Vuosi 2015 tiivistettynä

Pitihän munkin tehdä tällainen kooste viime vuodesta. On niin kiva muistella mennyttä vuotta ja seurailla miten se on sujunut.

Pouta

Tammikuu
Tammikuussa ei tullut postauksia blogiin. Asuin tuolloin vielä Kuopiossa ja kävin kerran viikkoon estetunneilla. Tammikuu on hyvin sumun peitossa ja se johtuu ihan siitä, että tein tuolloin harjoittelua KYS:ssä. Tämä tarkoitti sitä että jouduin heräämään aamulla klo 5.00 ja kotiin tulin yleensä 16.00 jälkeen. Olin siis n. 10h päivästä poissa kotoa. Univelka oli jotain käsittämätöntä ja muistan vaan olleeni ihan järkyttävän väsynyt. Ei siis ihmekään, ettei blogikirjoituksia ole tuolloin tullut.

Aamu viiden herätykset. Jooei.

Helmikuu
Helmikuu oli asennemuutoksen aikaa, kun päätin itse asennoitua ratsastukseen ja esteistä aiheutuvaan ahdistukseeni uudella tavalla. Alkuvuosi on aina minulla sellainen asennemuutoksen aika, kun päätän aina milloin mitäkin. Itseasiassa tuo asennemuutos auttoi todella paljon minua ratsastuksessa ja oli varmasti yksi käännekohta viime vuodelta. Kävin edelleen kerran viikkoon ratsastustunneilla. Voi miten mulla onkin ikävä Keskimäen hevostilan estetunteja! Kävin myös ratsastamassa kaverin hevosta Viliä.

Vili

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tullut yhtään postauksia. Hiihtolomalla käytiin kanarialla lomailemassa. Minulla on aina tämä talvi vähän sellaista aikaa, ettei oikein tule kirjoiteltua. Kaveria ei kehtaa pyytää pakkasella kuvaamaan (eli siis seisoskelemaan kentän laidalle) ja kuvattomia postauksia ei varmasti jaksa kukaan lukea. Maaliskuu meni siis edelleen kerran viikkoon tunneilla käydessä. Muistan vain kuinka ralliteltiin mäkeä ylös kentälle ja hypättiin vielä este kentän portin kohdalla. Se oli kivaa!

Hevi

Vili

Huhtikuu
Huhtikuussa alkoi tapahtua. Muutin takaisin Joensuuhun ja aloin vuokraamaan Jossu nimistä vuonoponia. Tykkäsin Jossusta ihan mielettömästi. Se oli ihan hurjan kiltti ja ihana luottopolle maastossa. Kävinkin kerran-pari viikkoon Jossulla ratsastelemassa. Kerkesin myös käydä muutama kerran ratsastamassa Vilillä. Olin päättänyt, että alan käymään tunneilla vasta syksyllä ja keskityn kevään ja kesän ajan valmennuksiin ja vuokrahevosiin. Aloitin myös 6 viikkoa kestävän harjoittelun.

Jossu

Vili

Toukokuu
Toukokuussa aloin käymään Poudalla ratsastamassa. En olisi arvannut, että Kuopiosta takaisin muuttaessa minulle ihan tarjottaisiin hevosia ratsastettavaksi. Pouta asui Kiihtelysvaarassa, joten ainoa miinus on pitkä matka. Tykästyin kuitenkin Poutaan ja Poudan omistajan Heidin kanssa synkkasi heti hyvin. Toukokuussa ratsastinkin Poutaa ja Jossua säännöllisesti. Kävin myös Vilin kanssa ensimmäisessä ja viimeisessä valmennuksessa, joka herätti paljon tuntemuksia. Pohdin asiaa myös blogin puolella ja tuon postauksen voi käydä lukemassa täältä.

