Hemmetin estejännitys

Aloitetaan nyt ensimmäisenä niillä uutisilla mitä lupasin edellisessä postauksessa kertoa. Me siis ostettiin talo, joten nyt sitä ollaankin sitten asuntovelallisia ja onnellisia omakotitalon omistajia. Talossa riittääkin nyt sitten puuhaa vaikka miten paljon.
Sitten. Minusta tulee röntgenhoitaja. 20.6. pitäisi kolahtaa tutkintotodistus postilaatikkoon. Koulu on siis viimein taputeltu loppuun asti ja työtkin olen jo röntgenissä aloittanut. Postauksen kuvat on estevalmennuksesta helmikuulta ja ne ottanut luottokuvaajani Netta S ja video on viime torstain tunnilta ja se on kuvannut Roosa H. :) KIIIITOS! <3

Abban kanssa ei pelota

Poutaa olen käynyt taas pari kertaa ratsastamassa ja tarkoituksena olisikin taas jatkaa kerran viikkoon käymistä. Estetunneillakin olen taas käynyt kerran viikkoon ja estekurssikin on parin viikon päähän varattuna. Ja tästä onkin hyvä jatkaa nyt sitten torstain ratsastustuntiin.

Kyllä huomaa, että ratsastuksessa on ollut pieniä taukoja, sillä vanha estejännitys on taas nostanut päätään. Ja ärsyttävintä tässä on se, että oikeasti tiedän, ettei mulla ole mitään hätää, mutta silti vaan syke nousee ja alkaa ahdistaa. Olen kyllä päättänyt, että ei auta kuin vain mennä eteenpäin ja koittanut olla välittämättä ahdistuksesta. Jännitys riippuu myös todella paljon ratsusta. Jos mulla on alla esimerkiksi Abba, niin tiedän sen kyllä hyppäävän ja luotan siihen, joten en jännitä yhtään niin paljoa. Jos taas alla on vähemmän tuttu hevonen, niin jännitys on kova.

Viime tuntia olinkin jo odottanut hieman jännityksellä. Ratsuksi tulikin Leksa, joka on kyllä todella ihana, mutta jostain syystä punaiset puomit ovat sille vaikea paikka. Ja siinä vaiheessa kun opettaja raahasi punaista porttia estetolppien väliin, niin vatsasssa vähän muljahti.

Olin kuitenkin päättänyt, että esteestä mennään yli ja kun ensimmäistä kertaa lähestyin punaista porttiestettä niin mitään ongelmia ei ollutkaan. Leksa liiteli esteen yli ilman sen kummempaa kyttäilyä tai epäröintiä. Muutenkin tunti sujui ihan mielettömän hyvin, kunnes kerran Leksa päätti kieltää sille punaiselle esteelle, joka oli jo useamman kerran ylitetty. Ja tässä kohtaa mulla iski sitten jarru päälle. Ai että miten raivostuttavaa! Tulin uudelleen. Kielto. Ja taas uudelleen. Ja kielto. En edes muista yritettiinkö jopa viisi kertaa ja joka kerran kielto. Ja sitten tajusin, että on pakko päästää se käsijarru pois vaikka pelottaakin.

Pelotti ihan hemmetisti, mutta olin päättänyt että esteestä tullaan yli. Lähestyminen oli hyvä, mutta niin se oli ollut aikaisemminkin, mutta silti tökännyt ennen estettä. Ja vaikka pelottikin, niin annoin kädellä tilaa ja painoin pohkeet kiinni ja niin vain esteestä mentiin taas yli. Ja missä se ongelma sitten oli. No minun päässä. Väittäisin, että sen ensimmäisen kiellon jälkeen ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos en itse olisi alkanut jännittyä. Ja kun jännityn, niin alan himmailemaan ja kun himmaillaan niin tullaan liian lähelle ja heppa sanoo, että ei. Aaargh! Kyllä teki mieli läpsiä itseä vähän naamaan, että herää.

