Vuosi 2016

Uusi vuosi uudet kujeet! Ensinnäkin, tein blogille nyt Facebook-sivut, sillä bloggerin kautta on varmasti hieman hankala seurata blogia. Facebookiin saattaa myös tulla jatkossa hieman lyhyempiä päivityksiä, jos en blogiin asti jaksa tulla tarinoimaan. Käy siis ihmeessä tykkäämässä sivusta!

Nyt kuitenkin katsaus viime vuoteen.

Tammikuu
Tammikuussa kävin ratsastelemassa Poudan kanssa maastossa ja säännöllisesti kerran viikkoon estetunneilla. Uudet topparatsastushousutkin tuli hankittua. Kävin työharjoittelussa keskussairaalassa, eli joka päivä 7-15 olin harkassa. Estetunnit alkoi sujua. Tammikuussa myös niska niksahti eräänä aamuna, jonka seurauksena niskan lihas meni suojakramppiin. Relaksantti ja kipulääkekuurilla siitä selvittiin onneksi.

Helmikuu
Helmikuussa blogiin tuli vain yksi postaus, jossa oli kuvia Poudasta ja tallin muusta väestä. Kävin säännöllisesti ratsastamassa Poutaa ja sekä estetunneilla. Estetunneilla ilmeisesti oli ollut hieman vaihtelevia onnistumisia ja vakioratsuksi alkoi muodostua Leksa. Leksan kanssa opeteltiin ylittämään punaisia puomeja ja tehtiin isoja kenguruloikkia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen, miten olen kestänyt niin hyvin kyydissä silloin. Helmikuussa kävin myös estevalmennuksessa Abballa.

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tullut blogipostauksia. Taistelin koulua pikkuhiljaa pakettiin ja seilasin Kuopion ja Joensuun väliä. En siis oikein ehtinyt ratsastelemaan, en tunneilla enkä Poudalla. Maaliskuussa tehtiin kaupat meidän omasta kodista.

Huhtikuu-Toukokuu
Huhtikuultakaan ei ole hirveämmin blogissa mitään. Koulutehtävät painoivat päälle ja harrastus oli hiljaisvaiheessa. Myin myös pitkän objektiivini ja tein päätöksen kisakuvauksen lopettamisesta.  Koulu alkoi olla taputeltu ja oltiin juuri muutettu meidän taloon. Matka tallille siis piteni huomattavasti. Kävin kerran viikkoon estetunneilla ja edelleen melko usein menin Leksalla.

Kesäkuu
Onnistumisia alkoi tulla estetunneilla useammin, mutta siitä huolimatta välillä oli huonompiakin hetkiä. Ärsyynnyin estejännitykseeni ja yritin parhaani mukaan unohtaa sen. Kesäkuussa osallistuin myös kisoihin Viljolla. Menin 60cm esteradan sekä HeC kouluradan. Kävin myös kolmipäiväisellä estekurssilla, jossa ratsastin jokapäivä Leksalla. Aloin luottaa Leksaan ja meillä alkoi sujua esteillä mukavasti. Tipuin myös pitkästä aikaa hevosen selästä, ilman sen kummempia vammoja. Pari päivää olin poissa töistä, sillä polvi vähän venähti, mutta onneksi se ei pidemmäksi aikaa jäänyt vaivaamaan,

Heinäkuu
Heinäkuussa kävin edelleen säännöllisesti estetunneilla. Töitäkin tein kokoajan. Meillä oli myös oma kesäleiri, jossa pääsin ratsastelemaan pienellä ponilla ja myöskin Poudan pihattokaverilla, Usvalla.

Elokuu
Aloitin vakityön keskussairaalassa. Kuvioihin tuli Antti, hieman raaka pikkujättiläinen. Tykkäsin Antista tosi paljon ja pääsin käymään Minttu Pulliaisen valmennuksessa Antin kanssa. Valmennus antoi tosi paljon ja Antin kanssa oli kiva työskennellä. Harmillisesti Antti asui todella kaukana. Lisäksi kävin myös Leena Larssonin valmennuksessa Antin kanssa. Antin kanssa myös maastoiliin ja treenailtiin kotosalla.