Jossu

Vili

Pouta

Kesäkuu
Kesäkuussa Vilin ratsastus jäi. Aloitin työ Joensuussa, joten Outokummussa käynti vähentyi huomattavasti. Työaika oli ma-pe 7-15. Kuvoihin tuli Bambi, joka on ehdottomasti taitavin ratsu, jolla olen ratsastanut. Bambin omistaja piti meille aina välillä tunteja ja muuten ratsastin itsenäisesti. Bambi oli kyllä todella osaava ratsu, joka vei minua joka kerta eteenpäin. Käytiin myös Jossun kanssa mun elämäni ensimmäisissä koulukisoissa. HeC mentiin ja tulokseksi tuli 62,5%. Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Tein myös päätöksen lopettaa kisakuvaaminen, ainakin pääasiassa. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kuvien muokkaukseen. Kuvaan kyllä silti edelleen sillon tällön ja voihan se olla, että kipinä siihenkin hommaan vielä syttyy.

Bambi

Jossu

Heinäkuu
Heinäkuussa alkoi alamäki. Aloin väsyä. Työpäivät ja aikaiset herätykset alkoivat syömään voimia. Olen iltaihminen, joten rytmin kääntäminen aamuherätyksiin on todella vaikeaa. Joka yö nukuin siis huonosti ja viikonloppuisin yritin kompensoida massiivista univelkaa. Huomasin, etten töiden jälkeen jaksanut enää muuta, kuin kaatua sohvalle päiväunille. Tallille lähtemisestä tuli vaikeaa. Oli kuitenkin vaikeaa myöntää itselleni, miten väsynyt oikeasti olin. Viimein hakeuduin terveydenhoitajalle ja jo pelkästään ongelman myöntäminen helpotti. Päätin lopettaa Jossun vuokrauksen, sillä ratsuja oli liikaa ja voimavaroja ei vain riittänyt. Harmitti ihan hirveästi, mutta oma terveys meni nyt harrastusten edelle. Oli meillä heinäkuussa Heidin luona kuitenkin oma leiri, josta jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Leiripostauksen voi käydä lukemassa täältä.

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä Minä ja Pouta leirillä

Pouta

Elokuu
Elokuussa tsemppasin töissä vielä kaksi viikkoa ja sen jälkeen alkoi odotettu loma. Kaksi viikkoa lomaa! Kävin ratsastamassa Poudalla ja Bambilla. Kävin myös kokeilemassa ratsastustunteja Liperin ratsastuskeskuksella, jossa ajattelin käydä vakiotunneilla syksyllä. Elokuussa vietin myös lomaa ystäväni Jeffin kanssa, joka Hangosta asti tuli minun luokse vierailemaan. Vietettiin aivan mahtava pidennetty viikonloppu. Lepäilin myös paljon, sillä syyskuussa alkaisi taas koulu.

Pouta

Syyskuu
Syyskuussa muutin taas kuukaudeksi Kuopioon. Se tarkoitti myös taas tunteja Keskimäen hevostilalla, jossa kävin kerran viikkoon. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään säännöllisesti. Lisäksi pääsin osallistumaan tallikisoihin, jossa hyppäsin 60cm luokan Revellä. Tultiin toiseksi ja sain elämäni ensimmäisen sinisen ruusukkeen! Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Kävin myös Centered Riding valmennuksessa Poudan kanssa ja sain taas paljon eväitä oman istunnan parantamiseen.

Reve

Pouta

Lokakuu
Lokakuussa palasin taas Joensuuhun ja aloitin estetunnit Liperin Ratsatuskeskuksella. Tutustuin pikkuhiljaa uuteen talliin, tallin ihmisiin ja hevosiin. Tykkäsin käydä tunneilla ja samalla kävin kerran viikkoon Poudalla ratsastamassa. Aloitin myös jouluun kestävän harjoittelujakson, joka kaikkine kirjallisine raportteineen vei taas liikaa energiaa ja aikaa, puhumattakaan pienevistä illoista. Jokatapauksessa perusrytmi oli, että kävin alkuviikosta Poudalla ratsastamassa ja torstaisin oli ratsastustunti. Olisin kyllä halunnut käydä Poudalla useamminkin, mutta pitkän matkan ajaminen harjoittelun jälkeen oli aika raskasta. Heidin ratkaisu asiaa oli tietysti se, että minun pitäisi muuttaa Kiihtelysvaaraan, niin Pouta olisi lähempänä :D.