Lopputunti sitten taas sujuikin ilman ongelmia ja noita kieltoja lukuunottamatta olin tosi tyytyväinen tuntiin. Millähän sitä oikeasti pääsisi tuosta typerästä pelosta eroon. Ottaen nyt huomioon, etten ole edes tippunut kahteen vuoteen hevosen selästä. Saisko jonkun nappulan päähän, jolla vois vaan kliksauttaa sen liiallisen itsesuojeluvaiston pois päältä? No. Eipä se auta, kun vain yrittää taas tsempata itseään ja koittaa kerätä itseluottamusta. On tässä kuitenkin menty ihan huimasti eteenpäin ja näen itse ainakin todella paljon kehitystä ratsastuksessani. Ja eipä sitä kehitystäkään tule, jos ei poistu mukavuusalueelta! Jokatapauksessa en anna tämän lannistaa ja ensi viikonloppuna olisi kisatkin tiedossa!

Tässä koostetta tuolta torstain tunnilta. Näkyy siellä yksi niistä kielloistakin. Onneksi jännitys ei näy ulospäin, mutta harmillisesti sen hevonen varmasti aistii.

Kevätkuulumisia

Heippa kaikki!

Uskokaa tai älkää, mutta täällä vielä ollaan! :) Uskomatonta, että olen ylipäätään hengissä, sillä alkuvuosi on ollut taas koulun suhteen todella rankka. Tein tammikuusta maaliskuuhun harjoittelua keskussairaalassa. Ma-pe siis 7-15 olin harkassa (Okei, perjantaisin aina oli lyhennyspäivä niin pääsi jo yhdeltä.) Parasta tässä keväässä oli se, että 8 viikon harjoittelun jälkeen sain käännettyä unirytmini aamuun ja aloin heräämään jo ennen kellon sointia. Jaksoinkin siis yllättävän hyvin tuon kevään harkkajakson, vaikka rankkaahan se silti oli. Pimeys oli pahinta!



Kevään aikana kävin siis kerran viikkoon estetunneilla ja ehdinpä käymään yhdessä estevalmennuksessakin. Koulu alkoi muutama viikko sitten, joten seilaan taas vähän väliä Kuopiossa. Jouduin jättämään Poudan vuokrauksen tauolle, koska tarkoituksena olisi valmistau tänä keväänä ja mulla oli ihan hirveästi kouluhommia. Olenkin viettänyt ihan kamalasti aikaa tietokoneella naputellen kaikenlaisia koulutehtäviä. Ratsastustunneillekaan en ole oikein päässyt, kun lähes joka torstai on koulua Kuopiossa. Viime viikolla tosin kävin sitten perjantaina, kun sattui olemaan vapaapäivä.

Videota estevalmennuksesta 20.2.2016 Ratsuna Abba

Eilen sain kuitenkin melkein kaikki koulutehtävät valmiiksi ja opinnäytetyökin on ihan hyvällä mallilla. Olen siis hyvin toiveikas, että 2-3 viikon päästä pääsen taas palaamaan normaaliin rytmiin ja käymään Poudan luona, vaikka koulupäiviä Kuopiossa onkin. Saa nähdä onko Pouta taas miten loukkaantunut poissaolostani...

Mulla on myös isoja uutisia, jotka paljastan vasta myöhemmin. Ja odotan kesää todella kovasti! Odotan sitä, että koulu loppuu. Toki olen taas koko kesän päivätyössä taas, eli 7-15 työaika palaa taas kuvioihin. Unirytmiä voi taas olla hankala saada kiinni, mutta ainakin tiedän, että se on mahdollista tällaiselle iltakukkujalle. Kuitenkin pitkät illat ja lämpimät kelit!!! (Ja nyt sitten oikeesti kunnon kesä, eikä viime kesän kaltaista kylmää kiitos)

Valokuvauksesta sen verran että myin toisen pitkistä objektiiveistani ja ostin niillä rahoilla näppärämmän minijärkkärin Olympus Pen E-PL7. En ole kuitenkaan kuvannut hevosia enää juuri ollenkaan, joten turhaa seisottaa kallista putkea laukussa. Alkuun kyllä podin pahaa katumusta, mutta kun opin käyttämään tuota uutta kameraa niin olen ollut täysin rakastunut. Mullahan on edelleen se vanha Tamronin zoomiputki, jolla pärjään kyllä oikein hyvin jos päädyn kesällä kisoja kuvaamaan. Into kuvaamiseen on kyllä totaalisesti mennyt, mutta pieni kutina kentän laidalle kyllä siitä huolimatta tuntuu olevan.

