Olen pääasiassa ratsastanut Porto Mogan, eli Pera, nimisellä ratsulla. En ainakaan muista, että olisin sillä ratsastanut ennen tätä vuotta, vaikka kaksi kesää Opiston tunneilla jo aikaisemmin olenkin käynyt. Perahan on hirmuisen taitava hevonen ja melkoisen jättimäinen tapaus. Voin siis suoraan sanoa, että ensimmäiset tunnit Peralla ei mennyt mitenkään erityisen hyvin. Mulla loppui kunto aina lopputunnista ja Perahan ei mitään antanut ilmaiseksi vaan käytti mun väsymistä täysin hyväkseen. (Niinkuin kunnon opetusmestarin kuuluukin) Nyt sitten tämän viikon tiistain tunnilla alkoi tapahtua. Ainakin yksi palanen loksahti kohdalleen ja saatiin muutama tosi hyvä askel. Toki mulla edelleen kunto tahtoo loppua, mutta kyllä se taitaa myös kohisten kasvaa. Joka kerta pikkuisen parempi ja joka kerta pari hyvää askelta enemmän.
Porto Mogan, en ratsasta tässä itse. |
Esteitä mulla on ihan kauhea ikävä! Aion kyllä ensi kesänä jollain estekurssilla käydä, pakkohan mun on palata esteille. On ollut kiva ja ehdottoman tarpeellista kehittyä kouluratsastuksenkin puolella, mutta esteet on vaan se mun juttu. En siis edelleenkään ole hypännyt onnettomuuden jälkeen, mutta aion tehdä tähän asiaan muutoksen heti kun mahdollista. Tiedän vain, että alla täytyy olla todella luotettava ratsu, jotta uskallan esteitä ylittää. On ollut oikeasti aika hakeaa katsella blogista noita vanhoja hyppyvideoita.
Prinsessan kanssa on myös käyty valmennuksissa, joten niistä tulossa juttua blogiin seuraavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :)
Asiattomat kommentit poistetaan.