Palasten loksahtelua

Tiedättekö sen tunteen, kun ratsastustunnilla teille jaetaan hevonen ja sitten vaan jossain kohtaa tuntia palaset alkaa loksahdella kohdalleen ja hepasta muodostuu suosikkiratsu? Minulle on parikin kertaa käynyt näin. Yleensä jossain vaiheessa kun käy ratsastuskoulun tunneilla, joku hevosista vaan alkaa pikkuhiljaa muodostua suosikkiratsuksi. Jokirannan ratsastuskoululla se oli Mondo, josta en aluksi oikein pitänyt, mutta kun sitten menin useamman kerran ja löydettiin ne oikeat säädöt niin Mondosta muodostui suosikkiratsu. Keskimäen hevostilalla se on ehdottomasti Hevi, jolla kävin myös kisoissa. Harmillisen vähän tosin pääsin Hevillä ratsastelemaan kun se on aika monen muunkin suosikkiratsu.

Minä ja Mondo v. 2013 ©Netta S.

Viime viikolla olin Liperin ratsastuskeskuksella kolmannella ratsastustunnillani. Alunperin minulle oli suunniteltu edelliselläkin kerralla ratsuna ollutta isoa Ami hevosta, mutta siinä tuntia odotellessa opettaja sitten kysyi jos haluaisinkin kokeilla Leksaa. Leksa on sirompi puoliveriruuna ja koska paikka on minulle uusi niin kokeilen myös mielelläni eri hevosia.

Alkutunti meni tosiaan hieman säätöjen hakemiseen. Leksa oli herkkä ja säpäkän oloinen, joten piti hieman hakea sopivaa tuntumaa ja pohjetukea. Mutta voi että sitä fiilistä ja pystyin melkein kuulemaan sen loksahduksen, kun löytyi yhteinen sävel. Tuntuma löytyi, pohjetuen voimakkuus löytyi, istunta löysi oikean asennon. Eipä ole vähään aikaan yksikään hevonen esittänyt niin hienoa liikettä, kuin mitä Leksa esitteli minulle.

Tunnin jälkeen oli tottakai superfiilis.

Minä ja Hevi syksyllä 2014. ©Laura L.

Millainen on ollut sinun suosikkiratsusi? Löytyikö yhteinen sävel heti kuten minulla Leksan kanssa, vai vaatiko se useamman ratsastuskerran, kuten minulla Mondon kanssa?

Aurinkopäivä Poudan kanssa

Keskiviikko aamulla nukuin myöhään (Ja nautiskelin loman hitaista aamuista) ja lähdin sitten aamupäivällä ajelemaan tallille päin, sillä olin luvannut liikuttaa Poudan. Sää oli ihan huippu! Taivaalla ei juurikaan pilviä näkynyt ja oli tosi aurinkoista. Ilma oli melko kuuma, joten mietin jo että pitäisikö kenttätyöskentely jättää ja suunnata Poudan kanssa maastoon. Olen kuitenkin nyt maastoillut Poudan kanssa aika paljon, joten ajattelin että voisi kyllä koittaa ainakin aluksi mennä vähän aikaa kentällä.

Pouta tulikin iloisesti vastaan portille ja vein sen sisälle laitettavaksi. Harjailujen ja varustamisen jälkeen suuntasin sitten kentälle. Pouta oli tosi hyvän tuntuinen. Ei ollut ollenkaan tahmea ja liikkui tosi kivasti. Viime kerralla kun olin Poudan kanssa Centered Riding tunnilla, löysin Poudasta ihan uuden vaihteen. Sellaisen reippaan laukan, mitä en ollut koskaan ennen Poudalta nähnyt.

Kun tuo laukka nyt tuntui tänäänkin löytyvän, päätin kokeilla pari estettä. Aikaisemmin ongelmana esteillä on ollut nimenomaan temmon puute, jolloin Pouta tulee esteelle himmaillen ja hyppää käytännössä paikaltaan. Mutta tänään niin ei käynyt. Esteelle tultiin hyvässä vauhdissa ja este ylittyi ilman minkäänlaisia ongelmia. Siis Poutahan suorastaan liiteli esteen yli.

