Viime lauantaina pääsin taas Centered Riding valmennukseen Poudan kanssa. Ihan aluksi nivusten alle asetettiin kumipallot ja sen jälkeen niitä hivutettiin vielä alemmas reisien kohdalle. Pallojen oli ilmeisesti tarkoitus avata lonkkia, jotta ratsastus sujuisi paremmin ja istunta osuisi kohdalleen. Kyllähän ne sopivasti vähän venytti, minulla kun on aika jäykät lonkat, että sai sitten paremman asennon. Ilmeisesti myös pohkeen paikka alkaa ainakin välillä löytyä, eikä työnny enää niin pahasti eteen. Vielä on palasia korjattavana istunnassa, mutta hyvää vauhtia edetään. (Kuvat on kesän tunnilta, sain ne vasta nyt)
Pouta halusi sitten taas näköjään testata minua, kun ravisteli niin vimmatusti päätään (teki tätä myös sillon kun alotin Poudalla ratsastuksen). Ehkä Pouta on vähän loukkaantunut, kun olin niin pitkään poissa (kuukauden opiskelin toisella paikkakunnalla). Lopputunnista kuitenkin yhteinen sävel alkoi löytyä. Alla olevassa kuvassa näkyy istunta hyvin. Aavistuksen kun saisi notkoa vielä selästä pois!
Kävin sitten taas maanantaina Poudan luona ja jos joku haluaa tietää niin kyllä, suomenhevoset ovat hieman itsepäisiä ja myös pitkävihaisia. Menin nimittäin Poutaa tarhasta hakemaan ja neiti päätti lähteä korvat luimussa karkuun. Kesällähän Pouta tuli laitumelta hirnuen vastaan... Huijasin hieman rapistelemalla takin vetoketjua ja kummasti tultiin korvat hörössä heti viereen. Tallissa sitten annoin muutama lahjontaleivän, jos sillä saisi anteeksi.
Harjailin myös extrapitkään ja selvitin Poudan harjan. Ajattelin josko voisin vähän lepytellä hellyydellä. Ajattelin myös tehdä hyvänmielen ratsastuksen, etten ihan hirveästi vaatisi ja tehtäisiin vain kivoja juttuja. Ratsastaessa Pouta olikin oikein mallikkaasti, vaikka olikin onnistunut menemään vähän jumiin. Varsinkin vasen kierros ja vasempaan taipuminen tuottivat ihan vaikeuksia. Ehkä aavistuksen sain Poutaa venymään, mutta ei se kyllä varmasti vielä riittänyt. Otin paljon laukkaa ja loppuun vielä pari pikku hyppyä. Pouta tuntui tykkäävän. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastossa ja lopuksi tehtiin leipävenytykset.
Harjailin taas extrapitkään ja silittelin ja lopuksi Pouta sai vielä loimen niskaansa. Vein sitten melko tyytyväisen näköisen tamman takaisin tarhaan ja toivoin, että saisin pian poissaoloni anteeksi.
En olekaan kirjoittanut tänne ratsastustunneistani ja syyhän on se, ettei minulla ole ollut kuvia niistä. Päätinkin nyt sitten ympätä kaikki tunnit tähän samaan postaukseen ja käydä läpi vähän fiiliksiä tunneilta.
Kaksi viikkoa sitten meillä oli puomitunti. Sain ratsuksi Tarmo nimisen kimon ruunan, joka on hyvinkin rauhallinen tapaus. Tarmo olikin erityisen rauhallisella tuulella, sillä ruunalla oli päivätorkut parhaillaan menossa, kun menin sitä varustamaan. En tiedä johtuuko siitä, että olin Joensuussa ratsastanut leveämmillä hevosilla, kun Tarmo ei tuntunutkaan enää niin isolta hevoselta. Muistelin, että se oli paljon isompi silloin, kun sillä viimeksi ratsastin.
Tarmo kirjaimellisesti torkkui karsinassa ennen tuntia :D
Viime viikolla sain ratsuksi ponin! Merme nimeltään oli tämä kirjava tykkiponi, joka minulle oli laitettu ratsuksi. Kieltämättä olin aina innoissani, sillä jo viime keväänä mietin että olisi kiva kokeilla Mermeä. Tunnin aiheena oli laukanvaihdot. Merme on todella kiva poni, joka tekee innolla mitä ikinä siltä pyytääkään. Joskus intoa piisaa niin paljon, että jarrut on vähän hukassa. Itse kuvailisin Mermeä hyvin kevyeksi ratsastaa, sillä mitään ei tarvitse kovasti pyytää. Alkuun vaihdettiin laukkaa esteen päällä ja sen jälkeen ilman estettä. Aluksi ei oikein meinannut sujua ja toisella kerralla taisi vaihtaa ristilaukalle. Kolmannella kerralla sitten saatiin puhdas vaihto aikaiseksi. Ponillä kyllä vauhtia piisasi, on se vaan niin tykki.
