Olin suunnitellut, että voisin käydä tänään kuvaamassa kinkkukisoja opistolla, mutta koska koulu pilaa elämäni, oli pakko tehdä vielä viimeisiä koulutehtäviä, jotta voisi hyvillä mielin jäädä joululomalle. Sain onneksi toiseksi viimeisen tehtävän tehtyä, mutta voi että tuo viimeinen tehtävä voi tökkiä! Eipä ole tullut taas pitkään aikaan kirjoitettua näin montaa esseetä! Paremman puutteessa siis kuvailin Elvistä, so here he comes!
Uuteen asuntoon muuttamisen jälkeen Elvis köllötteli kaikenaikaa sohvalle jääneen pyyhkeen päällä. Arvatkaa vaan miten karvassa tuo pyyhe oli, sitten kun se viimein siitä otettiin pois!
Muuton jälkeen Elvis koki myös jälleenrakastumisen raapimapuuhunsa. Sehän ei siis ollut melkein koko vuonna käynyt koko hökötyksessä köllöttelemässä, vaikka kynsiään olikin siihen ahkerasti teroitellut.
Sivuprofiilikuva. Kattokaa tota häntää!
Ja Elviksen paras puoli. Se näyttää nimittäin supersöpöltä ja huvittavalta, kun katsoo alaviistosta tai suoraan alhaalta päin. Hihi!
Pakko oli kuvata myös tämä symppis tonttu, jonka ostin. Pitihän sitä nyt jotain joulukoristeita tänne hankkia, vaikkei joulua tule Joensuussa vietettyäkään.
Tein viimein kuvasivuilleni Facebook-sivut. Mietin tätä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä en ideaa toteuttanut. Päätin kuitenkin sivut tehdä, sillä hevostalli.netissä ei tule enää nykyään niin paljoa vietettyä aikaa, että helpompi on ilmoittaa kisakuvauksista omalla facebook -sivulla. Ja samalla tavoittaa juurikin ne henkilöt, jotka ovat kuvistani kiinnostuneita. Tästä pääset facebook sivuilleni!
Positiivinen yllätys tässä asiassa oli se, että ensimmäisen illan aikana tykkääjiä oli jo 76! Kiitos!
Carino II
Sitten muihin aiheisiin. Sunnuntain kisakuvien saldo oli n. 760 vaikka olin jo heti alkuun tolkuttanut itselleni, että niitä kuvia ei sitten oteta ihan kamalaa määrää, kun niiden läpi käymiseen menee sitten niin kauan. Julkaisukelpoisia kuvia olikin sitten vain 165, jotka nekin kohinalla pilattuja. Mutta kun valoa ei ole, sitä ei ole. Tässä linkki galleriaan: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2013/17.11.+Hepokangas+WinterCup/
Kävin tänään myös kokeilemassa kameraa toisella maneesilla. Sunnuntain kaltaista ongelmaa ei ilmennyt ja digicamera foorumilta osasivat kertoa, että kuvan tummuminen on oletettavasti johtunut valojen välkkymisestä. Eli nopeilla suljinajoilla kuvatessa valojen välkkyminen näkyy kuvassa, vaikkei sitä ihmissilmällä nääkään. Valot on luultavasti välkkyneet osaksi myös myrskyn takia. Hämmentävää, mutta myöskin helpottavaa, ettei kamerassa tai putkessa nyt mitä luultavammin ole mitään vikaa.
Esperado
Kuitenkin maneesikuvausta täytyy vielä treenata. Edelleen kohinaa tulee aivan liikaa kuviin ja tajusin tosiaan kuvaavani turhan lyhyellä valotusajalla, kun liikkeen saa pysäytettyä pidemmälläkin. Toivotaan myös lunta maahan, jotta maneesiinkin tulee sisälle enemmän valoa päiväsaikaan. Hämärä myrskypäivä ei oikein auta kuvaamista.
Ensi viikolla suunnittelin alustavasti käyväni viikonloppuna Joensuussa ratsastamassa. Jos vaan saan jonnekin varattua tunnin. Siitä lisää sitten aikanaan.
Olin eilen kuvaamassa Hepokankaan tilalla Pohjois-Karjalan Urheiluratsastajien Winter Cup Kouluratsastuksen osakilpailua. Päiväksi oli luvattu kovaa tuulta, joten mietin jo, että olisiko koko kisat peruttu. Ei sentään ollut ja rauhallisesti kisat sujuivat.