Sellaisia kuulumisia ja palailemisiin! Pyrin taas herättelemään tätä blogia, kun kesää kohti mennään ja toivon mukaan muutaman viikon päästä pääsen taas normaaliin ratsastusrytmiin!

Talvikuvia

Pitkästä aikaa pääsin tallille valosan aikaan. Otin tottakai siis kameran mukaan, kun en ole piiiiitkään aikaan ottanut rauhassa kuvia hevosista. Ja kylläpä olikin kivaa pitkästä aikaa! Tässäpä siis talvipörrökuvia Poudasta ja muusta poppoosta.

Pouta

Pouta

Pouta

Tuisku

Usva

Pouta

Skipi, Tuisku ja Vallu

Olenkin käynyt nyt Poudalla ratsastelemassa. Ollaan menty kentällä ja käytiinpä kerran maastossakin umpihangessa rämpimässä. Teki kyllä Poudalle hyvää ja sainpa kyllä itsekin treenit kun lähdin ratsastuksen jälkeen vielä etsimään matkalle jäänyttä takasuojaa. 15 minuuttia sain kävellä umpihangessa, kunnes löysin suojan ja sehän tarkoitti myös toista 15 minuuttia paluumatkaa varten. Pikkuisen tuli kyllä hiki, mutta täytyy vain ottaa kuntoilun kannalta!

Estetunnitkin on välillä sujuneet paremmin ja välillä huonommin. Olen nyt mennyt aika paljon Leksalla ja sillähän on joku fiksaatio punaisiin puomeihin, JOTKA SYÖ HEVOSIA! Olen kyllä saanut treenata kyydissä pysymistä niin kieltojen kuin hissihyppyjen ja koikkaloikkien muodossa. Viime tunnilla tosin saatiin punaisella okserille yksi niin hyvä hyppy, että se kyllä korvasi koko alkutunnin vaikeudet. Olisi kyllä kiva itsekin nähdä miltä ne hypyt näyttää, kun ilmeisesti ovat ihan viihdyttäviä.

Sellaiset pikakuulumiset ja loppuun vielä Poudan kielitaidetta.

Kovaa pakkasta ja niskaongelmia

En olekaan käynyt nyt ratsastamassa viikkoon. Tuntuu hirveän pitkältä ajalta, mutta yksinkertaisesti pakkasta on ollut liikaa. Olisihan meillä tänään ollut tunti, mutta eipä onnistunut sillekään osallistuminen. Sunnuntai aamuna nimittäin venyttelin sängyssä ja samalla niskasta kuului aika ikävä "ruts" -ääni. (Liekö se ollut sukua tiistain "riips" -äänelle). Samalla niskassa alkoi tuntui viiltävää kipua ja tajusin, ettei päätä kärsi kääntää ollenkaan.

Hetken aikaa koitin etsiä asentoa, jossa voisin olla mutta päätin lähteä hakemaan särkylääkettä kuitenkin. Tarkistin ensin että käsissä on tuntoa, joten mitään niskasta ei varmaan rikki ollut mennyt. Sängystä nouseminen vain alkoi vaikuttaa mahdottomalta, sillä kaikki kaulaan kohdistuva liikutus aiheutti järkyttävää kipua. Vedet valui silmistä, kun sitten sain hilattua itseni istuma-asentoon. Kävin hakemassa särkylääkkeen ja ajattelin, että menen takaisin sänkyyn, jos vain keksisin miten pääsisin sinne ilman että koskeen. No en muuten päässyt. Eihän siinä auttanut sitten kun avomiehelle sanoa, että täytyy varmaan lähteä päivystykseen.