Suloinen Merme poni
Tälläkin viikolla sain ratsuksi Mermen ja tällä kertaa hypättiin esteitä. Aiheena oli suhteutetut välit. Ponilla riitti kyllä taas vauhtia ja jossain vaiheessa unohtui jo laskea askeleet kun keskityin vain ohjaamiseen. Mermen kanssa kun pitää olla tarkkana että pohkeet on kiinni ja huomasin jatkuvasti ettei ne olleet kiinni. Tästä aiheutui se, että Merme lähti helposti liiruumaan ja mutkittelemaan, jolloin ohjauksesta tuli hankalampaa. Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät tehtyä kunnialla läpi ja kehuja sain hyvästä myötäyksestä esteillä. Ilmeisesti olen niin paljon poneilla hypännyt, että se on minulle melko luontevaa.
Tällä viikolla olikin tosiaan viimeinen kerta tälle syksylle kun ratsastan Kuopiossa. Harmittaa taas kauheasti, vaikka tiedän että huhtikuussa taas palaan. Tänään olikin jo jokouluvalmennus Poudan kanssa ja ensi viikolla estetunnit jatkuvat sitten Joensuussa. Niistä sitten lisää myöhemmin! :)
Viikonloppuna meillä oli täällä Kuopiossa tallikisat. Opettaja sai määrätä kaikille hevosen ja luokan mitä menee. Vaihtoehtoina oli 40cm, 60cm ja 80cm. Olin automaattisesti odottanut meneväni 80cm, mutta minut olikin laitettu hyppäämään 60cm ja hevosena Reve, jolla olen siis tasan yhden kerran aiemmin ratsastanut piiiiitkän pitkän aikaa sitten.
Toisaalta matalampi luokka oli hyvä juttu, koska en ollut kuitenkaan aktiivisesti kesällä juuri treenannut radan hyppäämistä ja olihan alla kuitenkin minulle melko tuntematon hevonen. Miia lähti mukaan kuvaamaan ja henkiseksi tueksi. Kiitos kovasti! Postauksen kuvat onkin kaikki Miian ottamia.
Aamulla söin aamupalan, kävin nappaamassa Miian kyytiin ja ajelin tallille. Kisat olikin jo käynnissä kun pääsin paikan päälle, sillä ensimmäisen luokan viimeiset ratsastajat olivat juuri radalla. Omassa luokassani oli 28 osallistujaa ja meidän oli jaettu neljään 7 ratsukon verkkaryhmään. Itse kuuluin viimeiseen verkkaryhmään.
Fiilikset ennen rataa. No ehkä vähän jännittää
Käveltiin rata Miian kanssa ja todettiin, että vaikka rata oli melko helppo, niin varsinkin toisessa vaiheessa oli muutamia todella tiukkoja kurveja. Arvosteluhan oli siis 367.1. Eli toinen vaihe jatkuu suoraan puhtaan ensimmäisen vaiheen jälkeen. Miia tsemppasi hyvin ja antoi minulle paljon vinkkejä siinä, kun odottelin omaa vuoroa. Oli muuten aika piinaavaa odotella omaa vuoroa, varsinkin kun jännitin niin paljon Revellä ratsastusta. Reve on nimittäin suustaan todella herkkä ja pelkäsin hieman, että löydänkö sopivaa tuntumaa.
Viimein tuli vuoroni nousta ratsun selkään ja painella verkkaamaan. Heti alkuun aloin etsimään tuntumaa. Otin raviin ja käyntiin ja taas raviin ja käyntiin, sekä tietysti laukkaa. Hyppäsin pari kertaa verkkaesteen ja sitten se löytyi! Se tuntuma nimittäin. Olihan se ihan erilainen, mutta kolmas hyppy pystyesteelle osui juuri nappiin! Tulin sen jälkeen yhden kerran okserille ja kerran myös rataan kuuluvalle tukille ja enempää en verkannut. Fiilis ja tuntuma oli hyvä.
Verkkaa
Olin verkkaryhmän toisena, joten jäin odottamaan vuoroani kentälle ja ihan pian olikin sitten jo minun vuoro. Pikkuisen jännitti, tervehdin tuomaria ja sain lähtömerkin. Nostin laukan ja kerkesin miettiä, että kaulakoru oli jäänyt kaulaan ja hakkasi ikävästi rintaan, mutta sen enempää en sitä ehtinyt murehtia kun olin jo menossa kohti ensimmäistä estettä. Eka hyppy oli ok, samoin toinen. Kolmannelle tulin väärässä laukassa, mutta onneks tie ei ollut jyrkkä. Kolmoselta katsoin neloselle, jonne Reve päätti suunnata suorinta tietä.