Viljo

Pouta

Marraskuu
Marraskuussa jatkoin Poudan ratsastusta ja kävin kerran viikkoon estetunnilla. Harjoittelu alkoi käymään voimille ja aloin väsyä. Kiihtelysvaaraan ajaminen alkoi olla pelottavaa, kun meinasin harkkapäivän jälkeen nukahtaa rattiin. Korjasin asiaa kofeiini-tableteilla, mutta niistäkään ei pidemmän päälle ollut apua. Onneksi Heidi oli ymmärtäväinen, kun kerran jouduin yksinkertaisesti jättämään ratsastuksen väliin, kun en uskaltanut niin väsyneenä auton rattiin. Marraskuun loppupuolella pääsin myös osallistumaan tallikisoihin. Menin 60cm Abballa ja toisessa vaiheessa tuli yksi pudotus. Oltiin toisia, mutta koska osallistujia oli vain 3, niin ei sijoituttu.

Viljo

Joulukuu
Joulukuun alussa harjoittelua oli vielä pari viikkoa. Kävin edelleen tunneilla ja Poutaa ratsastamassa. Viimein harjoittelukin loppui ja joululoma alkoi. Joululoman ensimmäisen viikon olin kipeänä, mutta pyhien takia ratsastustuntejakaan ei ollut. Joulun jälkeen käytiin porukalla Heidin ja Hannan kanssa maastossa, joten oli mukava päättää ratsastusvuosi onnistuneeseen maastoreissuun. Kävin tosin sen jälkeen vielä itsenäisestikin Poudalla maastossa. Oli mukavaa kun pääsi tallille valosankin aikaan.

Pouta

Sellainen oli vuosi 2015. Jälkeenpäin ajateltuna, en enää yhtään ihmettele, että väsyin niin kovasti kesällä, vaikka silloin sitä kovasti ihmettelinkin. Kova vauhti oli näköjään ollut päällä. Nyt kuitenkin yritän olla viisaampi ja huomata ajoissa, jos alan kuormittaa itseäni liikaa. Vuodelle 2016 pitäisikin alkaa pikkuhiljaa tavoitteita asettaa, mutta niistä tulee sitten ihan oma postauksensa. :)

Mennyt vuosi ja kohti uutta

Vau! Päivitykset hieman jäivät loppuvuodelta, vaikka materiaaliakin on jonkun verran. Siispä tässä postauksessa tuleekin nyt olemaan paljon kuvia ja videoita!
Jokatapauksessa kävin koko syksyn kerran viikkoon estetunneilla ja yksissä tallikisoissakin tuli käytyä. Esteillä olen saanut hieman lisää itsevarmuutta ja huomaan, ettei uudenkaan hevosen kanssa enää jännitä niin paljon kuin voisi. Toisaalta, estekorkeus on ollut hyvin maltillinen estetunneilla, joten rimakauhua ei ainakaan ole ollut näköpiirissä.

Tässä muutamia kuvia puomitunnilta kun menin Viljolla ja loppuun vielä videokin. Kuvat ja videon kuvannut Laura.

Seuraava kuva on estetunnilta, jossa ratsuna oli tällä kertaa valtamerilaivan kokoinen Ami. Amin kanssa on hieman ongelmana se, että esteen jälkeen se vetäisee aika voimakkaasti päätä eteenpäin ja voitte vain kuvitella, mitä minun kokoiselle ihmiselle silloin käy. :D Videolla näkyy hyvin, miten Ami nykäisee minua aina esteen jälkeen. Sain tosin opettajalta kehuja, että hyvin sain pidettyä ohjat vaikka nykäisyjä tulikin.

Kisoissa menin Abballa, josta onkin muodostunut yksi suosikkiratsuni. Abba on varma menijä ja tykkään sen luonteesta. Parasta on kun Abba innostuu esteistä (kuten tuosta ratavideoltakin voitte nähdä.) Menin siis 60cm ja valitettavasti toisessa vaiheessa tuli harmillinen pudotus. Oltiin siis toisia, mutta koska osallistujia oli vain kolme, niin ei sijoituttu.