Eilen aamulla ennen harkkaan lähtöä -29,4 astetta

Päivystyksessä pääsin onneksi nopeasti ensin sairaanhoitajalle hoidon tarpeen arviointiin ja siitä sitten lääkärillä. Hoitajan ilme oli kyllä melko myötätuntoinen, kun pää yhteen asentoon jämähtäneenä siinä koitin selittää mitä oli tapahtunut. Lääkäri sitten määräsi piikit molempiin kankkuihin. Toiseen tuli kipulääkettä ja toiseen lihasrelaksanttia. Lääkkeen vaikutusta piti jonkun aikaa odotella ja onneksi niistä oli apuakin. Sain jo ennen lähtöä käännettyä päätä toiseen suuntaan, mutta toiseen se ei kyllä onnistunut. Kotiin lähdin kipulääke- ja relaksanttikuurin kanssa.

Näitä piti vedellä kuurin verran.

Sairaslomaa olisin toki saanut, mutta meillä on koulussa niin hieno järjestelmä, että jos harjoittelusta on yhdenkin päivän poissa, niin se pitää korvata, vaikka sitten kesällä jos ei muulloin ehdi. Siellä sitä sitten jäkitettiin niska jumissa, mutta nyt se on jo onneksi parempi. Relaksantit vaan oli sen verran vahvoja, että kotiin tultua ei pystynyt tekemään muuta kuin nukkua. Tietokonettakaan en avannut koko alkuviikkoon, sillä niska ei kestänyt pitkäaikaista jännitettä.

Elvis on ollut tyytyväinen päiväunikaveri. Erityisesti sen jälkeen, kun tämä lampaantalja tuli taloon.

Tänään pystyn kyllä jo kääntämään päätäni, mutta tietyt asennot tekevät edelleen kipeää. En siis uskaltanut lähteä ratsastustunnille, sillä en välttämättä pystyisi kääntämään päätäni oikeaan suuntaan ja niskaan saattaisi pahimmillaan tulla nitkahduksia tai liikaa jännitettä. Onneksi kuitenkin tuo on melko nopeasti parantunut ja pärjään jo vähemmällä kipulääkityksellä. Uskoisin, että viikonloppuna kun lepäilee niin viimeistään silloin vertyy tuo niskakin. On siellä kyllä edelleen sellainen tunne, että tekisi mieli niksauttaa sitä vähän, ihan kuin joku nikama ei olisi ihan kohdallaan.

Toppahousuepisodi

Tiistaina menin ratsastamaan Poudalla. Olin päättänyt jo ennen lähtöä, että menen ilman satulaa, sillä pakkasta oli n. 15 astetta ja ulkona oli kylmä viima. Olin siis tumpannut myös päälle paljon vaatetta, jotta pysyisin lämpimänä. Poutahan asuu tätä nykyä pihatossa ja tulikin nätisti vastaan kutsusta. Itseasiassa koko hevoslauma tuli vastaan kutsusta ja varsinkin lapsiheppa Usva oli taas änkemässä mukaan. Talli on kylmä näin talvella, mutta onneksi siinä harjaillessa ja varustaessa tuli lämmin.

Menin Poudan kanssa ulos ja kiipesin jakkaralle, josta oli tarkoitus nousta Poudan selkään. Ongelmaksi muodostui se, että Pouta lähtee lähes välittömästi liikkeelle kun selkään pääsee ja toppahousujen kanssa ei ole mitenkään kovin ketterää nousta satulattomaan selkään. Ensimmäinen yrittäminen meni pieleen, joten toisella päätin että selkään pääsen. Ja pääsinhän minä. Nimittäin sillä samalla hetkellä kun heilautin jalkani toiselle puolelle kuului massiivinen "Riips" -ääni. Ja se ääni tuli muuten siitä, että toppahousuista repesi sauma. Rupesi naurattamaan ihan kamalasti, mutta eipä siinä. Jatkoin kuitenkin ratsastusta, sillä Poudan selkä lämmitti kyllä ilmastoinnista huolimatta.

