Prinsessa ja kadonneen ulkopohkeen salaisuus

Pääsin pitkästä aikaa Prinsessan kanssa valmennukseen. Meillä oli mun suosikkivalmentajan, Riian, yksityistunti ja huh huh, kylläpä oli hyvä! Olin edellisenä päivänä onnistunut jumittamaan koko oikean jalan lihaksiston, joten hieman kauhulla odotin tuntia. Tunti kuitenkin ylitti kaikki odotukset ja sain taas niin mielettömästi vinkkejä ja ahaa -elämyksiä. Ratsastus maistui taas niin hyvälle.

Heti alkuun otettiin napakka ohjastuntuma ja alettiin töihin. Prinsessa oli tietysti vähintäänkin järkyttynyt, kun ei päässytkään sluibailemaan, mutta oli se kyllä sen arvoista. Eipä ole Prinsessa ennen mulla noin hienosti mennyt, mitä tämän tunnin aikana.

Avain onneen oli tällä kertaa ulkopohje. Sehän oli nimittäin kateissa. Kun ulkopohje löytyi, löytyi myös yhteinen sävel Prinsessan ja ohjastuntuman kanssa. Myös laukka oli PALJON parempaa, kun jo ennen laukkaa saatiin ulkopohje kuulolle. Lisättäköön vielä, että myös ratsastustunti toisella tallilla sujui paremmin, kun älysin käyttää sitä kadonnutta ulkopohjetta.

Prinsessan kanssa maastolenkillä

Kävin sitten seuraavan kerran tunnin jälkeen itsekseni Prinsessan kanssa maastossa vähän rallittelemassa. Prinsessahan nautti ihan mielettömästi taas ja varmasti teki hyvää koulutreenaus viikonlopun jälkeen. Prinsessalla oli ollut nimittäin vielä kaksi valmennustuntia lisää minun tunnin jälkeisinä päivinä. Oli ilmeisesti ollut aika hyvä ratsastaa myös seuraavina päivinä. (Ehkä oon vähän ylpeä, vaikka kaikki kiitos Riialle.)

Kun sitten tällä viikolla menin taas vääntämään koulua kentälle, niin hieman jo mietin, että mitenköhän tässä käy. Alkuun olikin taas hakemista, mutta itsepintaisesti jatkoin ulkopohkeen läpi viemistä ja kappas, kun sieltä taas löytyikin ne asetukset! Hetken olin jo luovuttamassa, mutta päätin etten annan periksi. Harjoiteltiin sitten Prinsessan kanssa myös pari kertaa koulurataa, kun saattaa olla koulukarkelot luvassa vielä tämän kuun aikana. A-P-U-A!

Prinsessa on kyllä ollut aivan mahtava ja mun luottamus sitä kohtaan on kasvanut kohisten. Se on muutenkin nyt rauhoittunut tosi paljon (varmaan myös kesän lämpö vaikuttaa asiaan), joten ei ole ratsastaessa niin hätäinen. Ja kun sen saa kuuntelemaan ulkopohjetta, niin se on mielettömän hieno!

Kyllä ratsastus vaan on ihana harrastus!
ps. kuvia ei tietenkään ole, mutta voisin koittaa joku kerta asentaa videokameran kentän laidalle ^_^