Alunperin hevoskuvaamisen aloitin noin 12-vuotiaana, kun ostin itselleni oman kameran. Muistan hyvin, kun kävimme sen vanhempieni kanssa ostamassa. Ostin sen omilla rahoillani, jotka olin saanut syntymäpäivälahjaksi. Se oli Minoltan AF50. Siitä lähtien filmiä kului vaikka millä mitalla. Kävin teettämässä kuvat aina paikallisessa valokuvausliikkeessä ja muistan aina sen riemun kun sai avatata valokuvapaketin ja selata valmistuneita kuvia, joita ei ollut aikaisemmin nähnyt. Muistan vieläkin vasta valmistuneiden kuvien tuoksun. Oli jännittävää nähdä kuvat, sillä niitä ei ollut pystynyt mistään ruudulta aikaisemmin katsomaan ja huonoja kuvia poistamaan.
Löysinkin hevoskuvakansiostani pari otosta, jotka ovat minun henkilökohtaisia lemppareita. Skannasin ne koneelle, että voin näyttää ne täällä teillekin:
Kuvassa on suomenhevostamma Lillan ja suomenhevosruuna Jesseni. Pidän tästä kuvasta oikein paljon!
Tässä on toinen kuva, josta pidän. Kuvassa on shetlanninponit Pamela ja Justiina. Mikä nyt olisi sen söpömpää kun kaksi karvapalloa talvella!
Henkilökohtaisesati myös pidän filmikameran tuomasta tunnelmasta kuvissa. Digikameroissa värit ovat tottakai yleensä vähän paremmat ja kuvat terävämmät, mutta filmikameroilla kuviin saa tietynlaista tunnelmaa, jota en vaan osaa selittää. Täytynee varmaan taas käydä ostamassa filmiä tuohon vanhaan Minoltaan ja kokeilla vieläkö kuvaaminen sujuu silläkin. Filmikameralla kuvaaminen on myös vähän jännempää, koska pilalle mennyttä kuvaa ei voi poistaa. Siksi kuva täytyy onnistua nappaamaan juuri oikealla hetkellä.
