Tiedättekö sen tunteen, kun ratsastustunnilla teille jaetaan hevonen ja sitten vaan jossain kohtaa tuntia palaset alkaa loksahdella kohdalleen ja hepasta muodostuu suosikkiratsu? Minulle on parikin kertaa käynyt näin. Yleensä jossain vaiheessa kun käy ratsastuskoulun tunneilla, joku hevosista vaan alkaa pikkuhiljaa muodostua suosikkiratsuksi. Jokirannan ratsastuskoululla se oli Mondo, josta en aluksi oikein pitänyt, mutta kun sitten menin useamman kerran ja löydettiin ne oikeat säädöt niin Mondosta muodostui suosikkiratsu. Keskimäen hevostilalla se on ehdottomasti Hevi, jolla kävin myös kisoissa. Harmillisen vähän tosin pääsin Hevillä ratsastelemaan kun se on aika monen muunkin suosikkiratsu.
Viime viikolla olin Liperin ratsastuskeskuksella kolmannella ratsastustunnillani. Alunperin minulle oli suunniteltu edelliselläkin kerralla ratsuna ollutta isoa Ami hevosta, mutta siinä tuntia odotellessa opettaja sitten kysyi jos haluaisinkin kokeilla Leksaa. Leksa on sirompi puoliveriruuna ja koska paikka on minulle uusi niin kokeilen myös mielelläni eri hevosia.
Alkutunti meni tosiaan hieman säätöjen hakemiseen. Leksa oli herkkä ja säpäkän oloinen, joten piti hieman hakea sopivaa tuntumaa ja pohjetukea. Mutta voi että sitä fiilistä ja pystyin melkein kuulemaan sen loksahduksen, kun löytyi yhteinen sävel. Tuntuma löytyi, pohjetuen voimakkuus löytyi, istunta löysi oikean asennon. Eipä ole vähään aikaan yksikään hevonen esittänyt niin hienoa liikettä, kuin mitä Leksa esitteli minulle.
Millainen on ollut sinun suosikkiratsusi? Löytyikö yhteinen sävel heti kuten minulla Leksan kanssa, vai vaatiko se useamman ratsastuskerran, kuten minulla Mondon kanssa?
Keskiviikko aamulla nukuin myöhään (Ja nautiskelin loman hitaista aamuista) ja lähdin sitten aamupäivällä ajelemaan tallille päin, sillä olin luvannut liikuttaa Poudan. Sää oli ihan huippu! Taivaalla ei juurikaan pilviä näkynyt ja oli tosi aurinkoista. Ilma oli melko kuuma, joten mietin jo että pitäisikö kenttätyöskentely jättää ja suunnata Poudan kanssa maastoon. Olen kuitenkin nyt maastoillut Poudan kanssa aika paljon, joten ajattelin että voisi kyllä koittaa ainakin aluksi mennä vähän aikaa kentällä.
Pouta tulikin iloisesti vastaan portille ja vein sen sisälle laitettavaksi. Harjailujen ja varustamisen jälkeen suuntasin sitten kentälle. Pouta oli tosi hyvän tuntuinen. Ei ollut ollenkaan tahmea ja liikkui tosi kivasti. Viime kerralla kun olin Poudan kanssa Centered Riding tunnilla, löysin Poudasta ihan uuden vaihteen. Sellaisen reippaan laukan, mitä en ollut koskaan ennen Poudalta nähnyt.
Kun tuo laukka nyt tuntui tänäänkin löytyvän, päätin kokeilla pari estettä. Aikaisemmin ongelmana esteillä on ollut nimenomaan temmon puute, jolloin Pouta tulee esteelle himmaillen ja hyppää käytännössä paikaltaan. Mutta tänään niin ei käynyt. Esteelle tultiin hyvässä vauhdissa ja este ylittyi ilman minkäänlaisia ongelmia. Siis Poutahan suorastaan liiteli esteen yli.
Tämä kuva on kesän alusta. Täytyy koittaa saada tuoreempiakin :)
Esteen jälkeen kuului hyvin tyytyväistä pärskintää ja tulinkin sitten pari estettä muutamaan kertaan. Yhden kerran tein itse virheen ja reitti oli hieman huono, jolloin Pouta joutui ottamaan töpöaskeleen ennen estettä, mutta toisella kerralla korjasin reitin ja ongelmaa ei ollut. Voi että miten oli hieno fiilis, kun löytyi Poudastakin se esteheppa. Pouta oli ihan intona ja tyytyväisenä hyppyjen jälkeen ravaili.
Päätin sitten lähteä loppuravit ja käynnit ottamaan läheiseen metsään, kun siellä ei ollut porottavan kuumaa aurinkoa. Takaisin tallille tultua huomasin, että toinen etukenkä oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ainakaan kentältä sitä ei jälkeenpäin löytynyt. Ratsastuksen jälkeen Pouta sai pikaisen pesun, kun oli aavistuksen satulan kohdalta ja ryntäiltä hionnut. Tyytyväisenä sitten meni laitumelle piehtaroimaan ja mutaamaan kasteltua selkäänsä.