Tämä kuva on kesän alusta. Täytyy koittaa saada tuoreempiakin :)

Esteen jälkeen kuului hyvin tyytyväistä pärskintää ja tulinkin sitten pari estettä muutamaan kertaan. Yhden kerran tein itse virheen ja reitti oli hieman huono, jolloin Pouta joutui ottamaan töpöaskeleen ennen estettä, mutta toisella kerralla korjasin reitin ja ongelmaa ei ollut. Voi että miten oli hieno fiilis, kun löytyi Poudastakin se esteheppa. Pouta oli ihan intona ja tyytyväisenä hyppyjen jälkeen ravaili.

Päätin sitten lähteä loppuravit ja käynnit ottamaan läheiseen metsään, kun siellä ei ollut porottavan kuumaa aurinkoa. Takaisin tallille tultua huomasin, että toinen etukenkä oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ainakaan kentältä sitä ei jälkeenpäin löytynyt. Ratsastuksen jälkeen Pouta sai pikaisen pesun, kun oli aavistuksen satulan kohdalta ja ryntäiltä hionnut. Tyytyväisenä sitten meni laitumelle piehtaroimaan ja mutaamaan kasteltua selkäänsä.

Videolla näkyy myös Vallu ja Usva. Jäi kyllä todella hyvä fiilis ja on ollut kiva huomata, miten Poutakin on piristynyt laihtumisen ja kunnon kohoamisen myötä. Kyllä se vaan on hyvänmielen heppa! 

Centered Riding ratsastuksessani

Haluaisin kertoa teille hieman siitä, miten Centered Riding on vaikuttanut ratsastukseeni.

Ensimmäisen kerran tutustuin Centered Ridingiin kun menin pienen tallin CR kurssille joskus vuoden 2010 tienoilla. Tykästyin samantien tähän opetusmetodiin. Ensimmäisen kerran minulle selitettiin miksi jokin asia tehdään ja alettiin oikeasti korjaamaan istuntaa. Tulin tietoiseksi notkoselästäni, johon en ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt ratsastuksessa huomiota. Ensimmäistä kertaa valaistuin istunnan merkityksestä ja siitä, miten hevosta saadaan ratsastettua herkemmille avuille. Aloin käymään vakiotunneilla kyseisellä tallilla ja koko se vajaa pari vuotta tallilla, teki ratsastukselleni parhaan mahdollisen pohjan. Se on auttanut kehittymisessäni tähänkin asti.

Paha notkoselkä ja jalan asentokin jotain ihan hirveää.

Kaksi kehitysaluetta jäi erityisesti mieleen CR tunneilla. Yksi oli nimenomaan istuinluiden etsintä ja notkoselän suoristaminen. Harmi, että kamppailen edelleen saman ongelman kanssa, vaikka uskoisin kyllä että parempaan suuntaan on menty. Toinen asia on pohkeen paikka. Se tuppaa minulla helposti työntymään eteen ns. tuoli-istuntaan ja CR tunneilla monta kertaa minulle näytettiin se pohkeen oikea paikka. Silloin se tuntui olevan hirveän takana, mutta ainakin minusta nyt tuntuu, että se on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Välillä jalka valuu edelleen eteen ja sitten taas välillä liian taakse, mutta välillä sen paikka on ollut juuri siellä missä pitääkin.

Notkoselkä suoristettu, jalka liian edessä.

Centered Ridingin myötä olen tajunnut sen, että ratsastuksessa ei tarvita kovia otteteita vaan vain oikeita otteita, oikeanlaista istuntaa ja hevoseen vaikuttamista. Näin saadaan tehtyä hevosen liikkuminen helpommaksi ja mielekkäämmäksi. Ratsastaja auttaa hevosta liikkumaan, eikä häiritse sitä. Jo sen tajuaminen oli iso askel ratsastuksessa kehittymisessä.

Centered Ridingin ajatus on ohjannut ratsastustani siis jo n. viiden vuoden ajan. Olen päässyt taas parille CR tunnillekin ja ne tarjoavat aina niin paljon ahaa-elämyksiä. Erityisen suuren vaikutuksen Centered Ridingissa minuun teki se, että muistan vieläkin oppeja, joita olen tuolloin tunneilla oppinut. Tämä on myös aiheuttanut sen, että olen hyvinkin tarkka siitä millaista opetusta itse haluan, sillä en todellakaan haluaisi olla epäreilu hevosta kohtaan.

