Lopputunnista kun olin tulossa tehtävää, niin ratsu hyppäsikin odotettua kauempaa ja jäin hypyssä jälkeen. Menetin siinä sitten tasapainon ja koska esteen jälkeen oli heti kaareva tie vasemmalle, niin lensin kaarteessa selästä. Tulin takaraivo edellä maneesin seinään ja olin nousemassa jo ylös, kun kuulin jonkun huutavan "Älä nouse ylös". Jäin sitten maahan makaamaan. Ilmeisesti sitten opettaja tuli minut nostamaan ylös ja sen jälkeen alkoi pyörryttää pimeni.
Ilmeisesti olen kuitenkin ollut tajuissani kokoajan, mutta en itse muista miten olen tullut maneesista talliin tai sitä, että olin soittanut itselleni kyydin. Seuraavat muistikuvat on siitä, että istun satulahuoneessa ja selitän siitä, miten koko ratsastustunti tuntui unelta. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että olin pudonnut, mutta mihinkään ei edelleenkään koskenut. Sitten tajusin, että vasemman käden nimeton ja pikkusormi alkoi puutumaan ja tajusin itsekin heti, ettei se ole ollenkaan hyvä juttu. Tässä vaiheessa minulle tuotiin ensiapu pakista niskatuki ja pian kyytikin saapui.
Mentiin päivystykseen ja lääkäri tutki niskan ja laittoi samantien CT kuviin. Kävin itse kävellen kuvauksessa ja lääkäri epäili heti murtumaa kuvat katsottuaan, mutta odotti radiologin lausuntoa asiasta. Kuitenkaan radiologi ei ollut talossa sillä hetkellä, joten jouduin jäämään tarkkailuun yöksi. Mulle vaihdettiin napakampi kauluri kaulaan. Jouduin olemaan ravinnotta koko yön, sillä kokoajan oli mahdollisuus, että murtuma täytyisi leikata. Mulle laitettiin kipulääkettä suoneen ja huono asia oli se, että sain jäätävää pahoinvointia kipulääkkeestä. Tai ei oltu varmoja johtuiko kipulääkkeestä vai mahdollisesta aivotärähdyksestä, mutta itse epäilin kipulääkettä, kun heti sen jälkeen alkoi se pahoinvointi.
Seuraavana päivänä kuulin, että kuvat on lähetetty KYSiin arvioitavaksi (varmaan, sitä leikauksen tarvetta sielläkin miettineet) ja sitten minut siirrettiin osastolle. Sain paremman kaulurin ja sanottiin, että maanantaina saisin sitten yksilöllisen kaulurin. Jokatapauksessa C4 nikaman fasetissa oli murtuma ja siis koko uloke oli poikki. Onni onnettomuudessa, että itse nikama oli ehjä ja siten myös selkäydinkanava oli turvassa. Tässä kohtaa aloin itsekin tajuta, ettei ihan pikkujutusta nyt ollutkaan kyse.
Osastolla olin sitten sunnuntaihin asti ja silloin sain luvan lähteä kotiin. Kauluria joudun pitämään 24/7. Tuntopuutoksia tai hermo-oireita ei ilmennyt enää tallilta lähdön jälkeen. Olin kotona yhden yön ja maanantaina kävin vielä magneettikuvauksessa, jossa varmistettiin jänteiden ja pehmytkudosten tilanne. Ihme kyllä, vaurioita ei pehmytkudoksista löytynyt ja lääkäri epäilin, että kaulurihoitoa tulisi nyt n. 2kk.
Seuraava röntgenkontrolli on ensi viikolla jonka jälkeen sitten määritellään tarkemmin kaulurihoidon pituus. Joudun pitämään kauluria siis yötä päivää ja suihkun ajaksi vaihdetaan eri kauluri. Kipua niskaan alkoi ilmaantua oikeastaan vasta sunnuntaina ja vasemman käden asentoa joutuu välillä tarkistamaan, ettei niskaan tule kipua tai kuormitusta. Lääkkeitä joudun siis myös syömään monta kertaa päivässä, jotta kivut pysyy hallinnassa, mutta mielestäni kivut ei ole olleet mitenkään sietämättömiä.
Nyt siis vain parannellaan murtumaa, jotta pääsee taas takaisin hevosen selkään. Sitä en osaa sanoa, onko minusta enää esteille, koska estekammon kanssa olen jo taistellut ja tämä nyt ei varmasti tee asiasta yhtään helpompaa. Mutta aika näyttää. Katsotaan miten käy, kunhan nyt sinne asti päästään. :)
