui hyvin. Ratsastuksen jälkeen sitten napotettin niin nätisti tallissa, eikä ollut mihinkään kiire. Liekö ollut vain virtaa kun on ilmat sen verran viilentyneet.

Perjantaiaamuna startattiin sitten huonekalukuorman kanssa kohti Kuopiota. Näin ensimmäistä kertaa kämppäni. Mutta kylläpä se minun huone näyttikin pieneltä.

Minun karsina

Sanoinkin huonetta karsinaksi, sillä olen varma että joillain hevosillakin on isommat karsinat, kuin tuo minun huone. Kun huoneeseen saatiin sänky, tietokonepöytä ja tv-taso, niin ei se sitten enää niin pieneltä näyttänytkään. Ehkä olin vain odottanut isompaa. Pitää sitten esitellä täällä, kunhan saan huoneen sisustettua sitten syyskuun alussa.

Käytiin tulomatkalla vielä kurkkaamassa tallia, jonne olen varannut vakiotunnin. Talli oli aika pitkälti sitä mitä odotinkin. Sellainen pieni maalaistalli. Odotan jo innolla alkavia tunteja. Pääsee taas esteiden makuun.

Toisaalta olen innoissani uudesta suunnasta, mutta toisaalta harmittaa kamalasti jättää kaikki tänne Joensuuhun. Kaukosuhteessa eläminen ei houkuttele enää ollenkaan, kun sitä on jo tullut pariinkin otteeseen kokeiltua. Ainahan siitä on selvinnyt, mutta se olotila ja ikävä, se on todella kuluttavaa. Onneksi kuitenkin matka on sen verran lyhyt, että pahimmassa ikävässään voi hypätä autoon/bussiin ja ajella kotiin rakkaiden luo.

Parin päivän Murut

Maanantaina menin taas Murulla ratsastamaan. Lämpömittari näytti 26 astetta ja ilma oli erittäin tukala. Päätin jo heti alkuun että hirmuista hikitreeniä ei tehdä, ettei kumpikaan saa lämpöhalvausta. Kastelin Murun ennen kentälle menoa, että olisi edes vähän viileämpi. En tehnyt mitään erikoista, mutta kentälle oli laitettu ravipuomit, joita tulin aina välillä. Oikealle Muru oli suprejäykkä, eikä olisi millään halunnut taipua. Käytiin oikein tahtojen taistelu, ennen kuin sain Murun taipumaan oikealle. Se olikin ehkä päivän työläin juttu ja hiki virtasi niin ratsulla kuin ratsastajallakin.

Tänään sitten Netta lähti taas kuvailemaan minua ja Murua tallille, siitä taas ISO kiitos! Otettiin laitumella oikein poseerauskuvia ja tässäpä niiden tulos:

Lämpöä oli 24 astetta, eli kuuma tänäänkin. Kuitenkin pieni tuulenvire kävi, ettei ollut ihan niin tukalaa kuin maanantaina. Kastelin kuitenkin Murun taas ennen ratsastusta, vaikka ei siitä paljoa hyötyä ollut kun kerkesi alkukäyntien aikaan jo melkein kuivua. Tällä kertaa keskityin avoihin ja pari kertaa tein pohkeenväistöä. Otin myös peruutuksia jonkin verran. Muru oli aika laiskalla tuulella ja töitä sai kyllä tehdä. Loppuajasta kuitenkin saatiin jo taas ihan hyviä pätkiä. Joka kerta aina vähän enemmän. Kyllä minä tässä kokoajan opin!

Oikea kierros on hankalampi

Väännetään volttia

Taipuu taipuu

Tuulitukat

Laukan jälkeen ravi on aika menevää

Silmät kiinnikin voi ratsastaa ;)

Loppuraveja

En kyllä ymmärrä mihin toi mun sisäpohje aina välillä lähtee vaeltamaan. Hyvä vaan oli taas nähdä kuvia omasta ratsastuksesta, niin huomaa taas paljon korjattavia asioita. On myös kiva huomata, että Murun kanssa on tullut edistystäkin. Hyviä pätkiä on enemmän kuin aikaisemmin ja kokoajan löytyy paremmin se yhteinen sävel. Harmittaa kyllä kovasti, että kun tämän kuun jälkeen muutan, niin en pääse Murulla niin usein ratsastamaan. Aion kyllä silti aina silloin tällöin käydä, kun tulen Joensuussa käymään.

Tosiaan, Kuopioon muuttoon on enää muutama viikko. Toisaalta olen todella innoissani uudesta koulusta, mutta toisaalta taas en haluaisi lähteä täältä. Onneksi harjoittelut voi tehdä täällä Joensuussa ja tulen kyllä todella usein viikonloppuisin käymään. Ei sentään ole niin pitkä matka kuin Helsingistä!