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Centered Ridingiin niin kannattaa käydä tutustumassa Centered Riding Finland ry:n nettisivuihin.

Uusi alku

Tervetuloa uudistettuun blogiin! Siirsin vanhoja tekstejä entisestä blogista myös tänne, mutta jätin tarkoituksella osan pois. Tarkoitus onkin nyt jatkaa laadukkaampaa bloggaamista. Uudistetussa blogissa pyrin julkaisemaan tavallisten ratsastuspostausten lisäksi myös hieman pohdiskelevampia postauksia ja ylipäätään panostaa postausten laatuun.

Uusille lukijoille tässä pieni infopaketti:
Olen 26-vuotias harrasteratsastaja ja olen harrastanut ratsastusta n. 15 vuotta. Tällä hetkellä vuokraan kahta eri hevosta, Bambia ja Poutaa, joista voi lukea lisätietoja sivupalkin linkeistä. Minulla on ollut pieni estepelko, jonka olen ainakin melkein jo selättänyt. Koen olevani enemmän esteratsastaja, kuin kouluratsastaja vaikka minussa onkin herännyt pieni istuntanatsi oman istuntani suhteen viime aikoina. Käyn myös säännöllisesti ratsastustunneilla sekä valmennuksissa ja pyrin kehittymään jatkuvasti ratsastajana.

Tervetuloa seuraamaan aktiivista hevosharrastamista ilman omaa hevosta!

Vanhoille lukijoille tiedoksi:
En tällä hetkellä enää vuokraa Jossu-ponia, jolla kävin myös kesällä koulukisoissa. Oma jaksaminen ja vapaa-aika ei riittänyt enää, joten jotain oli pakko jättää pois. Harmittaa kovasti itseänikin, mutta joskus on tehtävä kurjiakin päätöksiä. Tällä kertaa nyt sitten näin. Jossusta saa joku taitava varmasti itselleen kivan vuokraponin.

Minä ja Jossu keväällä 2015

Follow my blog with Bloglovin

Ihan oma leiri

Toissa viikonloppuna pääsin osallistumaan upealle leirille. Leiri pidettiin Heidin tallilla joten Pouta olikin sitten minun "leirihoitsuna". Leiri oli aivan ihana ja tuli kyllä paljon muistoja mieleen yli kymmenen vuoden takaa kun olin silloin ratsastusleirillä.

Leiri alkoi lauantaina ja aamusta ajelin siis tallille. Ensimmäisenä ohjelmassa oli lähteä naapuritallilta tulevia leiriläisiä vastaan. Lähtö tosin vähän viivästyi kun haluttiin tottakai ottaa kuva meidän tallin porukasta ennen lähtöä!

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä minä ja pouta.

Tallille tultua purettiin hevoset ja etsittiin majoituspaikat naapuritallin hevosille. Tämän jälkeen päästiin ruokailemaan. Ruokailun jälkeen meillä oli leirikaste. Sai kyllä nauraa taas ihan urakalla ja kasteen jälkeen kaikilla oli jauhoa naamassa ja varmaan vähän muuallakin, vaatteissa märkiä länttejä ja vähintäänkin vatsalihakset kipeinä nauramisesta.

Sunnuntain ratsastustunnilta

Leirikasteen jälkeen meillä oli Centered riding teoriatunti. Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa taas Centered Ridingin pariin! Jälleen kerran koin melkoisia ahaa-elämyksiä teoriatunnilla. Kerron teille seuraavassa postauksessa hieman enemmän Centered Ridingista ja siitä, miten se on vaikuttanut ratsastukseeni.

Teorian jälkeen paistettiin makkaraa ja naan -leipää. Itseasiassa minä olin grillivastaavana :D. Ruokailun jälkeen lähdettiin sitten vielä iltamaastoon. Minä menin Poudalla ja päästiinpä Poudan kanssa vähän laukkailemaankin. Oli kyllä ihanaa rentoa laukkaa ja Poutakin selvästi tykkäsi. Ratsastuksen jälkeen käytiin iltapuulle.

Aamulla sänkyyn tuli rapsuteltava karvapallo

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen oli tiedossa Centered Riding ratsastustunnit. Minä menin tottakai Poudalla ensimmäisessä ryhmässä. Olen viimeksi ollut CR tunnilla varmaan n. kolme vuotta sitten ja oli hienoa huomata, että ratsastuksessani on oikeasti tapahtunut paljon kehitystä. Eniten kehitettävää on enää pohkeen paikassa, joka meinaa valua aivan liikaa eteen. Mutta oli kiva tajuta, ettei notkoselkä oikeastaan enää olekaan se isoin ongelma ratsastuksessani.

