Viimeinkin! Syysloma! Saan edes hetken hengähtää Kuopion kiireistä ja kirjoittaa jopa blogiakin. Valitettavasti syyslomallakaan en pääse eroon koulutehtävistä, vaan joudun käyttämään niihinkin aikaa, mutta ainakin ehdin tulla kertomaan teille kuulumisia. Kuvituksena kaverini koiranpennut, joita kävin pariinkin otteeseen kuvaamassa, ne ovat rodultaan Havannankoiria. Koirat ovat kuvissa 6 viikon ikäisiä ja kaikki kuvat voi käydä katsomassa täältä: http://marpu.kuvat.fi/kuvat/2014/Sofian+koirat/
Minulta onkin jääny kertomatta kolmen viimeisimmän ratsastuskerran selostukset, joten teen tässä sellaisen pikaisen katsauksen menneisiin tunteihin.
Kisojen jälkeen pääsin ratsastamaan tunnilla Tarmo nimisellä kimolla herralla, joka on siis yksityinen, mutta käy välillä myös tunneillakin. Meillä oli kavalettijumppaa aiheena ja tehtävät olivat erityisen hauskoja tuolla tunnilla, tehtiin tiukkoja kurveja, jotka yllättäen aiheuttivat minulle pikkuisen ongelmia. Lopputuntia kohden kuitenkin alkoi sujumaan kun hevonenkin tuli tutummaksi. Lisäksi meilllä oli sellainen tehtävä, että tultiin kaarevalla tiellä kaksi kaksi kavalettia ja niiden kavalettien välissä piti koskettaa molempia jalustimia ja lopuksi vielä kypärääkin. Kylläpä aluksi pelotti, mutta onneksi oli noinkin varma hevonen alla, joten tuo tehtävä ei aiheuttanut ongelmaa. Tunnin jälkeen oli todella hyvä mieli.
Seuraavalla viikolla minulla oli koulu tuti Iinalla, jolla myös silloin ekalla kerralla ratsastin. Alkuun ajattelin että saa taas punkea ratsua eteenpäin, mutta vielä mitä! Iina oli jo edellisen tunnin aikana virkistynyt ja olikin aivan eri hevonen. Liikkui todella hyvin eteenpäin, joten tunnin aiheena oleva kokoaminenkaan ei aiheuttanut sen suurempia pulmia. Tunnin välissä käytiin myös laukkaamassa peltoa ylös ja samalla piti koota. Minua lähinnä vaan nauratti miten innoissaan Iina lähti laukkaamaan mäkeä ylös, etten oikein pystynyt kokoamiseen keskittyä.
Viime viikolla sitten sain ratsukseni taas Zagillen. Olinkin toivonut pääseväni hyppäämään sillä ja nyt sitten pääsin. Alkuun oli isoja vaikeuksia, sillä Zagillea ei saisi pidättää suusta liikaa, sillä se vain lähtee painattamaan kovempaa. Niinpä puolessa välissä tuntia oli hieman sellainen olo, että minua kyllä nyt viedään ihan 100-0 pitkin kenttään. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että täytyy höllätä enemmän ohjasta ja kas kummaa, kun sainkin hevosen hallintaan. Kyllä on muuten ristiriitaista, mutta pääasia että viimeiset tehtävät onnistui hyvin. Kieltämättä epävarmuus iski aluksi, kun ei tuntunut oikein löytyvät yhteistä säveltä, mutta onneksi sain asian korjattua, niin itseluottamus ei kokenut liian suurta kolausta.
Sellaiset ratsastuksen minulla on nyt takanapäin. Syksyn tullessa taas, veikkaan että tämä blogi hiljenee hieman. Yleensäkin hevosblogia tulee kirjoitettua kesällä enemmän ja sitten talvella keskityn enemmän kosmetiikkablogiini. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan aina noista ratsastustunneistani, sillä tämä on samalla itselleni sellainen päiväkirja, josta voin seurata tuntojani ja kehittymistäni tuon estepelon kanssa.
Hyvää syyslomaa kaikille joilla se jo on menossa ja niille joilla se on vielä tulossa!