Alkuun säädin asetuksia ja jälleen kerran kimojen hevosten ratsastajat saavat parempia kuvia. Valotus kun riittää paremmin kimojen hevosten kuvaukseen. Kamerassa kuitenkin ilmeni jokin erikoinen vika kesken kuvauksen, kun jostain syystä osa kuvista tuli aivan liian tummina. Vaikka en edes muuttanut asetuksia! Tässä teille havainnollistavat kuvat:
Asetuksien mukainen kuva
Liian tumma kuva
Siis kamera otti välillä tummia kuvia ja seuraava kuva saattoi taas olla ihan normaali. Ja siis mitään asetuksia en välissä muuttanut. Ongelmalliseksi tämä muodostui siksi, että ajoitan yleensä itse kameran laukaisun sellaiselle kohdalle, että hevonen olisi hyvässä asennossa (kuten tässä jälkimmäisessä kuvassa), mutta jouduin sitten ottamaan useamman kuvan että edes johonkin sattuisi asento ja valotus hyväksi. Ylemässä kuvassa tuo asento taas ei ole niin hyvä.
Pieni paniikki meinasi kyllä iskeä, että joutuuko tässä kameran viemään huoltoon vaikka se on ollut minulla vasta alle vuoden! Kuitenkin kun tauon aikana kamera oli hetken suljettuna paikallaan, ei tätä ongelmaa enää loppuajasta ilmennyt. Hämmentävää.
Ja jotta tekniset ongelmat eivät tähän päättyisi, niin tietokoneen hiiri irtisanoi itsensä tänä aamuna. Se ei vaan toimi. Ei vaikka vaihtaisi patterin. Joten kuvankäsittely on aika paljon hitaampaa, kun pitää käyttää tätä läppärin omaa hiirtä. Jokatapauksessa yritän tänään saada nuo kisakuvat katsottua läpi ja sivuille ladattua. Lisäksi olen menossa vielä iltapäivällä kuvaamaan maneesille kaverien ratsastusta, jotta pääsen katsomaan tuleeko noita valotusongelmia myös tänään. Toivottavasti tuo nyt olisi vain joku hetkellinen häiriö joka ei enää ikinä tule toistumaan.
Voin ehkä viimein suostua myöntämään, ettei ole enää kesä. Vaan nyt on syksy ja varmasti ihan pian talvi. Joten mikäs sen parempi aika muistella mennyttä kesää?
Siinäpän minun kesäni lyhykäisyydessään. Huomenna menen kuvaamaan pitkästä aikaa koulukisoja Hepokankaan tilalle! On kivaa päästä pitkästä aikaa kuvailemaan. Saas nähdä osaanko enää säätää asetuksia ollenkaan maneesikuvaukseen.
Postaustahti on hidastunut selkeästi. Mutta se johtuu vaan siitä, että olen postaillut niin paljon meikkiblogiini. Lisäksi on vähän ikävää kirjoittaa, kun ei ole kuvia.
Jokatapauksessa viime viikolla kävin siis kaksi kertaa ratsastamassa. Tiistaina menin koulu HeB-A tunnille ja sain ratsuksi Ets nimisen eestinhevosen. Etsillä oli todella kivat askeleet ja olisin voinut istua vaikka koko tunnin harjoitusravissa. Ravi oli hyvin samantapaista kuin Jokirannan Stellalla (samaa rotuakin ovat). Ets oli muutenkin kiva ratsastaa. Sopivan reipas. Tehtiin pääasiassa pohkeenväistöjä eikä se mennyt kyllä ihan niin hyvin kuin yleensä. Perä laahasi kokoajan perässä ja koko poni oli ihan mutkalla. Loppuun sain pari askelta tosi kivaa pohkeenväistöä ja siihen onneksi lopetettiin. Otettiin myös laukkaa molempiin suuntiin ja vasemmalle se nousi ihan hyvin, mutta oikealle meinasin nousta kokoajan väärä laukka. Muutaman yrittämin jälkeen onneksi sain sen oikeankin laukan nousemaan. Tunnista jäi ihan kiva fiilis ja tunne, että koulutunneilla voisi käydä useamminkin.
Equipagen hanskat
Pääsin myös kokeileen uusia Equipagen toppahanskoja, kun viime viikolla oli kylmempää. Ei kyllä sormia palellut. Toivottavasti näillä sitten pärjää koko talven, vaikka kovasti epäilen kun jokainen sormi nököttää yksinään..