Syyskuu
Kävin edelleen estetunneilla ja Anttia ratsastamassa. Olin pikkuhiljaa päässyt estejännityksestä, vaikka se välillä tahtoikin muistuttaa itsestään. Syyskuussa sattui myös pahin tippumiseni ikinä. Tunti oli mennyt kaikin puolin hyvin, eikä minua kerrankin edes jännittänyt. Yksi hyppy joka lähti hieman liian aikaisin johti ilmalentoon pää edellä seinään. Kaularankaan tuli murtuma ja ratsastus jäi tauolle.

Loka-Marraskuu
Ratsastukset oli tauolla marraskuun loppupuolelle asti sairasloman vuoksi. Kuitenkin 22.11. kipusin Poudan selkään ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen ja koin hyvin helpottuneen tunteen siitä, ettei ratsastus jännittänyt. Olin hieman huolissani siitä, miten ratsastuksen nyt käy, mutta onneksi kammoa ei jäänyt.

Joulukuu
Kävin Poudalla kerran ratsastamassa ja joulun jälkeen kävin myös ensimmäisellä ratsastustunnilla. Päätin vaihtaa Liperin ratsatuskeskuksesta Joensuun ratsastusopistolle puhtaasti tallimatkan vuoksi. Opisto on aivan tässä meidän lähellä, joten minun on helpompi käydä siellä. Uusi vuokrahevonen on myös etsinnässä, mielellään tästä läheltä.

Sellainen oli vuosi 2016, että eipä ihan tylsäksi käynyt sekään. Tältä vuodelta odotan paljon. Odotan ensimmäisiä hyppyjä, sillä en vieläkään ole kokeillut hypätä onnettomuuden jälkeen. Lisäksi odotan valmennuksia ja ratsastustunteja. Aion panostaa enemmän kouluratsastukseen, mutta haluaisin silti myös hypätä myös esteitä. Kesällä aion käydä jonkun estekurssin, jos vaan sattuisi sopivasti kesäloman aikaan, tai saisin muuten työvuorojen kanssa sumplittua.

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

Päivitystä

Heihei! Olisikohan se aika taas päivitellä tätäkin blogia. Tällä viikolla nimittäin kävin ensimmäisellä ratsastustunnilla kolmeen kuukauteen. (Jos et tiedä miksi, niin lue täältä.) Tauko on ollut pitkä ja jättänyt kyllä jälkensä kroppaan. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä, mutta näkeehän sen, että nestettä on kertynyt, kun liikunta on vähentynyt. Toivottavasti se nyt sitten myös lähtee nopeasti pois sitä myöten, kun pääsen liikkumaan enemmän. Niskan lihakset sen sijaan on ollut todella kipeät. Sanoisin, että pahemmat kivut on ollut murtuman parannuttua lihaksistossa, kuin murtumassa missään vaiheessa. (Toisaalta, aika vahva kipulääkityskin oli silloin päällä.) Nyt kuitenkin niskakin on alkanut vertyä ja mennä parempaan suuntaan, joten uskon vahvasti siihen, että pian ollaan entisellän.

Kesä, voitko tulla jo takaisin.

Torstain ratsastustunti meni hyvin, vaikkakin loppuajasta en pystynyt enää istumaan harjoitusravissa. Ratsulla oli sen verran pompottava ravi, että niska ei kestänyt jatkuvaa tärähtelyä. Veikkaan kyllä, että tärähtely teki myös hyvää niskalle, mutta liika on liikaa. Oli kuitenkin ihanaa käydä ohjatulla tunnilla ja taas tehdä oikeasti töitä ratsastaessa. Voi miten olenkaan kaivannut tätä!

Luultavasti edessä on kuitenkin tallin vaihto, sillä yksinkertaisesti matka on liian pitkä. Meiltä tulee vajaa 40km tallille, joten en jaksa oikein enää työmatkan ja työpäivän päälle ajaa sellaista matkaa. Harmittaa, sillä viihdyin tallilla tosi hyvin ja tykkäsin siitä, että tunneilla ei ollut niin montaa ratsukkoa. Luultavasti siis palaan Opiston tunneille, joissa jo aiemmin pari kesää kävin. Opistolle on meiltä alle 10km, joten kesällä tuo matka taittuisi myös näppärästi pyörällä! (Tuplaliikuntaa). Katsotaan löytyykö sieltä mulle sopiva vakkaritunti. Vuorotyö tosin voi hieman sotkea vakituntia, mutta eiköhän se ole järjestettävissä.