Poudalla olen käynyt yleensä sen kerran viikossa. Saatiin jopa hankittua Poudalle estesatulakin, joten päästään kunnolla treenailemaan, kunhan vain saataisiin Poudan mahaa vähän pienemmäksi. Talvella olisin tarkoituksena nyt maastoille ahkerasti, että saadaan masua pienemmäksi ja kuntoa kohotettua. Poudan kunto on kyllä kasvanut hurjasti, mutta palautuminen on melko hidasta. Siksipä loppukäynneistä onkin tullut ensiarvoisen tärkeät. Kerran jopa kävelytin Poutaa vielä maastosta tultua, kun tuntui ettei puuskutus meinannut millään rauhoittua.

Bambin luona en ole ehtinyt käymään ja se on kyllä harmittanut kovasti. Nyt kuitenkin Bambi on jo mammalomalla.

Sellaisia kuulumisia. Jaksoittekohan lukea edes loppuun asti? Täytyy tässä varmaan jotain tavoitteitakin pian alkaa tälle vuodelle kehitellä, mutta palaan niihin asioihin sitten uudessa postauksessa :) Mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

Estetunteja

Kylläpäs aika taas juoksee. Vapaa-aika on mennyt aika vahvasti kosmetiikkablogin puolella, joten tälle blogille ei olekaan sitten niin paljoa jäänyt aikaa. Sain kuitenkin joku aika sitten luottokuvaajani mukaan estetunnille, joten pitkästä aikaa minulla on materiaaliakin blogiin!

Olen tosiaan taas käynyt kerran viikkoon estetunneilla Liperin Ratsastuskeskuksessa ja olen kyllä ollut tyytyväinen tunteihin. Vaikka Kuopiossa hypättiinkin hieman isompia esteitä kuin täällä, niin tehtävät on olleet todella kivoja, eikä vielä ole kertaakaan päässyt jännittämään niin paljon, että pahalta tuntuisi. Hepat on minulle vielä aika tuntemattomia, sillä en ole vielä ehtinyt monellakaan niistä ratsastaa. Mutta siitä se taas pikkuhiljaa lähtee ja varmasti jossain vaiheessa alkaa muodostua niitä suosikkiratsujakin.

Kuvien tunnilla minulla oli ratsuna Viljo niminen eestinruuna. Tunnilla tultiin pientä rataa ja harjoiteltiin kääntämistä. Estekorkeus ei tosiaan ollut mikään huima, mutta minuahan jännittää aina jos hypätään rataa. Varsinkin kun olin ensimmäistä kertaa Viljon selässä. Viljo osoittautui kuitenkin oikein mukavaksi luottoratsuksi, joten tunti meni oikein hyvin. Tempo olisi saanut olla vähän napakampi monessakin kohtaa, mutta muuten kyllä olin tyytyväinen ratsastukseen.

Katse on kyllä nyt vähän väärässä paikassa.

Viime viikolla sain ratsuksi toista kertaa Abba nimisen ruunan. Abba on siitä kiva, että se innostuu esteistä sopivasti, mutta ei silti lähde lepattamaan pitkin poikin, vaan kuuntelee hyvin apuja. Tällä kertaa tultiin ensin pienelle kavaletille käynnissä ja tarkoitus olis saada hevonen hyppäämään kavaletti. Epäilin kovasti ensin miten tehtävä muka onnistuisi, mutta kyllä Abba vaan oikeasti hyppäsi esteen kun sen eteen käynnissä tultiin.