Menin n. 20minuuttia kevyesti käyntiä ja ravia kentällä. En halunnut mitään hikitreeniä tehdä ja tuuli oli kyllä inhottava kentällä, joten ei se mitään hirveän miellyttävää ollut. Hyvä mieli jäi kuitenkin, sillä Pouta oli tosi kiva ratsastaa.

Torstaina olikin sitten tämän vuoden ensimmäinen ratsastustunti ja tajusin, että tarvitsen sinne uudet toppahousut. Päätinkin sitten torstaina harkan jälkeen käydä sellaiset ostamassa. Nukahdin auton lämmetessä, mutta nippanappa kerkesin Joensuun ravi- ja ratsastusvarusteeseen toppahousuja ostamaan. Muutamia sovitettua päätin kotiuttaa Mountain Horsen Mountain Rider toppahousut, jotka vaikuttivat lämpimimmiltä.

Elvis tarkistaa aina uusien ostosten laadun

Poislähtiessä muistin sitten että olin unohtanut ostaa kolmisormilapaset, joten suuntasin vielä prismaan. Siellä olikin Eurohunterin talvihanskoissa -30% lappu, joten kotiutin lapasten lisäksi myös toppahanskat. Hanskoille ja lapasille jäi hintaa vajaa 10€ pari. Onpahan nyt useammat sitten, niin voi käyttää eri hanskoja eri tallilla.

Tunnille sain Leksa nimisen ruunan, josta tykkään kyllä kovasti, ainakin sileällä. Esteillä mulla on vielä hieman epävarmuutta Leksan kanssa, sillä se tykkää hypätä aika isosti. Olen kuitenkin päättänyt, että aion opetella ratsastamaan Leksalla esteillä ja kunhan se päivä tulee, että ei enää jännitä Leksan kanssa niin tiedän, että olen onnistunut.

Tunnilla tultiin puomeja ja paria pikkupystyä. Pikkuisen olikin Leksan kanssa hakemista, kun ekalle esteelle Leksa hyppäsi kaukaa. Samalla selkä hieman nitkahti, mutta jatkoin tottakai tunnin loppuun. Saatiin onneksi muutamia hyviäkin hyppyjä ja muuten Leksa oli kyllä aivan huippu ratsastaa. Se kuunteli hyvin ja muutenkin sujui paljon paremmin kuin yleensä. Olen siis selvästi jo vähän päässyt sisälle tämän herkän hevosen sielunmaisemaan, vaikka paaaaljon on vielä opittavaa. Toppahousut ja lapaset osoittautuivat oikein hyviksi, ei meinaan palellut tunnilla ollenkaan! :)

Elviksen laatustantardi täyttyi. Hyvät housut on!

Sellainen oli mun viikko. Pikkuhiljaa olen kyllä kaipaillut vähän kameran taakse. Täytyykin ottaa joku kerta kamera mukaan tallille, jos saisi jotain oikein kivoja talvikuvia! (Ja jos ei olis niin paljon pakkasta, et kameraa ylipäätään uskaltaisi ulkoiluttaa.)

Vuosi 2015 tiivistettynä

Pitihän munkin tehdä tällainen kooste viime vuodesta. On niin kiva muistella mennyttä vuotta ja seurailla miten se on sujunut.

Pouta

Tammikuu
Tammikuussa ei tullut postauksia blogiin. Asuin tuolloin vielä Kuopiossa ja kävin kerran viikkoon estetunneilla. Tammikuu on hyvin sumun peitossa ja se johtuu ihan siitä, että tein tuolloin harjoittelua KYS:ssä. Tämä tarkoitti sitä että jouduin heräämään aamulla klo 5.00 ja kotiin tulin yleensä 16.00 jälkeen. Olin siis n. 10h päivästä poissa kotoa. Univelka oli jotain käsittämätöntä ja muistan vaan olleeni ihan järkyttävän väsynyt. Ei siis ihmekään, ettei blogikirjoituksia ole tuolloin tullut.

Aamu viiden herätykset. Jooei.