Uusi vuokrahevonenkin on etsinnässä, myöskin mielellään tästä läheltä. Kävin jo yhtä potentiaalista kokeilemassa tänään. Matkaa tulisi reilu 22km, joten alkaa olla jo vähän kipurajoilla. Toisaalta, matka on työpaikalle päin, joten töistä olisi helppo mennä suoraan tallille. Toinen ehdokas on vuorossa keskiviikkona. Tämä keskiviikon ratsu olisi aavistuksen lähempänä, n. 17km päässä, mikä on mielestäni jo suht inhimillinen matka tallille. Ja tämäkin samaan suuntaan työpaikan kanssa. Parasta on ollut kuitenkin huomata se, että ratsastus ei jännitä yhtään, vaikka voisi sellaisen ilmalennon jälkeen kuvitellakin.

Harmi, kun Bambikin asuu niin kaukana nykyään

Esteitä en tokikaan ole vielä kokeillut, mutta luulen että niiden kanssa on vähän tekemistä. Veikkaan, että luotettavalla ja tutulla hevosella esteetkään ei ole ongelma, mutta vieraalla hevosella, johon ei ole luottamusta en luultavasti lähtisi kokeilemaankaan. Todella vaikeaa sanoa, ennen kuin se puomi olisi siinä nenän edessä. Esteet on kuitenkin mulle ollut ratsastuksessa SE juttu, joten pikkuhiljaa täytyy taas aloittaa alusta niiden kanssa. Toisaalta haluan nyt panostaa entistä enemmän myös kouluratsastukseen, jotta perusratsastus olisi mahdollisimman hyvää. Silloin toki myös esteet sujuu helpommin.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa :) Hirmuisesti näköjään taas asiaa. Täytyisi yrittää ahkerammin purkaa ajatuksiaan tänne. Jokatapauksessa olen nyt virallisesti takaisin satulassa ja siellä ajatelin myös ensi vuoden pysyä!

Ensimmäinen ratsastus sitten onnettomuuden

Tasan kaksi kuukautta onnettomuuden jälkeen olin taas hevosen selässä. Onnettomuushan sattui 22.9. ja 22.11. kipusin turvaheppa Poudan selkään. Silloin tuli kuusi päivää siitä, kun kauluri oli otettu pois. Aluksi vähän jännitti niskan puolesta, että pystynkö ylipäätään olemaan hevosen selässä, mutta itse ratsastus ei ajatuksena jännittänyt ollenkaan. Mullahan on niskaa varten jumppaohjeet, joilla liikkuvuutta voi parantaa ja lisäksi myös vahvistavia harjoituksia lihaksia varten. Niska on edelleen kipeä, mutta ainakin pään kääntäminen sujuu jo melko hyvin, joten eiköhän tämä vielä kuntoon saada.

Päätettiin käydä Heidin ja Usvan kanssa pieni kävelylenkki metsässä ja totesinkin heti alkuun, ettei käynnissä syntyvä liike satu ollenkaan niskaan. Luulen, että se teki oikein hyvää niskalle, kun siihen tuli pientä liikettä. Pouta oli todella rauhallinen ja luulenpa, että se myös aisti sen, että vielä ei ole kaikki kunnossa. Yleensä nimittäin kotiin päin Poudalla askel vähän kiirehtii ja pitenee, mutta tällä kertaa se käveli rauhallisesti pihaan asti. (Siitä huolimatta, että Usvalla tuntui olevan vähän kiire kotiin.) Pouta oli siis aivan mahtava.

Ensi viikolla taas uudestaan. Ihanaa kun on näin mahtava turvaheppa, jonka kanssa voi rauhassa kuntoutua. Kiitokset siis Heidille, että mulla on tähän mahdollisuus. Tunneille en varmasti tämän vuoden puolella vielä pääse, sillä haluan saada niskan kuntoon ennen tunneille menoa. Sitten kun kaikki askellajit sujuu kivuttomasti, niin voin taas katsella tunneille paluuta.

Valokuvauksen herättelyä

Koska mulla on nyt tän murtuman takia marraskuun loppupuolelle sairaslomaa, niin voin vähän herätellä taas valokuvausharrastusta. Ainut ongelma on tottakai se, etten pääse itse mihinkään, vaan olen muiden kyytien varassa. Mutta ainakin nyt on sitä aikaa, minkä vähyyden takia ylipäätään lopetin säännöllisen kuvaamisen. Pääsinkin viime viikolla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen tallille. Ja mihinkän muuallekaan, kun Poutaa moikkaamaan.