Tehtävän tarkoituksena oli vahvistaa hevosen takapäätä, sillä se joutuu ponnistamaan enemmän paikaltaan. Tultiin myös esteelle mahdollisimman pienessä laukassa ja tässä kohtaa tulikin sitten se tunnin ahaa-elämys. Kun esteelle tultiin pientä laukkaa, niin paikka oli paljon helpompi hahmottaa ja hyppyyn oli todella helppoa lähteä mukaan. Näin saadaan myös hevosen selkä paremmin käyttöön ja hypyt tuntuikin paljon pyöreämmiltä, kun esteelle tultiin oikeasti lyhyessä laukassa. Abba olikin tällä tunnilla oikein kiva, sillä sen laukkaa oli todella helppo lyhentää. Jollain toisella hevosella ei varmaan olisi ihan niin hyvin mennytkään.

Poudallakin on nyt aloitettu pikkuhiljaa estetreenit. Viimeksi hyppäsin pientä sarjaa ja yksittäistä estettä. Tulin ihan vain muutaman kerran ja hain hyvää tempoa esteille. Estetreenit pitää nyt aloitti pikkuhiljaa, sillä Poudan liikutus on vielä aika epätasaista. Poudalla oli kyllä selvästi hauskaa ja olen käynyt yleensä myös alku- ja loppukävelyt ratsastamassa joko pellolla tai metsässä, ettei kentällä tulisi liikaa junnailtua.

Pari Pouta päivää

Viime lauantaina pääsin taas Centered Riding valmennukseen Poudan kanssa. Ihan aluksi nivusten alle asetettiin kumipallot ja sen jälkeen niitä hivutettiin vielä alemmas reisien kohdalle. Pallojen oli ilmeisesti tarkoitus avata lonkkia, jotta ratsastus sujuisi paremmin ja istunta osuisi kohdalleen. Kyllähän ne sopivasti vähän venytti, minulla kun on aika jäykät lonkat, että sai sitten paremman asennon. Ilmeisesti myös pohkeen paikka alkaa ainakin välillä löytyä, eikä työnny enää niin pahasti eteen. Vielä on palasia korjattavana istunnassa, mutta hyvää vauhtia edetään. (Kuvat on kesän tunnilta, sain ne vasta nyt)

Minä ja Pouta Centered Riding tunnilla ©Jenni

Pouta halusi sitten taas näköjään testata minua, kun ravisteli niin vimmatusti päätään (teki tätä myös sillon kun alotin Poudalla ratsastuksen). Ehkä Pouta on vähän loukkaantunut, kun olin niin pitkään poissa (kuukauden opiskelin toisella paikkakunnalla). Lopputunnista kuitenkin yhteinen sävel alkoi löytyä. Alla olevassa kuvassa näkyy istunta hyvin. Aavistuksen kun saisi notkoa vielä selästä pois!

Istunta tällä hetkellä. ©Jenni

Kävin sitten taas maanantaina Poudan luona ja jos joku haluaa tietää niin kyllä, suomenhevoset ovat hieman itsepäisiä ja myös pitkävihaisia. Menin nimittäin Poutaa tarhasta hakemaan ja neiti päätti lähteä korvat luimussa karkuun. Kesällähän Pouta tuli laitumelta hirnuen vastaan... Huijasin hieman rapistelemalla takin vetoketjua ja kummasti tultiin korvat hörössä heti viereen. Tallissa sitten annoin muutama lahjontaleivän, jos sillä saisi anteeksi.

CR tunnin erikoisia istuntatyylejä ©Jenni

Harjailin myös extrapitkään ja selvitin Poudan harjan. Ajattelin josko voisin vähän lepytellä hellyydellä. Ajattelin myös tehdä hyvänmielen ratsastuksen, etten ihan hirveästi vaatisi ja tehtäisiin vain kivoja juttuja. Ratsastaessa Pouta olikin oikein mallikkaasti, vaikka olikin onnistunut menemään vähän jumiin. Varsinkin vasen kierros ja vasempaan taipuminen tuottivat ihan vaikeuksia. Ehkä aavistuksen sain Poutaa venymään, mutta ei se kyllä varmasti vielä riittänyt. Otin paljon laukkaa ja loppuun vielä pari pikku hyppyä. Pouta tuntui tykkäävän. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastossa ja lopuksi tehtiin leipävenytykset.