Helmikuu
Helmikuu oli asennemuutoksen aikaa, kun päätin itse asennoitua ratsastukseen ja esteistä aiheutuvaan ahdistukseeni uudella tavalla. Alkuvuosi on aina minulla sellainen asennemuutoksen aika, kun päätän aina milloin mitäkin. Itseasiassa tuo asennemuutos auttoi todella paljon minua ratsastuksessa ja oli varmasti yksi käännekohta viime vuodelta. Kävin edelleen kerran viikkoon ratsastustunneilla. Voi miten mulla onkin ikävä Keskimäen hevostilan estetunteja! Kävin myös ratsastamassa kaverin hevosta Viliä.

Vili

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tullut yhtään postauksia. Hiihtolomalla käytiin kanarialla lomailemassa. Minulla on aina tämä talvi vähän sellaista aikaa, ettei oikein tule kirjoiteltua. Kaveria ei kehtaa pyytää pakkasella kuvaamaan (eli siis seisoskelemaan kentän laidalle) ja kuvattomia postauksia ei varmasti jaksa kukaan lukea. Maaliskuu meni siis edelleen kerran viikkoon tunneilla käydessä. Muistan vain kuinka ralliteltiin mäkeä ylös kentälle ja hypättiin vielä este kentän portin kohdalla. Se oli kivaa!

Hevi

Vili

Huhtikuu
Huhtikuussa alkoi tapahtua. Muutin takaisin Joensuuhun ja aloin vuokraamaan Jossu nimistä vuonoponia. Tykkäsin Jossusta ihan mielettömästi. Se oli ihan hurjan kiltti ja ihana luottopolle maastossa. Kävinkin kerran-pari viikkoon Jossulla ratsastelemassa. Kerkesin myös käydä muutama kerran ratsastamassa Vilillä. Olin päättänyt, että alan käymään tunneilla vasta syksyllä ja keskityn kevään ja kesän ajan valmennuksiin ja vuokrahevosiin. Aloitin myös 6 viikkoa kestävän harjoittelun.

Jossu

Vili

Toukokuu
Toukokuussa aloin käymään Poudalla ratsastamassa. En olisi arvannut, että Kuopiosta takaisin muuttaessa minulle ihan tarjottaisiin hevosia ratsastettavaksi. Pouta asui Kiihtelysvaarassa, joten ainoa miinus on pitkä matka. Tykästyin kuitenkin Poutaan ja Poudan omistajan Heidin kanssa synkkasi heti hyvin. Toukokuussa ratsastinkin Poutaa ja Jossua säännöllisesti. Kävin myös Vilin kanssa ensimmäisessä ja viimeisessä valmennuksessa, joka herätti paljon tuntemuksia. Pohdin asiaa myös blogin puolella ja tuon postauksen voi käydä lukemassa täältä.

Jossu

Vili

Pouta

Kesäkuu
Kesäkuussa Vilin ratsastus jäi. Aloitin työ Joensuussa, joten Outokummussa käynti vähentyi huomattavasti. Työaika oli ma-pe 7-15. Kuvoihin tuli Bambi, joka on ehdottomasti taitavin ratsu, jolla olen ratsastanut. Bambin omistaja piti meille aina välillä tunteja ja muuten ratsastin itsenäisesti. Bambi oli kyllä todella osaava ratsu, joka vei minua joka kerta eteenpäin. Käytiin myös Jossun kanssa mun elämäni ensimmäisissä koulukisoissa. HeC mentiin ja tulokseksi tuli 62,5%. Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Tein myös päätöksen lopettaa kisakuvaaminen, ainakin pääasiassa. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kuvien muokkaukseen. Kuvaan kyllä silti edelleen sillon tällön ja voihan se olla, että kipinä siihenkin hommaan vielä syttyy.