Pouta

Olin niin iloinen, että pääsisin silittelemään hevosia, vaikka selkään ei olisikaan mitään asiaa. Toisaalta vähän jännitti, että miten kohtaaminen menee. Täytyisi olla todella varovainen, ettei hevonen tuuppaisi minua esimerkiksi päällään. Voisi olla aika huono juttu, jos pää saisi nyt iskua yhtään mistään. Toisaalta olin tosi luottavainen. Heidin hevoset on kaikki niin uskomattoman kilttejä, että en uskonut ongelmaa olevan.

Tallille päästyä menin heti pihattoon hevosia katsomaan. Niille olikin jo alkanut muodostua talvikarvaa ja voi että miten hyvältä tuntui silittää ja rapsuttaa hevosia. Usva työnsi turpaa poskeen ja korvan juureen ja puhalteli rauhallisesti. Ehkä hevoset kuitenkin aistii jotenkin sen, että nyt täytyy olla varovainen. Mutta juuri sillä hetkellä olin niin onnellinen.

Tässä hieman kuvasatoa. Pouta kyllä vaikutti taas hieman loukkaantuneelta, kun en ottanutkaan sitä ratsastettavaksi. Tallilta lähtiessä Usvalla oli joku oma ralli menossa ja Valluakin yritti vähän saada mukaan. Itseasiassa Vallu kyllä vähän pyrähteli myös. On ne vaan niin veikeitä :)

Pouta

Skipi

Usva laittoi kyllä parastaa poseerauksessa

Vallu

Ratsastusonnettomuus ja murtuma kaularankaan

Tuttavat jo tietääkin, että mulle sattui viime tunnilla onnettomuus. Olin siis normaalisti estetunnilla torstaina ja alkutunti oli mennyt hyvin. Mulla oli oma suosikkiratsu alla ja hypytkin sujui suhteellisen hyvin. Tehtävänä oli vinot lähestymiset ja kaarevat tiet.

Lopputunnista kun olin tulossa tehtävää, niin ratsu hyppäsikin odotettua kauempaa ja jäin hypyssä jälkeen. Menetin siinä sitten tasapainon ja koska esteen jälkeen oli heti kaareva tie vasemmalle, niin lensin kaarteessa selästä. Tulin takaraivo edellä maneesin seinään ja olin nousemassa jo ylös, kun kuulin jonkun huutavan "Älä nouse ylös". Jäin sitten maahan makaamaan. Ilmeisesti sitten opettaja tuli minut nostamaan ylös ja sen jälkeen alkoi pyörryttää pimeni.

Ilmeisesti olen kuitenkin ollut tajuissani kokoajan, mutta en itse muista miten olen tullut maneesista talliin tai sitä, että olin soittanut itselleni kyydin. Seuraavat muistikuvat on siitä, että istun satulahuoneessa ja selitän siitä, miten koko ratsastustunti tuntui unelta. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että olin pudonnut, mutta mihinkään ei edelleenkään koskenut. Sitten tajusin, että vasemman käden nimeton ja pikkusormi alkoi puutumaan ja tajusin itsekin heti, ettei se ole ollenkaan hyvä juttu. Tässä vaiheessa minulle tuotiin ensiapu pakista niskatuki ja pian kyytikin saapui.

Mentiin päivystykseen ja lääkäri tutki niskan ja laittoi samantien CT kuviin. Kävin itse kävellen kuvauksessa ja lääkäri epäili heti murtumaa kuvat katsottuaan, mutta odotti radiologin lausuntoa asiasta. Kuitenkaan radiologi ei ollut talossa sillä hetkellä, joten jouduin jäämään tarkkailuun yöksi. Mulle vaihdettiin napakampi kauluri kaulaan. Jouduin olemaan ravinnotta koko yön, sillä kokoajan oli mahdollisuus, että murtuma täytyisi leikata. Mulle laitettiin kipulääkettä suoneen ja huono asia oli se, että sain jäätävää pahoinvointia kipulääkkeestä. Tai ei oltu varmoja johtuiko kipulääkkeestä vai mahdollisesta aivotärähdyksestä, mutta itse epäilin kipulääkettä, kun heti sen jälkeen alkoi se pahoinvointi.