Olispa vielä kesä ©Jenni

Harjailin taas extrapitkään ja silittelin ja lopuksi Pouta sai vielä loimen niskaansa. Vein sitten melko tyytyväisen näköisen tamman takaisin tarhaan ja toivoin, että saisin pian poissaoloni anteeksi.

Ratsastustuntien purkua

En olekaan kirjoittanut tänne ratsastustunneistani ja syyhän on se, ettei minulla ole ollut kuvia niistä. Päätinkin nyt sitten ympätä kaikki tunnit tähän samaan postaukseen ja käydä läpi vähän fiiliksiä tunneilta.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli puomitunti. Sain ratsuksi Tarmo nimisen kimon ruunan, joka on hyvinkin rauhallinen tapaus. Tarmo olikin erityisen rauhallisella tuulella, sillä ruunalla oli päivätorkut parhaillaan menossa, kun menin sitä varustamaan. En tiedä johtuuko siitä, että olin Joensuussa ratsastanut leveämmillä hevosilla, kun Tarmo ei tuntunutkaan enää niin isolta hevoselta. Muistelin, että se oli paljon isompi silloin, kun sillä viimeksi ratsastin.

Tarmo kirjaimellisesti torkkui karsinassa ennen tuntia :D

Viime viikolla sain ratsuksi ponin! Merme nimeltään oli tämä kirjava tykkiponi, joka minulle oli laitettu ratsuksi. Kieltämättä olin aina innoissani, sillä jo viime keväänä mietin että olisi kiva kokeilla Mermeä. Tunnin aiheena oli laukanvaihdot. Merme on todella kiva poni, joka tekee innolla mitä ikinä siltä pyytääkään. Joskus intoa piisaa niin paljon, että jarrut on vähän hukassa. Itse kuvailisin Mermeä hyvin kevyeksi ratsastaa, sillä mitään ei tarvitse kovasti pyytää. Alkuun vaihdettiin laukkaa esteen päällä ja sen jälkeen ilman estettä. Aluksi ei oikein meinannut sujua ja toisella kerralla taisi vaihtaa ristilaukalle. Kolmannella kerralla sitten saatiin puhdas vaihto aikaiseksi. Ponillä kyllä vauhtia piisasi, on se vaan niin tykki.

Suloinen Merme poni

Tälläkin viikolla sain ratsuksi Mermen ja tällä kertaa hypättiin esteitä. Aiheena oli suhteutetut välit. Ponilla riitti kyllä taas vauhtia ja jossain vaiheessa unohtui jo laskea askeleet kun keskityin vain ohjaamiseen. Mermen kanssa kun pitää olla tarkkana että pohkeet on kiinni ja huomasin jatkuvasti ettei ne olleet kiinni. Tästä aiheutui se, että Merme lähti helposti liiruumaan ja mutkittelemaan, jolloin ohjauksesta tuli hankalampaa. Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät tehtyä kunnialla läpi ja kehuja sain hyvästä myötäyksestä esteillä. Ilmeisesti olen niin paljon poneilla hypännyt, että se on minulle melko luontevaa.

Tällä viikolla olikin tosiaan viimeinen kerta tälle syksylle kun ratsastan Kuopiossa. Harmittaa taas kauheasti, vaikka tiedän että huhtikuussa taas palaan. Tänään olikin jo jokouluvalmennus Poudan kanssa ja ensi viikolla estetunnit jatkuvat sitten Joensuussa. Niistä sitten lisää myöhemmin! :)

Tallikisapostaus

Viikonloppuna meillä oli täällä Kuopiossa tallikisat. Opettaja sai määrätä kaikille hevosen ja luokan mitä menee. Vaihtoehtoina oli 40cm, 60cm ja 80cm. Olin automaattisesti odottanut meneväni 80cm, mutta minut olikin laitettu hyppäämään 60cm ja hevosena Reve, jolla olen siis tasan yhden kerran aiemmin ratsastanut piiiiitkän pitkän aikaa sitten.