Keskiviikkona menin sitten normitunnilleni. Katsoin listasta että mulle oli laitettu Dina. IIK! Tytöt vielä sanoivat, ettei tiedetä mennäänko koulua vai esteitä, mut sanoin et koulua, koska en uskalla hypätä Dinalla. Kenttäkin oli kyllä sellainen saaristokaupunki kaikkine järvineen, ettei ollut pelkoa että esteitä olisi hypätty. Kouluratsuna kyllä tykkään Dinasta kovasti, sillä se on niin herkkä ratsastaa.
Tehtiin paljon voltteja, käynnissä, ravissa ja laukassa. Välillä tuntu että törmätään kaikken kanssa, erityisesti laukassa, mutta kyllähän se ihan sujuikin. Ravissa oli muuten kivaa, mutta Dinan ravi on superpompottavaa ja kun voltit piti istua harjoitusravissa, niin se oli ihan kamalaa, erityisesti vasemmalle. Oikealle ravissa oli helpompi istua onneksi, vaikkei ihan helppoa sekään. Laukka ei oikein ensin meinannut lähteä rullaamaan, mutta loppuun saatiin yksi tosi hyvä laukkavoltti, josta tuli paljon kehuja. Olin tähänkin tuntiin tyytyväinen, kaikken vaikeuksien kanssakin.
Saappaat onkin nyt ollut kovassa käytössä, joten päätin kunnolla pestä ja huoltaa ne. Luokkakaverini (jolla muuten on myös oma heppa) suositteli Marseille saippuaa saappaiden pesuun ja sehän passaa! Samalla saippualla pesen meikkisiveltimenikin, joten nyt voi sitten huoltaa molempien harrastusten varusteet samalla pesuaineella. Lopuksi tietysti rasvasin vielä saappaat ja ai että ne näyttikin hyvältä!
Keskiviikon tunnille mennessä, toivoin että saisin mennä välillää jollain ponilla. Viime kertaisen ilmalennon jäljiltä jalassa on edelleen ihan kammottava mustelma, joka on todella kipeä. Lisäksi en saa oikeaa kättä selän taakse, sillä olkapäähän koskee. Mutta ratsastamaanhan mennään vaikka pää kainalossa, eikös niin?
Sain ratsuksi Säby's Dandy nimisen New Forestin ponin. Tuli ihan Hiku mieleen, mutta ratsastettavuudeltaan Danny oli hyvin erilainen Hikuun verrattuna. Ja toki myös reilu 10cm korkeampi, kuin Hiku. Danny oli tosi kiva ratsastaa ja sillä oli hirmu kiva hyppytyyli. Oli mukavaa kerätä taas vähän itseluottamusta viimekertaisen katastrofin jälkeen.
Hypättiin viiden esteen rataa, jossa oli yksi kahden esteen sarja ja viimeisenä muuri. Siis kyllä, minun ensimmäinen kiinteä esteeni. Hypyissä oli edelleen vähän hakemista ja tuijotin liikaa esteitä, mutta kaikista päästiin kyllä yli. Dannyn hyppy oli hirmu pyöreä ja pehmeä, joten vaikka välillä tulinkin esteelle huonosti, niin ei ollut mitään vaikeuksia pysyä kyydissä.
Muuristakin pääsiin helposti yli, vaikka huomasin itse tuijottavani sitä. Dannyllehan muuri oli tuttu juttu, eikä se kytännyt sitä ollenkaan. Huomasin tosin että kunto on ehtinyt mennä todella huonoksi tässä kuukauden aikana. Ensin olin kipeänä ja sitten tuo putoaminen vielä. Siitäpä reipastuneena kävin tänään luokkakavereiden kanssa lenkillä. Täytyy nyt ruveta vähän ahkerammin lenkkeilemään, jos meinaa pystyä ratsastamaan kunnolla. Olkapään kohtaloa vielä tässä pohdin. Luultavasti käyn sitä lääkärille näyttämässä viikonlopun jälkeen, jos se ei ala tästä parantua.
Mutta nyt pitäisi suunnata katse anatomian opiskeluun. Maanantaina olisi tentti.
Koska bloggaaminen nyt vaan on 100 kertaa kivempaa, kuin matikan tenttiin lukeminen, niin tässä sitä vaan kirjoitellaan postausta. Lisäksi tästä nyt tulee blogini historiassa aika merkittävä postaus, sillä ensimmäistä kertaa julkistan videota blogissani.
