Miten voi olla, että joka kerran jälkeen Vili tuntuu aina vaan paremmalta ja paremmalta. Joka kerran jälkeen oivallan jotain uutta ja löydetään yksi pala lisää yhteistyön palapeliin. Tämä taisi nyt olla viides? kerta kun ratsastan Vilillä ja miten paljon paremmin meillä jo meneekään. Aina välillä unohtuu, että Vilillä ei vielä kunto riitä pitkään työskentelyyn, mutta silloin kun kaikki loksahtaa kohdalleen ja saa edes ne muutamat todella hyvät askeleet, niin tunne on sanoinkuvaamaton. Kuvia on ihan kamalasti, joten koitan laittaa tänne vain ne parhaimmat ja pari vähemmän hyvääkin, ettette nyt vaan luule että meillä kokoajan olisi vain sunshine and butterflies tämä homma!
 |
| Ratsastuksen parhaan hetken fiilistelyä |
Olin suunnitellut jo etukäteen, että tänään treenaan laukannostoja. Aloitin alkuverkat kävelyn jälkeen ravailemalla kahdeksikkoa ja tekemällä kahdeksikkoon ylimääräiset pääty-ympyrät. Hain taas rentoa oloa ja hyvää draivia hevoseen. Vili tuntui alusta asti yllättävän hyvältä. Sillä oli ollut eilen vapaapäivä, mutta mistään pöllöenergiasta ei kyllä ollut tietoakaan.
 |
| Kentän vieressä olevaa maakellaria pitää tuijotella joka kerta. |
Aloitin laukannostoharjoittelut sillä, että nostin ensin pari kertaa ihan vain laukan ja tämän jälkeen yhdisin laukan nostoon peruutuksen. Tänään peruutuksen kanssa oli vaikeuksia, sillä Vili lähti liiruumaan aina oikealle. Mietin, olisiko vasen jalka sitten ollut jotenkin vahvempi, kun niin helposti lähti sinne oikealle valumaan. Jokatapauksessa sitten muutaman peruutusaskeleen jälkeen nostin laukkaa. Hommassa tuli sen verran kuuma, että pakko oli heittää takki pois ja jatkaa ilman takkia.
Aluksi laukat eivät kyllä lähteneet heti pyynnöstä, vaan pari raviaskelta Vili aina hiipi ennenkuin nosti laukan. Loppuajasta se kuitenkin tajusi homman idean, että peruutuksen jälkeen on tarkoitus nostaa suoraan laukka ja pari todella hyvää nostoa saatiin aikaiseksi. Sen jälkeen ravailin taas ympyröillä lisää pyöreyttä hevoseen.
 |
| Tässä tapahtui se hetkellinen palasten loksahdus ja tunsin selkään todella hyvin kun Vili nosti selkäänsä pyöreämmäksi |
 |
| Sannakin huomasi tämän hetken ja nappasi siitä sarjakuvauksella kuvia. |
Kyllä olin muuten tuon jälkeen niin iloinen. Sitten kun vaan saadaan lisää lihasta ja parempaa kuntoa, niin voidaan jo toivoa pitemmistä tällaisista pätkistä! Kuvia kun katson, niin tiedän kyllä että valmentajan kommentti mulle olisi varmasti: Nyrkit kiinni! Mulla on paha tapa ratsastaa avonaisilla kämmenillä, kun jotenkin silloin tuntuu että suutuntumaan on enemmän joustoa. En vain osaa selittää sitä paremmin :D Pari kertaa olen ratsastustunnilla saanut siitä kommenttia, mutta tapaa on vaikea muuttaa.
Ravien jälkeen jatkoin laukkatyöskentelyä. Minua häiritsi ihan kamalasti se, miten paljon valun ulkopuolelle. Kaikki paino oli taas ulkojalalla! ARGH! Asia kävi ärsyttämään niin paljon, että päätin laittaa jalustimet kaulalle ristiin ja itseasiassa tämä auttoi todella paljon! Ajoittain on vielä aika rajuakin etukönötystä minun osaltani havaittavissa, mutta laukan sai paljon paremmaksi ilman jalustimia.
Tässä vaiheessa Vili alkoi jo olla aika väsynyt, mutta päätin ottaa molempiin suuntiin yhdet hyvät laukkapätkät ja lopettaa siihen. Olisin kyllä itse jaksanut työskennellä laukassa ilman jalustimia vaikka miten kauan, mutta hevosesta kyllä huomasi, että enempää ei juuri voi vaatia. Pikkuisen mentiin mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta ihan vain pikkuisen.
 |
| Tähän oli hyvä lopettaa työskentelyt |
Lopuksi otin sitten vielä eteen alas ja tällä kerta Vilikin oli mukana jutussa. Viimeksi se ei oikein tajunnut että miksi annan niin paljon ohjaa, mutta nyt se kyllä venytti ja pärski oikein tyytyväisenä.
 |
| Ryhmärämä! Kesäkuntoon 2015. |
Lopuksi käytiin vielä Vilin ja tallikaverin kanssa kävelemässä tiellä loppukävelyt. Yksi episodi piti tielläkin ottaa, kun takaa tuli auto ja Vili ei ilmeisesti sitä heti huomannut ja sitten säikähti. Vili kyllä säikkyy maastossa vähän kaikkea ja vielä muutakin, mutta autoja se ei pelkää. Tämä kuitenkin taisi yllättää, joten pikkusäpsyt siitä piti sitten ottaa. Mentiin sitten tien sivuun odottamaan ja auto meni ohi, jolloin Vili oli sitä mieltä et nyt äkkiä kotiin. Pikkuisen piti etujalkoja siinä nostaa ilmaan ennenkuin uskoi, että kotipihaan muuten kävellään.
Tästä on taas hyvä huomenna jatkaa. Olen kyllä ollut äärettömnä tyytyväinen Viliin! On se vaan niin yritteliäs, vaikka huomaa miten raskaita nämä päivät sille on. Onneksi muu liikunta onkin sitten rentoa kärryttelyä, niin tulee vastapainoksi muutakin kuin rankkaa koulutuuppausta. :)