Toisaalta matalampi luokka oli hyvä juttu, koska en ollut kuitenkaan aktiivisesti kesällä juuri treenannut radan hyppäämistä ja olihan alla kuitenkin minulle melko tuntematon hevonen. Miia lähti mukaan kuvaamaan ja henkiseksi tueksi. Kiitos kovasti! Postauksen kuvat onkin kaikki Miian ottamia.

Aamulla söin aamupalan, kävin nappaamassa Miian kyytiin ja ajelin tallille. Kisat olikin jo käynnissä kun pääsin paikan päälle, sillä ensimmäisen luokan viimeiset ratsastajat olivat juuri radalla. Omassa luokassani oli 28 osallistujaa ja meidän oli jaettu neljään 7 ratsukon verkkaryhmään. Itse kuuluin viimeiseen verkkaryhmään.

Fiilikset ennen rataa. No ehkä vähän jännittää

Käveltiin rata Miian kanssa ja todettiin, että vaikka rata oli melko helppo, niin varsinkin toisessa vaiheessa oli muutamia todella tiukkoja kurveja. Arvosteluhan oli siis 367.1. Eli toinen vaihe jatkuu suoraan puhtaan ensimmäisen vaiheen jälkeen. Miia tsemppasi hyvin ja antoi minulle paljon vinkkejä siinä, kun odottelin omaa vuoroa. Oli muuten aika piinaavaa odotella omaa vuoroa, varsinkin kun jännitin niin paljon Revellä ratsastusta. Reve on nimittäin suustaan todella herkkä ja pelkäsin hieman, että löydänkö sopivaa tuntumaa.

Viimein tuli vuoroni nousta ratsun selkään ja painella verkkaamaan. Heti alkuun aloin etsimään tuntumaa. Otin raviin ja käyntiin ja taas raviin ja käyntiin, sekä tietysti laukkaa. Hyppäsin pari kertaa verkkaesteen ja sitten se löytyi! Se tuntuma nimittäin. Olihan se ihan erilainen, mutta kolmas hyppy pystyesteelle osui juuri nappiin! Tulin sen jälkeen yhden kerran okserille ja kerran myös rataan kuuluvalle tukille ja enempää en verkannut. Fiilis ja tuntuma oli hyvä.

Verkkaa

Olin verkkaryhmän toisena, joten jäin odottamaan vuoroani kentälle ja ihan pian olikin sitten jo minun vuoro. Pikkuisen jännitti, tervehdin tuomaria ja sain lähtömerkin. Nostin laukan ja kerkesin miettiä, että kaulakoru oli jäänyt kaulaan ja hakkasi ikävästi rintaan, mutta sen enempää en sitä ehtinyt murehtia kun olin jo menossa kohti ensimmäistä estettä. Eka hyppy oli ok, samoin toinen. Kolmannelle tulin väärässä laukassa, mutta onneks tie ei ollut jyrkkä. Kolmoselta katsoin neloselle, jonne Reve päätti suunnata suorinta tietä.

Verkkaa

Pakko myöntää, että en ihan oikeasti olisi tehnyt niin tiukkaa tietä, ellei Reve olisi kääntynyt katseen mukana. Nelosen jälkeen oli tukki ja sen jälkeen 6 ja 7 kolmen laukan välillä. Sarjalle olin päättänyt painaa kaasua ja niin myös teinkin. Sarjan jälkeen oli melko tiukka mutka ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle ja Reve päätti painaa kaasua ja jälleen kerran oikoa.

Tajusin, että nyt alkoi kakkosvaihe ja saman tajusi ratsukin. Ysille tiukka mutka, josta taas tiukka mutka kympille. Kympiltä taas sarja ja siitä tiukka mutka viimeiselle esteelle. Viimeisen esteen jälkeen painoin kaasua ja sitten taas hiljensin ratsun. Kuulin vain kuulutuksen "Tässä vaiheessa luokan johtoon, Maria ja Reve." Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Puhdas rata ja vielä niin nopea. Nopeus tosin oli täysin Reven ansiota. Itse en olisi todellakaan tehnyt niin tiukkoja kurveja.