Huomaa eteenvalunut jalka

Oman ratsastustunnin jälkeen Pouta jatkoi Heidin alla vielä toisen tunnin. Kuvailin sitten toisten tuntia, heillä oli hieman erilaisia tehtäviä, sillä joukossa oli myös yksi poni kärreillä! Hyvin jalkoi ponikin kokonaisen tunnin pyöriä muiden kanssa kentällä.

Tässä pohkeen paikka on jo parempi

Ratsastuksen jälkeen oli taas vuorossa ruokailua, ruokailun, höpöttelyn ja kahvittelujen jälkeen lähdettiin saattamaan naapuritallin porukkaa takaisin kotiin. Tällä kertaa Heidi meni poudalla ja itse lähdin Tuiskulla kärryjen kanssa mukaan. Alkukankeuden jälkeen alkoi ohjaaminenkin sujua. En ole ennen ohjastanut hevosta metsäteillä vaan olen aina ajanut vaan hiekkateillä, joten pieniä vaikeuksia oli alkuun. Hevosen reippaus ei toki auttanut asiaa yhtään, mutta ainakin reissun aikana kehitystä tapahtui.

Tuiskun peppukuva

Leiri päättyikin siihen ja kun oltiin laiteltu hevoset takaisin laitumelle lähdin ajamaan kotiin. Oli aivan ihanaa kun sai höpöttää heppajuttuja kokonaisen viikonlopun ja nautin kyllä joka hetkestä. Olin kyllä leirin jälkeen aivan hirvittävän väsynyt. Palautumiseen meni monta päivää, sillä työt sotkivat mahdollisuuden kunnon yöuniin. Jokatapauksessa oli huippua päästä kokemaan pitkästä aikaa oikeaa hevosleiritunnelmaa!

Huippu tunti Bambilla

Tiistaina olin menossa ratsastamaan Jossulla ja kun sain ponin harjattua niin alkoi niin kamala ukkonen, ettei hevosen selkään sitten ollut asiaa. Kello oli jo sen verran myöhä, että poni joutui palaamaan takaisin laitumelle. Epäilemättä Jossu oli tästä mielissään, kun ei tarvinnutkaan lähteä töihin vaan sai mennä harjauksen jälkeen takaisin syömään. Jospa sitä ensi viikolla päästäisiin jo kunnolla ratsastamaan.

Bambi sai hymyn huulille jo heti alkutunnista

Keskiviikkona lähdin kisahoitajaksi Bambin matkaan, kun sillä mentiin pari esterataa. Oli huippua nähdä Bambi hyppäämässä. Se niin nauttii siitä hommasta! Bambihan on ollut pääasiassa kouluratsu, mutta nyt on päässyt myös esteitä hyppimään.

Torstaina sitten Bambin omistaja piti taas minulle ja Bambille tuntia. Ja voi että taas jäi niin hyvä fiilis tunnista! Kyllä on ihanaa, kun saa niin hyviä vinkkejä ja oikeasti hyvää opetusta. Aina pikkuhiljaa Bambin kanssa löydetään enemmän ja enemmän sitä yhteistä säveltä. Ja minä opin joka askeleella jotain lisää! Naurattaa aina kun mulla on tosiaa kuvissa monesti tuo "kilppari-ilme", joka muuten näkyy aina kisakuvissakin. Nimesin sen kilppari-ilmeeksi, koska näytän vähän kilpikonnalta kun puristan huulet yhteen :D

Mun kilppari-ilme :D Eli keskityn ihan pirusti! :P

Tehtävinä oli paljon ravityöskentelyä ja voltteja. Bambilla menee aina se puolisen tuntia siihen, että se vertyy ja kyllä se vaan on upea sitten kun sen saa hyvin kuulolle ja työskentelemään. Vasen puoli on haastavampi, mutta tällä kertaa saatiin jopa siihen suuntaan taivutusta aikaiseksi. Tunnin jälkeen käytiin vielä muiden tuntilaisten kanssa maastossa kävelemässä vaikka lopputunnista alkoikin satamaan. Loppukäyntien aikaan kastuinkin sitten ihan kunnolla, mutta se ei haitannut ollenkaan. Tunnista jäi niin hyvä fiilis taas, että perjantain työpäiväkin meni hymy huulilla ja iloisesti.