Seuraavana päivänä kuulin, että kuvat on lähetetty KYSiin arvioitavaksi (varmaan, sitä leikauksen tarvetta sielläkin miettineet) ja sitten minut siirrettiin osastolle. Sain paremman kaulurin ja sanottiin, että maanantaina saisin sitten yksilöllisen kaulurin. Jokatapauksessa C4 nikaman fasetissa oli murtuma ja siis koko uloke oli poikki. Onni onnettomuudessa, että itse nikama oli ehjä ja siten myös selkäydinkanava oli turvassa. Tässä kohtaa aloin itsekin tajuta, ettei ihan pikkujutusta nyt ollutkaan kyse.

Osastolla olin sitten sunnuntaihin asti ja silloin sain luvan lähteä kotiin. Kauluria joudun pitämään 24/7. Tuntopuutoksia tai hermo-oireita ei ilmennyt enää tallilta lähdön jälkeen. Olin kotona yhden yön ja maanantaina kävin vielä magneettikuvauksessa, jossa varmistettiin jänteiden ja pehmytkudosten tilanne. Ihme kyllä, vaurioita ei pehmytkudoksista löytynyt ja lääkäri epäilin, että kaulurihoitoa tulisi nyt n. 2kk.

Seuraava röntgenkontrolli on ensi viikolla jonka jälkeen sitten määritellään tarkemmin kaulurihoidon pituus. Joudun pitämään kauluria siis yötä päivää ja suihkun ajaksi vaihdetaan eri kauluri. Kipua niskaan alkoi ilmaantua oikeastaan vasta sunnuntaina ja vasemman käden asentoa joutuu välillä tarkistamaan, ettei niskaan tule kipua tai kuormitusta. Lääkkeitä joudun siis myös syömään monta kertaa päivässä, jotta kivut pysyy hallinnassa, mutta mielestäni kivut ei ole olleet mitenkään sietämättömiä.

Nyt siis vain parannellaan murtumaa, jotta pääsee taas takaisin hevosen selkään. Sitä en osaa sanoa, onko minusta enää esteille, koska estekammon kanssa olen jo taistellut ja tämä nyt ei varmasti tee asiasta yhtään helpompaa. Mutta aika näyttää. Katsotaan miten käy, kunhan nyt sinne asti päästään. :)

Kahden päivän kouluvalmennus

Ensimmäiset valmennukset Antin kanssa taputeltu ja päällimäisenä jäi tosi hyvä fiilis. Viime viikonloppuna Korholan Tilalla oli Annamiina "Minttu" Pulliaisen valmennukset. En ollutkaaa aikaisemmin ollut Mintun valmennuksissa, joten todella mielenkiinnolla lähdin mukaan. Lauantaina Antti tuli Korholaan, jonne oli myös sovittu karsina yöksi, niin ei tarvinnut edes takaisin ajella. Alkuun Anttia vähän jännitti (niinkuin yleensäkin kaikki uudet asiat), mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.

Antissa on se hyvä puoli, että jos ollaan uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa, niin Antti tukeutuu paljon ihmiseen ja ratsastajaan. Toisin sanoen, Antti kuuntelee hyvin ratsastajan ohjeita. Lauantai menikin valmennuksen osalta kivasti. Harmillisesti koko valmennuksen ajan satoi vettä ja vieläpä niin paljon, ettei kenttä mitenkään ehtinyt kaikkea imaista. Niinpä kenttä lainehti välillä pahastikin vedestä. Tämäkin tietysti oli Antista vähän jännää, mutta hyvin se jaksoi keskittyä, kunhan alkuun päästiin.

Alkuun meno näytti tältä, kunnes löytyi yhteinen sävel.

Mintulla oli kiva tyyli opettaa. Oikeastaan ei tehty mitään sen kummempia tehtäviä, vaan saatiin vapaasti liikkua kentällä (Meitä oli siis tunnilla 2 ratsukkoa). Se, mihin Minttu sitten kiinnitti huomiota oli siihen liikkumisen laatuun. Sain ihan paljon vinkkejä Antin ratsastukseen. Ongelmanahan on muun muassa ollut pään viskominen, jota Antti tekee aika paljon. Lauantaina työskenneltiin paljon ravissa ja jonkinlainen flow-hetki oli koettavissa valmennuksen loppuvaiheilla. Antti oli super. Lauantain kuvat on ottanut, Netta. Kiitos paljon!