Ratavideo: Video alkaa vasta ensimmäisen esteen jälkeen, joten ensimmäinen videolla oleva este on este nro 2.

Jälkeeni ratsasti vielä 5 ratsukkoa, joista yksi oli minua nopeampi. Niinpä lopputuloksen toinen sija ja sininen ruusuke! Olin kyllä todella iloinen! En ole saanut ruusuketta sen jälkeen, kun tulin 13 vuotiaana leirikisoissa neljänneksi, joten kyllähän se vähän laittoi hymyilemään. Reve teki kyllä niin hienon työn!

Voi kun vaan olisi enemmän mahdollisuuksia kisata. Kyllä tuosta aina niin hyvä fiilis tulee :)

Paluu estetunneille

Tämän kuukauden olenkin sitten aina arkipäivät Kuopiossa ja mitä olisikaan Kuopio ilman estetunteja vakkaritallilla. Ilmeisesti hieman jännitti tai ehkä se oli enemmänkin innostusta, kun edellisenä yönä näin unta ratsastustunnista ja tallille ajaessa mahassa tuntui pientä kipristelyä. Oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin. Pikkuisen jännitti kyllä ajatus esteistä, sillä en ole kesällä hypännyt kuin muutamia kertoja. Siinä kolmen esteen sarjaa rakentaessa alkoi ihan oikeasti jännittämään. Kuvaajana mulla oli mukana Miisa, joten kaikki postauksen kuvat on hänen ottamiaan. Kiitos ihan tosi paljon kuvaamisesta! :)

Onneksi alla oli kuitenkin luottoratsu Muumi, jolla ratsastin viimeksi kun lumet oli vielä maassa. Alkuun Muumi tuntui tosi jäykältä, mutta lämpesi onneksi hyvin tunnin aikana. Muistin kyllä, että esteillä Muumi pitää herätellä ja jos sen vaan saa innostumaan niin se on ihan hirmu kiva esteratsu.
Alkuun verkattiin itsenäisesti ja siinä vaiheessa, kun ruvettiin ottamaan laukkaa niin pyysin Muumia välillä vähän kovempaan laukkaan. Ilmeisesti se tepsi, sillä jo verkkahypyissä alkoi heppa olla innoissaan. Aiheena meillä oli erilaiset myötäykset esteellä. Tultiin ensin muutamia kaarevia teitä ja sen jälkeen ruvettiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa.

Verkkahyppy

Ensimmäiselle esteelle (ristikko), piti tehdä pieni myötäys. Keskimmäiselle esteelle piti tehdä automaattinen myötäys, eli myödätä käsillä kaulan molemmin puolin kohti suuta ja viimeiselle esteelle piti tehdä pitkä myötäys, jossa käsiä vietiin harjaa pitkin eteenpäin.Tuntui oudolta kun myötäystä piti ajatella, jotenkin sen tekee itse niin automaattisesti esteellä, ettei tule ajatelleeksikaan että millaista myötäystä sitä käyttää. Luulen kuitenkin, että minulle ominaisin myötäys lienee pieni automaattinen myötäys, vaikka en ole asiaa kyllä sen kummemmin aikaisemmin ajatellut.

Pitkä myötäys

Muumi oli liekeissä

Lopputunnista tultiin vielä pientä kahdeksikon tapaista kahdella esteelle ja Muumi oli jo ihan liekeissä. Piti jo vähän pidätellä, kun se oli niin vauhdikkaasti menossa esteille. Viimeinen hyppy okserille oli kuulemma tosi iso, vaikka ei se selkään sen kummemmalta tuntunut. Opettajaa vaan nauratti, kun Muumi niin kovasti innostui. Tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja ihanaa oli huomata miten taas kasasin itseni alun jännityksen jälkeen. Häivytin kauhuajatukset pois heti alkuun, enkä kyllä tullut missään vaiheessa tuntia edes ajatelleeksi, että olisi jollain tavalla pelottanut tai jännittänyt. Oli vaan niin hyvä fiilis kokoajan!