Verkkaa
Pakko myöntää, että en ihan oikeasti olisi tehnyt niin tiukkaa tietä, ellei Reve olisi kääntynyt katseen mukana. Nelosen jälkeen oli tukki ja sen jälkeen 6 ja 7 kolmen laukan välillä. Sarjalle olin päättänyt painaa kaasua ja niin myös teinkin. Sarjan jälkeen oli melko tiukka mutka ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle ja Reve päätti painaa kaasua ja jälleen kerran oikoa.
Tajusin, että nyt alkoi kakkosvaihe ja saman tajusi ratsukin. Ysille tiukka mutka, josta taas tiukka mutka kympille. Kympiltä taas sarja ja siitä tiukka mutka viimeiselle esteelle. Viimeisen esteen jälkeen painoin kaasua ja sitten taas hiljensin ratsun. Kuulin vain kuulutuksen "Tässä vaiheessa luokan johtoon, Maria ja Reve." Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Puhdas rata ja vielä niin nopea. Nopeus tosin oli täysin Reven ansiota. Itse en olisi todellakaan tehnyt niin tiukkoja kurveja.
Ratavideo: Video alkaa vasta ensimmäisen esteen jälkeen, joten ensimmäinen videolla oleva este on este nro 2.
Jälkeeni ratsasti vielä 5 ratsukkoa, joista yksi oli minua nopeampi. Niinpä lopputuloksen toinen sija ja sininen ruusuke! Olin kyllä todella iloinen! En ole saanut ruusuketta sen jälkeen, kun tulin 13 vuotiaana leirikisoissa neljänneksi, joten kyllähän se vähän laittoi hymyilemään. Reve teki kyllä niin hienon työn!
Voi kun vaan olisi enemmän mahdollisuuksia kisata. Kyllä tuosta aina niin hyvä fiilis tulee :)
Tämän kuukauden olenkin sitten aina arkipäivät Kuopiossa ja mitä olisikaan Kuopio ilman estetunteja vakkaritallilla. Ilmeisesti hieman jännitti tai ehkä se oli enemmänkin innostusta, kun edellisenä yönä näin unta ratsastustunnista ja tallille ajaessa mahassa tuntui pientä kipristelyä. Oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin. Pikkuisen jännitti kyllä ajatus esteistä, sillä en ole kesällä hypännyt kuin muutamia kertoja. Siinä kolmen esteen sarjaa rakentaessa alkoi ihan oikeasti jännittämään. Kuvaajana mulla oli mukana Miisa, joten kaikki postauksen kuvat on hänen ottamiaan. Kiitos ihan tosi paljon kuvaamisesta! :)
Onneksi alla oli kuitenkin luottoratsu Muumi, jolla ratsastin viimeksi kun lumet oli vielä maassa. Alkuun Muumi tuntui tosi jäykältä, mutta lämpesi onneksi hyvin tunnin aikana. Muistin kyllä, että esteillä Muumi pitää herätellä ja jos sen vaan saa innostumaan niin se on ihan hirmu kiva esteratsu.
Alkuun verkattiin itsenäisesti ja siinä vaiheessa, kun ruvettiin ottamaan laukkaa niin pyysin Muumia välillä vähän kovempaan laukkaan. Ilmeisesti se tepsi, sillä jo verkkahypyissä alkoi heppa olla innoissaan. Aiheena meillä oli erilaiset myötäykset esteellä. Tultiin ensin muutamia kaarevia teitä ja sen jälkeen ruvettiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa.
Verkkahyppy
Ensimmäiselle esteelle (ristikko), piti tehdä pieni myötäys. Keskimmäiselle esteelle piti tehdä automaattinen myötäys, eli myödätä käsillä kaulan molemmin puolin kohti suuta ja viimeiselle esteelle piti tehdä pitkä myötäys, jossa käsiä vietiin harjaa pitkin eteenpäin.Tuntui oudolta kun myötäystä piti ajatella, jotenkin sen tekee itse niin automaattisesti esteellä, ettei tule ajatelleeksikaan että millaista myötäystä sitä käyttää. Luulen kuitenkin, että minulle ominaisin myötäys lienee pieni automaattinen myötäys, vaikka en ole asiaa kyllä sen kummemmin aikaisemmin ajatellut.
Pitkä myötäys
Muumi oli liekeissä
Lopputunnista tultiin vielä pientä kahdeksikon tapaista kahdella esteelle ja Muumi oli jo ihan liekeissä. Piti jo vähän pidätellä, kun se oli niin vauhdikkaasti menossa esteille. Viimeinen hyppy okserille oli kuulemma tosi iso, vaikka ei se selkään sen kummemmalta tuntunut. Opettajaa vaan nauratti, kun Muumi niin kovasti innostui. Tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja ihanaa oli huomata miten taas kasasin itseni alun jännityksen jälkeen. Häivytin kauhuajatukset pois heti alkuun, enkä kyllä tullut missään vaiheessa tuntia edes ajatelleeksi, että olisi jollain tavalla pelottanut tai jännittänyt. Oli vaan niin hyvä fiilis kokoajan!
