Siitä on siis tosi kauan, kun viimeksi kävin Liinun selässä ja silloinkin minulla oli oma selkä kipeänä. Olikin nyt kiva päästä kunnolla testaamaan tätä neitokaista. Liinu on ainakin solakoitunut huomattavasti ja Sanna on tehnyt todella hienon työn Liinun kunnon kasvatuksen suhteen! Vielä on matkaa jäljellä, mutta hyvällä mallilla kuitenkin.
Sannakin aloitti kirjoittamaan blogia Liinun kanssa elämisestä. Käykäähän kurkkaamassa se täällä:
http://supersuokit.blogspot.fi/
Jokatapauksessa. Otettiin aluksi Liinusta rakennekuvia, jotta Sanna pääsee vertailemaan Liinun kunnon kasvamista. Tässä on Liinun mielipide kuvaukseen:
Ulviina ©Maria Purmonen |
Yritin pitää mahdollisimman kevyen tuntuman suuhun ja istua niin hyvin kuin osaan, etten häiritsisi yhtään Liinun liikettä. Ulkopohjetta ei meinattu aluksi kuunnnella ollenkaan, mutta kun kerran raipalla avusti niin Liinu tajusi, että pitää sitäkin jalkaa kuunnella. Pikku pukit piti protestiksi tottakai heittää. Onhan hän sentään TAMMA.
Ihan aina ei onnistunut |
Alkuravailujen jälkeen mentiin taaemmalle pellolle laukkailemaan. Aluksi en oikein tiennyt, miten Liinulla tulee laukka nostaa, mutta kyllä se sieltä sitten viimein löytyi. Liinun laukka ei tunnu yhtään kovalta. Se ei ollenkaan lähde käsistä vaan laukkaa todella rauhallista. Kunto ei tosin vielä riitä pitkiin laukkapätkiin, mutta tästä se lähtee!
En ymmärrä miten se saa nuo jalkansa tuolla tavalla :D |
Mun suosikkikuva tältä päivältä |
Loppuun otin sitten vielä ravia ja sen jälkeen vietiin Liinu talliin syömään heinää. Oli mukavaa kyllä taas käydä Sannan luona. Ja kiva oli kokeilla Liinuakin ihan kunnolla, kun selkä ei rajoittanut ratsastusta. Toivottavasti pääsisin uudemman kerran käymään vähän lyhyemmällä välillä. On vaan niin kauheaa kiirettä ollut koko alkuvuosi ja tuskin kevättä kohti paljoa helpottaa. Onneksi ratsastus rentouttaa!