Keskiviikkona menin siis taas vakiotunnilleni. Ratsuksi sain saman tamman kun viime kerralla, eli Dinan. Oikeastaan olisin toivonut mitä tahansa muuta ratsua, sillä Dinan kanssa tunsin itseni niin epävarmaksi. Kuitenkin viime kertainen sujui ihan hyvin ja alkutuntikin meni kivasti. Dina oli hirmu hyvin kuulolla ja tuntui että olin löytänyt sen tavan, jolla tätä herkkää tammaa tulisi ratsastaa. Aluksi hypättiin ympyrällä vain pientä ristikkoa ja tässä ei ollut mitään ongelmia. Vaan kun eteen laitettiin oikeita esteitä, niin ongelmia alkoi ilmetä.
Epävarmuus hiipi ikävästi taas mieleen, kun näin tehtävän. Suoralta linjalta tiukka mutka toiselle suoralle linjalle. Kuullostaako helpolta? Lisätään siihen epävarma ratsastaja, erittäin herkkäsuinen hevonen ja lisäksi valtava imu esteille. Ensimmäinen kerta meni haparoiden, opettaja karjui, että laukan pitää antaa rullata, ei voi tulla käsijarru päällä, muttakun tuntui ettei ole kontrollia. Toisella kerralla annoin tilaa ja se sujui ihan hyvin, mutta tuntui ihan siltä kuin heppa olisi vienyt minua ihan kamalaa kyytiä pitkin kenttää sillä se laukka oli todella vauhdikkaan tuntuista. Ei se videolla sitten niin pahalta näyttänyt, mutta kyllä se tuntui todella kovalta.
Vaihdettiin suuntaa ja siinäpä se koko pakka sitten levisi. Mutkan jälkeen Dina ponnisti aivan yllättäen todella kaukaa ja arvata saattaa miten siinä käy. Hetken roikuin kaulalla, kunnes totesin, että parempi päästää irti, ennenkuin heppa pillastuu ja käy todella pahasti. Tässäpä nyt sitten tämä minun hieno ilmalentoni ihan videoituna. Videot kuvasi Annika ja kiitokset Veeralle (http://mylife-kuviamuille.blogspot.fi/) niiden lähettämisestä!
Anteeks toi musiikki, mut se on paljon kivempaa kuunneltavaa kun mun "vou" -huutoni. Dinahan otti vähän kierroksia kun tipahdin. Nousin nopeasti ylös ja totesin että joka paikka on ehjä, vaikka sääreen vähän sattuikin. ONNEKSI OLI TURVALIIVI! Melkoisesti tömähdin kyljelleni ja olen aika varma, että pahimmillaan kylkiluita olisi voinut murtua, sillä hetken kyljessäkin tuntui isku. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt kipeäksi. Toisin kuin jalkani. Tuossa tippuessani Dinan etujalka osui vasempaan sääreeni, joka siis aiheutti sääreen aikas kivan jäljen ja se on kipeä. Tällä hetkellä jalka näyttää tältä:
Polvessa ja sen sivulla on myös mustelmat,jotka on aika kipeät Onneksi sotavammat ei kuitenkaan haittaa kävelyä, vaikka onkin todella kosketusarkoja, eipähän ainakaan ole mitään rikki! Mutta tällaista tämä harrastaminen välillä on. Ei voi onnistua, jos ei välillä epäonnistu.
Ja jotta nyt kukaan ei ajattele, että minä en ikinä pysy kyydissä, niin laitan tähän alle vielä toisen videon, jossa näkyy se aikaisempi rata, jolla minusta tuntui että heppa lähtee lapasesta. Joo, eihän se tuossa kovalta näytä, mutta se tuntui niin kovalta vauhdilta. Varsinkin viimeiselle esteelle mentäessä.
Tuo näyttää paikoitellen jo sujuvalta, vaikka olo oli hyvin, hyvin epävarma. Toivottavasti tästä nyt ei tule samanlaista takapakkia, kuten alkuvuoden putoamisesta, mikä aiheutti paljonkin jännitystä esteillä. Putoamisen jälkeen tosin hyppäsin radan vielä pari kertaa. Kerran saman korkuisena ja lopuksi vielä pelkkinä ristikkoina, joten siltä osin kammoa ei jäänyt.
Mitäs tykkäsitte videomateriaalista? Saisiko olla useamminkin?