Sunnuntaina sitten Anttia ei enää niin jännittänytkään ja oikeastaan kaikki kentän ulkopuolella tapahtuva kiinnosti hieman enemmän. Lisäksi lauantai näkyi selvästi jo pienenä väsymyksenä sunnuntain puolella. Varsinkin lopputunnista Antti hikosi todella paljon. Eikä sunnuntaina kuuma sää tietenkään yhtään helpottanut tilannetta. Sunnuntaina päästiin tekemään myös laukkaharjoituksia ja erityisesti laukan kanssa on ollut ongelmia. Antti lähtee laukassa helposti vetämään lapa edellä ulos. Tähän ongelmaan saatiinkin tosi hyviä neuvoja. Ulko-ohjan tuki lopetetaan kokonaan, jos sitä vasten aletaan painua. Ja sehän ihan oikeasti toimi, Antti lopetti valumisen ja keskittyi reittiin. Lisäksi Minttu totesi sen, minkä itsekin jo aikaisemmin, että lihaskuntoa pitää vielä saada Antille lisää.

Antilla on paljon maastoiltu, sillä tallille valmistui kenttä vasta tänä kesänä. Nyt kuitenkin päästään treenailemaan kotonakin ja vinkiksi jatkoon saatiin panostaa liikkumisen laatuun, ei niinkään määrään. Lopputunnista sunnuntaina aloin jo itsekin väsähtää ja varsinkin nuo laukkaharjoitukset vei paljon mehuja. Olin kyllä supertyytyväinen kahden päivän valmennukseen. Niin paljon hyviä vinkkejä ja ongelmiin pureutumista, että tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin.

Olenkin tosi tyytyväinen Antin suoritukseen. On se vaan hieno heppa!

Muutoksen tuulia

Onpas taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kaikenlaista sitä on taas ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin, sain vakituisen työpaikan! Täähän on ihan mielettömän iso asia tällaiselle ikuiselle opiskelijalle, joka on tottunut kitkuttamaan aikas pienillä tuloilla. Nyt on sitten vakaat tulot, viimein! Toki tämä tarkoittaa sitä, että aikaa menee töissä paljon enemmän kuin opiskeluun, mutta toisaalta se taas avaa mahdollisuuksia harrastaa.

Minä ja Diiva 4.8.2016

Tarkoituksena on siis edelleen käydä kerran viikkoon estetunnilla. Vuokraheppojenkin suhteen helpottaa, koska bensahan ei ole ilmaista, vaikka ratsastuksesta ei rahaa vaihdetakaan. Nyt kun asutaankin vielä vähän syrjemmässä, niin matkat on melko pitkät (onhan tässä kyllä kaksikin ratsastuskoulua ihan lähellä, muttakun nyt olen tykästynyt tuolla Liperissä käymään (matkaa tulee yli 40km). Video toissa viikon estetunnilta, kun menin Diivalla.



Sitten sellainen juttu, että mulle tarjottiin taas hevosta ratsastettavaksi. Mullahan on aika tiuhaan liikutettavat hevoset vaihtuneet, niin kustannussyistä, kuin opiskelujen ja muutonkin takia. Ja kieltämättä vähän varovaisesti lähdin tähän mukaan, sillä kerran olen joutunut samanlaisessa tarjouksessa pettymään. Nyt kuitenkin on ihan eri meininki ja asiat näyttää sujuvan, joten saanko esitellä: Amulet eli Antti!

Antti on suuren suuri, eli reilusti yli 180cm säkäinen nuori herra. Pikkuisen höpelö ja koheltaja, mutta kuitenkin suuri sydäminen, hyväntahtoinen ja mahdottoman kiltti. Tarkoituksena olisikin käydä Antin kanssa valmennuksissa ja pikkuhiljaa saada vietyä Anttia eteenpäin. Ensimmäiset valmennukset onkin jo sovittu, joten mielenkiinnolla odotan miten lähtee sujumaan.

Kieltämättä on ollut hieman vaikeaa päästä tämänkokoisen hepan askellukseen mukaan, mutta eiköhän siihenkin totu. Meidän yhteistyö on siis vielä ihan alkutaipaleella. Muutaman kerran olen Anttia ratsastanut ja pikkuhiljaa opetellut Antin säätöjä ja asetuksia. Ravi on isolla hevosella isoa, joten hieman on hankaluuksia siellä istua, mutta eiköhän siihenkin opi kun vaan tarpeeksi treenaa.

Ensimmäinen valmennus meillä onkin jo heti ensi viikonloppuna! Tästä tulee niin jännää! :)