Bambi

Jossu

Heinäkuu
Heinäkuussa alkoi alamäki. Aloin väsyä. Työpäivät ja aikaiset herätykset alkoivat syömään voimia. Olen iltaihminen, joten rytmin kääntäminen aamuherätyksiin on todella vaikeaa. Joka yö nukuin siis huonosti ja viikonloppuisin yritin kompensoida massiivista univelkaa. Huomasin, etten töiden jälkeen jaksanut enää muuta, kuin kaatua sohvalle päiväunille. Tallille lähtemisestä tuli vaikeaa. Oli kuitenkin vaikeaa myöntää itselleni, miten väsynyt oikeasti olin. Viimein hakeuduin terveydenhoitajalle ja jo pelkästään ongelman myöntäminen helpotti. Päätin lopettaa Jossun vuokrauksen, sillä ratsuja oli liikaa ja voimavaroja ei vain riittänyt. Harmitti ihan hirveästi, mutta oma terveys meni nyt harrastusten edelle. Oli meillä heinäkuussa Heidin luona kuitenkin oma leiri, josta jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Leiripostauksen voi käydä lukemassa täältä.

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä Minä ja Pouta leirillä

Pouta

Elokuu
Elokuussa tsemppasin töissä vielä kaksi viikkoa ja sen jälkeen alkoi odotettu loma. Kaksi viikkoa lomaa! Kävin ratsastamassa Poudalla ja Bambilla. Kävin myös kokeilemassa ratsastustunteja Liperin ratsastuskeskuksella, jossa ajattelin käydä vakiotunneilla syksyllä. Elokuussa vietin myös lomaa ystäväni Jeffin kanssa, joka Hangosta asti tuli minun luokse vierailemaan. Vietettiin aivan mahtava pidennetty viikonloppu. Lepäilin myös paljon, sillä syyskuussa alkaisi taas koulu.

Pouta

Syyskuu
Syyskuussa muutin taas kuukaudeksi Kuopioon. Se tarkoitti myös taas tunteja Keskimäen hevostilalla, jossa kävin kerran viikkoon. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään säännöllisesti. Lisäksi pääsin osallistumaan tallikisoihin, jossa hyppäsin 60cm luokan Revellä. Tultiin toiseksi ja sain elämäni ensimmäisen sinisen ruusukkeen! Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Kävin myös Centered Riding valmennuksessa Poudan kanssa ja sain taas paljon eväitä oman istunnan parantamiseen.

Reve

Pouta

Lokakuu
Lokakuussa palasin taas Joensuuhun ja aloitin estetunnit Liperin Ratsatuskeskuksella. Tutustuin pikkuhiljaa uuteen talliin, tallin ihmisiin ja hevosiin. Tykkäsin käydä tunneilla ja samalla kävin kerran viikkoon Poudalla ratsastamassa. Aloitin myös jouluun kestävän harjoittelujakson, joka kaikkine kirjallisine raportteineen vei taas liikaa energiaa ja aikaa, puhumattakaan pienevistä illoista. Jokatapauksessa perusrytmi oli, että kävin alkuviikosta Poudalla ratsastamassa ja torstaisin oli ratsastustunti. Olisin kyllä halunnut käydä Poudalla useamminkin, mutta pitkän matkan ajaminen harjoittelun jälkeen oli aika raskasta. Heidin ratkaisu asiaa oli tietysti se, että minun pitäisi muuttaa Kiihtelysvaaraan, niin Pouta olisi lähempänä :D.

Viljo

Pouta

Marraskuu
Marraskuussa jatkoin Poudan ratsastusta ja kävin kerran viikkoon estetunnilla. Harjoittelu alkoi käymään voimille ja aloin väsyä. Kiihtelysvaaraan ajaminen alkoi olla pelottavaa, kun meinasin harkkapäivän jälkeen nukahtaa rattiin. Korjasin asiaa kofeiini-tableteilla, mutta niistäkään ei pidemmän päälle ollut apua. Onneksi Heidi oli ymmärtäväinen, kun kerran jouduin yksinkertaisesti jättämään ratsastuksen väliin, kun en uskaltanut niin väsyneenä auton rattiin. Marraskuun loppupuolella pääsin myös osallistumaan tallikisoihin. Menin 60cm Abballa ja toisessa vaiheessa tuli yksi pudotus. Oltiin toisia, mutta koska osallistujia oli vain 3, niin ei sijoituttu.