Taipuu taipuu...

Huomenna suuntaankin sitten viikonlopuksi leirille! Leiriin tulee liittymään Pouta ja paljon kaikkea muuta! Kirjoittelen siitä sitten varmasti tänne lisää ja olen kyllä superinnoissani tästä mahdollisuudesta! Tässä iässä kun sitä ei oikein enää normileireille viitsi mennä itseään yli 10 vuotta nuorempien sekaan ja se harmittaakin, kun en nuorempana ehtinyt kuin kahdella leirillä käydä.

Bambin ja Jossun ratsastukset

Torstaina suuntasin töiden jälkeen illasta Bambilla ratsastamaan. Jo tallille mennessä ilma näytti pahaenteiseltä, sillä tuuli oli puuskittain todella kovaa ja tummia pilviä pyöri tallin lähistöllä. Olin saanut jo varoittavan viestin ennen tallille menoa, että Bambi on sitten kurainen. Ja kyllä se vaan muuten myös oli kurainen.

Kentällä Bambi oli heti alusta alkaen vähän levottoman oloinen ja päätin hylätä suunnitelmani ilman jalustimia ratsastuksesta. Olin nimittäin suunnitellut, että voisin ratsastaa ainakin osan ajasta ilman jalustimia. Bambi kyttäili milloin mitäkin, joten päädyin sitten vain hakemaan rentoutta pääty-ympyrällä. Piti kyllä tehdä ihan kunnolla hiki hatussa töitä, sillä taipumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta loppuajasta rentous alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopuksi vielä päätin taluttaa Bambin kenttää ympäri, ihan vain että se pääsisi turvallisesti katselemaan kyttäilemiään asioita. Parin kiekan jälkeen ne ei sitten enää olletkaan niin pelottavia juttuja ja mietin, että olisi ehkä pitänyt ennen selkään nousua jo taluttaa se kammottavien asioiden ohi, niin olisi ehkä se ratsastuskin ollut helpompaa.

Kuva toiselta kerralta ©Netta S.

Perjantaina suuntasin pitkästä aikaa toipilas Jossun luokse. Se olikin jo oma itsensä ja nyhti maasta ruohoa sen minkä kerkesi. Sille oli rajattu laitumelta pienempi alue, ettei se tule syöneeksi liikaa vihreää. Päätin lähteä maastoon ja varustin ponin ja lähdettiin käppäilemään. Päätin ottaa handsfreen puhelimeen mukaan ja soittaa luokkakaverille, jota en ole nähnyt sitten koulun loppumisen jälkeen. Tarkoituksena oli muutenkin pääasiassa vaan kävellä Jossun kanssa, joten hyvin pystyi pälpättämään samalla puhelimessa. Kieltämättä yksi nainen katsoi vähän kuin vinksahtanutta kun höpöttelin kaverille ja ratsastin heidän pihan ohi. Saattoihan se näyttää vähän hassulta. :D

©Netta S.

Otin pikkuisen raviakin ja ponilla oli kyllä menohaluja. Laukkaakin uskaltauduin pari pikku pätkää ottamaan ja Jossu olisi vaan halunnut kiitää sen minkä ehtii. Handsfree ei vain meinannut pysyä laukassa kyydissä ja piti toisella kädellä sitten pitää siitä kiinni ja samalla katkaisin vahingossa puhelunkin. Kaveri jo hätäilija luuli että olin pudonnut. Kunhan sain ponin hiljentämään niin sain soitettua kaverille että kyydissä ollaan edelleen. Mutta kyllä oli muuten tuplaterapiaa jutella kaverille ja käydä maastoilemassa ponin kanssa! Ihan parasta! Pikkuhiljaa varmaan palataan Jossun kanssa taas normirytmiin ja aloitetaan taas treenit.

Suunnittelin, että voisin heinäkuun puolella alkaa taas käymään ihan vakkaristi tunneilla. Kunhan nyt käyn ensin testaamassa tallin johon ajattelin meneväni. Katsoo nyt, miten jää rahaa kunhan palkka tulee.