Videolla näkyy myös Vallu ja Usva. Jäi kyllä todella hyvä fiilis ja on ollut kiva huomata, miten Poutakin on piristynyt laihtumisen ja kunnon kohoamisen myötä. Kyllä se vaan on hyvänmielen heppa!
Haluaisin kertoa teille hieman siitä, miten Centered Riding on vaikuttanut ratsastukseeni.
Ensimmäisen kerran tutustuin Centered Ridingiin kun menin pienen tallin CR kurssille joskus vuoden 2010 tienoilla. Tykästyin samantien tähän opetusmetodiin. Ensimmäisen kerran minulle selitettiin miksi jokin asia tehdään ja alettiin oikeasti korjaamaan istuntaa. Tulin tietoiseksi notkoselästäni, johon en ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt ratsastuksessa huomiota. Ensimmäistä kertaa valaistuin istunnan merkityksestä ja siitä, miten hevosta saadaan ratsastettua herkemmille avuille. Aloin käymään vakiotunneilla kyseisellä tallilla ja koko se vajaa pari vuotta tallilla, teki ratsastukselleni parhaan mahdollisen pohjan. Se on auttanut kehittymisessäni tähänkin asti.
Paha notkoselkä ja jalan asentokin jotain ihan hirveää.
Kaksi kehitysaluetta jäi erityisesti mieleen CR tunneilla. Yksi oli nimenomaan istuinluiden etsintä ja notkoselän suoristaminen. Harmi, että kamppailen edelleen saman ongelman kanssa, vaikka uskoisin kyllä että parempaan suuntaan on menty. Toinen asia on pohkeen paikka. Se tuppaa minulla helposti työntymään eteen ns. tuoli-istuntaan ja CR tunneilla monta kertaa minulle näytettiin se pohkeen oikea paikka. Silloin se tuntui olevan hirveän takana, mutta ainakin minusta nyt tuntuu, että se on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Välillä jalka valuu edelleen eteen ja sitten taas välillä liian taakse, mutta välillä sen paikka on ollut juuri siellä missä pitääkin.
Notkoselkä suoristettu, jalka liian edessä.
Centered Ridingin myötä olen tajunnut sen, että ratsastuksessa ei tarvita kovia otteteita vaan vain oikeita otteita, oikeanlaista istuntaa ja hevoseen vaikuttamista. Näin saadaan tehtyä hevosen liikkuminen helpommaksi ja mielekkäämmäksi. Ratsastaja auttaa hevosta liikkumaan, eikä häiritse sitä. Jo sen tajuaminen oli iso askel ratsastuksessa kehittymisessä.
Centered Ridingin ajatus on ohjannut ratsastustani siis jo n. viiden vuoden ajan. Olen päässyt taas parille CR tunnillekin ja ne tarjoavat aina niin paljon ahaa-elämyksiä. Erityisen suuren vaikutuksen Centered Ridingissa minuun teki se, että muistan vieläkin oppeja, joita olen tuolloin tunneilla oppinut. Tämä on myös aiheuttanut sen, että olen hyvinkin tarkka siitä millaista opetusta itse haluan, sillä en todellakaan haluaisi olla epäreilu hevosta kohtaan.
Jos et ole aikaisemmin tutustunut Centered Ridingiin niin kannattaa käydä tutustumassa Centered Riding Finland ry:n nettisivuihin.
Tervetuloa uudistettuun blogiin! Siirsin vanhoja tekstejä entisestä blogista myös tänne, mutta jätin tarkoituksella osan pois. Tarkoitus onkin nyt jatkaa laadukkaampaa bloggaamista. Uudistetussa blogissa pyrin julkaisemaan tavallisten ratsastuspostausten lisäksi myös hieman pohdiskelevampia postauksia ja ylipäätään panostaa postausten laatuun.
Uusille lukijoille tässä pieni infopaketti:
Olen 26-vuotias harrasteratsastaja ja olen harrastanut ratsastusta n. 15 vuotta. Tällä hetkellä vuokraan kahta eri hevosta, Bambia ja Poutaa, joista voi lukea lisätietoja sivupalkin linkeistä. Minulla on ollut pieni estepelko, jonka olen ainakin melkein jo selättänyt. Koen olevani enemmän esteratsastaja, kuin kouluratsastaja vaikka minussa onkin herännyt pieni istuntanatsi oman istuntani suhteen viime aikoina. Käyn myös säännöllisesti ratsastustunneilla sekä valmennuksissa ja pyrin kehittymään jatkuvasti ratsastajana.
Tervetuloa seuraamaan aktiivista hevosharrastamista ilman omaa hevosta!
Vanhoille lukijoille tiedoksi:
En tällä hetkellä enää vuokraa Jossu-ponia, jolla kävin myös kesällä koulukisoissa. Oma jaksaminen ja vapaa-aika ei riittänyt enää, joten jotain oli pakko jättää pois. Harmittaa kovasti itseänikin, mutta joskus on tehtävä kurjiakin päätöksiä. Tällä kertaa nyt sitten näin. Jossusta saa joku taitava varmasti itselleen kivan vuokraponin.