Viljo

Joulukuu
Joulukuun alussa harjoittelua oli vielä pari viikkoa. Kävin edelleen tunneilla ja Poutaa ratsastamassa. Viimein harjoittelukin loppui ja joululoma alkoi. Joululoman ensimmäisen viikon olin kipeänä, mutta pyhien takia ratsastustuntejakaan ei ollut. Joulun jälkeen käytiin porukalla Heidin ja Hannan kanssa maastossa, joten oli mukava päättää ratsastusvuosi onnistuneeseen maastoreissuun. Kävin tosin sen jälkeen vielä itsenäisestikin Poudalla maastossa. Oli mukavaa kun pääsi tallille valosankin aikaan.

Pouta

Sellainen oli vuosi 2015. Jälkeenpäin ajateltuna, en enää yhtään ihmettele, että väsyin niin kovasti kesällä, vaikka silloin sitä kovasti ihmettelinkin. Kova vauhti oli näköjään ollut päällä. Nyt kuitenkin yritän olla viisaampi ja huomata ajoissa, jos alan kuormittaa itseäni liikaa. Vuodelle 2016 pitäisikin alkaa pikkuhiljaa tavoitteita asettaa, mutta niistä tulee sitten ihan oma postauksensa. :)

Mennyt vuosi ja kohti uutta

Vau! Päivitykset hieman jäivät loppuvuodelta, vaikka materiaaliakin on jonkun verran. Siispä tässä postauksessa tuleekin nyt olemaan paljon kuvia ja videoita!
Jokatapauksessa kävin koko syksyn kerran viikkoon estetunneilla ja yksissä tallikisoissakin tuli käytyä. Esteillä olen saanut hieman lisää itsevarmuutta ja huomaan, ettei uudenkaan hevosen kanssa enää jännitä niin paljon kuin voisi. Toisaalta, estekorkeus on ollut hyvin maltillinen estetunneilla, joten rimakauhua ei ainakaan ole ollut näköpiirissä.

Tässä muutamia kuvia puomitunnilta kun menin Viljolla ja loppuun vielä videokin. Kuvat ja videon kuvannut Laura.

Seuraava kuva on estetunnilta, jossa ratsuna oli tällä kertaa valtamerilaivan kokoinen Ami. Amin kanssa on hieman ongelmana se, että esteen jälkeen se vetäisee aika voimakkaasti päätä eteenpäin ja voitte vain kuvitella, mitä minun kokoiselle ihmiselle silloin käy. :D Videolla näkyy hyvin, miten Ami nykäisee minua aina esteen jälkeen. Sain tosin opettajalta kehuja, että hyvin sain pidettyä ohjat vaikka nykäisyjä tulikin.

Kisoissa menin Abballa, josta onkin muodostunut yksi suosikkiratsuni. Abba on varma menijä ja tykkään sen luonteesta. Parasta on kun Abba innostuu esteistä (kuten tuosta ratavideoltakin voitte nähdä.) Menin siis 60cm ja valitettavasti toisessa vaiheessa tuli harmillinen pudotus. Oltiin siis toisia, mutta koska osallistujia oli vain kolme, niin ei sijoituttu.

Poudalla olen käynyt yleensä sen kerran viikossa. Saatiin jopa hankittua Poudalle estesatulakin, joten päästään kunnolla treenailemaan, kunhan vain saataisiin Poudan mahaa vähän pienemmäksi. Talvella olisin tarkoituksena nyt maastoille ahkerasti, että saadaan masua pienemmäksi ja kuntoa kohotettua. Poudan kunto on kyllä kasvanut hurjasti, mutta palautuminen on melko hidasta. Siksipä loppukäynneistä onkin tullut ensiarvoisen tärkeät. Kerran jopa kävelytin Poutaa vielä maastosta tultua, kun tuntui ettei puuskutus meinannut millään rauhoittua.

Bambin luona en ole ehtinyt käymään ja se on kyllä harmittanut kovasti. Nyt kuitenkin Bambi on jo mammalomalla.

Sellaisia kuulumisia. Jaksoittekohan lukea edes loppuun asti? Täytyy tässä varmaan jotain tavoitteitakin pian alkaa tälle vuodelle kehitellä, mutta palaan niihin asioihin sitten uudessa postauksessa :) Mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille!